...olisi mukava vaihteeksi lukea niitä onnistuneita mokuliittoja!:) niitäkin on....
olisi mukava
välillä näin
35470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
No vielä ei olla naimisissa, mutta sinne tässä ollaan menossa. Yhdessä ollaan oltu neljä vuotta. Ei pettämistä, ei draamaa vaan ihanaa tavallista arkea. Mies ei juo, eikä polta, on huolehtivainen ja rakastava. Pidämme - ja inhoamme samoja asioita. Haluamme elämältä samoja asioita. Eli olemme ihan tavallinen tasapainoinen pari.
Kulttuurieroista ihmiset aina kysyvät, mutta ei niitä oikein ole. Hän on tottunut paljon tulisempaan ruokaan, siinä se ero taitaakin olla. Muut eroavaisuudet ovat pikemmin yksilöeroja esim. hän on aamuihminen jota minä en todellakaan ole.
Piristävää vaihtelua kuulla,että on onnellisiakin molusuhteita;)
Kyllä. :) Mukavaa tämmöinen aihe vaihteeksi.
Tääl kans..6v.naimisissa.ei myöskään sen enempiä draamoja..
Molemmat rakastetaan ja kunnioitetaan!
Täällä päin kohta ollaan oltu 10v naimisissa ja hyvin menee.
Wau! Onpa mukava lukea näitä kommentteja!:) onnistuneet mokuliitot!:)
Meilläkin avioliittoa takana jo yli 10 vuotta ja tuntuu että yhteenkuuluvaisuuden tunne vain vahvistuu avioliittovuosien lisääntyessä.
Meillä tulee tänä vuonna 10v täyteen.
Eipä meilläkään suurempia kulttuurieroja ole ollut, persoonasta johtuvia erimielisyyksiä kylläkin, mutta kenellä niitä ei olisi?
On tullut tässä parin viime vuoden aikana taas "todistettua",
että pysymme kyllä toistemme tukena myös vaikeina aikoina.
Yhdessä neljä vuotta, naimisissa 6kk. Tällä hetkellä asutaan miehen kotimaassa. Ei suurempia kulttuurieroja, kiistat johtui enemmänkin persoonista silloin harvoin kuin niitä on. Itse olen paljon kärsimättömämpi kuin mieheni. Tavallista arkea eletään toisiamme kunnioittaen. Miehen kulttuuri näkyy meillä lähinnä ruuassa ja mun kulttuuri sisustuksessa.
Täällä vaimo,joka on tyytyväinen elämään ulkomaalaisen miehen vaimona.Meillä hyvä henkinen yhteys ja kaikki muukin toimii. Keskustelemne paljon,teemme asioita yhdessä; mm. ruokaa,ulkoilua,shoppailua! Suunnittelemme talon hankintaa miehen kotimaasta!Harjoitamme päivittäin uskontoa yhdessä,suunnittelemme perheen perustamista,matkustelemme jne.! Kulttuurierot eivät juuri näy! Kaikenkaikkiaan..olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen..
Ollaan oltu yksissä yli 20 vuotta, josta yli puolet naimisissa. Suhteessamme ei ole ollut suurempia draamoja, vaikka elämä on tuonut eteen monenlaista. Tällä hetkellä iloa tuottaa katsoa lastemme kasvua.
Kulttuurieroja on, mutta niistä ei ole tarvinnut tehdä ongelmia. Olemme luonteiltamme aika erilaisia, mutta pohjimmiltaan meillä on samankaltaiset arvostukset ja tavoitteet. Vaikka joskus luonteet kolahtelevat, tähän liittoon on ryhdytty loppuiäksi. Viihdymme toistemme seurassa - tarvitseeko muuta sanoa?
Kyllä näitä on useita onnellisia ja onnistuneita liitoja! Ihanaa luettavaa!... Ja onnea kaikille mokuliitoille ja
Olen suomalainen nainem ja naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa! Useat mieheni ystävät myös naimisissa suomalaisen kanssa. He ovat kuulemma vaimoihinsa ja liittoihinsa tyytyväisiä. Useilla heistä on myös jälkikasvua..
Yhdessä tänä syksynä 5 vuotta. Draamaa on vaikka miten paljon, alussa varsinkin. Huomaamme että reunat ovat alkaneet hioutua, ja olemme oppineet omat vahvuutemme sekä puhaltamaan yhteen hiileen. Molemmat räiskyviä, tunteikkaita ihmisiä joten riidat kuuluu naapuriin asti. Kun on tasaista on mukavaa.
