Kun mentiin vaimon kanssa yhteen reilu 15 vuotta sitten, vaimo ihmetteli suunnattomasti "vaimo pihtaa"-juttuja. Ei voinut kerta kaikkiaan käsittää, miten joku voi kääntää selkänsä kumppanille sillä tavoin. Muistan elävästi, että kyllä rakastamiseen kuuluu sekin, että ottaa huomioon kumppanin tarpeet eikä pelkästään omiaan. Erotiikan ruusutarha kukoisti meillä, vaimo halusi seksiä melkein päivittäin ja minä koin olevani onnen poika ja näytin sen vaimolle.
Tällä hetkellä tilanne on jotain muuta. Parin lapsosemme tultua siihen ikään, etteivät koko ajan ole äidissä kiinni, alkoi vaimon aktiviteetit. Pari iltaa viikossa liikuntaa, yksi ilta yhdistystoimintaa. Lisäksi kahvittelut kavereiden kanssa, yleensä jossain muualla kuin meillä kotona. Molemmat käymme töissä ja vaimon ollessa aktiivinen, minun hommakseni jää sitten pitää lapsista huolta. Ok, sen mielelläni teenkin, lapset ovat ykkösasiani. Olen aloittanut vaimon kanssa lukuisia keskusteluja siitä, miten toivoisin meillä kahdestaan olevan vähän enemmän yhteistä aikaa. Vaimo vetoaa milloin mihinkin seikkaan, ettei "ihan nyt onnistu kyllä"... Lähestymiseni "peiton alla" on jo vuosikaudet torpattu niin, että "asiaan" mennään nyt enää pari-kolme kertaa vuodessa. Olen puhunut hienovaraisesti, olen sanonut suoraan - että minne se minut halutuksi mieheksi tuntemaan saanut nainen on kadonnut? Vaimoni hätistelee minua pois kuin kiusallisesti korvissa surisevaa kärpästä ja toteaa, ettei seksi "tässä iässä" ole enää pääasia. "Tässä iässä"?! Ollaan siis nelikymppisiä...
Noh, nythän on siis käynyt niin, että minulla on silloin tällöin ilta "omaa aikaa" eli harrastaa tai hakata halkoja klo 18-22. En hakkaa halkoja, en... Vaan aloitin eroottissävytteisen ystävyyssuhteen työkaverini kanssa. Nainen on eronnut eikä halua mitään kotileikkejä enää. Meillä synkkaa loistavasti ja kun pitkän miettimisen jälkeen uskaltauduin sanomaan naiselle, että hän on mielestäni hiton puoleensavetävä joka tavalla, se oli menoa. Näemme päivittäin työpaikalla, mutta olemme siellä tietenkin kuin ei mitään. Kun minulla on "ilta omaa aikaa", menen pää kolmantena jalkana tämän naisen luo. Syömme hyvin, katsomme leffoja ja peittokin heiluu. Laatuaikaa yhdessä - just sellaista, mitä ajattelin aina vaimon kanssa viettäväni, kunhan lapset kasvavat.
Vaimo on tyytyväinen, kun saa mennä omissa menoissaan. Harvemmin edes kysyy, mitä teen vapaailtanani. Ja minulla on vastaus valmiina: käyn salilla ja sen jälkeen kahvilla yhden kaverin kanssa ajatuksia tuulettamassa.
Tämän palstan juttuja luettuani tiedän, mikä on yleinen mielipide: olen pas-ka ihminen, pettäjä. Sorry vaan, en tunne niin. En vain tyydy olemaan vaimon pihtauksen uhri, vaan yritettyäni hänen kanssaan korjata tilannetta, "ulkoistanut" asian. Työkaverini tietää, että lasten vuoksi jatkan muuten kuivaa liittoa, kun ei kotona varsinaisesti ole paha olla. No, aika ei yksinkertaisesti riitä vaimon kanssa asioista riitelemiseen, kun toista näkee niin vähän.
