Zakuskat
Nikkien synty.
Lounastin venäläisen naisen kanssa Neitsytpolulla Helsingin Eirassa ravintola Saslikissa. Istuimme loosissa ja jutustelimme niitä ja näitä kyselimme kuulumisia. Tunnelma oli vaisu, innoton. Oikeastaan halusin istua jossain aivan muualla kuin siellä. En jaksanut iänikuisia suolakurkkuja ja hunajaa, smetanaa. Olin jollain tasolla saavuttanut niissä niiden kärjen. Otin votkaa.
Hiljaisina hetkinä vältin katsomasta häneen, sillä hän oli yhtä klassinen venäläinen kuin olivat suolakurkut ja korruptio. Ajattelin nettikirjoittamista. Olin luonut valtavan määrän hieman toisistaan poikkeavia hahmoja, mutta jokin radikaali veto saattaisi piristää minua. Vilkaisin pöydän yli, kun leuat liikkuivat ja käsi ojentui kohti vesilasia. Hän pyyhkäisi hiuksia silmiltään ja vilkaisi minuun kuin kärppä saaliiseensa.
Siinä oli venäläinen nenä. Siinä istui venäläinen nainen. Hänessä paloi tuli. Sen melkein näki, tunsi iholla. Katsahdin lautaseen ja näin siinä alkupalat. Zakuska, kuiskasin. Hän lopetti syömisen ja katsoi minuun kysyvästi. Vesilasi jäi kuin ilmaan roikkumaan. Näin kuinka yksinäinen hän oli, kuinka erilainen ja hyljeksitty. Hänellä ei ollut mitään asiaa maailman piireihin. Niin lukossa kaupunki oli. Hänen korvaamattomuutensa oli käytännön tasolla hyväksytty mutta tunteiden tasolla torjuttu. Hän oli omillaan. Hän oli kuin vihollisen piirittämä humanisti. Kotonaan, Venäjällä hän ei ollut mitään eikä kukaan. Jokainen ajatteli tässä maassa hänen myyvän itseään, ja asuvan ylhäällä jossain kattohuoneistossa kaukana maasta, kuin kuussa.
Katsoin naista edessäni. Hän hymyili kysyvästi, kuin ontuen tai huvittuneena. Hän näytti aivan eläimeltä, seksuaaliselta pantterilta vuohi edessään, kaatuneena omaan vereensä. Sitten hän heilautti haarukkaansa kuin pyyhkäisten asiat tieltään ja jatkoi syömistä sättien minua hieman kummalliseksi.
Zakuskat oli syntynyt.
(reps)
Nikkien synty.
Lounastin venäläisen naisen kanssa Neitsytpolulla Helsingin Eirassa ravintola Saslikissa. Istuimme loosissa ja jutustelimme niitä ja näitä kyselimme kuulumisia. Tunnelma oli vaisu, innoton. Oikeastaan halusin istua jossain aivan muualla kuin siellä. En jaksanut iänikuisia suolakurkkuja ja hunajaa, smetanaa. Olin jollain tasolla saavuttanut niissä niiden kärjen. Otin votkaa.
Hiljaisina hetkinä vältin katsomasta häneen, sillä hän oli yhtä klassinen venäläinen kuin olivat suolakurkut ja korruptio. Ajattelin nettikirjoittamista. Olin luonut valtavan määrän hieman toisistaan poikkeavia hahmoja, mutta jokin radikaali veto saattaisi piristää minua. Vilkaisin pöydän yli, kun leuat liikkuivat ja käsi ojentui kohti vesilasia. Hän pyyhkäisi hiuksia silmiltään ja vilkaisi minuun kuin kärppä saaliiseensa.
Siinä oli venäläinen nenä. Siinä istui venäläinen nainen. Hänessä paloi tuli. Sen melkein näki, tunsi iholla. Katsahdin lautaseen ja näin siinä alkupalat. Zakuska, kuiskasin. Hän lopetti syömisen ja katsoi minuun kysyvästi. Vesilasi jäi kuin ilmaan roikkumaan. Näin kuinka yksinäinen hän oli, kuinka erilainen ja hyljeksitty. Hänellä ei ollut mitään asiaa maailman piireihin. Niin lukossa kaupunki oli. Hänen korvaamattomuutensa oli käytännön tasolla hyväksytty mutta tunteiden tasolla torjuttu. Hän oli omillaan. Hän oli kuin vihollisen piirittämä humanisti. Kotonaan, Venäjällä hän ei ollut mitään eikä kukaan. Jokainen ajatteli tässä maassa hänen myyvän itseään, ja asuvan ylhäällä jossain kattohuoneistossa kaukana maasta, kuin kuussa.
Katsoin naista edessäni. Hän hymyili kysyvästi, kuin ontuen tai huvittuneena. Hän näytti aivan eläimeltä, seksuaaliselta pantterilta vuohi edessään, kaatuneena omaan vereensä. Sitten hän heilautti haarukkaansa kuin pyyhkäisten asiat tieltään ja jatkoi syömistä sättien minua hieman kummalliseksi.
Zakuskat oli syntynyt.
(reps)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olenko mä sulle, Nasdaq, koskaan kertonut kuinka vaikuttavia sun jutut mulle on? Mitä mä olisin ilman sua?
(reps)
Voit suudella sormustani. Kas tuossa.
(moiskis)
(reps)
fyifan!!!111!!!
Sormella on rapsutettu kutiavaa hajulukkoasi
Nasse taas todisti tietämättömyytensäjälleen kerran
Nasse todisti tietämättömyytensä taas jällen kerran
zakuska=alkupala--antipasto på Sisilia
Suolakurkkua ei mistään saa, ellei itse säilö kurkkuja suolaan antiikkinen säilöntämenetelmä, kuten gravad lax---maakuoppaan suolalla säilötty lohi
Ompi maustekurkkuja, etikkakurkkuja yms. sianruakkaa
hapankurkkua on harvoin saatavissakaan
Neukkulassa ostin muonituxeen sadan litran puutynnyreissä tätä herkkuvaa
Ja itsekin valmistanut upottamalla kurkut sopivasti maustettuun liemeen
ja pitää pariviikkoa huoneenlämmössä happanemassa niiet liemi tulee maitomaisexy
ammattisalaisuuksian en paljasta kuolivuoteellakaan
troppiikisa seilorit syövät , kuin omppuja suolanpuutteeseen
nikki zakuska oli joku karjakko ko esitti fiiniä lentoemoa
--vattuparfait---buahahahaa
Niin. Tekstissä viitataan tähän, että zakuska on alkupala. Se mist sana Zakuskat tulee, on jo toinen juttu. Juttu siirtyy Hankoon ennen tai jälkeen regatan. Istuimme taas raflassa ja tilailimme menusta mitä nyt sitten sattuikin tilaamaan. Sitten jengi ihmetteli mitä mä siinä hihitän. No mä hihitin sitä että zakuskat (eli alkupalat) oli kirjoitettu monikkoon suomeksi, eli zakuskoiksi (zakuskat).
Hihihi
Mitä lentoemäntiin tulee, niin koko ystäväpiirini on niitä täynnä. Stuertteja, pursereita ja lentoemäntiä. Siksi se on niin helppoa.
(reps)