Viime syksyny tilanne oli se, että olimme seurustelleet puolisen vuotta. Meillä meni todella hyvin, olimme kaiken mahdollisen ajan yhdessä.
Syksyllä tuli eteen tilanne, että molemmilla oli edessä asumisjärjestelyt.
Ehdotin tyttöystävälleni, että "eikö olisi hyvä tilaisuus kokeilla yhdessäasumista, pääseehän sitä sitten erilleen jos ei toimi"
Hän ei pitänyt ajatuksesta, vaan sanoi haluavansa tuntea minut paremmin, ennenkuin on valmis tekemään sellaisen ratkaisun.
Tämä oli minulle pettymys, koska itse halusin vain olla mahd. paljon hänen kanssaan.
Nyt sitten 5 kuukautta myöhemmin hän on alkanut vihjailemaan, että ehkä olisi aika alkaa suunnittelemaan yhteen muuttamista.
Asia onkin nyt sitten päinvastoin. Mulla on suurin alkuhuuma mennyt ohi, olosuhteiden pakosta olen oppinut huomaamaan, että ihan hyvä sitä on nukkua vaikka toinen ei olisikaan kainalossa.
Eli mikä tässä nyt sitten meni vikaan?
Oliko tyttö liian arka silloin, kun "rauta oli kuumaa ja olisi pitänyt takoa" ?
Oliko mun ihastus liian helposti ohimenevää, jos se alkaa hiipua ja muuttua järkevyydeksi?
Vai eivätkö tarpeemme ja valmiutemme vain osuneet kohdalleen samaan aikaan, jotta olisimme voineet yhteismielin edetä suhteessa?
En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kannattaako tuota yhdessäasumista vielä yrittää, vaikka tuntuu, että yksinkin on hyvä olla.
Syksyllä tuli eteen tilanne, että molemmilla oli edessä asumisjärjestelyt.
Ehdotin tyttöystävälleni, että "eikö olisi hyvä tilaisuus kokeilla yhdessäasumista, pääseehän sitä sitten erilleen jos ei toimi"
Hän ei pitänyt ajatuksesta, vaan sanoi haluavansa tuntea minut paremmin, ennenkuin on valmis tekemään sellaisen ratkaisun.
Tämä oli minulle pettymys, koska itse halusin vain olla mahd. paljon hänen kanssaan.
Nyt sitten 5 kuukautta myöhemmin hän on alkanut vihjailemaan, että ehkä olisi aika alkaa suunnittelemaan yhteen muuttamista.
Asia onkin nyt sitten päinvastoin. Mulla on suurin alkuhuuma mennyt ohi, olosuhteiden pakosta olen oppinut huomaamaan, että ihan hyvä sitä on nukkua vaikka toinen ei olisikaan kainalossa.
Eli mikä tässä nyt sitten meni vikaan?
Oliko tyttö liian arka silloin, kun "rauta oli kuumaa ja olisi pitänyt takoa" ?
Oliko mun ihastus liian helposti ohimenevää, jos se alkaa hiipua ja muuttua järkevyydeksi?
Vai eivätkö tarpeemme ja valmiutemme vain osuneet kohdalleen samaan aikaan, jotta olisimme voineet yhteismielin edetä suhteessa?
En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kannattaako tuota yhdessäasumista vielä yrittää, vaikka tuntuu, että yksinkin on hyvä olla.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minusta tyttö toimi järkevästi, kun halusi odottaa. Puoli vuotta on todella lyhyt aika ja toista ei tosiaan siinä ajassa opi tuntemaan. Ja kuten itse huomaat, niin sinun fiiliksesi tyttöön ovat muuttuneet viidessä kuukaudessa. Jos nyt olisitte asuneet yhdessä ja miettisit, onko hän enää sinulle oikea, olisi erokin paljon hankalampi toteuttaa. Yleensä tunteet myös kuolevat aiemmin yhdessäasumisen takia, kun ollaan koko ajan toisen kanssa tekemisissä kotona.
Näyttäisi nyt vain siltä, että sinun ihastumisesi on ohi. Teillä ei tule olemaan pitkää suhdetta, kun ajatuksesi jo tässä vaiheessa liikkuvat siinä, ettei ole tarvetta edetä.
