Nyt alkaa kyllä kärsivällisyys loppua. Miten se voikaan olla niin vaikeaa äidille (anopille) päästää pojastaan edes pikkuisen irti! Tämä "poika" täyttää pian 25v, asuu edelleen kotona vaikka on jo pari vuotta puhunut oman asunnon ostamisesta. Joka kerta kun anopin kanssa tämä tulee puheeksi niin alkaa se tuttu lässytys että älä nyt vielä muuta pois kotoa. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi ainoa lapsi mutta kun sisaruksetkin ovat jo kotoa muuttaneet pois niin en voi ymmärtää. Anoppi tunkee itsensä joka paikkaan, eikä edes myytäviä asuntoja päästä kahdestaan katsomaan kun hän änkee itsensä mukaan ja torppaa jokaisen asunnon jo ennen kun ollaan ehditty sisälle astumaan. Tämä rasittaa jo parisuhdetta, ja aina kun otan asian puheeksi, mies suuttuu ja puolustelee äitiään ja väittää että minulla on jotain heidän perhettään vastaan.
Kohtalotovereita? En haluisi pitkää parisuhdetta tämän takia lopettaa, mutta puhuminen ei auta eikä mies voi koskaan sanoa äidilleen poikkipuolista sanaa.
Milloin se napanuora katkeaa?
7
456
Vastaukset
- Mek
Kerroppa poikaystävällesi että koska rupeat päättämään omista asioistasi ja mistä misystäväsi äiti saa tietää että olette menossa kattomaan asuntoa kun asia ei hänelle kuulu kun lapsi on täysi-ikäinen ja se siitä. Muuten ei hän herää kun herättelet ja älä lahde mihinkään asuntoesittelyihin jos anoppi ehdokas tulee mukaan niin hyvä tulee. On varmaan se murrosikä elämättä kun tuonikäinen mies ei osaa itse päättää asioista ja varsinkaan omista asioista ja se siit' .Itse miehnä sanoin vanhemmilleni ja varsinkin äidilleni että nyt olen 18v ja teen niinkuin huvittaa niin loppui siihen se määräily ja se siitä.
- jo anoppikin..
Eipä hyvältä kuulosta mutta toivoa silti vielä on.. Oma mieheni muutti kotoaan vasta 27 vuotiaana, eikä äiti olisi hellittänyt otettaan suosiolla tuolloinkaan. Tästä on jo vuosia aikaa mutta muistan kuin eilisen kuinka anoppi voi olla todellakin tosi riippuvainen lapsestaan muiden läheisten puuttuessa kokonaan elämästään. Ymmärsin toki tuolloin että pelkoa olla yksin ja elää uyksin sillä anopilla oli tuolloin ja sama koskee aivan varmasti sinunkin anoppiasi.. Mitäs jos kerrot anopillesi että häntä ei hylätä kokonaan ja ettei hänen tarvitse niin ajatella vaikka viimeinen "lintu lentää pesästä".. tuo kokemus on monelle äidille todella kova.
- teepä näin
Teet nyt niin että ostat sen asunnon itse omalla rahallasi ja omalle nimellesi, jospa se poikaystäväsi kiinnostuisi muuttamaan valmiille?
- affafa
Siis tuo 25-v "poikaystäväsi" asuu edelleen äitinsä luona? Kamalaa!
Valitettavaa kyllä kertoa, mutta ei teillä ole mitään parisuhdetta. Parisuhteessa asutaan saman katon alla.
Älä pelkää kunnon riitaa, se selvittää lopullisesti asian. Et voi elää edes tätä vuotta enää tuossa suhteessa, jos tuo 25-v- (muuta ei tuo "poikaystäväsi ole saanut aikaa kuin lisää ikää itselleen) ei muuta omilleen asumaan.
Turha kuvitella naimisiin tai edes kihloihin menosta, saati yhteisen asunnon ostosta, jos tyyppi vaan puolustelee omaa äitiään.
Sairasta käytöstä sun "poikaystävältäsi". - aapeelle
Sulla menee käsitteet suuresti sekaisin. Voin kertoa että olet seurustelusuhteessa sen pojan kanssa. Parisuhde tarkoittaa yhdessä punkkaamista ts. asumista. Ja anoppia sinulla ei ole, poikaystäväsi äiti on poikaystäväsi äiti, ei anoppi.
- aapeelle
Edellä oli todettu sama asia, en huomannut. Anteeksi.
- Ja. . .
. . kuitenkin ne miniät ovat tulevaisuudessa ihan samanlaisia anoppeja, kuten ne anopitkin ovat olleet joskus miniöitä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1121431
Se helpottaisi oloa jos
Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin881297Palsta kysely..
Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott1351043- 68964
- 39897
- 71863
- 97857
- 75846
Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa
Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.54822Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun
Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että39774