Parisuhteessa ollessa otetut korut ja lävistykset askarruttaa.
Mies alkanu hakeen sellaisia vaikka tietää ,etten pidä niistä.
Pitäisikö muiden mielestä puolison mielipidettä kuulla vai onko
Oikeen muuttaa omapäisesti ulkonäköään?
Olen rakastunut ihmiseen jolla ei ole naama ja kroppa metallissa.
Mies alkanu hakeen sellaisia vaikka tietää ,etten pidä niistä.
Pitäisikö muiden mielestä puolison mielipidettä kuulla vai onko
Oikeen muuttaa omapäisesti ulkonäköään?
Olen rakastunut ihmiseen jolla ei ole naama ja kroppa metallissa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
No onhan se toivottavaa, että parisuhteessa kumppanin mielipiteet otetaan huomioon - muttei parisuhde mitään määräysvaltaa toisen aikuisen ihmisen tekemisiin anna. Itselleenhän mies tässä läväriä haluaa, ei sinun nahkaasi reikää?!
Itselläni on ollut koko parisuhteen ajan pitkät hiukset ja koen ne jo osaksi persoonaani - toki joskus aprikoin, että voisin kokeilla vallan toisenlaistakin kampausta. Mies on todennut, että toivoo minun pysyvän nykyisessä tyylissä, mutta että "itsepä sen asian kanssa elän, jos hiukset lyhenevät". Aivan niin.
Olen törmännyt samaan asiaan, kun puolisoni puhui tatuoinneista.
Minäkin rakastuin puhdasnahkaiseen ihmiseen.
Kirjoitin joskus siitä tännekin.
Palstalla peruskommenttina oli just se, että "parisuhteessakaan ei ole määräysvaltaa toisen omaan vartaloon kohdistuviin tekemisiin, vaan jokainen on vapaa"
Tämä on tietenkin totta, mutta vastaavasti jokaisella on oikeus vapaasti päättää, että haluaako olla suhteessa.
Minä ainakin päätin ja tein kumppanillenikin selväksi, että hän on tietenkin vapaa tekemään asian suhteen mitä haluaa, mutta jos niitä mustetahroja ihoon ilmaantuu, niin saa alkaa samantien etsimään uutta muijaa. Jännityksessä olen pari vuotta elänyt, mutta ei niitä ainakaan vielä ole tullut.
nin no saattaahan se mies jo etsiäkin sitä toista muijaa ä selkäsi takana, jos kerran luvankin olet noin suoraan antanut.
Nämä on aina niin hankalia tilanteita, pitäisi löytää molempia miellyttävä kompromissi...
Jos suhde oikeasti toimii ja kemiat natsaa yhteen niin ei silloin kyllä erota sen takia että mies ottaa tatuoinnin tai lävistyksen.
Tai sitten jotkut on vaan niin pinnallisia, eivätkä pääse siitä ulkonäön muutoksesta millään yli, vaikka ei se mies siitä miksikään muutu jos ottaa tatskan tai lävistyksen.
"tein kumppanillenikin selväksi, että hän on tietenkin vapaa tekemään asian suhteen mitä haluaa, mutta jos niitä mustetahroja ihoon ilmaantuu, niin saa alkaa samantien etsimään uutta muijaa"
-Toivottavasti hän on lähtenyt ja löytänyt itselleen Naisen eikä "muijaa"!
Tuloksin olen itsekin sanonu :)
Jännityksellä myös odotan mitä tapahtuu.
Kyl tollasessa kun mielestä pitää äärellä myös toista,
Koska toinen rakastunu puhtaaseen ihmiseen .
Ilman tatuointeja ja nenärenkaita.
Kuunnella myös toista :)
Mä oon rakastunu ukkooni ja sillä on vapaus tehdä vartalolleen mitä haluaa, lävistyksiä, tatskoja ym. Jos esim ihmiset lihoo häiden jälkeen, sama se on. Ei se rakkaus mulla siihen lopu. Hiusten leikkuu ja värjäys on ihan sama.
Parisuhteissa täytyy tehdä kompromisseja! Uhkailu erolla on mielestäni lapsellista. Tatuointien ja lävistysten ottamisessa kun voi käyttää järkeä ja ei niillä tarvitse koko kehoa peittää. Yleensähän tatuoinnit ovat vaatteiden alla piilossa eikä ne sieltä näy. Ota myös huomioon se, että se tatuointi voi olla muutakin kantajalleen, kuin pelkkä musteläntti iholla! Muisto, palkinto itselleen jostain saavutuksesta, tms.. Nykyään ammattilaiset osaa tehdä todella upeita tatuointeja, joita voisi sanoa jopa taideteoksiksi. Itse en kieltäisi omaa miestäni ottamasta tatuointia tai lävistystä, jos hän sitä itse niin kovasti haluaisi. On vapaa tekemään kehollensa mitä haluaa, kunhan järki kuitenkin pysyy päässä. Olen rakastunut häneen ihmisenä, eikä sitä rakkautta voisi pari tatuointia sammuttaa. Jos voisi, niin en tiedä olisinko oikeista syistä häneen rakastunut :)
No mites jos miehesi sairastuisi vaikka syöpään ja menettäisi hoitojen vuoksi hiuksensa? Hän ei olisikaan enää samannäköinen, johon olet rakastunut. Tai jalka amputoitaisiin tai käsi tai sormi. Miten sitten suhtautuisit?
