Yhtä monta mielipidettä kuin on vastaajaakin.
Minusta se ei ole oikein eikä väärin, mutta helkkarin tyhmää se on. En ymmärrä, miksi pysyy parisuhteessa, jossa ei kuitenkaan ole onnellinen, koska tarvii pettää.
Ainoastaan vahvan toisen naisen roolissa se kuvio on ok, jos ei halua miestä vaan pelkästään seksiä silloin tällöin. Sen mä ymmärrän, ukkomies on takuupeli siihen, ei tarvii pelätä, että alkaa kantaa pyykkejä pestäväksi ja olla mustis sun menoillesi.
Mut on se vaan ihmeellistä....olipa sitten oikein tai väärin.
Minusta se ei ole oikein eikä väärin, mutta helkkarin tyhmää se on. En ymmärrä, miksi pysyy parisuhteessa, jossa ei kuitenkaan ole onnellinen, koska tarvii pettää.
Ainoastaan vahvan toisen naisen roolissa se kuvio on ok, jos ei halua miestä vaan pelkästään seksiä silloin tällöin. Sen mä ymmärrän, ukkomies on takuupeli siihen, ei tarvii pelätä, että alkaa kantaa pyykkejä pestäväksi ja olla mustis sun menoillesi.
Mut on se vaan ihmeellistä....olipa sitten oikein tai väärin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kummia ovat kakkoset, kun he aina jaksavat puolustella uskottomuutta! Vähän enemmän ymmärtäisin sitten, jos muita miehiä ei olisi tarjolla. Kuitenkin he itse väittävät saavansa vapaitakin!
Uskottomuus on väärin, koska silloin rikotaan lupaus, jonka on alttarilla tehnyt. Luottamus murenee.
Mutta rakkaus ei ole väärin. Kaksi ihmistä voi rakastua vaikka on avioliittolupauksen tehnyt. Yleensä silloin elämästä se rakkaus ja läheisyys uupuukin.
Tapapettäjät, narsistit jne ovat ehkä oma lukunsa, silloin ei välttämättä rakkaudesta voi edes puhua.
No silloinhan avoliitossa elävä tai toisistaan erikseen elävän pariskunnan varattu olis niin kuin vapaata riistaa...no sanoisin, että kummaJUTTU!
En mä puolustele, enkä ole kenenkään kakkonen. Sen verran näkökulmaa asiaan kyllä on, että olen ollut petetty, pettäjä ja kakkonenkin. Mutta ymmärrän vain, jos joku suostuu olemaan kakkonen, jollei halua parisuhdetta. Senkin ymmärrän, että joku haluaa varatun enemmin kuin sinkun, koska sinkut haluaa "seurustella vakavasti". Petettyä ja vielä vähemmän pettäjää en ymmärrä. Mikä ihmeen motiivi on elää yhdessä, jos jompi kumpi pettää - sitä en ymmärrä. Raha, veltat tai lapset on ihan hölmöjä tekosyitä.
Tollasissa kuvioissa mukana olleena minulla itselläni on 5-10 vuotta aikaa. Näin kun on saanut etäisyyttä asioihin, niin ei voi kuin ihmetellä...
Kirjoitat naivisti. Ensinnäkin kakkonen voi olla siitä yksinkertaisesta syystä, että rakastaa toista, vaikka on varattu. Toisekseen, lapset tai raha ei ole hölmö motiivi elää yhdessä.
Jotenkin niin käsittämättömä lapsellista ja pelkurimaista.
No rakastaa voi, mutta minkä takia ei sitten ala oikeasti elää yhdessä, jos rakastaa? En kyllä ymmärrä parisuhdetta rahan takia. Lapset elävät onnellisempana jos vanhemmat ovat onnellisia erikseen toisten ihmisten kanssa kuin onnettomia vain rahan tai lasten takia yhdessä.
Siis olitko tässä järjestyksessä sekä yhtäaikaa pettäjä ja kakkonen ?