Pitkälti samaa mieltä, mutta mikäli olisitte muuttaneet yhteen jo silloin kun itse halusit, niin sinun ihastus olisi laimennut vielä paljon nopeammin.
Kyllä molemmilla pitää olla todella voimakas halu muutt yhteen, ilman epäröintiä, jotta suhteella olisi kohtalaiset mahdollisuudet toimia pidempään.
Joo, tyttö toimi fiksusti. Ei sitä yhdessä asumista ja suhdetta minkään ensi-innostuksen ja huuman päälle pidäkään rakentaa. Hän ei ollut liian arka, vaan fiksu. Sinä sen sijaan olisit halunnut edetä satuhöppävaiheessa ja sitten pettynyt kun arki olisi astunut eteen. Lisäksi tuo on juuri tuota muka-yhteenmuuttamista, että ollaan jo sitten heti lupailemassa, että pääseehän siitä pois: jaa, no jos tarvii varmistella sekin, niin ettehän te tunteneet ollekaan, vaan olitte jo eroamassa ennen yhteen muuttoa tavallaan. Ja mitä kokeilua, ei kaikki halua kotileikkejä ja kokeilla leikkiä kotia vain rikkoakseen kotinsa. Jos sulle yhteenmuuttaminen on kotileikkiä ja lkivaa kokeilua, niin ei se sitä kaikille olisi. Ymmärrän hyvin, ettei kokeilumuuttamiset kiinnosta.
Sä et ole ollenkaan kypsä muuttamaan yhteen, ja nyt sulle tuli tämä erillisyyden ja itsenäistymisen vaihe. Jos nyt muutatte yhteen, todennäköisesti vain eroatte. Mutta tuo vaihe on tärkeä. Suhde arkistuu sillä tavalla aina, jokainen. Eri vauhtia kyllä, mutta kuitenkin.
Yhteen ei pidä muuttaa siksi, että on huuma-vaihe ja yksin ei osaa nukkua. Sitten kun valitsee yhdessä asumisen, vaikka tuntee toisen jo ja yksinkin pärjää, on suhde valinta ja vahvemmalla pohjalla.
Yhteenmuuttaminen ei ole suhteessa minnekään etenemistä jos toista ei tunne. Teidän kohdallanne se olisi ollut pelkkä asumisjärjestely.
Tutustuminen ja seurusteleminen on enemmän etenemistä, jos se pohjautuu todellisuuteen. Ei suhde ole mikään rata, missä suoritetaan eri etenemisen vaiheita, vaan suhde toiseen ihmiseen on elämän jakamista hänen kanssaan.
Tunteistasi en osaa sanoa, siis onko ihastus sitä tai tätä, ihastuksen kuuluukin mennä ohi ja se muuttuu joko rakkaudeksi tai hiipuu.
Mutta se parisuhde on vallinta. Oikeastaan nyt te vasta siirrytte joko oikeasti parisuhteeseen tai ehkä eroatte, mitä nyt mietitkään. Tähän mennessä, siinä ihastushuumassa, olet seurustellut lähinnä oman haaveesi kanssa.
Kestävän parisuhteen rakentaaksesi joudut jokatapauksessa miettimään noita asioita. Huumat menee aina ohi ja takuulla löydät naisen joka myös huumailee, muuttaa heti yhteen jne. mutta arki astuu kuvioihin siinäkin suhteessa ja pysyvää suhdetta ei ihastuksen varaan ja ensihuuman pohjalle rakenneta. Noilla eväillä ei kannata muuttaa yhteen ennenkuin vastaukset selkiävät, mitä ja miksi tahtoo. Ja tuntee.
Kiitos vastauksesta "gigiti" !
Tuo on varmaan naisten tapa ajatella asioista.
Itsellä on kuitenkin sellainen luonne, että innostuksen voimalla teen asioita ja sen jälkeen kuitenkin pysyn ja sitoudun niihin vaikka innostus meneekin ohi..
Varmaankaan auton ostoa ei voi mitenkään verrata ihmissuhteeseen, mutta kerron sen esimerkkinä siitä, että millainen luonteeni on.