Sä olet rakastunut miehen ulkonäköön, et mieheen itseensä, jos joku tatuointi on sulle eron paikka. Jokaisella on oikeus päättää omasta kropastaan itse. Itsekästä mun mielestä kieltää toiselta asia, josta hän pitää.
Ihan sama, jos miehesi uhkaisi sua erolla, jos värjäät tukkasi tai leikkautat sen erilaiseksi, kuin teidän tavatessanne.
Mun mielestä pitäisi kuunnella mielipidettä.
Sanon näin, vaikka saan tasavarmasti vastustavia mielipiteitä, kuinka lihavuus ja sairaus ja kaljuuntuminen on hyväksyttäviä.
MUTTA minusta lävistys on ihka eri asia kuin lihominen tai sairaus. Lävistys kasvoissa on monelle varsinkin vanhemmalle ihmiselle outo ja pelottava asia. Varsinkin jos niitä on paljon ja ovat oudoissa paikoissa.
Lävistykset kuuluvat tiettyyn kulttuuriseen sanomaan, niillä on protestoiva viesti alunperin. Ja on nykyäänkin, tarkoitus säväyttää, osin anarkistinen leima, aggressiivisuuden ilmaus konservatiivisuutta vastaan.
Lävistys on symbolinen viesti yhteiskunnalle ja asianomaiselle itselleen. Ainakin hyvin korostetut, ja runsaat lävistykset ilmentävät edellä mainittua.
Jos mun ukkoni alkaisi hommata runsaita lävistyksiä naamavärkkiinsä, niin ihan saisi selittää tasan tarkkaan, mitä siellä pääkopassa itseasiassa tapahtuu.
Pahimmassa tapauksessa menisi suhde katkolle.
Jos mua vaadittaisiin selittämään tasan tarkkaan mitä pääkopassa tapahtuu, se olisi varmaan nainen joka lähtee vaihtoon ennen mua. Mä en ole tekemisidtäni vastuussa sen enempää äidille kavereille kuin kumppaneillekaan. Jos haluaa lupia pyytelevän ja selittelevän miehen omaisuudekseen, kannattaa pukeutua seksikkäästi ja mennä hengailemaan jonkun dominakellarin liepeille.
Jos mua vaadittaisiin selittämään tasan tarkkaan mitä pääkopassa tapahtuu, se olisi varmaan nainen joka lähtee vaihtoon ennen mua. Mä en ole tekemisidtäni vastuussa sen enempää äidille kavereille kuin kumppaneillekaan. Jos haluaa lupia pyytelevän ja selittelevän miehen omaisuudekseen, kannattaa pukeutua seksikkäästi ja mennä hengailemaan jonkun dominakellarin liepeille.
"Lävistys kasvoissa on monelle varsinkin vanhemmalle ihmiselle outo ja pelottava asia."
-Jos joku moista pelkää, ni lienee syytä päivittää itsensä tälle vuosituhannelle. X)
"Lävistykset kuuluvat tiettyyn kulttuuriseen sanomaan, niillä on protestoiva viesti alunperin. Ja on nykyäänkin,"
-Alun perin kyllä. Nykyään ei.
Paitsi ehkä jos asuu jossain jumalan selän takana 100 ihmisen kyläyhteisössä...
"Pahimmassa tapauksessa menisi suhde katkolle"
-Onpas teidän suhde vakaalla pohjalla! XD
"Lävistykset kuuluvat tiettyyn kulttuuriseen sanomaan, niillä on protestoiva viesti alunperin. Ja on nykyäänkin, tarkoitus säväyttää, osin anarkistinen leima, aggressiivisuuden ilmaus konservatiivisuutta vastaan.
Lävistys on symbolinen viesti yhteiskunnalle ja asianomaiselle itselleen. Ainakin hyvin korostetut, ja runsaat lävistykset ilmentävät edellä mainittua."
Mä olen sun fani Jadette, näet (eri ketjuissa) kommentoimasi asiat samallatavalla kuin mä, säästät multa paljon vaivaa kun mun ei tarvitse kirjoittaa niin paljon!
Mitä tulee tuohon ylle kopioimaani, niin noin olen itsekin ajatellut.
Sinänsä vaan huvittavaa ja säälittävää, että kuitenkin nuo "protestoijat"
elävät hyvin paljon yhteiskunnassa mukana. Heitä näkee äänestysuurnilla(kuulemma), sossun luukuilla(kuulemma), jne..
