Olen tässä pohdiskellut, että kuinka meillä nuorilla aikuisilla, 20-30v. on mahdottomuus löytää parisuhdetta. Olen 4 vuotta elänyt sinkkuna, tavannut paljon mukavia miehiä, ja kaikki on päättyneet siihen, että mies ei halua parisuhdetta tai hänellä on jo yksi sellainen ja haluaa vain täydennystä siihen.
Mulle on esitetty salasuhdetta, vaimonsa pettämistä, seksisuhteita, salaisia tapaamisia ilman mitään suhdetta ja yhdenillan juttuja.
Huippu oli, että mies unohti kokonaan kertoa, ett sen vaimo oli raskaana....
Olen käsittääkseni ihan siedettävän näköinen, tavallinen suomalainen nainen, eikä rimani ole liian korkealla. Olen koulutettu, itsensä elättävä nainen, jolla on myös ajatuksia, eikä pelkkää sitä tarjolla. Kunnioitan muita ihmisiä, käyttäydyn fiksusti, huolehdin itsestäni, mutta myös muista.
Olen kurkkuani myöten täynnä näitä idiootteja, joilla ei ole mitään annettavaa, mutta haluaisivat kyllä ottaa niin paljon kuin irti saavat.
Onko nyt kerta kaikkiaan niin, että p***ua on niin paljon irtojakelussa, että nainen ei enää muutoin miellytäkkään. Miksi ottaa koko lehmä, kun saa litran maitoa kaupasta? Voiko olla niin, että miehet ei enää haluakkaan vakisuhdetta, sitä tavallista elämää?
Voisittekos miehet selittää?
Mulle on esitetty salasuhdetta, vaimonsa pettämistä, seksisuhteita, salaisia tapaamisia ilman mitään suhdetta ja yhdenillan juttuja.
Huippu oli, että mies unohti kokonaan kertoa, ett sen vaimo oli raskaana....
Olen käsittääkseni ihan siedettävän näköinen, tavallinen suomalainen nainen, eikä rimani ole liian korkealla. Olen koulutettu, itsensä elättävä nainen, jolla on myös ajatuksia, eikä pelkkää sitä tarjolla. Kunnioitan muita ihmisiä, käyttäydyn fiksusti, huolehdin itsestäni, mutta myös muista.
Olen kurkkuani myöten täynnä näitä idiootteja, joilla ei ole mitään annettavaa, mutta haluaisivat kyllä ottaa niin paljon kuin irti saavat.
Onko nyt kerta kaikkiaan niin, että p***ua on niin paljon irtojakelussa, että nainen ei enää muutoin miellytäkkään. Miksi ottaa koko lehmä, kun saa litran maitoa kaupasta? Voiko olla niin, että miehet ei enää haluakkaan vakisuhdetta, sitä tavallista elämää?
Voisittekos miehet selittää?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Esimerkiksi minä haluaisin parisuhteen mukavan naisen kanssa, mutta varsin suurella todennäköisyydellä en kelpaisi sulle. Meitä on varmaan enemmänkin siellä sun täällä - sanoisin melkein, että sun tarvii vaan laskea rimaa.
Eiköhän saman neuvon, jonka annoit aloittajalle, voisi antaa sinullekin, jos se on niin helppoa. Miksi itse haluat mukavan naisen? Mikset laske rimaa ja tyydy vähemmän mukavaan? Tuskin aloittaja kelpaisi sinulle juuri sen suuremmalla todennäköisyydellä kuin sinä hänelle.
Kai se vähän niin on että kun on helppo saada se kirsikka kakun päältä, miksi ahmia koko kakku. Mutta hitsi kun se kakku olisi hyvää! Siis se kokonaisuus - yhteiset jutut ja menot. Ei vaan se seksi.
Näyttää siltä kuin ihmiset eivät ehtisi oppia rakastamaan ja tuntemaan toisiaan kovin hyvin. Olet tosi oikeessa tossa kun sanot että halutaan ottaa mutta ei anneta.