Joskus 15 vuotta sitten näin autoliikkeessä tosi hienon ja upean urheiluauton, mikä tietenkin oli täysin leikkikalu, eikä mitenkään järkevästi perusteltu. Menin sisään, tein tarjouksen, sain rahoituksen, tunnin kuluttua ajoin sillä liikkeen pihasta kadulle. Pidin siitä, maksoin lainat pois, hoidin ja huolsin hyvin, kunnes 5 vuotta myöhemmin toinen auto rusikoi sen lunastuskuntoon.
n. 7-8 vuotta sitten tapahtui vastaava asia erään kesämökin suhteen. Pidin siitä ja tarjosin myyjän pyytämän summan. Se varmaan tapahtui liian helposti hänen mielestään ja hän ajatteli ehkä saavansa jostain enemmän. Niinpä hän sanoi, että hänellä on kiirettä, palataan asiaan 2 viikon kuluttua. 2 viikkoa myöhemmin hän soitti ja sanoi, että "No niin, koskas tehdään kauppapaperit?"
Mutta mun innostus oli jo mennyt ohi 2 viikossa, kun olin alkanut ajattelemaan, että tulisko sitä mökkiä nyt niin paljon käytettyä.
Jälkikäteen tiedän, että jos kaupat olisivat tulleet silloin heti, niin mökki olisi vieläkin minun ja viettäisin siellä kaikki lomat esim. remontoiden ja pihatöitä tehden. Mutta nyt kun sitä ei ole, niin matkustelen lomillani.
Joskus nuorena kaverini lähti Eurooppaan töihin ja on vieläkin sillä reissulla. Olin tosi innostunut mukaan lähtemisestä, mutta rahani eivät riittäneet. Jos olisin lähtenyt, niin todennäköisesti olisin vieläkin sillä tiellä.
Nämä mun esimerkit kuvaavat sitä, että innostuksella laitetaan alkuun asioita ja sen jälkeen viedään niitä eteenpäin koska on mukaan lähdetty
Eiköhän ole hyvin viisasta ja luonnonmukaista vältellä yhteenmuuttoa vain kuukauden seurustelun jälkeen. Silloin ollaan tosiaan vain ihastuneita.
Jos tyttö haluaa nyt muuttaa yhteen, se kertoo että hänellä on syvempiä tunteita ja luottamusta teihin parina.
Eihän tuossa nyt mikään vikaan ole mennyt. Vai kärsikö sinulla ylpeys jotenkin? Ovatko tunteet viilenneet puoleltasi? Tehän voisitte edetä yhteismielin vaikka ette heti muutakaan yhteen. Siis jos halua löytyy, mutta vaikutat nyt epävarmalta.
"Eiköhän ole hyvin viisasta ja luonnonmukaista vältellä yhteenmuuttoa vain kuukauden seurustelun jälkeen"
6 kuukauden
mitä väliä kenen syytä asia on jos haluat asua yksin, mutta kerro toki avoimesti ellet halua enää olla tytön kanssa muutenkaan ! nuo kaikki kysymyksesi ovat todella turhia.
"mitä väliä kenen syytä asia on jos haluat asua yksin, mutta kerro toki avoimesti ellet halua enää olla tytön kanssa muutenkaan ! nuo kaikki kysymyksesi ovat todella turhia. "
Lähinnä tässä on kai takana, että jos syy on minussa, niin mun pitäis jotenkin oppia ja muuttaa käyttäytymistäni.
Tai jos jutun mahdollinen epäonnistuminen ei olisi mun syytä, niin olisin sitten tulevaisuudessa optimistinen.
(en tarkoita sellaista "syyttämis-syytä, vaan syy ja seuraussuhdetta, eli mistä asiat johtuu)
Kaikenkaikkiaan olen sitä mieltä, että ihmissuhteissa ei koskaan voi pelata varmaan päälle, vaan aina on otettava riski, että se ei onnistukaan tai että sydämeen sattuu. Mutta nähtävästi naiset kykenevät kehittämään jotain "turvallisuudentunnetta" joka kasvaa samassa suhteessa kuin suhteen kestoaika kasvaa.
Itse olen just päinvastainen. Elämä ilman riskejä on tylsää. Riskien tunnustaminen ja hallitseminen on tärkeämpää ja antoisampaa kuin vaipua passiiviseen turvallisuudentunteeseen.
Itsellä on takana yli 10 yritystä, osa meni konkkaan, osan myin voitolla, loppuja pyöritän menestyvästi. Samaan aikaan olen nähnyt kuinka esim. 10-20 samassa työpaikassa olleet ovat menettäneet työpaikkansa ja luhistuneet.
