Olemme kohta poikani kanssa lukeneet loppuun Aarresaaren, jonka viimeksi luin ala-asteella. Koska kirja kokemuksena on meille molemmille ollut huima, ajattelin kysellä, jos joku osaisi suositella vastaavia klassisia seikkailuromaaneja. Poikani aloittaa koulun tänä vuonna, joten mitään turhan julmaa tai roisia kirjaa en hänelle lue, mutta itsekseni saattaisin lukeakin.
Omasta kirjahyllystä löytyy Aarresaaren lisäksi, Huckleberry Finnin ja Tom Sawyerin seikkailut, Robinson Crusoe, Viisikkoa löytyy myös. Ensisijaisesti kaipailisin poikaseikkailuja, koska pojalle luen ja hän pitää vauhdikkaammista tarinoista (kirjahyllystä löytyy Salainen puutarha ja Pikku prinsessa, jotka aion yleissivistyksen nimissä jossain välissä myös lukea pojalle).
Mitä kannattaisi lukea? Poika tosiaan on 6-vuotias, mutta jaksaa kuunnella hyvin, olen aina lukenut hänelle paljon. Itseltäni jäi monta klassikkoa lapsena lukematta, joko en löytänyt tai sitten ei kiinnostanut. Nyt kiinnostaisi. Myös uudemmista kirjoista voi laittaa ehdotuksia, Harry Pottereita olemme lukeneet kolme ensimmäistä, jarruttelen niiden kanssa nyt vähän, koska muuttuvat sen verran synkiksi. Muuten olen itse enemmän lukenut fantasiaa ja siitä osaan vähän valikoidakin (esim. Narnia ja Hobitti on jo luettu ja niistä poika piti paljon), enemmän kaipailisin ihan perusseikkailua, merirosvoja, aarteita, jännitystä ja taisteluita.
Klassista seikkailua, suosituksia?
15
1166
Vastaukset
- Aaro Honka-fani
Kulttuuri-ihmisten mielestä pojat ovat vain tulevia persuja ja rasisteja. Varsinkin sellaiset, jotka haluaisivat lukea seikkailukirjoja.
Poikien seikkailukirjoja ei enää siis julkaista, varsinkaan niitä rehellisyyttä ja ihanteita korostavia. - lukeva äiti
Olen huomannut tällaiset tyylisuunnan muutoksen kirjojen tarjonnassa. Siitä saattaa johtaa taipumukseni lukea juuri rasistisia persukirjoja, kuten Aarresaari, lapselleni. Ehkä se on sitä käänteistä psykologiaa, jota kulttuuri-ihmiset yrittävät käyttää. Tai sitten aivoni toimivat väärin, on paha juttu, jos menee ajattelemaan itse.
Ehkä ajatuspoliisit eivät ihan vielä kuitenkaan ole polttaneet kaikkia seikkailukirjoja. Maailma tosin saattaisi olla parempi paikka, jos pojat lukisivat enemmän. Vaarasta huolimatta, otan vastaan ehdotuksia :) Siitä on jo kauan, mutta muistaakseni "Tuhannen ja yhden yön tarinat" ovat tuhtia kamaa.
- -parta
Hienoa on ensinnäkin se, että luet lapselle. Sata pointsia!
RUOHOMETSÄN KANSAA ei voi lukea jännityskirjaksi, mutta on siinäkin jännittävä puolensa ja on klassikko.
Stevensonin poikakirjojen klassikkoihin kuuluvat myös MUSTA NUOLI ja RYÖSTÖLAPSI. Dumas KOLME MUSKETTISOTURIA ja MONTE CRISTON KREIVI saattaa olla liian pitkästyttäviä kuusivuotiaalle, mutta ainahan sitä voi kokeilla. Vai onko ne jo luettu? John Finnemore ROBIN HOOD. Rudyard Kipling KIM.
Charles Dickensiltä ainakin OLIVER TWIST.
Jules Verneä kannattaa kokeilla myös vaikkapa KAPTEENI NEMO.
J. F. Cooper VIIMEINEN MOHIKAANI ja HIRVENTAPPAJA.
G. A. Henty: PYHÄN MARKUKSEN LEIJONA, KULLANKAIVAJIEN JA INTIAANIEN PARISSA, SOTAPOLULLA.
Victor Hugon PARIISIN NOTRE-DAMEA kannattaa kokeilla. Ehkä myös Sienkiewiczin QUO VADIS? ja/tai Lew Wallacen BEN HUR.
DON QUIJOTESTA on muistaakseni ilmestynyt nuorille sovellettuja versioita... - -parta
Jos mennään varsinaisiin nuorten "jännityskirjoihin". Blytonilta Viisikko-sarjan lisäksi Seikkailu-sarja. Muita lasten ja varhaisnuorten jännitykseen kuuluvia sarjoja mm. SOS, KIM ja JAN. Jan-sarjan taisin lukea jotain 7-8 vuotiaana ja kohta sen jälkeen luin ahmimalla KOLME ETSIVÄÄ -sarjan. Luulisin että ainakin Jan-sarjan ja HARDY-POJAT sarjan jännitys uppoaa hyvin tuon ikäiselle pojalle.