Ennenkuin "valaistuin", en ikinä ajatellut meneväni naimisiin. Miksi? En nyt vaan ymmärtänyt koko juttua. Ajatuksena ei siis tosiaan ollut edes se että "saahan sitä muutenkin." En vaan tajunnut koko liiton ideaa. Nyt olen tajunnut jo jotain. "Saahan sitä avioliitossakin." Ensin tulee yhteinen elämä, yhteiset kuviot, yhteiset arvot ja seksi jossain niitten rinnalla. Kutsuttakoon mua naiiviksi, mutta tätä mä nyt etsin.
Ei tunnu yhtään miltään kun joku henkisesti etäinen mies koskettaa. Enkä itsekään pysty antamaan itsestäni mitään oleellista. Huono vaihtokauppa. Vasta vähän aikaa sitten tajusin että eihän sen "maitokaupan" ole tarkoituskaan olla parempi vaihtari! Miksi se voisi tuntua enemmältä mitä se on kun homma on just sitä mitä se on eikä mitään muuta?
Mun selkäni suoristui kun tajusin ton, ja sen että en suinkaan ole mikään sutturapää nirppanokka. Jos joku ei halua koko kakkua, niin miksi antaa kirsikka kakun päältä vaan siksi että toivoo sillä saavansa jotain enemmän? Todella selkeä moka yrittää "ostaa" seksillä rakkautta - juupa juu. Luulin aiemmin että itsekin vaan halusin pelkkää seksiä, mutta enpä tainnut tuntea halujani kovin hyvin. Mitä mä siitä saan? Ja huom: mitä pystyn antamaan? En ainakaan mitään erityistä mitä kuka tahansa muu nainen ei vois.
Ehkä joku olisi vuosien varrella "ottanut lehmänkin," jos olisin tarjonnut, mutta se ei tullut mieleen, ennenkuin tajusin että kuvio on jotenkin tyhjä. Onneksi hiffasin ennenkuin on myöhäistä. Nyt pidän maidot ja lehmän kunnes löydän "sopivan maajussin."
Tuleva aviomieheni, etsin sua! Just so you know....
Enpä aikoihin ole lukenut noin ajatuksia herättävää kirjoitusta!
Juuri näin myös olen alkanut toimia, ei jaeta kirsikoita, ellei mies halua koko kakkua. Jumaliste, mulla on itsetuntoa vielä sen verran, etten tyydy vähinpään, mitä on tarjolla.
Olen mielestäni varsin mukava, huumorintajuinen ja en pahan näköinenkään nainen, ja elän mukavaa elämää. Miksi mun pitäisi alentaa omaa naiseuttani, ihmisarvoani vain siksi, että maailma on pullollaan niin rikkinäisiä miehenretaleita, etteivät kykene näkemään metsää kun on puita edessä.
Yhdenillan jutut, tai seksisuhdekin voi olla kiva, ainakin aina sen ensimmäisen kolmetuntia. Ja mitä sitten, pitääkö ihmisen myydä pala ihmisarvoaan, jotta olisi kivaa muutaman tunnin? Mun mielestä pelkkä "kiva" on itsensä pettämistä.
Pahoittelen, en ole nirppanokka, mutta minä tarvitsen enemmän. Haluan tuntea olevani hyväksytty, täydellinen ja rakastettu, vaikkakin vain yhden miehen silmissä. Minä en kaipaa ihailevia katseita perääni kapakoissa, minä haluan jotain enemmän.
Kysyntä ja tarjonta kohtaa. Tahtoisihan sitä itse kukin elää terveessä parisuhteessa, mutta kun sitten ongelmana on se, että sellaista ei ihan niin vaan pystykään rakentamaan.
Itsekin olen toisella kierroksella, ja täytyy sanoa, että sellaista helvetin rämpimistä tämä pitkä ja vakava suhde sisälsi, että kun nyt on itsekseen ihan ok olla, niin ei ainakaan suin päin ryntää suhteeseen. Pelottaa, palanut lapsi karttaa tulta, tiedäthän?
