Hei,
meidän parisuhde terapeutti suositteli luettavaksi kirjaa " Rakkauden Kieli" ja sitten hän antoi meille myös muutamat kysymykset joihin piti sitten molempien vastata kirjoittamalla vastaukset vihkoon ja sitten vasta molemmat saivat nähdä toistensa vastaukset. Tuo kirja avasi ainakin minun silmiä hyvinkin paljon.
Kirjassa käydään läpi paljon sitä, että ne teot mitä sinä teet osoittaaksesi rakkauttasi, eivät välttämättä ole puolisollesi niitä tekoja, jotka viestivät hänelle rakkauttasi. Esim. vaimo tekee kotona paljon kotitöitä ja leipoo ja laittaa ruokaa ja yrittää tällä tavalla viestiä puolisolleen rakkauttaan. Puolisolle taas riittäisi paljon vähempikin kotityömäärä, mutta hän haluaisi viettää vaimon kanssa paljon enemmän kahdenkeskistä aikaa, mutta aina kun hän sitä pyytää, niin vaimo esim toteaa, että keittiö pitää siivota jne.
Tässä asetelmassa vaimo kuvittelee tekevänsä kaiken ja osoittavansa rakkautta ja ei tajua, että mies ei koe lainkaan samoin.
Onko muilla jotain parisuhdekirjoja jotka ovat avanneet omat silmänne?
meidän parisuhde terapeutti suositteli luettavaksi kirjaa " Rakkauden Kieli" ja sitten hän antoi meille myös muutamat kysymykset joihin piti sitten molempien vastata kirjoittamalla vastaukset vihkoon ja sitten vasta molemmat saivat nähdä toistensa vastaukset. Tuo kirja avasi ainakin minun silmiä hyvinkin paljon.
Kirjassa käydään läpi paljon sitä, että ne teot mitä sinä teet osoittaaksesi rakkauttasi, eivät välttämättä ole puolisollesi niitä tekoja, jotka viestivät hänelle rakkauttasi. Esim. vaimo tekee kotona paljon kotitöitä ja leipoo ja laittaa ruokaa ja yrittää tällä tavalla viestiä puolisolleen rakkauttaan. Puolisolle taas riittäisi paljon vähempikin kotityömäärä, mutta hän haluaisi viettää vaimon kanssa paljon enemmän kahdenkeskistä aikaa, mutta aina kun hän sitä pyytää, niin vaimo esim toteaa, että keittiö pitää siivota jne.
Tässä asetelmassa vaimo kuvittelee tekevänsä kaiken ja osoittavansa rakkautta ja ei tajua, että mies ei koe lainkaan samoin.
Onko muilla jotain parisuhdekirjoja jotka ovat avanneet omat silmänne?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niinhän se on että ajattelemme samoista asioista eri tavalla.
Seurusteluaikana tämä ei tule niin esiin, kun silloin hykerrellään ja muut asiat varsin unohtuu, mutta kun muutto saman katon alle tapahtuu silloin muuttuu jo moni asia.
Siinä on pakko huoltaa kotia, siivota, silittää, tehdä ruokaa, käydä ostoksilla, enää se ei ole sitä jatkuvaa toisen näkemistä ensimmäiseksi tehtäväksi.
Miehen elämä perustuu niin toisenlaisiin tarpeisiin kuin naisen ja näiden yhteensovittaminen ja hyväksyminen ei olekaan kovin helppoa.
Kuuntelin eilen erästä esitystä jossa puhuttiin kehosta ja miehen ja pojan näkökulmasta.
No selvisi sekin, miten rajusti pojan elämä murrosiässä muuttuu. Se pikkupoika nostaa päätään ja vaatii purkautumista, poika alkaa nähdä vain sen asian ja toivoisi niin jonkun kuuntelevan.
Toisaalta hän uneksii naisen koskettamisesta, rinnat ja peppu, ne pyörivät pojan silmissä, jopa oman äidin muodot.
No eihän ne katoa seurustelun myötäkään eli mies elää esityksen mukaan "panetuksessa" eikä varmasti ymmärrä aina kotitöiden tekoa tarpeelliseksi.
Sitä ei tullut esiin, kuinka tuon panetuksen saa muuta kuin vaikka omin käsin loppumaan, jos muuta kohdetta ei ole.
Jopa niin traakista tuli esiin, että poika ei näe enää elämälleen tarkoitusta jos ei saa sitä tyttöystävää ja kokeilla miehisyyttään.
Mutta kun sitten sai koskettaa rintoja, ei se ollutkaan se unelmien täyttymys, miehen unelma mureni.
No naisen ei tässä mittakaavassa elä seksissä, hänelle kodin laittaminen on tärkeää, joten ristiriitoja voi todella helposti syntyä, saatikka sitten kun pieni lapsia äidin huomiota jo ruokailunkin vuoksi melkein tunnin välein ja yöllä ja päivällä.
Ehkä se että lapsen aina kun ei tarvitse rintaruokintaa antaakin sinne isän syliin, jospa sillä saisi miehen muutakin ajattelemaan.
