Olen 29v mies joka on menettänyt kaiken. Tuntuu et mulla ei oo kohta enää mitään. Kaipaan sitä et tapaisin jonkun tytön
.ja pääsisin eroon hirmuvallasta. Olisi upeaa rakastua ja mennä kihloihin. Ja katkaista suhteet vanhempiinsa. Haluaisin rakastua. Seurustella ja mennä naimisiin.
.ja pääsisin eroon hirmuvallasta. Olisi upeaa rakastua ja mennä kihloihin. Ja katkaista suhteet vanhempiinsa. Haluaisin rakastua. Seurustella ja mennä naimisiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta olen tällänen joka käyttäytyy rumasti. Haukkuu muita. Olen mulkku. Olen masentunut ja aika ahdistunut. Olen 29 ja kaipaan jotain
Olen aika maaSSA.
Masennukseen ei auta paljon muut kun käy lääkärissä hakemassa lääkkeitä ja kun tunnet olosi paremmaksi niin ne muutkin sit näkee sut erilailla. Tyttö ja kihlat jne ei tule itsestään vaan sun pitää mennä ja 'hakea' sitä mutta sitä ennen sun pitää alkaa tykätä ittestäs muuten kukaan muu ei susta tykkää. Eli ala parantamaan ittees koska miksi kukaan haluaisi olla masentuneen kanssa. En kritisoi.. tiedän.. olen itse ollut erittäin vakavasti masentunut. Kait me kaikki joskus käyttäydytään rumasti ja meillä on se ruma puoli. Elämä menee ohi jos sitä ei ala elää. Toivotan sulle kaikkea hyvää ja että pääset tästä eteenpäin!
Ehdotan että eka suhteiden katkaisu lannistaviin vanhempiin. Sitten pari harrastusta ja sieltä tuttuja, juttelee vaikka jotain vaikka joskus se jääkin sille puolituttu-juttelu-asteelle, mutta saapahan harjoitusta sitä varten kun sitten niitä uusia ympyröitä ja kavereita alkaa löytyä.
Sitten pohdiskelee millainen itse on ja mistä unelmoi. Rohkeasti joku opiskelupaikka, kaikilla on mahdollisuuksia ammattitutkintopaikoista korkeakouluun asti, ihan mitä itse haluaa. Tai aloittaa ensin vaatimattomammasta ja jatkaa siitä sitten eteen päin mikäli vielä haluaa lisäkoulutusta.
Päivä ja askel kerrallaan. Kyllä siitä elämä ponkaisee käyntiin siinä määrin että alkaa se kihlattukin löytyä. Ei 29v ole miehellä vielä ikä eikä mikään, hyvä hetki kääntää kelkka ja aloittaa nauttimaan elämästä! Ehdit hyvin perustaa vielä perheenkin vaikka tapaisit kihlattusi reilusti kolmenkympin paremmalla puolen, tai vaikka senkin jälkeen, olen nähnyt, kunhan nyt vaan aloitat laittamaan elämää kuntoon ettei vuodet turhaan valu hukkaan omassa elämässäsi. :) Ihmisiä on kaikki muutkin ja joillain takana samanlaisia vaikeita vuosia ja niistä ponnistaneet ylös päin, kyllä niitä kavereita ja vaimoehdokkaita sitten löytyy.
Usko itseesi! Kyllä se siitä. Lehtikasasta se siilikin keväällä ryömii ja askel kerrallaan, eihän sitä autoakaan ajeta hetkessä Helsingistä Rovaniemelle vaan kilometri kerrallaan tulee näkyviin tietä ja siitä jatketaan. :)