Ruotsalaisella nuorisokirjailijalla on sarja ruotsalaisesta pojasta joka joutuu orpona Amerikkaan ja seikkailee siellä. En muista nimeä mutta luin ennen kymmentä ikävuotta ja menee luettuna kuusivuotiaalle hyvinkin. Ei vain tule nimi nyt mieleen...
1920-luvulta 1940-luvun lopulle (sitten 1950-luvulta 1960-luvulle, mutta 50- ja 60-lukujen teoksista suurin osa uusia painoksia aiemmin ilmestyneistä) ilmestynyt Poikien seikkailukirjasto -sarja on siitä mielenkiintoinen että siinä ilmestyi vain kotimaisten tekijöiden seikkailukirjoja. Muun muassa Jalmari Saulilta ilmestyi sarjassa useita teoksia joista osa on (edelleen) varsin luettavia. Muita tekijöitä mm. Jussi Lappi-Seppälä, Arvid Lydecken, Jalmari Finne, Tauno Karilas ja Kaarlo Nuorvala. Osaa sarjan teoksista "rasittaa" tekijöiden liiankin asenteellinen ja värittynyt oikeistolainen maailmankuva ja osa on muuten vain liiaksi oman aikansa tuotteita tai muuten heppoisia ja nykyajan lukijalle auttamattoman vanhentuneita. Suurin osa sarjan teoksista kestää kuitenkin lukemisen kohtalaisesti ja parhaat erittäin hyvin. Suositeltavia mm.:
Lappi-Seppälä STÅLHANDSKEN KASVINKUMPPANI, Lydecken MUSTANAUHA, Karilas MURHISAAREN AARRE, Finne RAUTAHELAINEN LIPAS, Tero Uskali MERIPÄÄSKYN POJAT, Viljo Rauta KREIVISODAN SEIKKAILIJAT, Yrjö Rauanheimo KOULULAIVA "ALBATROSS", Olli Aro SALAINEN RADIOASEMA.
http://fi.scoutwiki.org/Poikien_Seikkailukirjasto
Kyseisessä sarjassa ilmestynyt Arvi Arjatsalon JÄRVIHIRVIÖN JÄLJILLÄ ei kuulu tekijänsä parhaimpiin, mutta taisi olla hänen ensimmäinen julkaistu teos. Tekijästä tuli myöhemmin varsin suosittu ja palkittukin nuorisokirjailija. Esimerkiksi vuonna 1969 ilmestynyt KUULENTO APOLLO 11 on varsin sujuva ja kuuluu siihen genreen jonka kuuluukin olla aikaansa sidottu eli ilmentää kirjoittamishetken tapahtumia ja ajankuvaa. Arjatsalo kirjoitti sittemmin nuorisoromaanit mm. Topeliuksesta ja M. A. Castrénista, en ole tutustunut kumpaankaan kirjaan mutta aiheensa puolesta (ja kun kirjoittajakaan ei ole huono) rohkenen testaamaan tekijän viimeiseksi jäänyttä teosta
SIPERIA KUTSUU (nuorisoromaani M. A. Castrénista) 1991.
Erkki Rekimieheltä sarjassa ilmestyivät ainakin TAPPORAHAT (erähenkinen seikkailu) ja UKKOSLAIVUEEN KASVATTI. Kumpikin kestää lukemista edelleen, ensiksi mainittu ehkä paremmin on kestänyt "ajan hammasta". Kuten useat Poikien seikkailukirjastossa julkaistut tekijät myös Rekimies painottuu myöhemminkin kahteen genreen: historiallisiin sota- ja/tai seikkailuromaaneihin (mm. HANNU RAUTAPAITA, 1955 ja JOUKO VÄKIVAHVA JA KARVAHOUSUN POJAT, 1957) sekä Suomen viimeisimpiin eli itsenäisyyden ajan sotiin (mm. LAATOKAN LENTÄJÄT, 1963). Rekimieheltä suosittelen lukemaan ainakin:
Jouko Väkivahva ja Karvahousun pojat, Tapporahat, Tuomas ja tykkivene. - -parta
Vaikka WSOY:n Poikien seikkailukirjaston etuna on kotimaisuus, koko sarjaa on turha hankkia, ainakaan lukumielessä. Otavan sahaselkäistä SEIKKAILUJEN MAAILMA -kirjasarjaa (ilmestyi 1930-50 -luvuilla) sen sijaan pidän siinä määrin laadukkaana, että vanhoista seikkailukirjoista kiinnostuneen olisi hyvä kerätä koko sarja viimeistään nyt, kun kirjoja vielä on löydettävissä... kohtahan ne on jo kuluneet risoiksi sekä hävinneet kaatopaikkojen hämäriin.
