Minua on alkanut kiinnostamaan oma sukuni ja olen saanutkin selvitettyä joitain linjoja 1600-luvulle asti. Sukukirjasta olen saanut hyvin apuja, mutta sekään ei kaikkea kerro. 1900-luvun alussa isoisäni isän sisko muutti USA:han miehensä kanssa ja perustivat näinollen perheensä sinne. Heidän jälkeläisistään ei sukukirjassa ole muita mainintoja kuin nimet, syntymävuodet ja syntymäosavaltiot. Yhteydenpito Suomeen ja toisin päin on katkennut viimeistään 80-luvulla, näin ainakin uskoisin. Onnistuin, ainakin luulen niin, löytämään äitini pikkuserkun niinkin ihmeellisestä paikasta kuin facebookista. Ikä täsmää, osavaltio täsmää, hänen lapsensa ovat saman nimisiä kuin mitä sukukirjassa lukee... Uskallanko ottaa häneen yhteyttä sukututkimuksen kannalta? Mitä te ajattelisitte, jos joku teidän pikkuserkkunne lapsi ottaisi yhteyttä toiselta puolelta maailmaa?
Uskallanko ottaa yhteyttä?
Epäröivä21v
5377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ota ihmeessä yhteyttä, luulen että on ihan innoissaan.
Ota! ;) muuten jää kaivamaan mieltä esim. jos ehtivät kuolla :( Otin itse liian myöhään yhteyttä isoisääni :(
Aloittaja, ota ihmeessä yhteyttä! Meidän suvusta yksi haara asuu Suomessa ja toinen Jenkeissä ja on ollut tosi hauska nähdäkin niitä, kun muutama heistä on käynyt Suomessa. Tosi hauskaa!
Älä epäröi, ota yhteyttä!
Iitselle kävi niin, että löysin(tai jotain tiesinkin tästä) että isäni puolelta eräs henkilö perheineen oli loikannut joskus -20 luvulla Venäjälle.
Tämä henkilö (mies) oli kohta pian kyyditetty johonkin leirille johon hyvin äkkiä sitten kuoli. Perhe, vaimo ja 2 lasta oli kuljetettu jonnekin "Uralin taakse", enempää ei asiasta tiedetty. Hävisivät sille tielleen. Mitään tietoa ei tietenkään sieltä päin saatu.
Kunnes sitten siskoni,innokas sukututkija pääsi heidän jäljilleen sen verran kuin se mahdollista oli. No kun nimet tiedettiin, löytyi tämän perheen tytär, joka oli opiskellut opettajaksi. Hänellä kaksi lasta, tyttö ja poika. Molemmat puhuu jopa ihan käyttökelpoista suomea, ja poika käynytkin Suomessa nyt rajojen aukeamisen jälkeen! Aikuisia ihmisiä tietysti molemmat.Heidän lapsensa eivät suomea puhu.
Valtavasti mielenkiintoista ja traagista tietoa on saatu, ja olen niin iloinen kun siskoni rohkeni ottaa yhteyttä heihin! Eikä siinä mitään menetä, päinvastoin! Rohkeasti yhteydenottoon!
Tietenkin uskallat ottaa yhteyttä. Mitä tuota edes miettimään! :)