Se tässä nyt vain on alkanut vaivaamaan, että se, mikä työkaverin kanssa alkoi "sopimuspohjalta", on alkanut omalta osaltani muuttua syvemmiksi tunteiksi tätä naista kohtaan. No, katsotaan, mitä aika tuo.
Tällä hetkellä tilanne on jotain muuta. Parin lapsosemme tultua siihen ikään, etteivät koko ajan ole äidissä kiinni, alkoi vaimon aktiviteetit. Pari iltaa viikossa liikuntaa, yksi ilta yhdistystoimintaa. Lisäksi kahvittelut kavereiden kanssa, yleensä jossain muualla kuin meillä kotona. Molemmat käymme töissä ja vaimon ollessa aktiivinen, minun hommakseni jää sitten pitää lapsista huolta. Ok, sen mielelläni teenkin, lapset ovat ykkösasiani. Olen aloittanut vaimon kanssa lukuisia keskusteluja siitä, miten toivoisin meillä kahdestaan olevan vähän enemmän yhteistä aikaa. Vaimo vetoaa milloin mihinkin seikkaan, ettei "ihan nyt onnistu kyllä"... Lähestymiseni "peiton alla" on jo vuosikaudet torpattu niin, että "asiaan" mennään nyt enää pari-kolme kertaa vuodessa. Olen puhunut hienovaraisesti, olen sanonut suoraan - että minne se minut halutuksi mieheksi tuntemaan saanut nainen on kadonnut? Vaimoni hätistelee minua pois kuin kiusallisesti korvissa surisevaa kärpästä ja toteaa, ettei seksi "tässä iässä" ole enää pääasia. "Tässä iässä"?! Ollaan siis nelikymppisiä...
Noh, nythän on siis käynyt niin, että minulla on silloin tällöin ilta "omaa aikaa" eli harrastaa tai hakata halkoja klo 18-22. En hakkaa halkoja, en... Vaan aloitin eroottissävytteisen ystävyyssuhteen työkaverini kanssa. Nainen on eronnut eikä halua mitään kotileikkejä enää. Meillä synkkaa loistavasti ja kun pitkän miettimisen jälkeen uskaltauduin sanomaan naiselle, että hän on mielestäni hiton puoleensavetävä joka tavalla, se oli menoa. Näemme päivittäin työpaikalla, mutta olemme siellä tietenkin kuin ei mitään. Kun minulla on "ilta omaa aikaa", menen pää kolmantena jalkana tämän naisen luo. Syömme hyvin, katsomme leffoja ja peittokin heiluu. Laatuaikaa yhdessä - just sellaista, mitä ajattelin aina vaimon kanssa viettäväni, kunhan lapset kasvavat.
Vaimo on tyytyväinen, kun saa mennä omissa menoissaan. Harvemmin edes kysyy, mitä teen vapaailtanani. Ja minulla on vastaus valmiina: käyn salilla ja sen jälkeen kahvilla yhden kaverin kanssa ajatuksia tuulettamassa.
Tämän palstan juttuja luettuani tiedän, mikä on yleinen mielipide: olen pas-ka ihminen, pettäjä. Sorry vaan, en tunne niin. En vain tyydy olemaan vaimon pihtauksen uhri, vaan yritettyäni hänen kanssaan korjata tilannetta, "ulkoistanut" asian. Työkaverini tietää, että lasten vuoksi jatkan muuten kuivaa liittoa, kun ei kotona varsinaisesti ole paha olla. No, aika ei yksinkertaisesti riitä vaimon kanssa asioista riitelemiseen, kun toista näkee niin vähän.
Se tässä nyt vain on alkanut vaivaamaan, että se, mikä työkaverin kanssa alkoi "sopimuspohjalta", on alkanut omalta osaltani muuttua syvemmiksi tunteiksi tätä naista kohtaan. No, katsotaan, mitä aika tuo.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ajan kanssa salasuhteesi nainen varmasti haluaa itsekkin sitoutua! Silloinhan vain jatkat liittoasi vaimon kanssa,kuin ei mitään olisi tapahtunut?Miksi et saa suuta avattua ja kerrottua vaimollesi tarpeista???
