Mistä se kertoo että parisuhteen toinen osapuoli ihastuu jatkuvasti toisiin? Itse tulkitsen sen niin että toisissa kiehtoo se mitä omassa puolisossa ei ole tai mitä omassa puolisossa ei ainakaan enää näe. Nämä jatkuvat ihastukset saavat oloni tuntemaan itsestäänselvyydeksi ja ei-rakastetuksi, vaikka puoliso käyttäytyykin hellästi ja rakastavaisesti en enää osaa vastaanottaa sitä, kehutkin tuntuu inhoilta ja kaikki ahdistaa kun tietää että toisen ajatuksissa on joku muu. Ahdistaa se että koen roikkuvani jossain mitä ei enää ole. Asioista on keskusteltu ja puoliso ilmaissut ettei sillä ole mitään vaikutusta hänen rakkauteensa minua kohtaan vaikka ihastuukin muihin mutta minusta tuntuu että hän näkee minut vastenmielisenä mustasukkaisena riippakivenä ja muut säteilevinä ja viehätysvoimaisina... Päätä sekottaa. Itse en ihastu toisiin lainkaan muuta kuin kaverimielessä. Oma puoliso on se jota päivästä toiseen ajattelen, olen rakastunut vaikka yhtä ollaan pidetty melkein kymmenen vuotta. Hän sanoo rakastavansa, mutta minä olen rakastunut, jos ymmärrätte sävyeron.. Siksi satuttaa se että hän haluaa muitakin.
ihastumisia
ihastumisia
13177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuollainen käytös voi perustua myös mielen sairauteen.. pakonomaista ihastumista. Onko miehellä mahdollisesti ollut jotenkin karu tai kova lapsuus?
Itsetunnon pönkittämistä? En usko, että vika on sinussa. Toisissa kiehtoo se, mitä itse kokee olevansa vailla, eikä tajua, että sen voisi saada lähempääkin. Puolison kanssa eletään arkea, ihastuksesta taas voi kuvitella (katteettomasti) mitä huvittaa. Tietysti ihastus on silloin kiinnostavampi. Helposti unohtuu, että omakin puoliso on aikoinaan ollut ihastus, oma valinta.
Hyvä vastaus, vähän tätä minäkin yritin selittää, en nyt vaan ihan jaksanut ja venynyt kahta riviä edemmäs :D
Tässä on yksi linkki aiheeseen, ehkä siitä ap löytää jotakin pohdiskeltavaa..
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288603642729.html
mies viestitteli hetkellisesti hyvin tiiviisti erään naikkosen kanssa, johon oli tutustunut eräässä keskusteluryhmässä.
oli skype asennettu koneelle, tekstiviestejä, facebookki viestejä
väitti että vaan oli tämän naikkosen tukena kun hänellä oli vaikeaa (juuri eronnut, kroonista sairautta, yksinhuoltaja etc.)
en uskonut.
kai naikkonen voi tukeutua omiin ystäviinsä, sukulaisiinsa?!
on minun ystävilläkin ollut kriisejä/vaikeita hetkiä ja minulla itsellänikin, mut ei niitten hoitoon skypeä ole tarvittu tai öistä viestittelyä.
joku hetkellinen hullaantuminen taisi olla, mutta aiheutti paljon tuhoa.
-minun on vaikea luottaa mieheen
-koen että minusta puuttuu jotain ominaisuuksia, joita piti toisesta etsiä/joihin toisessa viehtyi
-minun käytös miestä kohtaan muuttui, kun luottamus meni: miehen teon takia joudun epäilemään hänen sanomisia ja tekemisiä - en pidä siitä että joudun toista kyttäämään
-asiat/mielipiteet joita mies minulle aiemmin kertonut, tuntuvat valheilta (sanonut mm. negatiivisia asioita blondatuista, tyrkky kuvia itsestään laittavista naisista ja sitten meni juuri sellaisen kanssa viestitelemään)
Eikö se ole aika normaalia, että ihastutaan jos tavataan ihastuttavia ihmisiä? Jos ihastukset ovat ohimeneviä ja ne hanskaa ilman vieraissa käymistä, niin mikä niissä on pahaa?
Hankala tietää millainen miehesi on ja mitä tarkalleen tarkoitat, kun kuvauksesi on hänestä on täysin sisäänpäinkääntynyt - lähinnä tästä nyt voi päätellä että kaikella mitä hän on ja tekee ja ei ole ja ei tee näyttää olevan negatiivinen vaikutus sinuun.
Tulee mieleen laulu Päivänsäde ja menninkäinen.
Ihastuminen on normaalia. Mutta siinä on eroja, miten toimii ja kuinka pitkälle antaa ihastuksen viedä. Alkaako salailla asioita puolisolta, valehdella (ehkä muka puolisoa suojellakseen) ja lakkaako näkemästä sitä hyvää, joka nykyisessä puolisossa on? Ihastuksen kanssa kun kaikki voi olla juuri niin ihanaa, kun ei tarvitse elää arkea eikä edes kunnolla tuntea ihastuksen kohdetta. Voi vapaasti projisoida omat haaveensa ihastukseen. Siinä saattaa puoliso jäädä henkisesti kakkoseksi, kun tärkeät asiat jaetaan mieluummin uuden, kiinnostavan ihmisen kanssa. Ei tietty aina näin, mutta tällaisia riskejä itse näen.