Niinpä siis haku on päällä, mutta jos toinen ihminen alkaa antaa niitä tuttuja negatiivisia signaaleja turhan paljon, tulee väkisinkin mieleen että tätäkö tämä nyt sitten taas on.
Hyvä huumorintaju on valtavan iso asia, ainakin persekohtaisesti. Edellinen yritykseni kaatui pitkälti siihen, että sitä puuttui vastapuolelta isosti. En mä ainakaan pysty elämään pikkuporvarillista joo-mutta-mitähän-muutkin-ajattelee-elämää.
Pissavehkeiden yhteen sovittaminen on toki mukavaa puuhaa, mutta ei se nyt ihan elämän sisällöstä kylläkään käy. Varsinkin kun se tuntuu niin perkuleen paljon paremmalta, jos siinä iholla on sellainen ihminen jota oikeasti rakastaa!
Haluaisin sanoa sulle joitain ajatuksia, että terveeseen parisuhteeseen tarvitaan kaksi suhteellisen tervettä aikuista, joilla on suhteellisen terve tausta, suhteellisen käsitellyt elämä kriisit takana, tai sitten ei niitä ollenkaan.
Itse kuljen myös toisella kierroksella, enkä lainkaan häpeile sitä. Aikaisempi suhteeni ei ollut terve, ei edes lähellä, mutta olen kääntänyt kokemukseni voitokseni, ja ajattelen nyt olevani lähempänä sitä, mikä on mun juttu.
Tosin epäterveeseen suhteeseen tarvitaan aina kaksi, se joka reagoi, ja se joka aiheuttaa reaktion.
Jokainen ihminen lähettää singaaleja, negatiivisia, ja positiivisia, sekä niitä joilla ei ensin näyttäisi olevan merkitystä. Mikä taas on itsensä huiputtamista, koska juuri silloin kun luulet hääkellojen kilkattavan, tarkasta uudelleen, olisivatko ne sittenkin alitajuntaisia hälytyskelloja....
Saattaa olla, että aikaisemmista kokemuksistasi johtuen saatat jättää jotkut sigaalit huomaamatta ihan vain koska kaipaat niin paljon sitä, mitä vaille jäit aikaisemmassa suhteessasi. Se mikä näyttää liian hyvältä ollakseen totta, usein on liian hyvää ollakseen oikeata ja todellista. Joten älä aina usko sitä mitä ensisilmäyksellä näet, mutta muistä tämä myös käänteisenä.
Kauhean negatiivinen lähtökohta, joskin aika pitkälle totta.
Ainakin haluaisin olettaa että olen kaikista kolhuistani huolimatta vielä suht hyvässä kunnossa henkisesti, ja ainakin haluan rakastaa ja olla rakastettu, joten tuskin ne traumat ihan ylipääsemättömiä ovat. Mutta ehkäpä sitten joskus natsaa, toivotaan ja eletään eteenpäin.
Aivan kuin olisit mun pääni sisällä ja pistänyt ne ajatukset näkyviin... Aivan hyvin tuo voisi kertoa minusta.
Olen ihan oikeasti järkyttynyt miten moni varattu mies etsii vakipanoa itselleen! Tai kuinka moni mies, vapaakin, etsii itselleen varattua naista ettei vain vahingossakaan joudu parisuhteeseen.
Paras oli mulla kun mies kertoi että ei ole varattu, hän vain elää avoliitossa eikä ole omasta mielestään enää varattu kun haluaa erota ja muita naisia. Miesten logiikkaa?
Onko nykyään täysin mahdotonta löytää uskollista miestä parisuhteeseen?
Tähän saakka Suomalaiset ovat löytäneet sen oikean
lavatansseista tai muun harrastuksen parista.
Chatissa et ehkä löydä satujen prinssiä.