Rakenne on nuijasodan aikainen jäänne.
Auto saadaan rakennettua halvemmalla, kun ohjaus hoidetaan takarenkailla. Ei tarvita kalliita murrosniveliä. Kampiakselin voisi kiinnittää lähes suoraan vetoakseleihin. Auto kepenee, joten kulutuskin pienenee.
Myös kadunvarsiin pysäköiminen helpottuu, kun voi parkkeerata etuperin ajamalla.
Yhtään huonoa puolta takarengasohjauksesta ei tule äkkiä mieleen.
Auto saadaan rakennettua halvemmalla, kun ohjaus hoidetaan takarenkailla. Ei tarvita kalliita murrosniveliä. Kampiakselin voisi kiinnittää lähes suoraan vetoakseleihin. Auto kepenee, joten kulutuskin pienenee.
Myös kadunvarsiin pysäköiminen helpottuu, kun voi parkkeerata etuperin ajamalla.
Yhtään huonoa puolta takarengasohjauksesta ei tule äkkiä mieleen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Spedellä oli tuohon kyllä paras ratkaisu se kaksneuvoinen wartburg
Jos takaohjaus oikeasti olisi hyvä, se olisi yleinen. Mutta kun ei ole. Yli 40 km/h nopeuksissa takaohjautuva vehje ei ole vakaa, oli sen alusta ja ohjaus millainen hyvänsä. Juuri sen vuoksi takaohjausta näkee trukeissa, kuormaajissa, puimureissa ja pikku dumppereissa, mutta ei muualla.
Siinä mielessä hyvin mietitty provo, että siinä on jopa asiaa. Ja hyvin vetää...
Oletko ajanut leikkuupuimuria? ... et varmaankaan ;-))
Et ole tainnut trukilla ajaa jäisellä pihalla.
Mistä se jäinen piha tietää kummasta päästä auto ohjautuu?
Ei pihaa kiinnosta mutta kuljettajaa ja ympärilläolijoita hetkauttaa se että ohjattavuus häviää justiinsa kun pito karkaa. Siinä keula ja perä vaihtaa paikkaa niin ettei kissaa ehdi sanomaan.
Olisiko painojakaumalla jotain vaikutusta? Trukissahan taitaa olla käytännössä kaikki paino takapyörillä. Etuvetoautossa painojakauma on yleensä noin 60/40 suhteessa, keulan ollessa se raskaampi.
Siirtämällä ohjaustekniikkaa taakse ja voimansiirron muutenkin yksinkertaistuessa etuvetoisen painojakauma lähentyisi optimaalista 50/50:iä. Ohjautuvuus tulisi varmasti rauhallisemmaksi. Nykyisissä kevytperäisissä etuvetoisissa tahtoo peräpää irrota turhan helposti väistöissä.
Ei, vaan sillä kun takana ohjaava pyörä alkaa luistaa niin sladi alkaa ja loppuu vasta kun vauhti kokolailla pysähtyy. Liike on hallitsematon. Mutta mitäpä näistä väittelemään. Käy kokeilemassa isolla parkkialueella mitä tapahtuu kun peruuttaessa pito irtoaa ohjaavalta akselilta.
Ok, ei väitellä.
Ohjaava rengas voi menettää yhtä lailla pitonsa etuakselilla. Jotkut kutsuvat sitä aliohjaamiseksi. Takapään menettäminen on taas yliohjaamista. Molempia esiintyy myös etupyöräohjausta käyttävillä, vetotavasta riippumatta.
Mutta takaisin alkuperäiseen ideaan. Kaikkihan tietävät, että vapaasti rullaava pyörä ei lipsu kuten vetävä. Etuvetoisessa takapyörillä ohjautuvassa ajoneuvossa tilanne on sen suhteen paras mahdollinen, koska kaasupolkimen varomaton käyttö ei vaikuta ohjautuvuuden menettämiseen. Keula saattaa välillä mennä suksena, mutta auton saa kuitenkin kääntymään peräpäällä.
Palataan tuohon kysymykseen, oletko ajanut vastapainotrukilla jäisellä pihalla?
Tuo selostuksesi kuulostaa lupaavalta insinöörin alun teorialta, jolla ei ole mitään tekemistä käytännön kanssa.
Linkkuohjaus kaikkeen, lastenrattaista alkaen. Jälkikasvukin norjistuu heti pienestä.
kyllä se aiheuttaisi melkoista ravistusta jos kampiakseli on kiinnitetty vetoakselin ympärille...
