ok, olette oikeassa. Avoinsuhde ei toimi...
Ainakin nyt tuntuu siltä. Nukuin viime yönä
tunnin tai pari. Tyhjä koti, ei kainaloa johon
käpertyä. Lähdin töihin jo 5 aikaa, koska tuntui,
että kotona ei ole mitään. Täällä sentäs tunnen
itseni tärkeäksi.
Viime viikolla avovaimo tuli kotia ja ilmoitti
käyneensä kahvilla erään henkilön kanssa. Olivat
suudelleet jne. jne. Juteltiin pitkään, että mitä
nyt. Miten tästä eteenpäin. Hän oli sitä mieltä,
että ei halua minua jättää, mutta ei silti
tiennyt mitä haluaa. Ota naisista sitten selvää.
Sovittiin ns. avoimesta suhteesta. Molemmat
voivat mennä niinkuin lystää, kunhan ilmoittaa
missä on. Luulin, että okei, mietitään muutama
päivä tilannettaja katsotaan sitten. Noh,
kuitenkin seuraavana päivänä hän ilmoitti, että
ei tule töitten jälkeen kotia. Tiesin minne hän
menee. Olin raivoissani, sille kuvittelin
hänenkin haluavan miettiä ihan rauhassa
tilannetta, mutta ei, hän meni sen toisen luo
käymään. Sitten tuli soitto illalla: "Tule
hakemaan minut pois täältä". Tottakai lähdin
häntä hakemaan, sillä enhän voinut häntä
sinnekään jättää. Tottakai olin raivoissani.
Tultiin kotiin, itkettiin ja juteltiin. Hän
sanoi, että ei halunnut sinne jäädä vaan tulla
oman kullan luo. Okei, luulin hänen jo
selvittävän mitä hän haluaa.
Viikonloppu meni ihan hyvin. Käytiin kotiseudulla
moikkaamassa tuttuja. Tottakai me taas itkettiin
ja juteltiin, mutta oltiin pari ja meillä oli
hauskaa. Rakasteltiin. Luulin ihan oikeasti, että
kaikki on hyvin.
Sitten tultiin kotiin. Purettiin tavarat.
Huomasin, että hän mietti kokoajan. Ja tiedän
kyllä mitä mietti. Hän lähti eilen illalla
ilmeisesti sen toisen luo taas. Sanoi ehkä
tulevansa jo samana iltana kotiin ehkä ei. Ei
kuulunut. En tiedä mitä miettiä. Pää on ajatuksia
täynnä. Sanoi tekevänsä sen maidän puolesta... En
tiedä mitä ajatella siitä. En tiedä mitä teen,
kun hän tulee takaisin kotia. Otanko avosylin
vastaan vai pakkaanko laukut. Minä sanoin hänelle
jo aikoja sitten mitä minä haluan. Hänet! En
haluaisi heittää monen vuoden yhdessäoloa noin
vain pois.
Kysyin häneltä, että minkälaisia eroja meissä on
(minussa ja siinä toisessa). Hän sanoin, että yö
ja päivä. Mitä ajatella tuosta. Olenko minä
sitten yö vai päivä? Mikä siinä toisessa on mikä
sai hänet ihastumaan siihen? Mihin hän silloin
joskus ihastui minuun? Jos me ollaan tosissaan
niin erilaisia, niin onko hän koskaan oikeasti
edes rakastanut minua???
Mitä teen, kun hän ehkä jo tänään tulee kotiin.
Voi olla, että hän on saanut jo selville mitä
haluaa. Ehkä olisi helpompi, että hän pakkaa itse
tavaransa ja lähtee. Mutta, jos hän haluaakin
minut. Voinko enää koskaan luottaa häneen? Ja
voinko enää koskaan koskettaa häntä ajattelematta
sitä mitä he ehkä ovat tehneet. Ehkä vain
nukkuneet kahdestaan, ehkä, ehkä, ehkä...
Ainakin nyt tuntuu siltä. Nukuin viime yönä
tunnin tai pari. Tyhjä koti, ei kainaloa johon
käpertyä. Lähdin töihin jo 5 aikaa, koska tuntui,
että kotona ei ole mitään. Täällä sentäs tunnen
itseni tärkeäksi.
Viime viikolla avovaimo tuli kotia ja ilmoitti
käyneensä kahvilla erään henkilön kanssa. Olivat
suudelleet jne. jne. Juteltiin pitkään, että mitä
nyt. Miten tästä eteenpäin. Hän oli sitä mieltä,
että ei halua minua jättää, mutta ei silti
tiennyt mitä haluaa. Ota naisista sitten selvää.
