Alkaa itseäkin hiljalleen masentaa oma masennus.
Kaksi vuotta nuoruudesta kului hillittömän
rakastuneena avomieheeni. Viime keväänä alkoi
mennä perseelleen eikä niille ongelmille osannut
tehdä mitään, kokemattomia kumpikin hiukan
pidemmissä ihmissuhteissa. Jotenkin sitä alkoi
olla niin epävarma kaikesta, omista
tunteistaankin. Jätin siippani ja hetken meni
ihan hyvin, miehiä riitti ja riittää yhä, mutta
kukaan niistä ei ole niin rakas. Tyhmää kyllä,
tajusin rakastavani sitä liian myöhään. Koitin
paikkailla virheitäni, koitan yhä, mutta taisin
silloin satuttaa liikaa. Suukot, halailut,
viikottaiset tapailut ja seksi mun kanssa on
sille kai vaan jotain peliä. Kaikille sanotaan
vaan olevamme ystäviä, ollaankin, sen mä pelkään
menettäväni. Se on ihan mielettömän symppis
tyyppi ja meillä on joka tavalla kivaa aina kun
tavataan. Olen vaan niin mustasukkainen kaikista
sen naisista, vaikka edes tän eron (8 kk) aikana
se ei ole mennyt sänkyyn kenenkään muun naisen
kuin mun kassa!!! Masentaa helvetisti. Olen
sellainen luonne. Kaikista tapaamistani miehistä
haen vain sitä mitä exäni mulle on. Tai oli.
Kaverit sanoo, että hukkaan nuoruuteni tässä,
mitä sitten kun suriessa menetän luonteeni ja
kuulemma kauniin ulkonäköni, niin kysyvät,
hölmöä. Mitä jos vaan ei jaksa ajatella
sellaista?
Kuinka kauan kestää, että pääsee erosta yli?
Pieni lohtu on, että ero olisi kai tullut
ennemmin tai myöhemmin, parempi että nuorena kuin
monen vuoden jälkeen. Jos jonkinlaista kollia on
lohduttajana kokeiltu, ei luonaa. Pitäisikö muka
sen takia vaihtaa paikkakuntaa ja
opiskelupaikkaa?
Kaksi vuotta nuoruudesta kului hillittömän
rakastuneena avomieheeni. Viime keväänä alkoi
mennä perseelleen eikä niille ongelmille osannut
tehdä mitään, kokemattomia kumpikin hiukan
pidemmissä ihmissuhteissa. Jotenkin sitä alkoi
olla niin epävarma kaikesta, omista
tunteistaankin. Jätin siippani ja hetken meni
ihan hyvin, miehiä riitti ja riittää yhä, mutta
kukaan niistä ei ole niin rakas. Tyhmää kyllä,
tajusin rakastavani sitä liian myöhään. Koitin
paikkailla virheitäni, koitan yhä, mutta taisin
silloin satuttaa liikaa. Suukot, halailut,
viikottaiset tapailut ja seksi mun kanssa on
sille kai vaan jotain peliä. Kaikille sanotaan
vaan olevamme ystäviä, ollaankin, sen mä pelkään
menettäväni. Se on ihan mielettömän symppis
tyyppi ja meillä on joka tavalla kivaa aina kun
tavataan. Olen vaan niin mustasukkainen kaikista
sen naisista, vaikka edes tän eron (8 kk) aikana
se ei ole mennyt sänkyyn kenenkään muun naisen
kuin mun kassa!!! Masentaa helvetisti. Olen
sellainen luonne. Kaikista tapaamistani miehistä
haen vain sitä mitä exäni mulle on. Tai oli.
Kaverit sanoo, että hukkaan nuoruuteni tässä,
mitä sitten kun suriessa menetän luonteeni ja
kuulemma kauniin ulkonäköni, niin kysyvät,
hölmöä. Mitä jos vaan ei jaksa ajatella
sellaista?
Kuinka kauan kestää, että pääsee erosta yli?