Sinulle ja pojallesi luettavaksi suosittelen Seikkailujen maailma -sarjasta mm.:
C. S. Foresterin HORNBLOW-kirjat.
[C. S. Forester oli englantilaisen Cecil Louis Troughton Smithin (1899-1966) kirjailijana käyttämä nimimerkki. Tekijän suositut Hornblower -romaanit kuvaavat merisodankäyntiä 1800-luvun alkupuolella. Aikuisille suunnatut meriseikkailukirjat ovat fiktiivisiä mutta ankkuroituvat historiallisen romaanin perinnettä noudattaen kuvaamansa aikakauden suuriin linjoihin ja tapahtumiin sekä sisältävät tunnettuja henkilöitä (mm. Napoleon ja amiraali Nelson). Kertomusten edetessä Hornblower ylenee urallaan päätyen lopulta yliamiraaliksi. G. P. Gripps niminen heppu lyhensi ja toimitti Foresterin Hornblow -teoksista nuorisoversiot, jotka suomen kielisinä ovat ilmestyneet ainakin Seikkailujen maailma -sarjassa.]
Forester HORNBLOWER LAIVANPÄÄLLIKKÖNÄ, Otava 1956
kuva vuodesta 2007 tekemisen alla olevalta kirjasivustoltani Kultaomena, jonka toivon saavani avatuksi parin viikon sisällä tai viimeistään vuonna 2017. :)
http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1383802888842_1_orig.jpg
Muita Seikkailujen maailma -sarjasta suositeltavia mm.
Gabriel Linde TUNTEMATON VAARA, 1936 (mielenkiintoinen 1930-luvulla ilmestynyt nuorisoscifi, heijastelee ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisen ajan suurtavaltapoliittisia jännitteitä sekä uusien superaseiden pelkoa). Melanderin MISSOURIN UUDISASUKKAAT, 1936 (Seikkailujen maailma nro 1). Ellis PUNANAHKOJEN JÄLJILLÄ (1937). Jalmari Sauli NUORI KJIL (historiallinen romaani Nuijasodan ajoilta), 1937. Nils Meyn ROLLO (susikoiran seikkailuja Afrikassa), 1954.
Nuorisolle suunnatuista "sotaseikkailuista" kannattaa mainita pohjoisen tekijänimi Uula Aapa ja Seikkailujen maailma -sarjassa ilmestyneet: KAUKOPARTION SEIKKAILUJA (1952), SISSIPARTIO ISKEE (1953), YHTEYSPARTIO YLLÄTTÄÄ (1954), JÄLKIPARTIO VARMISTAA (Mannerheiminristin ritarin ja mestarihiihtäjän Olli Remeksen partioseikkailuja Lapin erämaissa, 1955). Näiden lukemista en tosin suosittelisi 6 vuotiaalle. Kahden, kolmen vuoden kuluttua ehkä. Jos häntä silloin kiinnostaa tuollaisia lukea... Miksi et jo valmiisti keräisi koko Seikkailujen maailma -sarjaa hyllyyn odottamaan? - -parta
T. A. Engströmin seikkailukirjoista kannattaa mainita SOTAKOIRA POHJAN RICKY, 1943 ja TOIVEKOIRA, 1958 sekä meriaiheiset MYRSKYLINTU, 1943, MYRSKYLINTU PURHEHTII LÄNTEEN, 1945, TAKAISIN MYRSKYLINTUUN, 1947, NUORET MERIKARHUT, 1965 ja VIIMEINEN PURJEHDUS, 1969. Ehkä myös KULTAA, KULTAA, 1976 ja LEEOO!, 1982 sekä Kiplingin Viidakkokirjan ja Burroughsin Tarzanin perässähiihtäjien laajaan joukkoon kuuluva GASELLIPOIKA, 1948. Nuorisoscifiin lukeutuvat Engströmin seikkailukirjat AVARUUSPALLO, 1969 ja AVARUUSPALLON PALUU, 1972. Tuon ikäiselle voisi aloittaa kirjoista Toivekoira ja Gasellipoika.
Toivekoira-kirjan takakannesta: "Toivekoiralla on todellinen esikuva - Duke of Mäntyniemi - joka lähetettiin Amerikkaan keväällä 1948 ja saapui vastaanottajalleen oltuaan 10 päivää kadoksissa. Kaikki päähenkilöt ja heidän elinympäristönsä ovat todelliset."
Meriaiheen vastapainoksi W. E. Johnsin ilmailujännittävä BIGGLES -seikkailusarja. Luulen että uppoaa tuon ikäiseen jos vain jaksat hänelle lukea.
James Oliver Curwoodin eräaiheiset teokset ovat edelleen varsin luettavaa kamaa erähenkisestä seikkailuviihteestä kiinnostuneelle. Varhaisnuorisolle etenkin klassikot SUSIKOIRA KAZAN ja KAZANIN POIKA. Jolloin pakko mainita myöskin Jack Londonin SUSIKOIRA (ilmestynyt suomen kielisenä mm. nimellä Valkohammas) sekä Susikoiran varjossa turhaan unohduksiin jääneet Londonit:
JERI (erään koiran seikkailuja etelämerellä) ja JERIN VELI (erään koiran elämä ja seikkailut).