Ei kyllä minä ensin erosin pitkästä liitostani. Sen jälkeen sinkkuna olin kakkonen. Lopetin sen pelin ja aloin seurustella, seuraava mieheni petti lukuisia kertoja ja minä annoin takaisin sen varatun miehen kanssa, joten jossain vaiheessa olin yhtä aikaa sekä pettäjä että kakkonen....Aivan typerää elämän tuhlaamista. Hulluinta oli, että oikeasti kuvittelin rakastavani tätä vierastakin miestä jossain vaiheessa. Viisi vuotta sitten kerroin hänen vaimolleen, sillä se oli ainoa keino saada se juttu loppumaan. Tiesin miehen suuttuvan minuun ja uskoin, että vaimonsa antanee hänelle anteeksi (taas, en ollut ollut ainoa, jonka kanssa miehensä oli liiton aikana pettänyt). Kuvio umpeutui niin kuin kuvittelinkin.
Olin reilun vuoden vielä sen pettäneen oman mieheni kanssa. Yritin selittää itselleni, että juu olen onnellinen, näin on hyvä, koska rakastan häntä. Ei kai hänkään enää pettänyt sen jälkeen kun tiesi minun kostosta, tai ei mua edes kiinnostanut, teki mitä teki. Lopulta tulin järkiini ja erosin hänestäkin. En halunnut kuluttaa elämääni parisuhteessa, jossa en oikeasti ollut onnellinen.
Olin puolitoista vuotta sinkkuna ja suostuin tapaamaan vain sinkkuja. Ja olen niin kiitollinen itselleni, että uskalsin ja kaikille entisille miehilleni sillä, ilman heitä en olisi oppinut, millainen mies ja parisuhde minut tekee onnelliseksi.
Tahtoo syödä ja säästää kakun yhtä aikaa. Vaimo hoitaa perheen ja samaan aikaan on salasuhteita, tässä saa kaikki edut niin kauan kuin homma pyörii. Ja kyllähän se monilla pitkään pyöriikin. Ei kaikki naiset lähde vaikka tietävät miehen pettävän.
No noinhan se menee - ikävä kyllä.
Jokaisen pitäisi rakastaa itseään niin paljon, että ei suostu kynnysmatoksi.
Ja kumppaniaan pitäisi rakastaa niin paljon, ettei loukkaa tätä.
Onnellinen elämä ei oikeasti ole kovin vaikeaa, kun vaan on rehellinen ennen kaikkea itselleen. Rohkeutta ratkaisut välillä vaativat ja vanhoista virheistä kannattaa ottaa opiksi, sieltä se onni löytyy.
hohoh...
Koko keskustelu kuvastaa nykyistä ajattelua paremmin kuin hyvin.
Mikä ihmeen kysymys tuo ylimalkaan on??? ... "onko väärin tehdä petos?" Mitä ihmettä tuohon pitäisi vastata?? "Joo, tee vaan jos sinulla on paha mieli" :kö?
Tässä vähän luikerrellaan avioliiton, uskollisuuden ja rakastamisen perusteiden ympärillä selittäen että joo, jos rakastuu niin saa pettää puolisoaan joka puolestaan rakastaa sinua. Tiedostamaton yksinjäämisen pelon paikkaamisella ei ole rakastamisen kanssa mitään tekemistä.
Ei parisuhde, avoliitto tai avioliitto mikään hengen ja sielun vankila ole. Mutta oli parisuhteen formaatti mikä tahansa, niin kyllähän nyt tyhmäkin tietää että niissä pitäisi mennä yksi puoliso kerrallaan. Muussa tapauksessa on siirryttävä kolmi- tai nelisuhteeseen ja avioliitossa hankittava nimettömään ne 2-3 vihkisormusta.
Olen melkein täysin samaa mieltä kanssasi, paitsi, että jos nyt ei vihki- niin kihlasormuksia riittävä määrä ja tekee asian jokaiselle osapuolelle selväksi, että minä nyt tykkään yhden sun toisen kanssa häslätä - ota tai jätä, tämmönen olen.
