Olen tullut siihen tulokseen että MINÄ olen ns.
tunnevammainen! En osaa ilmaista tunteitani
kenellekkään, varsinkaan miehelle josta olen
kiinnostunut. En näytä tunteitani vaikka
seurustelisin, mutta se ei tarkoita etten
välitä... Miehiinkin luotan hyvin paljon, enkä
siksi ole mustasukkainen. Ja ystävinä saan
suhteeni miehiin toimimaan erittäin hyvin. Ja
usein kuulenkin kuinka lämmin ystävä olen,
mutta... olen ihmishirviö sydämeltäni joutuessani
suhteeseen.
Syyksi olen löytänyt vain yhden... suhteeni
isääni. Hän on kirjaimellisesti pilannut
rakkauselämäni.
Onko joku päässyt tunnevammaisuutensa yli? Miten?
tunnevammainen! En osaa ilmaista tunteitani
kenellekkään, varsinkaan miehelle josta olen
kiinnostunut. En näytä tunteitani vaikka
seurustelisin, mutta se ei tarkoita etten
välitä... Miehiinkin luotan hyvin paljon, enkä
siksi ole mustasukkainen. Ja ystävinä saan
suhteeni miehiin toimimaan erittäin hyvin. Ja
usein kuulenkin kuinka lämmin ystävä olen,
mutta... olen ihmishirviö sydämeltäni joutuessani
suhteeseen.
Syyksi olen löytänyt vain yhden... suhteeni
isääni. Hän on kirjaimellisesti pilannut
rakkauselämäni.
Onko joku päässyt tunnevammaisuutensa yli? Miten?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen mies, mutta sama ongelma kuin sullakin.
Usein olen ajatellut näyttää tunteeni vaimolle,
mutten kuitenkaan sitten osaa kun pitäisi.
Syyksi olen analysoinut myös lapsuuteni ja
äitini. Hän oli syvästi uskovainen ja tyrkytti
uskoansa meille lapsille jatkuvasti. Tunteita ei
kotona koskaan saanut näyttää.
Itse en ole myöskään päässyt eroon tästä
ongelmasta, tunteiden näyttäminen on
yksinkertaisesti mahdotonta mulle. Tästä on
seurannut jopa liiallinen alkoholin käyttö, joka
puolestaan on syönyt lisää suhdettamme.
Olen aika epätoivoinen asian suhteen. Miten
päästä ongelmasta eroon?
Voisimmeko ajatella auttavamme toisiamme näin
anonyymisti, onko sulla joku maili, voitaisiin
vaihtaa mielipiteitä ja yrittää auttaa toisiamme.
isäni oli alkoholisti ja väkivaltainen
sellainen.hän kuoli kohta 8vuotta sitten.olen
itse mielestäni päässy asian yli,mut en ole aina
niin varma asiasta.ongelmani on,et perheeni
ilmapiiri on ahdistava ja sielä ei voi näyttää
tunteitaan.minusta on tullut yli herkkä tai
tunnevammainen,kuten äitini sanoo.itken helposti
ja ehkä vähän tyhmistä asioista.se on rasittavaa
ja raskasta minulle.välillä sitä oon niin pihalla
itsensä ja tunteitensa kanssa.mielestäni tunteet
pitäisi näyttää ja käsitellä.ehkä pystyn näyttää
ne,mutta en osaa käsitellä niitä.ne jää päähän
pyörimään ja unohtuu sinne.ehkä sen takia tulee
semmonen tyhjä olo.itkettää,tuntuu pahalta,mutta
ei vaan tiiä miksi.toivon jos jollain on
kokemusta niin jakaisi tämän kanssamme.ja kaikki
apu ja tuki on tervetullut...aurinkoisia
syyspäiviä tämän lukijoille!
Eli kaikki joille tunteet ja niiden näyttäminen
tuottaa vaikeuksia voi mulle kirjoitella.. =)
Olisi kivaa jos keksittäisiin jotain minkä avulla
voimme auttaa toisiamme ja siten itseämme... =)
...no tää on käytössä vain hetken, mutta täältä
saatte mun oikean =) [email protected]
Kaikille tunnerikasta syksyä, kaikki tuntevat,
mutta kaikki eivät sitä. Mutta uskokaa niihin
kuitenkin... =)