WSOY:n Punainen sulka -sarjassa julkaistu merihenkinen AAVOILLA ULAPOILLA on sujuvaa Jack Londonia. Punaisen sulan ensimmäinen julkaisu oli Doylen BASKERVILLEN KOIRA joka toki on ehdoton (?) klassikko lasten ja nuorten seikkailukirjoja lukevalle. Ellisin NOPSAJALKA ja Morrowin UUDISASUKKAAN POIKA ovat sujuvaa villin lännen seikkailua. Reid VALKOINEN HEVONEN voi tuntua mukavalta lukea lapselle. Billowin AAVEPRIKAATI ja SININEN NAAMIO ovat jääneet mieleen omasta lapsuudesta ja ovat (muistikuvani mukaan) kelvollista nuorisojännitystä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Punainen_sulka
Yhtenä hienoimmista nuorisokirjasarjoista pidän edelleen ruotsalaisen B. Wahlströms Förlagstryckerin julkaisemaa sarjaa. Sarja aloitti intiaani- ja seikkailukirjoilla vuonna 1914 mutta laajeni kohta käsittämään myös tyttökirjat. Sarjassa julkaistiin nopeassa tahdissa niin ulkomaista käännöskirjallisuutta kuin ruotsalaisten nuortenkirjailijoiden teoksia. Monipuolisuuden lisäksi kirjojen huokea hinta ja kauniit kansikuvat tekivät siitä suositun:
http://www.surfnet.fi/~tosso/bwub/wahl.htm
Sarjassa julkaistiin muun muassa Wodehousea
http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1378757324902_1_large.jpg
Kotimaisia seikkailukirjailijoita olen tässä hyvin jo maininnutkin ja lisäksi ketjussa mainittu Aaro Honka. Kotimaisiin klassikkoihin kuuluvasta Ingmanin RIMPISUON USVAPATSAASTA (1915) ilmestyi uusintapainos 2000-luvulla. Kannattaa tutustua.
Uusimmista kotimaisista suositella voi ainakin Markku Löytösen kirjoja suomalaisista tutkimusmatkaajista (erittäinkin mielenkiintoinen on vuonna 2005 ilmestynyt KOILLISVÄYLÄN LÖYTÄJÄ) sekä Matti Uurinmäen Seikkailuja Lapissa ja Seikkailuja maailmalla -sarjat (etenkin ensiksi mainittu eli Lappiin sijoittuvat erähenkiset, tosipohjaisetkin seikkailut, joissa asiallinen kuvitus).
Yrjö Kokon pohjoisen elämää, luontoa ja eläimiä kuvaavat, Lappia hienosti popularisoiden tunnetuksi tekevät teokset ovat monessa tapauksessa sellaisia että niitä voi hyvin lukea kuusivuotiaalle.
Poikani tykkäsi tuossa iässä dramaattisista tosipohjaisista eläinten selviytymistarinoista kuten KESKUSPUISTON YKSINÄINEN (1974).
Kristillistä elämänarvoja sisältävä ONNEN PÄIVIÄ -kertomuskokoelmien sarja oli meillä ahkerassa käytössä noin neljävuotiaasta kuusivuotiaaksi ja osittain myöhemminkin.
Waltarin SINUHE ja TURMS KUOLEMATON ovat liian vaikeita tuon ikäiselle ja vielä parin vuoden kuluttuakin liian raskaita itse luettavaksi. Mutta jos poikasi vielä kahdeksanvuotiaana haluaa kuunnella äidin lukemista, yritä silloin Waltaria. Itse taisin olla noin kymmenen vuotta kun aloin lukea Waltarin tuotantoa ja luinkin niitä sitten useita.- Matti Uurinmäki
Kiitän nöyrimmästi päästyäni todella kunniakkaalle nuortenkirjalistalle Seikkailuja Lapissa -sarjani ansiosta. Siltä varalta, että joku toinenkin kiinnostuu kirjojeni taustoista, niin suosittelen vilkaisemaan vaikkapa blogiani, jossa jonkin verran lisätietoa http://seikkailujalapissa.blogspot.com
Omia poikavuosieni kotimaisia suosikkikirjailijoita olivat monet samat, joita täälläkin on mainittu - esimerkiksi Aaro Honka, Väinö Rikkilä, Usko Moilanen. A.E. Ingman. On hienoa, jos nämä klassikot pääsevät uudelleen nuorten lukijoiden suosioon. Vaikka kirjojen tapahtumaympäristöt ovat kenties kokeneet muutoksia, niin seikkailut pysyvät aina seikkailuina ja pojat poikina! - -parta
Matti Uurinmäki kirjoitti:
Kiitän nöyrimmästi päästyäni todella kunniakkaalle nuortenkirjalistalle Seikkailuja Lapissa -sarjani ansiosta. Siltä varalta, että joku toinenkin kiinnostuu kirjojeni taustoista, niin suosittelen vilkaisemaan vaikkapa blogiani, jossa jonkin verran lisätietoa http://seikkailujalapissa.blogspot.com
Omia poikavuosieni kotimaisia suosikkikirjailijoita olivat monet samat, joita täälläkin on mainittu - esimerkiksi Aaro Honka, Väinö Rikkilä, Usko Moilanen. A.E. Ingman. On hienoa, jos nämä klassikot pääsevät uudelleen nuorten lukijoiden suosioon. Vaikka kirjojen tapahtumaympäristöt ovat kenties kokeneet muutoksia, niin seikkailut pysyvät aina seikkailuina ja pojat poikina!Kiitos viestistäsi, Matti.! Tsekkasin blogia ja hieno juttu että olit kirjoittanut Kevon kanjonista. Mielessäni on ollut nimittäin katsastaa tuo paikka ja blogisi myötä ajatus virisi uudelleen eloon, jospa tänä kesänä saisi irrotetuksi pari viikkoa Lapin reissua varten ja Kevolle.