Jotenkin nyt kiertelet ja kaartelet melko yksinkertaisen asian ympärillä.
Siis tyttösihän on eri ihminen kuin sinä. Hän ei silloin ollut valmis muuttamaan yhteen kanssasi syystä tai toisesta, mutta nyt on.
En tiedä, että millaista yritystoimintaa harjoitat, mutta haiseeko asiakkaan raha, jos hän on valmis ostamaan vasta tutustuttuaan tuotteeseen?
Mitäpä jos unohtaisit menneet ja miettisit hetkeä.
Onko sinulla siis tunteita tyttöä kohtaan enää vai ei? Onko hän hyvä nainen sinulle? Haluatko muuttaa hänen kanssaan yhteen nyt vai et?
"Onko sinulla siis tunteita tyttöä kohtaan enää vai ei?
Onko hän hyvä nainen sinulle?
Haluatko muuttaa hänen kanssaan yhteen nyt vai et? "
Tietenkin tunteita on enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Hän on hyvä nainen minulle.
Mutta minusta tuntuu, että tunnen hänet liian hyvin. Kuinka innostunut olet avaamaan lahjapaketin jos tasan tarkkaan tiedät mitä siellä sisällä on? Siinä ei ole mitään yllätystä. Ihan turha on edes ollut kääriä lahjapaperiin.
Tietenkin avaan paketin innolla jos siellä näkkileipäpaketti, enkä ole syönyt päiviin. Tai että siellä on lääkettä jota tarvitset päivittäin.
Mutta oikeasti mä en edes tarvitse ketään elämääni, jos oikein tarkkaan laskelmoisin asioita. Siksi ihastuminen onkin niin mullistavaa, koska silloin en välitä omasta elämästäni. Hyppään sen "viehättävän" bussin kyytiin katsomatta tai kysymättä, että minne se on menossa.
Tää on sikäli ristiriitaista, että jos minuun ihastunut nainen ajattelisi samoin, niin silloin ei varmaan päädyttäisi yhtään mihinkään;-) Bussi jäisi seisomaan paikalleen tyhjäkäynnille. Koska omat päämääräni unohtuvat ihastuessani.
Vaikuttaa täältä katsottuna, että ihmiset elämässäsi ovat vain osa peliä, jota sinä ylimielisesti pyörität. Ihmiset ovat siis SINUN tarpeitasi varten, jotka olet laskelmoidusti ottanut peliisi mukaan. Mutta nyt tarkemmin laskelmoituasi, olet niin itseriittoinen ettet sittenkään ehkä tarvitse ketään..
Kysymys kuitenkin kuuluu, onko itselläsi mitään annettavaa toisille, vai ovatko muut vain sinua varten?
Pitääkö naisen olla yllätyksellinen, että sinulla riittäisi viihdykettä elämässäsi?
Päästä nainen menemään, sinulle sopii elämä vain oman napasi kanssa.
"Kysymys kuitenkin kuuluu, onko itselläsi mitään annettavaa toisille, vai ovatko muut vain sinua varten?"
Ennemminkin tuntuu, että harvalla on mitään annettavaa minulle. Itse olen ainakin aikaisemmissa suhteissa yrittänyt antaa kaikkeni ja tullut hyväksikäytetyksikin.
"Pitääkö naisen olla yllätyksellinen, että sinulla riittäisi viihdykettä elämässäsi?"
110% osuma!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
"Päästä nainen menemään, sinulle sopii elämä vain oman napasi kanssa."
Voi olla, että se on puhtainta rakkautta mitä pystyn antamaan tässä tapauksessa.
Hyviä öitä!
Ihmettelen Täysosuman tarvetta syyllistää. Jokaisella on täysi oikeus tavoitella haluamaansa seuraa ja tehdä omat ratkaisunsa.
Asiaan. Tuossa aiemmin sanoit:
"Mutta nähtävästi naiset kykenevät kehittämään jotain "turvallisuudentunnetta" joka kasvaa samassa suhteessa kuin suhteen kestoaika kasvaa."