Mä protestoin elämällä ajatusteni mukaan, tuo itsensä töhrimisellä protestoiminen on yhtä lapsellista, kuin että huutaa taskuvarkaan perään
"Mä oon sulle vihainen kun veit mun lompakon!"
Kiitos Individualisti45!
Jadeten sydäntä lämmitti kivasti sanasi!
Paras protesti onkin, että elää niin kuin sanoo ja etenkin, että uskaltaa ajatella.
Ajatteleminen ja asioiden pohtiminen pintaa syvemmältä, terävällä otteella, on maailman mukavinta puuhaa.
Joopajoo. Ei ne tatuoinnit ynnä muut ole tänä päivänä automaattisesti mitään protesteja. Olisihan se vähän hassua, jos vaikka jokainen perheenäiti jolla on pieni sievä tatuointi, olisi hankkinut sen aggressiivisuuden ilmaisuksi konservatiivista yhteiskuntaa kohti. On teillä jutut:)
Nyt ei olekaan kyse pienistä, sievistä tatuoinneista, vaan näyttävistä ja runsaista kasvolävistyksistä. Se on ihan eri juttu!
" kuitenkin nuo "protestoijat"
elävät hyvin paljon yhteiskunnassa mukana. Heitä näkee äänestysuurnilla(kuulemma), sossun luukuilla(kuulemma), jne"
-Mikä juurikin todistaa sen, että he eivät ole nykypäivänä mitään "protestoijia/anarkisteja".
Taaskaan ei nähdä metsää puilta. ;)
Ei se mies varmaan ala mitään naama "venytyksiä" ottamaan,venyttämään huuli-tai nenä lävistystä? :)
, , , niin! jos nyt palataan alkuperäiseen kysymykseen, tottahan parisuhde perustuu toisen kunnioittamiseen ja sitä edustaa toisen toiveen huomioon ottaminen, , tietysti.
Joten ei tässäkään, (kuten oikeastaan missään muussakaan), ole pelkästään mustaa ja valkoista.
Jos puoliso nyt on ehdottomasti kaikkia lävistyksiä vastaan ja toinen on muotoilemassa itseään lävistysliikkeen eläväksi mainokseksi, olisihan se ehkä helpompi sanoa, ettei enää kunnioita toista ja haluaa lopettaa suhteen.
Ehkä kuitenkin kompromissi on tässäkin asiassa paras vaihtoehto, (mikä se sitten kussakin tapauksessa lieneekin).
Toisaalta niin lävistykset kuin tatuoinnitkin ovat kuitenkin henkilökohtaisia mieltymys seikkoja.
(Selvyyden vuoksi: Itse en ole noiden kummankaan "ystävä")
Tuo tapa ajatella ja pohtia asioita on myös henkilökohtainen, missä ei ole oikeaa ja väärää tapaa, mikäli se ei ole muita loukkaavaa.
Mietin vielä tuota tatuointiasiaa, varmaan 50% niiden ällöttävyydestä menee tuon niiden tekomenetelmän piikkiin.
Eli että ihmiset ovat valmiita tuollaiseen brutaaliin verenvuodattamiseen jonkun ihokuvan vuoksi.
Mun olis paljon helpompi hyväksyä ne, jos tulevaisuudessa se tapahtuisi vaikka näin;
-Tietokoneen näytöllä valitaan/piirretään haluttu kuvio, halutulle kohdalle ihon päälle levitetään muovikalvo, sille annetaan 10 sekuntia jotain erikoisvaloa, tatuointi on valmis!
Mutta onko myös niin, että niiden keskuudessa, jotka tatuointeja ottavat, vaikuttaa juurikin tuo tapa, miten ne tehdään? Jäisivätkö ne ehkä ottamatta, jos ne voitaisiin tehdä ja poistaa helposti ja kivuttomasti?
", jotka tatuointeja ottavat, vaikuttaa juurikin tuo tapa, miten ne tehdään?"
-Usealla se on yksi ratkaiseva tekijä. Puhutaan kuvan ansaitsemisesta, jota se kipu tatskaa ottaessa symboloi.
Ja useinhan se kuva muistuttaa esim menetyksestä/saavutuksesta, jolloin se kipu korostaa sen arvoa.
"Jäisivätkö ne ehkä ottamatta, jos ne voitaisiin tehdä ja poistaa helposti ja kivuttomasti? "
-Varmasti vähenisivät ainakin huimasti.
, , , näinhän minäkin sen "kuutioin"
"Pitäisikö muiden mielestä puolison mielipidettä kuulla vai onko
Oikeen muuttaa omapäisesti ulkonäköään?"
-Voihan sitä tietysti kumppanin mielipidettä kuunnella, mutta eiköhän jokainen itsenäinen aikuinen päätä itse omasta kehostaan.
"Olen rakastunut ihmiseen jolla ei ole naama ja kroppa metallissa"
-Vaikutat varsin pinnalliselta jos jokin noin triviaali asia kuin lävärit tms vaikuttaa sun "rakkauteen" tavalla tai toisella...