Ai en saa suutani avattua? Kopsaanpa tähän, jos sinulta meni ohitse:
" Lähestymiseni "peiton alla" on jo vuosikaudet torpattu niin, että "asiaan" mennään nyt enää pari-kolme kertaa vuodessa. Olen puhunut hienovaraisesti, olen sanonut suoraan - että minne se minut halutuksi mieheksi tuntemaan saanut nainen on kadonnut? Vaimoni hätistelee minua pois kuin kiusallisesti korvissa surisevaa kärpästä ja toteaa, ettei seksi "tässä iässä" ole enää pääasia. "Tässä iässä"?! Ollaan siis nelikymppisiä... "
Neuvopas nyt sitten, miten minun pitäisi kertoa vaimolleni tarpeista, kun tuo ei ole tepsinyt ?
Teetkö saman kuin minun mieheni: kesken kotitöiden läpsäisy pyllylle, kouraisu rinnoille ja sormi kuivaan emättimeen? Ja sitten ihmettely, kun vaimo ei syty sitten millään.
Oletko kokeillut kaapata kainaloon sohvalle, suudella niskaa pienesti, painautua selkää vasten, olla rauhassa. Antaa toisen lämmetä.
Ja sama seuraavanakin iltana. Ilman kyselyä "miksetsäkoskaananna?"
No kopsaanpa sinullekin pätkän aloituksestani:
"Erotiikan ruusutarha kukoisti meillä, vaimo halusi seksiä melkein päivittäin ja minä koin olevani onnen poika ja näytin sen vaimolle."
Tuo päti alussa ja pätisi edelleen, jos vaimo niin haluaisi.
Ikävää, että sinun miehesi on naista ymmärtämätön moukka, minä en koe sellainen olevani. Kun vaimo vielä viihtyi kotona, istuttiin lasten nukutuksen jälkeen kylki kyljessä sohvalla ja halailtiin ja suudeltiin... No nyt ei vaimo sohvalle jouda.
Käsitin, että tuo erotiikan ruusutarha oli suhteenne alkuaikoina/ ennen lapsia.
Ja mietin mikä on saanut vaimosi kylmenemään.
Omassa suhteessani kylmenemiseeni siis johti miehen kyvyttömyys huomioida minua. Ja osoittaa lämpöä ja arvostusta. Herättää haluja eikä vain odottaa niiden itsestään syttyvän (kuten suhteen alussa ).
Mutta teillä ei siis sama päde.
Tuohan kuulostaa oikein hyvältä järjestelyltä. Ensimmäisissä sivusuhteissa uudet ihastumisen tunteet vaivaavat. Älä ole siitä huolissasi, äläkä anna sen vaivata. Outoahan se olisi rakastella useampaan kertaan ihmisen kanssa, josta ei pidä. Eikö totta?
Ihastumisiin tottuu. Niitä tulee ja niitä menee. Ihan samalla tavalla sivusuhteissa, kuin siinä aviosuhteessakin. Ihastumisesta pitää nauttia, mutta sen ei saa antaa viedä. Se ei ole yhtä kuin omistuksenhalu eikä myöskään mikään velvollisuus. Se on vain kiva tunne.
Jatka sivusuhdettasi siitä nauttien. Lopeta sitten kun kyllästyttää. Sen jälkeen, kun sopiva ihminen sattuu oikeaan aikaan, aloita uusi.
Jos vaimosi sattuu vielä innostumaan yhteiselosta, nauti siitäkin. Hyv sivusuhde ei pakota sinua inhoamaan vaimoasi. Päinvastoin! Hyvä sivusuhde virkistää myös aviosuhdetta, sillä se virkistää elämää.