Tämä ei ole sukupuolikysymys, ihan molempien lajien edustajista löytyy näin toimivia. Keskimäärin miehet rakastuvat nopeammin, mutta erot tässä eivät ole suuria sukupuolten välillä. Eikä parisuhteessa turvallisuudentunne kehity itsestään varsinkaan naiselle. Sinä olet toiminut luotettavasti ja siksi naisellesi on herännyt nyttemmin ajatuksia yhteenmuutosta. Jos nainen kokee sinut aktiivisena miehenä, jonka kanssa hän voi ajatella elävänsä, hän voi kokea tilanteen turvalliseksi passivoitua eli siirtyä perinteiseen naisen rooliin. Tämä voi laskea hänen yllätyksellisyyttään ainakin väliaikaisesti.
Ehkä otit kovastikin nokkiisi kun naista ei kiinnostanut muuttaa yhteen silloin kun halusit sitä ensiksi. Se ei mennyt toivotulla tavalla, ja siksi luottamuksesi rakoilee. Tunteellisella hetkellä sen voi tulkita, että hän ei ole tässä mukana yhtä paljon kuin sinä. Nyt tavallaan välttelet häntä, epäilyksesi ovat heränneet ja saaneet hänet näyttämään läpivalaistulta lahjapaketilta vaikka nainen on sama vanha ja hyvä.
Tai ehkä sinussa voi olla vähän jännitysnarkkarin vikaa. Ainakin haluat elää aika tunteella, ottaa riskejä, ottaa vastuuta, uudistaa peliä, olla maailman rytmissä kiinni jne. ja nyt sinua epäilyttää, että naisesi on kuin kilpikonna, jonka ympäri joudut jäniksenä juoksemaan, kun matka on sama.
Mieti nyt kuitenkin seuraavia asioita. Jos ajatellaan yllätyksellisyyttä, jota kaipaat - liittyykö se sänkyyn vai elämään vai molempiin - huomaa että jotkut aktivoituvat innostamalla. Yrittäjänä varmaan osaat vaatia ja kannustaa ihmisiä parempiin suorituksiin. Jos olet omista tunteistasi epävarma ja tarvit tilaa pohtia, voit kokeilla jos tauko onnistuu.
Mikä muuten sai sinut kiinnostumaan naisesta alunperin? Oliko hän aiemmin jännittävämpi, mutta muuttui sitten näkkileipäpaketiksi?
VAU Vieraileva Sovinisti, heitit aika syvää analyysiä!
Itseasiassa nyt hyvin nukutun yön ja pirteän aamun jälkeen asia ja ratkaisu näyttää itsestäänselvältä. Syksyllä annoin hänelle mietintäaikaa, nyt vastaavasti itse aion pyytää sitä. Omalta puoleltani ei ainakaan ole mitään halua lopettaa suhdetta nyt.
Katsotaan, että miten hän pysyy rytmissäni ja saanko muilla elämäni osa-alueilla riittävästi tyydytettyä "jännitysnarkkarin" tarpeeni. Tai että saanko aktivoitua häntä tarjoamalla esim. uusia ideoita tulevaisuudesta.
Jännitysnarkkari, joka haluaa pelata varman päälle eikä halua tehdä erehdystä?
Kaiketi riippuu, mitä hakee parisuhteelta ja kuinka valmis on luopumaan jossain määrin omista tarpeistaa ja millaiseen vuorovaikutukseen pystyy.
Näin naisena näkisinkin, että et ole vielä valmis parisuhteeseen, joten mietintäaika on hyväksi.
Voi olla, että jos tyttöystäväsi olisi aiemmin alkanut asumaan kanssasi, niin nyt olisitte jo erossa.
Koska olet helposti innostuva ihminen, impulsiivinen, niin oli täysin oikein, että tyttöystäväsi kampitti sinun aikeesi pariutua pysyvästi.
Yleensä helposti innostuvat ihmiset ovat lyhytjännitteisiä. Se on ikävää ihmissuhteitten kannalta, koska kyse on luottamuksesta.
Et ole kovin luotettava pitkäaikaisessa ihmissuhteessa, oli kyse vaikka pelkästä kaverisuhteesta.
Luottamus rakentuu sitoutumisesta, johdonmukaisuudesta, uskollisuudesta, pitkäjänteisyydestä, kärsivällisyydestä...
palasin vielä kurkkaamaan ennen koneen sulkemista..