Hyviä pointteja sinulla tässä. Siksi kyselin, että millaisia ihastumisia aloittaja tarkoittaa ja miten ne näkyvät hänen miehensä käytöksessä. Sinun ja minun puhehan on teoretisointia, kun he elävät omassa todellisuudessaan.
Aloittajan kirje silti panee miettimään, onko hänellä niin voimakas tarve kahlita toinen, että panee toisen vaistot etsimään pakoreittejä kuten hän itsekin toteaa? Eihän tuossa viestissä näy jälkeäkään siitä, että hän rakastaisi, enemmän siitä, että tuo kumppani niin tekee.
En tiedä onko näin, mutta kun ei muuta todistusta ole, olen taipuvainen käsittämään tuon rakastaa-rakastunut vertailun niin, että aloittaja vaatii suhteelta paljon enemmän kuin tarjoaa.
"Jos ihastukset ovat ohimeneviä ja ne hanskaa ilman vieraissa käymistä, niin mikä niissä on pahaa?"
Tästä vielä jatkan pari tuntia asiaa mietittyäni :) Pointti on mielestäni siinä, lähteekö edistämään ihastusta, tekemään jotain asian eteen. Vai kääntyykö katsomaan sisimpäänsä ja tutkailee, mitä on vailla. Parisuhteessa kannattaisi kaikissa teoissa miettiä, viekö teko lähemmäksi puolisoa vai loitontaanko se. Olettaen, että haluaa parisuhteessa elää.
Jos jaetaan ihastuksen kanssa syvällisiä asioita, niin sitä voisi kutsua jo pettämiseksi. Kyllä kyseessä voi olla jopa rakastumisesta, jos asioita täytyy pimittää puolisolta. Tuo jatkuva ihastuminen häiritsee... ja miksi mies pahoittaa jatkuvasti mielesi kertomalla ihastuksistaan?
En usko, että kyse on itsetunnon pönkittämisestä, jos ihastuminen on jatkuvaa... Voisi todella olla kyseessä jokin oma henkinen ongelma, ei välttämättä huono itsetunto.
On olemassa ihmisiä, sukupuolesta riippumatta, joiden on tavallaan "pakko" kokea se ihastumisen tunne aina vaan uudelleen. Ja kuten hyvin huomasit, ilman velvoitteita, eläen omaa ihastumis- tai rakastumisfantasiaansa. Olen elänyt samanlaisen ihmisen kanssa, yleensä homma päättyi huonosti ja jouduin jeesaamaan sen ihmisen ulos siitä tilanteesta. Ihme että jaksoin sitä niinkin monta vuotta kuin jaksoin.
Mutta toi jatkuva ihastuminen, se tosiaan voi olla heijaste huonosta itsetunnosta ja sitä kautta tarpeesta saada aina uutta kiksiä, tai sitten se on oire mielen sairaudesta. Mun exän tapauksessa molemmilla lienee osuutensa asiaan. Ei koskaan selvinnyt. Onneksi se on nykyään vain henkilhistoriaa. Voin nyt itsekin paremmin kun pääsin koko jutusta eroon. Se, että halusin oikeasti auttaa ja tukea.. sillä ei ollut yhtään mitään merkitystä. Koska koko juttu oli vaan toisen pääkopassa niin sinne asti en ulottunut mitenkään. Liian monta tuhlattua vuotta periaatteessa mutta koska asiallle saatiin piste niin ei se enää mua haittaa. Surullistahan se toki on munkin mielestä.
Eikä kyseinen naishenkilö ole kyennyt luomaan yhtään pitkäkestoista suhdetta mun jälkeen, joskus sillä on joku hullu äijä joka tulee ovesta kirveellä läpi kun ämmä ärsyttää sitä riittävästi. Enää en kuitenkaan oo menny apuihin, en enää vuosiin. Hoitakoon oman lestinsä, mulla on muut intressit, pääasia että pidän lapsistani hyvän huolen enkä sekaannu sen asioihin vaikka monta vuotta se soitteli perään ja pyysi milloin mitäkin. Lopetin avustamisen. Jokaisen on syytä hoitaa elämänsä semmoseen moodiin että selviää. Viime aikoina on onneksi ollut siis rauhallista kun se tietää etten enää auta taloudelisesti tai niiden hullujen ulos heivaamisessa.
Itse olen aina noudattanut ajatusta, että jos tulee vakavia tunteita jotakuta toista kohtaan, nykyinen kumppani ei ole se oikea minulle. Hyvin olen elämässäni pärjännyt näin. Viimeisimmän kumppanin kanssa nyt 15 vuotta yhdessä, eikä ole tullut tunteita enää ketään kohtaan. Onko miehelläsi ollut tunteita jotakuta kohtaan vai pelkästään vain kevyttä ihastumista?
Kiinnostavaa nähdä, että moni kuvittelee ap:n puolison olevan mies, vaikkei kummankaan sukupuolta kerrota...