En usko että oikeasti eroamme koskaan, mies on päättänyt jatkavansa kanssani vaikka mikä tulisi, ja itsekin mietin että hyviä puolia on niin paljon. Draama johtuu kulttuurieroista, mutta tunnustus miehelleni, hän on suomalaistunut paljon ja muuttunut. Minä yritän kunnioittaa hänen kulttuuriaan mm. oppimalla kokkaamaan hänen lempiruokiaan ja muistamalla hänen omia juhlapäiviään.
Olemme oppineet olemaan yhdessä. Tuskaa ja kyyneleitä siihen liittyy, mutta eikös timanttikin hioudu vaativissa oloissa ja aikansa.
Yhdessä kymmenen vuotta ja naimisissa 4 vuotta. Vuosi asuttu Thaimaan maaseudulla. Ei mitään kulttuurisia yhteen törmäyksiä. Päivääkään en vaihtaisi pois ja samaa mieltä on rakas vaimoni.
Anteeksi, mutta rivien välistä kuulostaa,että olet kaikkea muuta kuin onnellinen.
"Mies on päättänyt jatkaa kanssasi, sinä mietit että enemmän on hyviä kuin huonoja puolia liitossa. Ei kuulosta kyllä rakkausliitolta vaan olosuhteisiin tottuneiden liitolta. "Olette oppineet olemaan yhdessä". Toivottavasti teillä ei ole lapsia, jotka kärsivät näistä teidän "naapuriin asti kuuluvista riidoista".
Tulipa hassu episodi mieleen vuosilta,kun aduin ulkomailla; naapurin pariskunta,jolla oli paljon lapsia,riiteli äänekkäästi! Siinä sitten perheen vanhimmat lapset pyytelivät naapureilta vanhempiensa meteliä anteeksi! Lapsien on hyvä nähdä mjös,että riitely voi kuulua avioliittoon ja että sen jälkeen sovitaan ja elämä jatkuu!!! Ulkomailla ri erotakkaan niin kevyin perustein,kuin täällä suomessa! Se,että joskus korotetaan ääntä,ei tarkoita,etteivä vanhemmat rakasta tosiaan!... Rakkauvesta se hevonenkin potkii....
Eri kulttuuri nyt kyseessä. Nyt asutaan Suomessa ja lapset kasvavat suomalaiseen kulttuuriin, joten kyllä lapset vertaavat kaveriensa vanhempiin ja ihmettelevät, miksi heidän talossaan vanhemmat huutavat. Kaikkihan tietävät, että kauan yhdessä pysyneet pariskunnat ja onnelliset pariskunnat eivät usein kinaa. Mutta se johtuukin siitä sielunkumppanuudesta...
Hmmm. Ei ole kyllä normaalia minusta, että lapset pyytelevät anteeksi vanhempiensa äänekästä riitelyä. Ehkä heitä hävetti vanhempiensa käytös?
Siinä voi sitten loppupeleissä jommalta kummalta lähteä henki jos riitely jatkuu.
Jos ihmiset sopii toisilleen ei riitelyä tarvita,riitely johtuu siitä kun kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä yrittää olla yhdessä.
"riitely johtuu siitä kun kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä yrittää olla yhdessä. "
Nyt löytyi siis syy miksi suomalaiset eroaa niin helposti. Heti kun alkaa olla erimielisyyksiä niin johan ollaan NIIN NIIN onnettomia. Mikään symbioosisuhde jossa molemmat vaan nyökkäilee ei ole mikään onnellisin, siinä monesti se toinen vaan on päättänyt olla hiljaa ja myöntyy toisen mielipiteeseen. Salaa ajatteleekin muuta.
Kuinkahan moni liitossa pettänyt olisi jättänyt pettämättä jos olisi saanut suunsa auki, ja olisi suoraan sanonut olevansa asioista eri mieltä. Sanonut suoraan naiselleen että esim. hän on lihonut eikä pidä itsestään enää huolta, ja tämän vuoksi mies ei halua enää seksiä niin paljon. Mutta koska riitaa halutaan välttää, niin haetaan ratkaisu liiton ulkopuolelta.
Näennäisesti tottakai ollaan onnellisia, kun ei "kinastella" tai loukata toisen tunteita. Ihan turhaa väittää että on sellaista kuin "sielunkumppanuus" voi olla samoja arvoja ja mielipiteitä, mutta jokainen ihminen on yksilö.
