Aika varattu mutta hirvittää

Itsellänikin on vähän samanlainen pelko. Kannattaa ajatella mukavia kun siinä tuolissa istuu ja se myös lohduttaa että pääsee eroon hammassärystä.

Aika inhottavaa, mutta ajattele että ei tässä ole mitään pelättävää. Ajattele että kohta ei enää koske! :-) Toivottavasti pääset jotenkin yli tuosta.

voi pyytää esilääkettä vastaanotolta.

kokemuksesta tiedän, että pelkoon ja jännittämiseen ei auta ajattelu, että kyllä se tästä, ja ei tämä niin kamalaa ole. vaikka kuinka kotona ja odotustilassa psyykkaisi itseään ja koittaisi olla rauhallinen, niin pelko ja paniikki iskevät kun pääset tuoliin istumaan. eniten pelkoon vaikuttaa ainakin minulla se, että en kykene hallitsemaan tilannetta, sekä kivun pelko ,vaikka tiedän saavani kaiken mahdollisen puudutuksen.
hammaslääkärille kannattaa ilmoittaa pelosta. siinä ei ole mitään hävettävää, ja näin lääkäri ja hoitaja pystyvät sinua pitämään silmällä jo mahdollisen paniikkokohtauksen takia. minun potilaskansiossa lukee isoilla punaisilla kirjaimilla hammaslääkäripelko (eikä minua hävetä myöntää sitä), näin myös vaihtuvat ja tuuraavat hammaslääkärit voivat valmistautua etukäteen ennen kuin istun tuoliin. minulla hikoaa kämmenet ja silmäkuopatkin niin, että suojalasien ja otsan väliin pitää laittaa vanutollot, ettei lasit huurustu. hoitaja pitää huolta, pyyhkii otsalta hikipisaroita ja kyselee vähän väliä, onko kaikki hyvin, pystynkö nielemään tai hengittämään, onko huono olo jne.. jo se rauhoittaa kummasti että kohdellaan asiallisesti eikä tylysti tai alentavasti.
oma pelkoni on alkanut pikkuhiljaa helpottaa aivan ihanan pelkopotilaisiin erikoistuneen lääkärin ansiosta. tällaisia lääkäreitä löytyy kun vaan viitsii kysellä, varmasti omasta hammaslääkäristäsikin osattaisiin ohjata oikeaan paikkaan, jos kyselet. usein nämä pelkopotilaisiin erikoistuneet ovat yksityisiä ja netistäkin löytyy jo aika kattavasti näitä klinikoita.

minun hammaslääkärikammoni alkoi lapsuudesta, 80-luvulta, kun ei paljon puudutuksista kyselty, eikä annettu, vaan paikkaukset ja hampaidenpoistot tehtiin ilman. lisäksi meidän paikkakunnan hammaslääkäri oli varsin tohelo, poraili potilaiden ikeniä, kieliä ja kitalakia samalla kun koitti porata hammasta. välillä väänsi itkua varastohuoneessa kun ei suoriutunut hoitotoimenpiteestä. kaiken kukkuraksi hammaslääkäri sijaitsi tuolloin aivan karmeassa paikassa, odotustila oli pimeä, ruskean ja myrkynvihreän väreillä sisustettu, ja keskellä odotustilaa oli vanha ränsistynyt hammaslääkärituoli ja välineitä, kuin suoraan jostain saw-elokuvista, ihmekkö tuo, että jäi kammo, ja tiedän, etten ole ainoa jolle jäi.