..menin sitten kertomaan että minulla oli seksisuhde (rajoittui kertaan, tosin) miehen kanssa ennen kuin seurustelimme poikaystäväni kanssa - vaikka kyllä tunsimme jo ja tapailimme enemmän ja vähemmän säännöllisesti jne...
Nyt ollaan molemmat siipi maassa. Teinkö oikein kun kerroin ja "kevensin omaa tuntoani". Vai olisko pitänyt vaieta vaan?? Oikeuttaako se ettei seurustella vakituisesti se että "piti kokeilla muitakin" tekemään noin???? Sekavaa.. En vain olisi kyennyt elämään valheessa..
Elämä kolhii kyllä taas pehemman kerran :)
Kommentteja ja kokemuksia - kiitos.
Nyt ollaan molemmat siipi maassa. Teinkö oikein kun kerroin ja "kevensin omaa tuntoani". Vai olisko pitänyt vaieta vaan?? Oikeuttaako se ettei seurustella vakituisesti se että "piti kokeilla muitakin" tekemään noin???? Sekavaa.. En vain olisi kyennyt elämään valheessa..
Elämä kolhii kyllä taas pehemman kerran :)
Kommentteja ja kokemuksia - kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koska sun oli paha olla, niin hyvä, että kerroit. Tuo olo olisi ollut sulla iät ja ajat, jos et olisi kertonut. Kerro hänelle miksi kerroit ja, että parisuhde perustuu rehellisyyteen hyvin pitkälle.
Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Muutama muu ei olisi puhunut mitään. Suhteenne ei ollut kuitenkaan tuolloin vielä vakavaa. Kerroit kuitenkin...hmm. Tehty mikä tehty.
Nyt sitten panostat tähän kaveriin ja kysy mitä hän haluaa....hemmottele. Mansikkaleivos ei taida paljon auttaa, mutta aina voi kokeilla...kahvin kanssa. :)
Tollasia juttuja ei todellakaan pidä mennä kertomaan. Tai ainakin ensin pitää selvittää tykkääkö mies siitä, että oma muija on vähän lutkahtava. Enkä nyt tarkota sitä, että sitä olis harrasmalla seksisuhdetta ennen seurustelua, mutta sellanen kuva siitä kuitenkin tulee. Ei sitä saa hyvin sanottua.
Purat noi jutut sitten vaikka jollekin muulle, mutta et miehelles... ei se haluu tietää tommosta.. Vaikka toi ois sit totuus. Miks sen pitäiskään?
mikä teidän suhteessa on nyt erilaista, kuin päivää ennen niitä tyhmiä lörpöttelyjäsi(opettelisit sinäkin pitämään leipäläpesi joskus vähän pienemmällä) - siis erilaista muualla kuin korvienvälissä. Kyllä täytyy kuitenkin olla aika mammanpoika, jos tommoinen häiritsee. Luulis että olis pollee, kun valitsit sen , etkä sitä toista.
Hommaa oikea MIES joka ei vikise olemattomista.
Teit aivan oikein kun kerroit. Vaikka sillä toista satuttaakin, niin elämä on aina parempaa jos se on rehellistä. Kukaan ei voi loputtomiin asiaa salailla ja varmasti oli parempi että poikaystäväsi kuuli asian sinulta kuin joltain muulta. Sillä salaisuudet tahtovat aina paljastua tavalla tai toisella... Mutta kannattaa miettiä, että onko sinusta hänen kanssaa seurustelemaan mikäli haluat kokeilla jotain toista..
Itse olen ollut useammassa suhteessa avioliittoni aikana ja sain lopulta kerrottua 5 vuoden jälkeen asiasta. Ja mieheni antoi tämän anteeksi, sillä olin sen itse kertonut. Tosin jatkosta en vielä tiedä:) tod.näk. lähdemme eri teille.. En kertonut sitä keventääkseni omaa oloani, vaan rehellisyyden vuoksi. Valehtelu on aina se pahin mitä voi toiselle tehdä..
Pettämisestä kertominen on harvoin viisasta. Jos kysymyksessä on yksittäinen hairahdus, jolla ei suhteen kannalta ole sen suurempaa merkitystä, ja omatunto ei kolkuta, miksi satuttaa toista vain "rehellisyyden nimissä"? Jos taas kysymyksessä on omantunnon soimaamisen aiheuttama pakkotilityksen tarve, ei ole kysymys rehellisyydestä, vaan puhtaasta itsekkyydestä.
Jokainen ihminen joutuu joskus tilanteeseen, jossa joutuu punnitsemaan arvojaan ja tekojaan. On inhimillistä hairahtaa kerran, mutta hairahduksen seuraukset täytyy tällöin kärsiä omassa nahassaan sen sijaan, että kaataa tekemisensä toisen niskaan. Miksi satuttaa toista asioilla, joita ei voi muuttaa?
Luottamus on asia, jota ei ehkä koskaan saa takaisin.
Jos taas pettäminen tai rinnakkaissuhteiden ylläpito kuuluu yleisiin tapoihin, siinä vaiheessa avoimuus on ihan toinen asia. Silloin on ihan perusteltua, että toiselle annetaan mahdollisuus valita, haluaako elää ihmisen kanssa, jonka moraaliset arvot poikkeavat ehkä hyvinkin paljon omista.
Tähän samaan tulokseen on muuten tullut moni alan asiantuntijatahokin - liiallinen "rehellisyys" pettämisistä puhuttaessa aiheuttaa paljon suurempaa vahinkoa kuin itse teko lopulta kokonaisuuden kannalta edellyttäisi.