Jotenkin Nassesta tuntuu näiden viimeaikaisten piispojen ja kirkko kaupungissa töräytysten jälkeen että tosiasioiden kiisto tai huomioimattomuus on uskiksia yhdistävä tekijä.
Miksikö?
No ensinnäkin, ihminen ei uskistu mihinkään kamelikuskien nuotiotarinoihin ellei hänellä lähtökohtaisesti ole tiettyjä todellisuusrajoiteita, harhoja. Taipumusta taikauskoisuuteen, selkokielellä ilmaistuna.
Toisekseen, kun vääjäämätömät faktat tulevat eteen, kirkkolaivan uppoaminen siintää kuin jäävuori Titanicille, asia kiistetään. Käydään uskisälämölöön. Piispan töräytys HS:n sivuilla oli siitä osoitus. Piispan kunniaksi on mainittava että hän pääosin pysytteli maallisten, todennettavissa olevien seikkojen, totuuden puoella.
Toisin kuin kirkko ja kortonki läpyskän päätoimittaja, jonka harkinta petti taas. Nyt ei enää pysytty tulkinnan tai totuuden venyttämisen puolella, vaan kerrottiin epätosia asioita totena. Fiktiivisten hahmojen ja tarinoiden kertomista totena on yleensä pidetty sallittuna ja lainsäädännössäkin sille on suotu oma erityisasemansa. Siloin kun kyse on taikauskosta.
Mutta silloin kun kyse on todellisuudesta, valheen kertomista ei pidetä suotavana, ei varsinkaan mediassa. Julkisen sanan neuvosto on esimerkki siitä kuinka itsekontrollin avulla pyritään positiivisin keinoin ohjaamaan toimintaa kestävään suuntaan.
Jännällä tavalla K‚K:n päätoimittaja tekee "simolat" ja jättää mitattavaksi missä vaiheessa ko. läpyskä liittyy Magneettimedian seuraan, sekä sisällön että oikeussaliosallistumisen kautta.
Miksikö?
No ensinnäkin, ihminen ei uskistu mihinkään kamelikuskien nuotiotarinoihin ellei hänellä lähtökohtaisesti ole tiettyjä todellisuusrajoiteita, harhoja. Taipumusta taikauskoisuuteen, selkokielellä ilmaistuna.
Toisekseen, kun vääjäämätömät faktat tulevat eteen, kirkkolaivan uppoaminen siintää kuin jäävuori Titanicille, asia kiistetään. Käydään uskisälämölöön. Piispan töräytys HS:n sivuilla oli siitä osoitus. Piispan kunniaksi on mainittava että hän pääosin pysytteli maallisten, todennettavissa olevien seikkojen, totuuden puoella.
Toisin kuin kirkko ja kortonki läpyskän päätoimittaja, jonka harkinta petti taas. Nyt ei enää pysytty tulkinnan tai totuuden venyttämisen puolella, vaan kerrottiin epätosia asioita totena. Fiktiivisten hahmojen ja tarinoiden kertomista totena on yleensä pidetty sallittuna ja lainsäädännössäkin sille on suotu oma erityisasemansa. Siloin kun kyse on taikauskosta.
Mutta silloin kun kyse on todellisuudesta, valheen kertomista ei pidetä suotavana, ei varsinkaan mediassa. Julkisen sanan neuvosto on esimerkki siitä kuinka itsekontrollin avulla pyritään positiivisin keinoin ohjaamaan toimintaa kestävään suuntaan.
Jännällä tavalla K‚K:n päätoimittaja tekee "simolat" ja jättää mitattavaksi missä vaiheessa ko. läpyskä liittyy Magneettimedian seuraan, sekä sisällön että oikeussaliosallistumisen kautta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.