Rovijoki varmaankin on tuttu paikka sinulle. En tiedä pitääkö paikkansa kun kerrotaan että sinne on joku varomaton italialainen turisti pudonnut kurottaessaan reunalta liian pitkälle, hänen naisystävä kuulemma sai kädestä kiinni mutta ei jaksanut pitää. Ote heltisi ja mies putosi virtaan eikä ruumista ole (kuulemma) vieläkään löydetty. Asiasta saisi muuntaen vaikkapa keskeisen kohtauksen johonkin tarinaan mukana varovaisuuskasvatusta varomattomille turisteille...
Rovijoen putous on kyllä kaunis ja tarjoaa mukavan patikointikohteen puolipäiväretkelle. Mitään vaellusreittiä siitä ei tietääkseni kulje?
Rovijoelta muutaman vuoden takaa:
http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1257775014943_1_large.jpg
Minua vannoutuneena kirjallisuuden ja KIRJAN ystävänä vähäsen harmitti blogissasi oleva tieto tuosta VAIN e-kirjana julkaisusta. Lappi-aiheiset nuortenkirjasi kun ovat mielestäni muuten positiivinen ilmiö kotimaisessa nuorten seikkailukirjallisuudessa ja hyvää nykyaikaista jatkoa kotimaisten seikkailukertomusten perinteelle. Ymmärrän toki asian kirjailijankin kannalta, ehkä tämä nyt on nykyajan menoa, eipä sille sitten mitään voi.
Seitsemän vuoden työn jälkeen (välillä toki ollut kuukausia etten ehtinyt tehdä asian eteen mitään) olen viimein saanut auki kotisivuni joiden kautta myyn harrastukseni ohessa kertyneitä ylimääräisiä kirjoja.
www.kultaomena.com
En halunnut tehdä myyntisivustoa pelkästään, nettidivareita on kyllä olemassa riittämiin, vaan sivuston joka samalla voisi innostaa ihmisiä, edes jotain satunnaista lukijaa ja toivottavasti nuoriakin, kirjaharrastuksen pariin. Historian tuntemus myös on nykyajan nuorilla valitettavan ohutta. Joskus on hyvä jopa puolinaisin, ristiriitaisin tai kyseenalaisinkin viittauksin "ärsyttää" lukijaa perehtymään historian tapahtumiin, ottamaan selvää ja muodostamaan omia tulkintoja. :)
Kaikkea hyvää sinulle työssäsi ja - perinteisiä printtiversioita odottaen
-parta - Matti Uurinmäki
-parta kirjoitti:
Kiitos viestistäsi, Matti.! Tsekkasin blogia ja hieno juttu että olit kirjoittanut Kevon kanjonista. Mielessäni on ollut nimittäin katsastaa tuo paikka ja blogisi myötä ajatus virisi uudelleen eloon, jospa tänä kesänä saisi irrotetuksi pari viikkoa Lapin reissua varten ja Kevolle.
Rovijoki varmaankin on tuttu paikka sinulle. En tiedä pitääkö paikkansa kun kerrotaan että sinne on joku varomaton italialainen turisti pudonnut kurottaessaan reunalta liian pitkälle, hänen naisystävä kuulemma sai kädestä kiinni mutta ei jaksanut pitää. Ote heltisi ja mies putosi virtaan eikä ruumista ole (kuulemma) vieläkään löydetty. Asiasta saisi muuntaen vaikkapa keskeisen kohtauksen johonkin tarinaan mukana varovaisuuskasvatusta varomattomille turisteille...
Rovijoen putous on kyllä kaunis ja tarjoaa mukavan patikointikohteen puolipäiväretkelle. Mitään vaellusreittiä siitä ei tietääkseni kulje?
