Olemme epäsopuisa pari eikä tahtotila tulevaisuudestakaan yhdessä taida olla ihan varma. Riidat välillämme paljastavat miehen keskenkasvuisuuden ja näen että miehestä oikeastaan puuttuu kaikki ne elementit mitä kaipaan, joista ensimäinen koskee avoimuutta,mutta onhan se helppoa kun ei ole itse raskaana; olla tulematta vastaan, kapinoida pikkuasioissa, jolloinjoudun kutsumaan miestä idiootiksi, ja tilanne vain pahenee päivä päivältä ja muutun kovemmaksi.Voi voi miestä joka joutui kovaan "kouluun" tahtomattaan, minustakun tulee valitettavasti äiti, joten ehkä en enää jaksa viihdyttää ja miellyttää pennun asteelle jäänyttä keskenkasvuista miestä.Kasvakoon rinnalla tai ei, tätä junaa ei voi enää pysäyttää
epäsopuisa pari ja vauva
mikä pettymys
8288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja sä et muka ennen raskautta tätä huomannut..Vanhemmuus on kasvua ja parishdekin kasvaa ja kehittyy. Vaikutat itse myös kypsymättömältä jos jaksat vääntää pikkuaisoista? Ehkä perheneuvola olisi teille hyvä paikka pohtia tulevaa,,
Valitettavasti moni mies paljastaa karvansa vasta kun toinen on "heikoilla" ja raskausaikaan liittyy monenlaista uhmaa. Ei ole todellakaan helppo tilanne olla raskaana ja parisuhteessa keskenkasvuisen oloisen kanssa. Vaikutat sellaiselta että kyllä pärjäät, sinnittele vauva-aikaan miehen kanssa ellei mene mahdottomaksi ja tee päätös kun olet "tarpeeksi kypsä". Ehkä pieni kritiikin anto miehelle olisi paikallaan. Moni siäksi tuleva ei osaa kohdella raskaana olevaa naista kunnioituksella, vaan ajatellaan vain sitä omaa napaa ja vapauden menetystä, näin etenkin silloin kun mies ei ole vielä täysin itsenäistynyt lapsuuden perheestään tai mielestään viettänyt tarpeeksi nuoruuttaan, minkä nainen nyt vauvan kanssa häneltä "riistää".
Kyllä mies paljastaa karvansa jo ennen vaimonsa raskautta, jos osaa lukea merkkejä, eikä katsele ruusunpunaisten lasien läpi. Toki jälkiviisaus on turhaa.
Ja kauanko olitte olleet yhdessä ennen raskauttasi? Hankitko lapsen koska kavereillakin on? Joskus kannaattaa ne omat pakottavat mielihalut sulkea ja käyttää järkeä.
En kyllä ymmärrä näitä tapauksia. Ei kukaan täysjärkinen lähde tekemään lasta miehen kanssa jota hädin tuskin tuntee. Taitaa suomessa olla muutaman vuoden päästä järjetön määrä yksinhuoltajia. Käy lasta sääliksi.
Sata vuotta sitten mentiin yhtäkkiä naimisiin ja sitten niitä lapsia alkoi tulla, usein jo 9 kk jälkeen. Ei siinä vuosikausia tämmäilty vaan yhteiskunnan normien mukaan isyyteen ja äitiyteen liittyi omat velvollisuutensa jotka itsekukin opetteli hoitamaan kantapään kautta ja hammasta purren tai itkua tiristäen.
Ihan turha sivullisten huudella mitään, todellakin raskaus voi aiheuttaa jekyll ja hyde-tyyppisiä outoja luonteenmuutoksia sekä miehessä että naisessa. Lapsi on aina äidilleen ilo ja onni loppuiäksi. Mies joko pysyy rinnalla tai ei, sitä on turha surra jälkikäteen. Aloittajalle toki voi virallisesti suositella neuvolapsykologin apua, tai miehelleen lähinnä. Mutta kusipäisyyteen ei ole varmaa lääkettä.
Noh, 100 vuotta sitten oli sata vuotta sitten. Silloin elämä oli toisenlaista kuin nyt. Sata vuotta sitten avioerokin oli melko tuntematon käsite. Naisia kuoli joskus synnytyksiin, lapsia kuoli vielä useammin ja ehkäisy oli alkeellista.
" ...kapinoida pikkuasioissa, jolloinjoudun kutsumaan miestä idiootiksi ..."
Ethän sinä JOUDU kutsumaan miestäsi idiootiksi, miehesi ei mitenkään PAKOTA sinua kutsumaan häntä idiootiksi, eikä miehesi käytös OIKEUTA sinua kutsumaan häntä idiootiksi.
Vaikka miehesi olisi kuinka rasittava ja keskenkasvuinen tahansa, ei tilannetta auta yhtään, että solvaat häntä. Solvaaminen on henkistä väkivaltaa, vaikka olisikin vain idiootiksi kutsumista. Silloin tilanne lukkiutuu vain tiukempaan solmuun.
Tämän kaiken varmasti ymmärrät itsekin.
Sympatiani ovat sinun puolellasi. Sinä olet raskaana ja olet tulossa äidiksi ja sinulla on kova työ edessäsi. Voin vain kuvitella, kuinka rankkaa on, kun ei raskaana ollessaan saa puolisoltaan tukea.
Voisitteko harkita parisuhdeterapiaa tai jotain vastaavaa? Jo ihan tulevan lapsen tähden?
Tsemppiä!!!
Sen sijaan, että syyttelet miestäsi, niin kannattaisi nyt käydä kunnon keskusteluita siitä, että mitä tulevaisuudelta haluatte, mikä on hyvä koti lapselle, millaisia asioita haluatte opettaa lapsellenne jne. On hyvä miettiä esim. kuria, karkkipäiväjuttuja jne, että millaiset arvot on teille tärkeitä. On tosi tärkeää, että perhe puhaltaa yhteen hiileen ja että kaikilla on hyvä olla. Jotta perheside vahvistuu, niin on hyvä tehdä perheenä yhdessä asioita.
Jos mies on keskenkasvuinen eikä halua jutella, niin oletko kertonut hänelle, että hän joutuu vastaamaan lapsestaan halusi tai ei ja joutuu elättämään häntä halusi tai ei. Ei kannata laittaa vastaan, vaan ottaa reilusti vastuuta asioista.