Sovittiin ns. avoimesta suhteesta. Molemmat
voivat mennä niinkuin lystää, kunhan ilmoittaa
missä on. Luulin, että okei, mietitään muutama
päivä tilannettaja katsotaan sitten. Noh,
kuitenkin seuraavana päivänä hän ilmoitti, että
ei tule töitten jälkeen kotia. Tiesin minne hän
menee. Olin raivoissani, sille kuvittelin
hänenkin haluavan miettiä ihan rauhassa
tilannetta, mutta ei, hän meni sen toisen luo
käymään. Sitten tuli soitto illalla: "Tule
hakemaan minut pois täältä". Tottakai lähdin
häntä hakemaan, sillä enhän voinut häntä
sinnekään jättää. Tottakai olin raivoissani.
Tultiin kotiin, itkettiin ja juteltiin. Hän
sanoi, että ei halunnut sinne jäädä vaan tulla
oman kullan luo. Okei, luulin hänen jo
selvittävän mitä hän haluaa.
Viikonloppu meni ihan hyvin. Käytiin kotiseudulla
moikkaamassa tuttuja. Tottakai me taas itkettiin
ja juteltiin, mutta oltiin pari ja meillä oli
hauskaa. Rakasteltiin. Luulin ihan oikeasti, että
kaikki on hyvin.
Sitten tultiin kotiin. Purettiin tavarat.
Huomasin, että hän mietti kokoajan. Ja tiedän
kyllä mitä mietti. Hän lähti eilen illalla
ilmeisesti sen toisen luo taas. Sanoi ehkä
tulevansa jo samana iltana kotiin ehkä ei. Ei
kuulunut. En tiedä mitä miettiä. Pää on ajatuksia
täynnä. Sanoi tekevänsä sen maidän puolesta... En
tiedä mitä ajatella siitä. En tiedä mitä teen,
kun hän tulee takaisin kotia. Otanko avosylin
vastaan vai pakkaanko laukut. Minä sanoin hänelle
jo aikoja sitten mitä minä haluan. Hänet! En
haluaisi heittää monen vuoden yhdessäoloa noin
vain pois.
Kysyin häneltä, että minkälaisia eroja meissä on
(minussa ja siinä toisessa). Hän sanoin, että yö
ja päivä. Mitä ajatella tuosta. Olenko minä
sitten yö vai päivä? Mikä siinä toisessa on mikä
sai hänet ihastumaan siihen? Mihin hän silloin
joskus ihastui minuun? Jos me ollaan tosissaan
niin erilaisia, niin onko hän koskaan oikeasti
edes rakastanut minua???
Mitä teen, kun hän ehkä jo tänään tulee kotiin.
Voi olla, että hän on saanut jo selville mitä
haluaa. Ehkä olisi helpompi, että hän pakkaa itse
tavaransa ja lähtee. Mutta, jos hän haluaakin
minut. Voinko enää koskaan luottaa häneen? Ja
voinko enää koskaan koskettaa häntä ajattelematta
sitä mitä he ehkä ovat tehneet. Ehkä vain
nukkuneet kahdestaan, ehkä, ehkä, ehkä...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Nyt olisi parasta pitää pieni hetki täydellistä
ero aja katsoa, selkiytyykö tilanne siitä.
Sekamelskassa ei kannata jatkaa, ei siinä saa
omia ajatuksia kunnolla kasaan kun koko ajan
tapahtuu sitä sun tätä.
Älä ole hööpötettävä narri. Ystäväsi etsii
jämäkkää miestä joka asettaa selkeät rajat. Minä
aloittaisin kunnon keskustelulla jossa sanoisin
SELKEÄSTI, nyt sinulla on valinnan paikka joko
Hän tai Minä ja jos minä niin jatkossa en edes
keskustele tämmöisistä asioista. Jos jatkossa
tulee tämmöinen tilanne katson suhteemme
päättyneen lopullisesti sillä hetkellä kun saan
asian tietooni. Jämäkkyyttä naiset estsii, ei
narrattavia nynnyjä.
Kun tiedän millaisen kasvatuksen hän on saanut.
Heillä kotona isä oli se joka sanoi viimeisen
sanan.
Puhuttiikin asiasta, että toiminko oikein, kun
sallin moisen. Teen kuitenkin asiat siten, kun
minun luonteelleni on sopivaa. Enhän voi ruveta
esittämään sellaista, mitä en ole. Ja todellakin,
jos vaihtoehtona on tulla hänen isänsä kaltainen
määräiliä... Ei tod. En varmasti.
Tiedän, että joku nainen arvostaa sitä mitä olen.
En tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani;
minä en kyllä tuollaista suhdetta kestäisi enkä
usko tuollaiseen "vapauteen ja avoimuuteen",
kuten tuolla jo aiemmin sanoin. Se on liian
raastavaa ja repivää ja ihan varmasti kumpikin
osapuoli kärsii siinä. Vaikka asiat
muuttuisivatkin ja hän lopettaa tuon suhteen,
voiko sitä silti ikinä antaa anteeksi?
Epäilenpä,, ainakaan minä en pystyisi. Säilytä
nyt hyvä mies edes hitunen itsekunnioitustasi ja
lopeta tuollainen suhde!! Vaikka jokainenhan omat
ratkaisunsa tekee, mikäs minä olen neuvomaan.
Voimia sinulle!
Naisesi ei ole oikein balanssissa tällä hetkellä
itsensä kanssa.
Hän ei selvästi tiedä mitä haluaa ja kenen
kanssa...jotain ongelmia, joista sinä et tiedä???
Itsetunto kriisissä? Oletko hänen ainoa
kummppaninsa ja hän elää nyt myöhäisnuoruutta
etsimällä uutta partneria...?
"Normaalissa" parisuhteessa kuuluisi selvitellä
asioita, ennenkuin on liian myöhäistä, esittää
toiveita kumppanille, pitää virettä yllä yhdessä
matkustellen jne... niin, että kumppaniinsa voi
rakastua uudelleen. Tietysti nämä ovat vain minun
näkemyksiäni, mutta olen kuitenkin todennut tuon
jalon puhumisen taidon yllättävän toimivaksi ja
kaikki nuo muut mainitsemani asiat...
Lämpöä ja onnea toivottaen, Katri
yhdessä avoimesti selvittää kipeää kohtaa siis
sitä mikä mättää ??
Onko kyseessä:
- tunnetyhjö
- seksin määrä/ laatu
Luitko viikonlopun iltalehteä missä mm todettiin..
että hyväkin liitto kaatuu seksin puutteeseen ja
että huonoakaan liittoa ei seksi pelasta..
Minun subjektiivisen kokemuksen mukaan näistä
löytyy vastaus yli puoliin probleemista.
Itse kyselisin näitä asioita ja mikäli niihin ei
tulisi vastauksia tai sitten että voisin todeta
umpikujan olevan sellainen että toinen/molemmat
toteavat tilanteen olevan mahdoton..
AINUT järkevä vaihtoehto on laittaa kantapäät
vastakkain..
Totuus ( mikä se on ?) on kuitenkin se että
vaikka olette sopineet ns avoimesta liitosta ja
ilmeisesti sinä vastentahtoisesti.. se alkaa
kalvamaan ja jossain vaiheessa mennään rajan yli.
Miehenä en koskaan ole jäänyt pyörittämään
asioita enkä jäisi sinunakaan ..
Mutta älä haudo asiaa liaan pitkää..
ja jos tuntuu siltä niin sano että sirkus loppuu
mutta älä ala klovniksi, jota kieputetaan..
Tsemppiä !
Itselläni on sama tilanne... Olen se nainen,
ihastunut kahteen mieheen... Kauheaa, aivan
kauheaa! Tunnen itseni syntiseksi ja
halveksittavaksi. Sitähän olenkin... En kuitenkaan
mahtanut mitään sille, miten elämä minua heitteli
siihen aikaan, kun tämän "toisen miehen" löysin.
Hän tuli kuin tilattuna elämääni. Lohduttamaan ja
nostamaan kehnoa itsetuntoani avomieheni jäljiltä.
Toki rakastan avomiestäni, mutta ne jatkuvat
riidat olivat repineet sisimpäni rikki pahan
kerran. Se toinen mies oli kaikkea muuta. Ei
riitoja, ei arkea, ei mitään tavallista. Vain ja
ainoastaan villiä seksiä, hellyyttä ja kauniita
sanoja. Minkäs teet, kun silti rakastin miestäni
ja rakastan edelleen. Ei ne tunteet hetkessä kuole
ja tiedän, minun pitäisi todellakin lakata
kiduttamasta rakkaintani ja joko lähteä
lopullisesti hänen elämästään tai palata siihen
ainiaaksi. Vaan kun en voi! Tarvitsen ilmaa!
Tarvitsen happea! Olen oppinut tarvitsemaan
kaikkea sitä, mitä avomieheni ei minulle kykene
tarjoamaan. Mutta toisaalta en voi elää ilman
häntäkään. Olen epätoivon partaalla, enkä
tosiaankaan tiedä mitä tekisin. En haluaisi
satuttaa rakastani, mutta en itseänikään.