Rovijoelta muutaman vuoden takaa:
http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1257775014943_1_large.jpg
Minua vannoutuneena kirjallisuuden ja KIRJAN ystävänä vähäsen harmitti blogissasi oleva tieto tuosta VAIN e-kirjana julkaisusta. Lappi-aiheiset nuortenkirjasi kun ovat mielestäni muuten positiivinen ilmiö kotimaisessa nuorten seikkailukirjallisuudessa ja hyvää nykyaikaista jatkoa kotimaisten seikkailukertomusten perinteelle. Ymmärrän toki asian kirjailijankin kannalta, ehkä tämä nyt on nykyajan menoa, eipä sille sitten mitään voi.
Seitsemän vuoden työn jälkeen (välillä toki ollut kuukausia etten ehtinyt tehdä asian eteen mitään) olen viimein saanut auki kotisivuni joiden kautta myyn harrastukseni ohessa kertyneitä ylimääräisiä kirjoja.
www.kultaomena.com
En halunnut tehdä myyntisivustoa pelkästään, nettidivareita on kyllä olemassa riittämiin, vaan sivuston joka samalla voisi innostaa ihmisiä, edes jotain satunnaista lukijaa ja toivottavasti nuoriakin, kirjaharrastuksen pariin. Historian tuntemus myös on nykyajan nuorilla valitettavan ohutta. Joskus on hyvä jopa puolinaisin, ristiriitaisin tai kyseenalaisinkin viittauksin "ärsyttää" lukijaa perehtymään historian tapahtumiin, ottamaan selvää ja muodostamaan omia tulkintoja. :)
Kaikkea hyvää sinulle työssäsi ja - perinteisiä printtiversioita odottaen
-partaTervehdys jälleen kirja-asiantuntijalle ja samalla kaikille kirjojen ystäville.
Rovijoki on toki tuttu paikka, mutta valitettavasti en tiedä, onko tarina putoukseen putoamisesta tosipohjainen. Toki voi olla, sillä kaikenlaistahan sitä sattuu ylirohkeille. Putoushan on todella mahtava. Kannattaa kyllä pysäyttää auto ja kipaista ottamassa höyrykylpy putouksen juurella.
Mutta oikeastaan halusin palata kommenttiin koskien e-kirjaa. Olen itse asiassa hyvin samoilla linjoilla. Rakastan oikeita painettuja kirjoja - itsellenikin niitä on kertynyt hyllyihihn yli 6000 kappaletta. Eivät toki mahdu enää varsinaisiin asuintiloihin, mutta onneksi kellarikerroksessa on ollut sopiva "kirjastohuone". Kustannussyistähän sitä on joutunut tyytymään siihen, että viimeisimmät kirjat olen julkaissut vain e-kirjoina. On selvää, että lukijakunta jää ainakin toistaiseksi paljon suppeammaksi, mutta myös kulut jäävät murto-osaan verrattuna painattamiseen. Voisi sanoa, että sydän verta vuotaen olen joutunut viimeisimmät kirjani julkaisemaan pelkästään e-kirjoina.
Media suhtautuu hyvin penseästi sellaisiin kirjoittajiin ja kirjoihin, jotka se luokittelee omakustanteisiksi. Lehdet eivät julkaise sellaisista kirjoista edes nimiä minkäänlaisissa luetteloissa tai ajankohtaiskatsauksissa - puhumattakaan kirja-arvosteluista. Kirjoittajana hieman ihmettelen tuota menneisyyteen jämähtämistä. Viime vuosinahan tilanne on olennaisesti sikäli muuttunut julkaisurintamalla, että sekä perinteisen painattamisen että e-kirjojen osalta kustannus- ja julkaisukynnys on niin paljon madaltunut, että kirjan julkaiseminen on kustannuksiltaan ja teknisesti mahdollista ilman suuria perinteisiä kustannustaloja. Siten omakustanteina ilmestyy paljon myös sellaista kirjallisuutta, joka sisällöllisesti on verrattavissa suuten kustannustalojen julkaisuihin ja jota ei ole edes tarjottu niiden julkaistavaksi.
Kirjastolaitos on valitettavasti jäämässä e-kirjajunasta. Lukijoille on tarjolla käytännössä vain kaupallisten toimijoiden e-kirjavalikoimia - kuten esimerkiksi Elisa Kirja. Kirjastojen kautta saatavilla oleva e-kirjavalikoima on erittäin suppea ja puutteellinen. Kirjoittajana en voi oikea välttyä siltä epäilyltä, että kirjastolaitos puolustaa omaa fyysistä olemassaoloaan ja henkilöstönsä säilyvyyttä liiankin yksisilmäisesti eikä halua tosissaan edistää e-kirjatarjontaa. Sehän pyörisi erittäin pienin kustannuksin yhdestä "e-kirjastosta" koko Suomeen. Ilmeisesti valtakunnallinen e-kirjasto toteutuu joskus euron konsultoimana - tai sitten koko julkinen sektori jää ulos e-kirjastoasiasta ja e-kirjat jäävät kaupallisten ja jopa kansainvälisten toimijoiden (esimerkiksi Amazon) jakelukentäksi.