Liiton ensimmäisten vuosien kinastelu on normaalia. Rakastumisen jälkeen aletaan oikeasti tutustua toiseen. Asioista saa ja pitääkin olla eri mieltä. Turvallisessa liitossa voi sanoa eriävän mielipiteensä, ja kompromissi pyritään löytämään riidan jälkeen molempien näkökulmaa kunnioittaen.
Liitossa jossa ei ole riitoja, toinen osapuoli tekee ratkaisut ja toinen seuraa. Onko se mukamas jotenkin tasapuolista?
"Ei kuulosta kyllä rakkausliitolta vaan olosuhteisiin tottuneiden liitolta. "Olette oppineet olemaan yhdessä".
Rakkaus ei kestä. Rakkaus on tunnetila ja se muuttuu. 30 vuoden jälkeen liitossa rakkaus on ihan erilaista kuin 25 vuotta sitten.
Parisuhde on tahdon asia, ei rakkauden. Siitä että tahtoo rakastaa. Ja kyllä, monet parit oppivat tuntemaan toisensa vasta myöhemmin, voi oppia olemaan yhdessä.
Kehotan katsomaan hienon elokuvan nimeltään "Kirjava huntu". Siinä on erittäin hienosti kerrottu mitä tapahtuu kun ihminen kaipaa palavaa tunnetta liittoonsa, eikä kiinnitä huomiota muihin tärkeisiin asioihin kuten siihen että toinen on hyvä ihminen ja hyvä puoliso.
Ihmistä voi oppia rakastamaan.
Tunteenpaloa metsästävät ihmiset eivät kestä liitoissaan kauaa.
Totta tämäkin seikka! Ajan kanssa suhde syvenee ja niin myös välittäminen, sekä yhteenkuuluvuuden tunne! Arki on parasta. Naimisiin mentäessäkin kysytään,että tahdotko rakastaa tulevaa puolisoasi koko elämän ajan. Käytännössä sitähän avioliitto tarkoittaa; elämään yhdessä niin hyvinä,kuin huonoina aikoina! Vastoinkäymisistä huolimatta!!! Nykyään valitettavasti erotaan aivan liian helposti! Hatunnosto pitkäön naimisissa olleille!!!;)
Naimisissa 37 vuotta ja yhä sydämeni lyö kiivaammin kun puoliso tulee ovesta sisään. Lähipiirinikin koostuu pääasiallisesti tällaisista pitkistä avioliitoista, joten olen oppinut näkemään asian näin. Miksi kommentoin noin, liittyy ainoastaan kyseisen pariskunnan tilanteeseen, joka kirjoittajan sanojen mukaan kuulostaa siltä, että kyseessä ei ole se kaikista perinteisin avioliiton muoto. Ja noin suuria ongelmia ollut koko 5-vuotinen taival. Kirjoittaja ei kuulosta onnelliselta.Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut loukata ketään. Rakkaus kyllä muuttaa muotoaan ajan saatossa, mutta ei olisi ikinä tullut mieleen pettää tai tehdä muuta hirvityksiä puolisolle. Huutamisia tai riitoja ei ole ollut avioliittomme aikana lainkaan. Joku puhui täällä sielunkumppanuudesta, näin minä tunnen.
JOO OLEN KYLLÄ HUOMANNU!! Vittu pitäisitte oikeesti turpanne kiinni sen saatanan apinan kanssa.. Yrittää nukkua ni tämä sun miehekses kutsuttu mölyapina alottaa sen saatanan korviapiinaavan mylvimisen siellä PERKELE. Nyt oikeasti lopetatte..
t. naapuri
Naimisissa 20 vuotta ja yhdeksän vuotta ollaan asuttu miehen kotimaassa. Nykyisin ei juurikaan riitoja tule, kun tunnetaan toisemme sen verran hyvin, mutta toki alkuaikoina oli myös erimielisyyksiä. Tässä sitä yhdessä ollaan kasvettu ja toivottavasti on vielä ainakin saman verran yhteisiä vuosia edessä!
Oletteko huomanneet, että täällä Suomi24:ssa on ihan oma palstansa monikulttuurisille avioliitoille :-) Nämä kuuluvat varmasti sinne. Tämä palsta on suhteille.