Toisaalta nainen väsyy tuohon osuuteensa kodin tehtävistä ja pienten lasten hoidosta ja tämä lienee sitä kuuluisaa erilleen kasvamista, ei ole enää läheisyyttä, on vain valtavasti työtä ja painetta .
Oli vallan mielenkiintoinen esitys, jokaisen olisi hyvä saada moinen esitys kuulla ja nähdä.
Itse luin kirjan nimeltä Himoitse, leiki ja rakasta.
Pieni kuvaus löytyy allaolevasta Blogista.
http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2012/02/suvi-tirkkonen-himoitse-leiki-ja.html
Kirjan anti oli minusta hyvä ja siinä vähän ravisteltiin lukijaa. Virkistävä kirja.
Luin nyt vasta tuon blogitekstin. Vaikuttaa tosiaan kiinnostavalta kirjalta!
David Schnarchin kirjat ovat muuttaneet elämän suunnan. Olen kyllä lukenut kymmeniä muitakin parisuhdekirjoja mutta ei mitään yhtä vavisuttavaa.
En muista sen kotimaisen pariterapeutin nimeä, jonka kirja on lyhyesti ja ytimekkäästi "Hyvä parisuhde". Sopii varsinkin varttuneemman ikäluokan käteen, elämänmakuisia esimerkkejä täynnä.
Pekka Hämäläinen oli tekijä. Näkyy olevan loppuunmyyty, kirjastoista voi varata.
Mikä oivallus David Schnarchin kirjoissa oli vavisuttavaa sinulle?
Siitä on jo jonkun aikaa kun noita luin, joten pitää oikein miettiä mitkä asiat sieltä nyt nostaisi esiin... Itseäni on vaivannut että vaikka sitä kuinka paljon kommunikoi, ymmärtää toista, ottaa selvää toisen mieltymyksistä ja "rakkauden kielistä", silti on parisuhteessa ongelmia seksin ja haluttomuuden kanssa. Schnarch pakottaa kirjoissaan tutkimaan omia motiivejani ja asioiden taustoja. Johtoajatus on että "eriytyminen" (käännös differentiation) on se mikä luo kehityksen edellytyksiä. Eriytymisellä tarkoitetaan sitä että pidetään itsestä kiinni, eikä esim. vaihdeta mielipidettä asioihin sen mukaan mitä odotetaan että toinen haluaa kuulla. Eriytyminen on myös kyky lohduttaa itseään eikä vaatia lohtua toiselta. Kaikki tietenkin tykkää siitä kun toinen myötäilee ja lohduttaa mutta oma maailma ei pidä rakentua toisen varaan sillä tavalla että maailma kaatuu jos toinen ei reagoikaan toivotulla tavalla. Umpisolmu suhteeseen syntyy joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin "emotional gridlock". Ratkaisuksi tällaiseen pattitilanteeseen on itsestä kiinni pitäminen eli eriytymisen lisääminen. Eriytminen on tavallaan kehittymistä eli jatkuva kasvuprosessi. Eriytymällä puolisot voivat pysyä yhdessä koska valitsevat niin, ei siksi että olisi pakko olla yhdessä koska ovat henkisesti riippuvaisia toisistaan.
Itseeni nämä ajatukset kolahtivat hyvin. En ole seksiriippuvainen mutta olen ollut ainakin osittain riippuvainen seksin tuomasta hyväksynnän tunteesta. Seksin kuuluukin tuntua hyvältä mutta ei ole syytä kärsiä kohtuuttomasti siitä ettei seksiä sitten tullutkaan kun sitä olisi toivonut. Seksinälkäisenä olen taipunut vaikka mihin temppuihin että hän olisi hommaan halukas. Tässä en ole oma itseni vaan teen asioita mitän luulen hänen haluavan. Minun pitää hyväksyä ja arvostaa itseäni ja pitää itsestäni kiinni. Minulla on oikeus sanoa rehellisesti mitä olen mieltä asioista eikä minun tarvitse olla riippuvainen hänen reaktiostaan ajatuksistani. Minun on myös mahdollista lähteä suhteesta jos haluan. Eriytyminen antaa edellytykset läheisyyteen ja uskon että se parantaa myös edellytyksiä selvitä mahdollisesta erosta.
Tässä on vähän juttuja David Schnarchin eriytymisestä:
http://crucible4points.com/crucible-four-points-balance
Kirjasuosituksiani olisi ainakin Passionate Marriage ja Intimacy&Desire. Kannattaa lukea Amazonista arviota niin selviää aika hyvin mikä on kirjojen pääpointit.
"Itseyden" hukkaaminen haluttoman puolison kanssa on varmasti vaarana, sillä toista aina jossain määrin käyttää peilinä. Seksuaalisuuden osalta tuo peili on ikään kuin peitettynä, jos ongelmana on toisen kieltäytyminen seksistä. Tietoisuus vallankäytöstä, sekä omasta että toisen vallankäytöstä, on mielestäni "itseydessä" ja eritytymisessä tärkeää. Omista rajoistaan ja haluistaan tietoinen ihminen ei pelaile eikä käy kauppaa tärkeistä asioista eikä ole väärällä tavalla riippuvainen muista ihmisistä. Sellainen riippumattomuus ja autenttisuus voi olla joskus puolisosta jopa pelottavaa? En ole lukenut noita kirjoja, kiitos vinkistä.