Pari piävää sitten silmiini osui lehtijuttu, jossa kuuluisa sisustussuunnittelija totesi, ettei nuorempi polvi halua lainkaan kirjahyllyä asuntoonsa. Sellainen kapine on kuulemma täysin out. Sen sijaan kirjahyllyn sijasta saatetaan seinä tapetoida tapetilla, joka "aidontuntuisesti" kuvaa kirjahyllyä! Kirjan ystävänä en voinut olla huokaisematta o tempora o mores. - eNäkövammainen
Matti Uurinmäki kirjoitti:
Tervehdys jälleen kirja-asiantuntijalle ja samalla kaikille kirjojen ystäville.
Rovijoki on toki tuttu paikka, mutta valitettavasti en tiedä, onko tarina putoukseen putoamisesta tosipohjainen. Toki voi olla, sillä kaikenlaistahan sitä sattuu ylirohkeille. Putoushan on todella mahtava. Kannattaa kyllä pysäyttää auto ja kipaista ottamassa höyrykylpy putouksen juurella.
Mutta oikeastaan halusin palata kommenttiin koskien e-kirjaa. Olen itse asiassa hyvin samoilla linjoilla. Rakastan oikeita painettuja kirjoja - itsellenikin niitä on kertynyt hyllyihihn yli 6000 kappaletta. Eivät toki mahdu enää varsinaisiin asuintiloihin, mutta onneksi kellarikerroksessa on ollut sopiva "kirjastohuone". Kustannussyistähän sitä on joutunut tyytymään siihen, että viimeisimmät kirjat olen julkaissut vain e-kirjoina. On selvää, että lukijakunta jää ainakin toistaiseksi paljon suppeammaksi, mutta myös kulut jäävät murto-osaan verrattuna painattamiseen. Voisi sanoa, että sydän verta vuotaen olen joutunut viimeisimmät kirjani julkaisemaan pelkästään e-kirjoina.
Media suhtautuu hyvin penseästi sellaisiin kirjoittajiin ja kirjoihin, jotka se luokittelee omakustanteisiksi. Lehdet eivät julkaise sellaisista kirjoista edes nimiä minkäänlaisissa luetteloissa tai ajankohtaiskatsauksissa - puhumattakaan kirja-arvosteluista. Kirjoittajana hieman ihmettelen tuota menneisyyteen jämähtämistä. Viime vuosinahan tilanne on olennaisesti sikäli muuttunut julkaisurintamalla, että sekä perinteisen painattamisen että e-kirjojen osalta kustannus- ja julkaisukynnys on niin paljon madaltunut, että kirjan julkaiseminen on kustannuksiltaan ja teknisesti mahdollista ilman suuria perinteisiä kustannustaloja. Siten omakustanteina ilmestyy paljon myös sellaista kirjallisuutta, joka sisällöllisesti on verrattavissa suuten kustannustalojen julkaisuihin ja jota ei ole edes tarjottu niiden julkaistavaksi.
Kirjastolaitos on valitettavasti jäämässä e-kirjajunasta. Lukijoille on tarjolla käytännössä vain kaupallisten toimijoiden e-kirjavalikoimia - kuten esimerkiksi Elisa Kirja. Kirjastojen kautta saatavilla oleva e-kirjavalikoima on erittäin suppea ja puutteellinen. Kirjoittajana en voi oikea välttyä siltä epäilyltä, että kirjastolaitos puolustaa omaa fyysistä olemassaoloaan ja henkilöstönsä säilyvyyttä liiankin yksisilmäisesti eikä halua tosissaan edistää e-kirjatarjontaa. Sehän pyörisi erittäin pienin kustannuksin yhdestä "e-kirjastosta" koko Suomeen. Ilmeisesti valtakunnallinen e-kirjasto toteutuu joskus euron konsultoimana - tai sitten koko julkinen sektori jää ulos e-kirjastoasiasta ja e-kirjat jäävät kaupallisten ja jopa kansainvälisten toimijoiden (esimerkiksi Amazon) jakelukentäksi.
Pari piävää sitten silmiini osui lehtijuttu, jossa kuuluisa sisustussuunnittelija totesi, ettei nuorempi polvi halua lainkaan kirjahyllyä asuntoonsa. Sellainen kapine on kuulemma täysin out. Sen sijaan kirjahyllyn sijasta saatetaan seinä tapetoida tapetilla, joka "aidontuntuisesti" kuvaa kirjahyllyä! Kirjan ystävänä en voinut olla huokaisematta o tempora o mores.Saa nuo omat tekstinsä oikolukea.
E-kirjakokoelmat Ellibs- ja OverDrive-kirjastoissa kasvavat pikkuhiljaa. - Matti Uurinmäki
eNäkövammainen kirjoitti:
Saa nuo omat tekstinsä oikolukea.