Et voi jatkaa kahden naisen kanssa ikuisesti kulisseissa näyttelijänä, kaksoiselämää joka kuluttaa loppuun pian. Valitse siis se toinen nainen. Vaimo ei halua ehkä olla kanssasi (kysy häneltä), ainakin seksi on vastenmielistä. Seksi voi olla vastenmielistä koska joko: ei pidä sinusta, olet kiltinoloinen "velimies" ja koti-isä, henkinen puoli suhteessa ei toimi (pariterapia), seksi ei toimi tekniikalta (et ole hyvä siinä vaikka luulet?), tai kokee seksin alistavana? Tai on kyllästynyt siihen samaan, mutta tekniikka ei muutenkaan toimi? Tai seksi vaan ei kiinnosta aina. Mennyt maku siihen tai kokenut traumoja aiemmin/nyt elämässä - esim. miesten tympeä ja seksistinen käytös. Tai jatkuva seksin ylikorostaminen, elämässä on myös rakkaus ja henkiset arvot. Kaiken pitäisi olla tasapainossa toimiakseen, miehet eivät tajua sitä. Ja arvostus, kunnioitus toiseen. Tai pettäminen on ajanut seksin totaalisesti loppuun, ehkä olette poissaolevia.
Uskon että ero tulee teille vaimon kanssa, ellei tahto ole molemmilla, korjata jotain. Olisi kuitenkin satuttavaa nyt jättää se toinen nainen, ellei hänen mielestään ole pelkkää seksiä vaan varmasti. Toinen nainen ei voi olla mikään varanainen tai suhteenne paikkaaja - hyväksikäytettävä, se vie hänet tuhoon. Jo nyt. Jatkat toisen naisen kanssa todennäköisesti, jos tunteenne ovat samat. Selvitä haluaisiko hän kanssasi enemmän.
Kysy suoraan haluaako vaimo erota. Älä uskottele että hän haluaa olla kanssasi, jos niin ei ole. Kurjaa että toinen nainen joutuu käyttäytymään töissä, kuin ei mitään olisi. Tuntuu varmaan pahalta. Onhan hänkin arvokas ihminen.
Kaikki riippuu sinusta. Vaimosi oli liian selkärangaton viedäkseen teidät pariterapiaan tai selvittääkseen asiat? Oletko sinäkin ollut? Kakkonen ei voi tehdä mitään tilanteelle. Sun pitää nyt nostaa kissa pöydälle. Vaimo ei kuuntele sua. Mutta kysy haluaako eron vai pariterapiaan? Vai kummatkin. Ja että joku ei toimi suhteessa. -Sen verran voit tehdä. Jos hän ei vastaa mitään lainkaan, eroa, sillä hän ei halua olla kanssasi. Lastenhoito kuuluu myös äidille, ei hän voi hylätä lapsiaan noin. Aiheuttaa ikuisia traumoja lapsille. Onko vaimolla toinen mies? Ei ole rakastunut suhun? Aina poissa. Välttelee?
Parasta ettei syytä ketään: ei itseä, ei vaimoa eikä kakkosta. Mutta hoitaa vaan nämä asiat. Sillä jos aiot vaan ajan antaa näyttää, sama homma jatkuu 10 vuoden päästä! Ja joka tapauksessa jätetty nainen aina voi romahtaa, ainakin kakkonen. Siksi soppa on melkoinen. Jos vaimo ei romahda ja kestää eron, sittenhän kaikki on ok. Kestätkö sinä? Mutta jos ei kestä, eikö pariterapia ole ok -eroaa tai ei. -Tai jos itse haluat puhua selväksi, ilman parisuhdeneuvojaa et pääse keskusteluun. Mutta minusta kakkosnaiselle pitäisi antaa mahdollisuus, jos hän kokee sut oikeaksi mieheksi. Toisaalta olis hyvä tietää mitä vaimo miettii. Hän on kuitenkin aina poissa.