Pieni lohtu on, että ero olisi kai tullut
ennemmin tai myöhemmin, parempi että nuorena kuin
monen vuoden jälkeen. Jos jonkinlaista kollia on
lohduttajana kokeiltu, ei luonaa. Pitäisikö muka
sen takia vaihtaa paikkakuntaa ja
opiskelupaikkaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
älä uskottele itsellesi omia tunteitasi miehen
tunteina. varmasti on ollut sängyssä jonkun
muunkin kanssa. miehen on helppo olla kun nainen
roikkuu mukana elämässä, vaatimatta mitään...
yli 30v on päässyt tähän makuun, ja ymmärränkin
miksi turhaa sitoutuisivat...
Lemppaa exäsi TÄYDELLISESTI elämästäsi, niin
pääset yli. Jatkuvalla sekstailulla hänen
kanssaan & turhilla toiveilla vaan kidutat
itseäsi. Et todellakaan voi päästä hänestä yli,
sillä mieshän on osa elämääsi koko ajan!
Jos olette olleet "erossa" 8kk ja silti suhteenne
on seksiä suukottelua, on aika naurettavaa
kuvitella että miehen mieli muuttuisi yhtäkkiä ja
hän haluaisi sinut takaisin omakseen kokonaan.
Onhan paljon helpompaa saada seksiä ilman
sitoumuksia kuin ruveta uudelleen panostamaan
oikeaan parisuhteeseen.
Exäsi hyväksikäyttää sinua törkeästi. Älä pidä
häneen yhteyttä niin varmasti alkaa helpottaa
ajan kanssa. Minulla meni avoerosta toipumiseen
hiukan alle puoli vuotta, tuona aikana en pitänyt
exääni mitään yhteyttä enkä pidä edelleenkään.
Velloisin varmasti itsesäälissä ja kurjuudessa
vieläkin, jos olisin johonkin seksisuhteeseen
tms. "ystävyyteen" exäni kanssaan ruvennut.
Huorahan sinä olet. Et ansaitse parempaa
aikaasi tuollaiseen! Itse tiedän mistä puhun,
olen kokenut hieman vastaavan tilanteen muutamia
vuosia sitten. Tosin meillä seksisuhde ei
kestänyt lähellekään tuota aikaa, mutta siinäkin
oli liikaa joka ikinen kerta.
Meillä tilanne erosi kyllä siinä, että exälläni
oli toinen koko ajan (minkä tiesin kyllä, luotin
hölmönä siihen, että se tajuaa mitä on menettänyt
erottuaan minusta...), uusi suhde siis, mutta
muuten kyllä pitkälle samanlaista kuin teillä.
Ja nyt, kaduttaa niin pirusti, vaikka yli olen
päässytkin joka tavalla! Mutta itseäni mä vain
petin siinä, haikailin menneen perään enkä
päässyt erosta ylitse ennen kuin tein radikaalin
päätöksen olla tapaamatta exääni sen enemmän
seksin kuin ystävyydenkään merkeissä.
Älä roiku ja tee itsestäsi narria, sillä exäsi
käyttää sinua vain hyväkseen. Saahan se hyvää
seksiä vailla sitoutumista ja tutun ihmisen
kanssa. Mikäs siinä muuten oliskaan, jos itsekin
hakisit vain sitä, mutta kun sinulla on ne
tunteetkin pelissä...
Jätä lopulliset hyvästit, ajattele kuin pitkä
aika 8 kuukautta on! Älä suo exällesi
mahdollisuutta "vakituiseen" suhteeseen, jossa
hän saa kuitenkin tehdä mitä haluaa ja kenen
kanssa haluaa...
Sinä ansaitset enemmän!!! Ja jossakin on takuulla
olemassa juuri sellainen ihminen sinua varten,
joka rakastaa ja haluaa olla rakastettu, eikä
käytä hyväkseen tunteitasi. Usko pois! =)
Voimia jaksamiseen sinulle, sillä kuitenkin
ymmärrän miksi teet niin kuin teet...
*voimahali*
Itse olen tuhlannut nyt viisi vuotta
nuoruudestani ja miehen viime visiitillä (oli 2
lasta mukana) päätin että enää en "roiku"
toisessa. Aika parantaa...