"Minun on myös mahdollista lähteä suhteesta jos haluan."
Tätä sinänsä yksinkertaista asiaa monet eivät ymmärrä. Pidetään kiinni suhteesta vaikka hampaat irvessä ja väkisin, mietitään mitä toiset mahdollisesti ajattelisivat erosta jne, Mutta itsestä ollaan valmiita luopumaan. Tämä ilmenee tyytymättömyytenä; joko omaan tai toisten elämään. Jännää onkin miten omaan elämäänsä tyytymätön, itsestään luopunut ihminen halveksii esim. toisten ihmisten eroja. Pitää niitä turhina, "liian helppoina" jne.
"vaimo tekee kotona paljon kotitöitä ja leipoo ja laittaa ruokaa ja yrittää tällä tavalla viestiä puolisolleen rakkauttaan."
Jommankumman TÄYTYY tehdä kotitöitä ja laittaa ruokaa. Jos se on aina vaimo, niin mitä MIES tekee? Miksei mies siivoa keittiötä ja järjestä sitä kahdenkeskistä aikaa vaimonsa kanssa?
Voisin mainita vielä tämän:
John Gottman, Seven principles to make your marriage work (tai jotain sinnepäin)
Amerikkalaiseen tyyliin ensimmäinen osa kirja on täynnä itsekehua ja muiden vähättelyä. Ensimmäisellä lukukerralla jätin kirjan kesken kun kyllästyin lukemaan Gottmanin erinomaisuudesta. Nyt luin kirjan uudestaan ja kokonaan ja kun tuon itsekehuosin yli pääseen niin löytyy myös paljon hyvää sisältöä. Jos nyt vähän vertaa muihin lukemiini kirjoihin niin ne on joko maallikon kirjoittamia (perustuu elämänkokemukseen) tai erilaisten psykologien kirjoittamia (perustuu usein työuraan avioliitto-ongelmien parissa). Gottmanin kirjan ajatukset perustuu tutkimuksiin, jossa hän on seurannut pariskuntien elämää kameravalvotussa "laboratorioasunnossa". Tämä on myös Gottmanin itsekehun pääpointti. Vaikka se kuulostaa vähän bigbrothermeiningiltä niin on virkistävä lukea mitä ideoita tällaisesta tutkimustyöstä on kumpuaa.
Muutamia juttuja:
-Avioliitto perustuu pitkälti ystävyyteen
-Suurin osa avioliiton ongelmista on mahdoton ratkaista.
-Ratkaisematon ongelma ei ole este hyvälle avioliitolle.
Luettavaa netissä:
The Four Horsemen; turmiolliset kommunikointitavat:
http://www.gottmanblog.com/2013/04/the-four-horsemen-recognizing-criticism.html
"Tässä asetelmassa vaimo kuvittelee tekevänsä kaiken ja osoittavansa rakkautta ja ei tajua, että mies ei koe lainkaan samoin"
Ai miten niin vaimo KUVITTELEE tekevänsä kaikki kotityöt, jos hän kerran tekee ne kaikki? Mitä mies tekee sillä aikaa, kun vaimo tekee kotitöitä? Mitä mies tekee, kun vaimo haluaisi viettää kahdenkeskistä aikaa kotitöiden huhkimisen jälkeen? Moniko meistä omasta mielestään osoittaa rakkauttaan kumppaniaan kohtaan puurtamalla kotitöitä? Liittyvätkö kotityöt ollenkaan rakkauden osoittamiseen?
Mielestäni tuossa esimerkissäsi tärkeintä on huomata, ettei omat tai kumppanin "rakkauden teot" ole yhtään sen oikeampia tai parempia. Parisuhteen toimivuuden, jatkuvuuden, läheisyyden ja keskinäisen rakkauden kannalta ratkaisevaa on parin välinen vuorovaikutus.
Chapmanin ajatus tuossa on nimenomaan se että toinen kokee yhteisen kodin pitämisen siistinä rakkauden tekona mutta toiselle asia ei ole samalla tavalla tärkeä. Kyse ei ole työnjaosta vaan siitä miten eri asioihin suhtaudutaan eri tavalla.
Kun tekee toiselle niin kuin haluttais itselleen tehtävän menee ponnistukset usein puoliksi hukkaan.
Totta myös tuo mainitsemasi vuorovaikutus, Kun se toimii menee varmaan nuo rakkauden kieletkin helpommin kohdilleen. Pitää vaan aina muistaa että toinen ihminen ei ole samanlainen kuin minä itse.
Minäkin olen lukenut ja mieheni samoin tuon rakkauden kieli kirjan. Ja voin sanoa, että jokaisen parisuhteessa olevan tai parisuhteeseen aikovan kannattaisi lukea se. Sen verran hyvää tietoa siinä on. No, meidän ongelmiimme ratkaisua ei siitä löytynyt mutta silti pidän sitä hyvänä. Auttaa varmasti monia, riippuen tietty ongelmien tyypistä.