Avioliitossako olevat ei ole sun mielestä parisuhteessa.
appivanhempani ovat eri kulttuureista ja liittoa on kestänyt 35 vuotta ja edelleen hyvin menee :)
...olisi mukava vaihteeksi lukea niitä onnistuneita mokuliittoja!:)
Jokainen varmasti kertoo olevansa onnistuneessa liitossa, tuskin kukaan kertoisi epäonnistuneesta valinnastaan jos edes pystyisi sitä epäonnistuneeksi vertaamaan.
Täällä on kirjoitettu epäonnistuneista tapaamisista ja seurusteluista, ei liitoista.
Että joku kirjoittaisi olevansa huonossa suhteessa jo vuosia? En ole tuollaista kirjoitusta vielä nähnyt. Jokainen palstalla oleva monikulttuurillisessa avioliitossa elävä kertoo olevansa onnellinen, muu vastaus on hyvin epätodennäköinen.
Parisuhde värssyjä joiden avulla pääsee jo pitkälle
Onnellisuus ei ole päämäärä, vaan se on tapa matkustaa.
Miten helposti unohdamme kiittää ja olla onnellisia.
En ottanut sinua elääkseni kanssasi, otin sinut, koska tiesin, että en voi elää ilman sinua.
Riidellään vaan,
mutta ensin ota syliisi.
Tahdon olla lähelläsi,
että varmasti kuulen mitä sanot.
Olimme laivalla viikonloppuna. Näimme perheen, jossa suomalaisella miehellä oli itseään pari kolme vuotta nuorempi thaimaalainen(?) vaimo. Vaimo oli mielestäni ihanan äitimäisen näköinen. Heillä oli kaksi teini-ikäistä lasta, tytär ja poika.
Tytär oli todella nätti ja isompana tulee taatusti kaunis nainen. Ajattelimme, että pahimmassa tapauksessa tytöstä tulee varsinainen kusipää, jos huomaa olevansa kaunis ja alkaa käyttäytyä kuin olisi maailman kaunein ja diivailee. Myös pojasta tulee varmasti komea kasvaessaan. Täytyy vain toivoa ettei heistä tule itsekeskeisiä paskiaisia niinkuin niin monesta on tullut.
Eikä todellakaan ollut kukaan heistä apinan näköinen.
Toisekseen huomasimme miten perhekeskeisiä he olivat, johtunee äidin kulttuurista. Harva sen ikäinen suomalaisteini lähtisi vanhempiensa kanssa laivalle pitämään hauskaa. Harva suomalaisteini haluaa viettää aikaa ylipäätään vanhempiensa kanssa. Onneksi sellaisia silti on olemassa.
"Toisekseen huomasimme miten perhekeskeisiä he olivat, johtunee äidin kulttuurista. Harva sen ikäinen suomalaisteini lähtisi vanhempiensa kanssa laivalle pitämään hauskaa. Harva suomalaisteini haluaa viettää aikaa ylipäätään vanhempiensa kanssa. Onneksi sellaisia silti on olemassa. "
Meillä äiti suomalainen, isä irakilainen ja kyllä, meidän teini-ikäiset HALUAA viettää aikaa ja lomia kanssamme. Heille on annettu mahdollisuus jäädä lomamatkoilta, laivamatkoilta, ktimaanmatkoilta jne. pois, mutta melellään ja kilvan ovat mukaan tulleet. Myös kotona viettävät vapaa-aikaa yhdessä meidän kanssamme, kutsuen myöskin ystäviään kylään.
Johtunee varmaankin perheen arvoista ja kodin sisäisestä yhdistetystä kulttuurista. Harmoniasta, ymmärryksestä, keskenäsestä rakkaudesta ja kunnioituksesta.
Lasten kasvattamisessa ja heidän arvomaailmansa muovaamisessa sanoisin; niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Itse tiedän useita mokuliittoja,jotka kestäneet kymmeniä vuosia. Hyvin toimivat.
Kymmenisen vuotta naimisissa ja kaksi lasta meillä on. Toinen aloitti juuri koulun ja toinen menee vuoden päästä. Meillä oikeastaan ainoa ongelma on vaimon taloudellinen toimeliaisuus mikä on johtanut siihen, että hän on pitkiä aikoja kotimaassaan. Nyt olemme päätymässä siihen, että koko perhe muuttaa sinne koska täällä asuminen on nykyään vain harrastus eikä säätkään täällä ole niin mukavia.