Jadette
Ymmärrän näkökulmasi ja uskon suurimman osan ihmisistä ajattelevan samoin.
Mutta kuten itsekin kirjoitit :
"Y l e e n s ä helposti innostuvat ihmiset ovat lyhytjännitteisiä"
Tää varmaan pitääkin paikkansa, mutta ei mun kohdallani. Nähtävästi
minut impulsiivisen luonteeni vuoksi sitten myöskin luokitellaan
lyhytjännitteiseksi.
Kuten aiemmin asiaan liittymättömillä esimerkeillä kuvasin, niin luonteeni on sellainen, että innostuksen voimalla aloitan asioita, mutta kuitenkin jatkossa sitoudun niihin.
Taas asiaankuulumaton esimerkki. Tiedän muutaman naisen, ketkä on hetken mielijohteesa ottaneet koiran, kun joku ystävä on tarjonnut söpöä pentua.
Piskiä ei ole kuitenkaan heitetty kenneliin innostuksen mentyä ohi, vaan vieläkin jaksavat olla sen kanssa, eivätkä luopuisi mistään hinnasta.
Päivänjatkoa!
Tuo impulsiivinen toiminta, siis sellainen toiminta että tekee nopean päätöksen ja luottaa siihen, että pärjää tekemänsä valinnan kanssa on osoitus itsevarmuudesta tällä alueella - osaat tehdä rohkeasti valintoja ja ottaa vastuuta.
Miehillä impulsiivisuus on enemmän luonteenomaista kuin naisilla, jotka yleensä ottaen harkitsevat enemmän kaikenlaisia pelkokertoimia, siksipä mm. tämä on sellainen piirre joka aiheuttaa skismaa sukupuolten välillä. Kun ei tässäkään ymmärretä toisiaan.
Minusta sen pohjalle rakennettu syyttely on täysin yhtä järkevää kuin kissa sanoisi koiralle, että hei koira miksi et ole kissa. Tai päinvastoin.
Tasa-arvoajattelu on sikäli vienyt meitä hukkaan, että emme aina ymmärrä omaa emmekä toista sukupuolta, emmekä niiden välisiä eroja - vaikka erot ovat juuri niitä mikä toisessa houkuttaa.
Tuli vielä sellainen vertauskuva mieleen, joka aika hyvin saattaa kuvata tilannetta.
Eli kun olen uuden suhteen alussa päästä nilkkoihin ihastunut naiseen, niin olisin valmis antamaan vasemman käden pikkurillini, jotta voisin olla vain koko ajan hänen kanssaan. Kun aikaa kuluu, eikä asiat ole menneet eteenpäin, niin alan pikkuhiljaa ajattelemaan, että kyllä se oma sormi siinä omassa kädessä on ihan kiva asia. Ei sitä välttämättä kannata antaa pois siitä ilosta, että voi olla toisen kanssa. Jos silloin alussa olisin antanut sen sormeni pois ja saanut yhdessäolon, niin tuskin rilliäni enää kaipaisin.
Meneekö naisen tunnepuoli sit just päinvastoin? Eli tunteiden kasvaessa oltaisiin vaikka myöhemmässä vaiheessa valmiita antamaan se pikkurilli?
Tää pohdinta liittyy siihen, että yhdessöoloa tiivistettäessä pitää aina luopua jostain omista asioista ja tehdä kompromisseja omien ja toisen tarpeiden kesken.
Toi että sun innostus on alussa suurempaa, ei kyllä ole hyvä asia. Rohkeudessa heittäytymisessä ei toki ole mitään vikaa, mutta jos olet valmis antamaan kauheasti naiselle, ihastus luultavasti perustuu liiaksi ulkonäköön ja/tai seksiin. Miehet usein idealisoivat naisia, vaikka todellisuus on että heidän todellinen luonteensa paljastuu vasta ajan kanssa. Eihän ystävyyssuhteitakaan rakenneta "täysillä nollasta sataan" -tyylillä, vaan luottamus ja sitoutuminen ystävyyteen syntyy pikkuhiljaa. Voimakkaat salamaihastumiset naisiin pohjautuvat lähinnä vaihtoehtojen puutteeseen ja epätoivoisuuteen sekä valheelliseen käsitykseen, että naiset ovat jotenkin erityisen hyveellisiä olentoja miehiin verrattuna.