Jo 80-luvun lopulla oli muutama malli joissa oli nelipyöräohjaus, siitä ei tainnut olla niin merkittävää hyötyä että se olisi yleistynyt, jäi vain kokeiluksi.
Nelipyöräohjaus vain monimutkaistaa. Tässä on tarkoituksena hakea nykyistä yksinkertaisempaa rakennetta, jolloin autosta saadaan varmatoimisempi, edullisempi, keveämpi ja siten taloudellisempi.
Kampiakselijuttu oli pelkkä tsoukki osoittamaan ainoastaan se että nykyratkaisussa on paljon turhiakin osia. Nimim. murroksen suojakumejakin joutunut vaihtamaan.
Jostain syystä kehitys on pysähtynyt. Vanhanaikaisista takavetoisista päästiin kyllä nopasti etuvetoisiin, mutta sen jälkeen ei ole tehty enää vallankumouksellisia keksintöjä.
Nelipyöräohjaus? Ei kai siitä ole muuta hyötyä kuin että auto käy seinään kun lähtee seinän vierestä liikkeelle.
Pitää vain ajaa peruuttaen koko ajan, niin homma toimii. :)
Ja kadun reunasta parkista olisi pakko lähteä peruuttamalla.
Näkyvyys silloin huonompi taakse ja liikkeellelähtö olisi hitaampi.
On taas joku teini keksinyt loistoidean, ei vaan ole itse koskaan ajanut edes polkuautolla. Jos takapyöräohjaus olisi kehityshuippu autoilutekniikassa niin olisimme nähneet sen F1:ssä jo aikapäiviä sitten.
Mahdoton toteuttaa.Kokeileppa ajaa 100km tunnissa takaperin.Onnistu Volvo 66 joka oli entinen Daf.Kulki kumpaankin suuntaa yhtälujaa.Pieni ohjausvirhe ja auto oli ympäri.
Takaperin ajaminen on nyt ihan eri asia, koska esimerkiksi auto kääntyy päinvastaiseen suuntaan mitä ratti.
Näkeehän tuolla liikenteessä takapyörillä ohjattavia työkoneita, joten olisihan se mahdollista pienemmissä henkilöautoissakin.
Miten niin kääntyy eri suuntaan? Sanamuodoilla voidaan toki leikitellä mutta ratin yläosasta kääntämällä auto lähtee käännön suuntaan kulkusuunnasta huolimatta.
Automaatti-Accordilla, joka kulki toisen auton mittarin mukaan 80 km/h takaperin järven jäällä. Tosi vaikea hallita ja pyörähti vähän väliä.
Saattas niitä huonompiakin puolia mieleen tulla, jos kokeilisit vaikka leikkuupuimurilla tai trukilla ajamista. Takapyöräohjaus sopii niihin, mutta ei autoon.
Vieväthän kääntyvät pyörät enemmän lokasuojatilaa, joten takakontin tilavuus saattaa hieman pienentyä. Mutta kyllä ohjaustekniikka saadaan sinne varmasti sopimaan.
Työkoneiden rakenne juontanee juurensa siihen, että jäykälle akselille voidaan ottaa helpommin enemmän kuormaa. Esimerkiksi trukki. Ei ole ylimääräisiä niveliä jne. Henkilöautossa ei ole sitä ongelmaa
Luettuani viestiketjun alan huolestua, koska alkaa tuntua siltä, ettei tämä ollutkaan vitsi!
Ikävä kyllä aloittaja tuntuu olevan tosissaan. Harmi vaan, että koko ajatus on ihan järjetön...
Etupyörät kääntyvät siksi, kun ne on tehty kääntyviksi!
motarilla vauhtia 120 ja pieni väistöliike esim jääkokkaretta autosi tekisi noin 20 kuperkeikkaa ja jyräisi vielä muutaman muunkin samalla. Ajattele järjellä ennen avaat suusi.
Jos halvinpaan ratkaisuun pyritään, niin pyöräkohtainen jarru on paras ratkaisu.
Ei tarvita kalliita kääntyviä pyöriä eikä muita ohjauslaitteita , kun olisi vain pari vipua, joilla säädellään jarrukäännöksen voimakkuutta.
Traktorikin kääntyy sutjakkaimmin ahtaassa paikassa jarrujen avulla.
Puhutaan siis liukuohjauksesta. Erittäin sovelias ratkaisu kadulle sekä eritoten maantienopeuksiin. Asfalttimiehet ja rengaskauppiaat kiittävät.