E-kirjakokoelmat Ellibs- ja OverDrive-kirjastoissa kasvavat pikkuhiljaa.Olet aivan oikeassa, että pitäisi lukea. Myönnän, että on harmittavaa lukea tekstiä, joka on kuin juosten k...irjoitettu. Pyydän anteeksi huolimattomuuttani.
E-kirjojen julkaisijoiden ja kirjastolaitoksen välillä on suuri taloudellinen kuilu. E-kirjoissa suurikin kirjasto selviää useimpien kirjojen osalta yhden kappaleen hankinnalla. Kirjastot ovat puolestaan laajoja aluekirjastoja (erilaisin hallintomallein), joten niitä on hallintoyksiköinä yllättävän vähän koko Suomessa (vaikka kirjastorakennuksia onkin vielä runsaasti). Kun laaja kirjasto hankkii yhden e-kirjan per kirjasto noin 5-10 euron hintaan, on se julkaisijan ja kirjoittajan kannalta taloudellisesti täysin mahdoton tilanne. E-kirjojen kirjastokäytöstä ei myöskään makseta kirjoittajille mitään korvausta. Senpä vuoksi kaunokirjallisuus tulee kirjastonkäyttäjien saataville onnettoman hitaasti. Kirjastolaitos ajaa tässä itsensä sivuraiteelle komeasti.
Joskus syntyy käsitys, että kirjastolaitoksessa ei ole mielletty painetun ja e-kirjan olennaista eroavuutta julkaisijan ja kirjoittajan näkökulmasta. Painetussa kirjassa kirjastovalikoima ja "kirjakauppamyynti" eivät juurikaan ole toisiaan poissulkevia, koska monet kirjanhankkijat haluavat oman kappaleen kotihyllyynsä. E-kirjassa tilanne on täysin toisenlainen. Lukija hankkii vain lukuoikeuden lyhyeksi aikaa. Jos se on saatavilla (milloin tahansa) ilmaiseksi kirjaston kautta, niin tietysti hän hankkii sen sieltä. Samalla tämä ilmainen "käyttöliittymä" sulkee portin kaupalliselta jakelulta, siis eräänlaiselta "kirjakauppamyynniltä".
Hyvin mielelläni näkisin omatkin e-kirjani kirjastojen valikoimissa, mutta se on nykyisillä pelisäännöillä taloudellisesti mahdotonta, koska se samalla tyrehdyttäisi kaupallisen jakelun, mutta ei todelllisuudessa toisi mitään taloudellista korvausta tilalle. E-kirjojani ei siten ole kirjastovalikoimissa kuten varsin kattavasti on aikaisempia perinteisesti painettuja kirjojani. Olen siitä hyvin pahoillani, koska luettavaksi tietysti olen myös e-kirjani tarkoittanut.
Ellibsin kirjavalikoima on suppea verrattuna Elisa Kirjaan, joka ei ole julkaisijoiden kannalta porsaanreikä kirjastojen suuntaan.
- Aaro Honka-fani
Tavallinen kuolevainen vaikenee kun parta pakinoi kirjallisuudesta.
Kumarrus maahan asti. - lukeva äiti
Kiitos tuhannesti!
Muutamia listassa mainittuja löytyy kotihyllystäkin, esim. juuri Dumasin Muskettisoturit ja Monte Cristo (jotka ovat olleen omat ehdottomat suosikkini). Monta teosta tunnistin nyt nimeltä, mutten niitä olisi itse muistanut, enkä ole lukenutkaan. Nythän asia korjataan :)
Eiköhän tästä saada mainio lukulista valmiiksi. Täytyy pyöriä divareissa ja kirppiksilläkin, Aarresaaren (näitä minulla on kaksi, toinen peritty ja huonossa kunnossa) ja Crusoen löysin kirpparilta hyvässä kunnossa ja kohtuulliseen hintaan. Ovat kuitenkin sellaisia kirjoja, joita varmasti luemme useampaan kertaan. Ensin pojan kanssa ja myöhemmin tyttären kanssa.
Poikani osaa lukea jo nyt itse, mutta lukeminen on meille on se yhteinen juttu. Minä rakastan kirjoja ja satuja ja olen lukenut lapselle aina. Minulla on kaksivuotias tytär myös, joka tällä hetkellä kuuntelee vain lyhyitä kymmenisen sivun tarinoita (joissa pitää olla prinsessoja ja sen sellaista), mutta vuoden kahden päästä hänkin saa tulla mukaan kuuntelemaan veljen kanssa. Lukeminen meillä kyllä jatkuu :) Suosittelen muuten vahvasti muillekin, sillä olen huomannut, että miehenikin mieluusti tulisi kuuntelemaan!- -parta
Se on mitä parhain sosiaalinen tapahtuma, jossa on läheisyyden ja välittämisen aspekti, jota ei mistään netti- ja videopeleistä tai hienompiakaan muumi- ja Disney-videoita toljottamalla löydy...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113475MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681878Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411566Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin801188Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61992Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33958Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt209872- 170823
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59816Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768