Kannattaisi ensin aina hoitaa vaimon kanssa asiat, ennenkuin menee seksisuhteeseen toisen kanssa. Mutta otit jo kaksi soppaan. Nyt ei voi enää perua. Nyt pitää hoitaa kahden kanssa asiat. Jos rakastat vaimoa ja roikut siinä, onko hänellä samat tunteet? Vai mitkä? Entä toisen naisen tunteet, kysy? Mitkä omasi? Jos et tee mitään, tilanne voi päättyä millä tavalla tahansa... Vaimo eroaa tai saa tietää pettämisestä jotain kautta, tai kakkonen lähtee kun ei enää jaksa, tai sitten kakkonen kituu paljon koska saa vain pienen osan susta. Ei sekään oikein.
Ei ole helppoja juttuja. Erotkin on kamalia kyllä. Kiduttavia. Mut aika auttaa jonkin verran tai sitten ei. Itse otin vahingossa yhteyttä vaimoon josta en tiennyt, ja mies jätti. Myös ajatteli että tahallaan tein kaiken. Mies oli valehdellut paljon. Mieheltä en olisi saanut totuutta koskaan. En tiedä montaako tapasi.
Ellei vaimolla ole hyvä syy miksi ei seksiä, ja haluaa välttämättä jatkaa kanssasi, ilman seksiä.. Voiko se toimia? Sulla olis aina joku muu nainen. Ehkä se ei toimi? Pitkän päälle menee solmuun. Kakkonen kärsii.
Mitä ns. kakkosnainen ajattelee? Haluaako olla kanssasi? Miksi et voisi hänen kanssaan olla kunnolla? Jos vaimo ei ole rakastunut, eikä enää kiinnostunut susta? Aikaa ei ole. Vai onko? Miettikää näitä. Vai korjaantuuko suhde vaimon kanssa. Joo vai ei?
On täysin ymmärrettävää, että ap.n kaltaisessa tilanteessa ihminen hakee henkistä ja fyysistä lämpöä sieltä mistä sitä saa.
Määränsä on silläkin kuinka paljon kestää torjumista.
Tunteet tulee helposti mukaan salasuhteessa ihan niin kuin muissakin suhteissa.
Jos tekin näette viikottain niin ihmekös jos ei sydämessäkin ala kuumottaa.
Ei helppo tilanne. Tunteita on vielä varmaan vaimoakin kohtaan, mutta miten saada hänet heräämään ja ymmärtämään, että se on liiton loppu jos ei "toimintatavat" muutu. Silloin voi olla liian myöhäistä, jos salasuhde paljastuu.
Alkuperäisen ystävättärellä on varmasti tunteita kirjoittajaa kohtaan, muuten se peitto ei heiluisi, voi olla että hän ajattelee ettei halua avioliittoa tms., mutta hän varmasti loukkaantuisi verisesti jos kirjoittaja yhtä äkkiä sanoisikin että palaanpa tästä vaimoni luo. Hän olisi tosi vaikeassa tilanteessa (yhteinen työpaikka yms.) .
Ennen pitkää joku työpaikalla varmasti saa tietää suhteesta ja nainen leimautuu vähintään idiootiksi ja huoraksi jos mies lipeääkin rinnalta. Mieti vähän niitä seurauksia naisen kannalta.
Mielestäni alkuperäinen on ratkaisunsa tehnyt.
Sun ei tartte välittää mitä naisesta ajatellaan.älä ota turhaa paineita siitä.et oo luvannu paljonkaa.vaikka oisitkin, olet naimisissa.joten unohda.
Aloittaja ei liene ainoa kuvioissa, jolla on se salasuhde. Sellainen saattaa hyvin olla aloittajan vaimollakin, kun on tullut niin paljon "omia menoja" eikä seksikään oman ukon kanssa enää maistu. Taitavat käydä vuoroin vieraissa.