Ja jos ei itse polygamiasta tykkää, niin sitten irti vaan niistä kuvioista elämään omaa elämää niin kuin itse haluaa ja ihmisen kanssa, jolla on samanlaiset arvot kuin itsellään.
Selkärankaa ja rohkeutta jokaiselle osalliselle.
Ei pettäminen ole mikään uusi juttu, sitä on tapahtunut iät ja ajat, ihmiskunnan alkuajoista lähtien. Ja tulee tapahtumaan niin kauan kun on vähintään kolme ihmistä maapallolla...
Näinhän se on. Ennen vanhaan se taisi vaan olla vähän ikään kuin kirjoittamaton "miehen etuoikeus", varsinkin säätyläisten ja korkea-arvoisten ja siten hyväksyttykin.
Nykyaikana se on typerää. Etenkin se, että alistuu elämään pettäjän kanssa, jos sitä ei itse hyväksy. Ja ihan hemmetin tyhmää pettääkään, kun voi elää polygamiasuhteessakin ihan reilusti ja rehellisesti, vaikka ei ole siniverinen, kuningas/kuningatar tai keisari/keisariina.
onko valehtelu väärin, onko toisen tappaminen väärin, onko toisen huijaaminen väärin, onko onko onko onko sulla vielä kyselyikä
kannattaa varmaan sopia suhteen laadusta kulissina jos haluaa olla muidenkin kanssa, parisuhde ei ole parisuhde jos siinä on muita
kaikkee sä jaksat edes miettiä, eikä oo muuta tekemistä, menisit vaikka salille
Tuulin muuten juuri 3 tunnin lenkiltä ja juuri nyt on vapaa viikko. Ja mistä aiheen otin niin tämän keskustelun osion otsikosta:
Suomi24 / Suhteet / Uskottomuus / Onko uskottomuus oikein vai väärin?
Mielestäni se on tosiaan ihan typerä kysymys. Aivan yhtä typerä, kuin onko piimä tai maito parempaa, asuvatko kaupungissa vai maalla fiskummat ihmiset....tai niin kuin itse esität, onko toisen huijaaminen väärin tai valehtelu väärin. Toisen ihmisen tappaminen on rauhanomaisessa tilanteessa aina väärin, mutta entäs sotatilanteessa, se on aivan yhtä typerä kysymys.
Pettäminen on tosiaan ihan järjetöntä ja typerää. Kulissisuhde tai ihan reilu polygamia sen hyväksyvien kanssa olis kaikin puolin reilu ratkaisu.
Ja typerää on elää suhteessa itse uskollisena jos tietää toisen pettävän, eikä hyväksy itse sitä, aivan hullua oman elämän tuhlaamista toisen itsekkään epärehellisen ihmisen hyväksi. Ihan kuin aikoinaan olisi olosuhteet tietäen keskitysleirille itse pyrkinyt...itsetuhoista touhua.
Kaikki tietävät, että se on väärin.
Niin pettäjät ja petetyt. Siitä on varmaan turha väitellä.
Miksi sitä sitten kuitenkin tehdään, se on jo toinen juttu.
Ja näitä syitähän ja syyllisten etsimistä kukin yrittää omasta näkökulmastaan selvittää.
Maailmassa on paljon vääryyksiä eikä pettäminen ole todellaan niistä suurimpia, ei lähellekään.
Minä en ainakaan ole kokenut mitään niin suurta vääryyttä kuin uskottomuus. Sen vääryyden teki tietoisesti RAKKAIN ihminen maailmassa.
Elämää jo nähnyt, samaa sanon
Niin, sinulle rakkain ihminen maailmassa. Sinä et taida olla rakkain ihminen tuolle uskottomalle rakkaimmallesi. Tai ainakaan yhtä rakas - tai/ja samalla tavalla, kuin hän sinulle.