Ehkä sinun Kayo pitäisi ottaa ohjat
käsiisi ja laittaa piste koko touhulle. Käskeä
valitsemaan joko tai! Ei se ole viimeisen sanan
sanomista, se on itsesi suojelemista. Älä anna
hänen loukata sinua... Ehkä juuri näin toivoisin
oman miehenikin tekevän. Juuri näin!
syntinen tai halveksittava.
Ihailtavaa on se että kovista ristiriidoistasi
huolimatta olet ainakin ajatellut liittoasi.
MUTTA oletko koettanut osaltasi selvittää
asioita...tosin vaikeaa sekin on jos halua siihen
on vain toisella osapuolella..
SITTEN tottahan se on että näissä ulkopuolisissa
suhteissa.. kaikki on kuin paratiisia..
kas kun siitä puuttuu juuri se arki ja
vastoinkäymiset.. sen voi pitää päiväunena jos
tunteet ei mene sekaisin..
mutta kauanko sitäkään jaksaa.. tai haluaa..
JOs et halua satuttaa itseäsi.. koeta selvittää
asioita ja sitten jos tie on tukossa - et satuta
kun päätät lähteä, vai mitä ???
Miksi siedät tuollaista henkistä "kiduttamista"?
Rakkaudesta avovaimoosi?
Tiedän, että on kovin julmasti sanottu, mutta
avovaimosi tuntuu pitävän sinua nappulana omassa,
jännittävässä ihmissuhdepelissään.
Avovaimosi on varmasti kovin hämmentynyt ja
sekaisin tunteidensa kanssa. Ehkä hän kokee,
ettei ole enää varma tunteistaan sinua kohtaan,
mutta ei hän tunnu olevan varma tunteistaan sitä
toista miestä kohtaankaan.
Mahdollisesti avovaimosi ei ole varma siitäkään,
mitkä ovat toisen miehen tunteet häntä itseään
kohtaan (sinun tunteistasihan hän voi olla
varma), tai kenties hän tajuaa, ettei heidän
suhteestaan jostain syystä voi pidemmän päälle
tulla mitään. Siksi avovaimosi ei uskalla luopua
sinusta, tutusta, turvallisesta ihmisestä ja
kaikennielevästä, kaiken kärsivästä rakkaudestasi.
Avovaimosi haluaa kaiketi pelata tämän pelin
loppuun asti omilla säännöillään, katsoa, mitä
eteen tulee. Mikäli hän polttaa näppinsä, hän
palaa luoksesi aivan kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan.
Avovaimosi kannalta on tietenkin parasta, että
olette pystyneet sopimaan tästä ns. avoimesta
suhteesta, saahan hän silloin pelata peliään
kahdella eri kentällä. Siinä hänen on helppo
sekavien tunteidensa ohjaamana häilyä vuoroin
toisen miehen vuoroin sinun välillä. Samalla
hänen on helppo tavallaan testailla teidän
(miesten) rakkauttanne ja välittämisen määrää.
Oman hämmennyksensä keskellä avovaimosi tulee
kenties aivan huomaamattaan hyväksikäyttäneeksi
sinua ja polkeneeksi tunteitasi. Sellainen ei
anna kovin imartelevaa kuvaa avovaimostasi.
Valitettavasti tarinasi kertoo myös siitä, ettei
oma itsekunnioituksesi ja -arvostuksesikaan ole
täysin kunnossa.
Tottakai edelleenkin rakastat avovaimoasi ja
haluat olla hänelle hyvä ja kiltti. Älä
kuitenkaan sorru toisen kynnysmatoksi,
sellaisella käytöksellä et saa kuin
selkärangattoman miehen maineen. Kenenkään ei
tarvitse sietää lapsellista käytöstä edes
rakkaansa taholta.
Minulla ventovieraana ihmisenä, joka en asioista
tiedä kuin yhden viestin verran, on annettavana
vain yksi neuvo: kerää ihmeessä itsetunnon
rippeesi ja voimavarasi, ja pane piste
tuollaiselle käytökselle.
Tilanne jatkuu tasan niin pitkään kuin annat
avovaimosi häilyä tilanteessa puolelta toiselle.
Voit tehdä selväksi, että rakastat avovaimoasi,
mutta että hänen on tehtävä valinta teidän kahden
väliltä.
Annat varmastikin avovaimollesi tämän kaiken
anteeksi, tunnut jo antaneenkin, mutta olen
varma, että tämä kokemus jättää ikuisen tahran
mieleesi.
Edellisen kirjoitin naisena, joka itse on kerran
häilynyt kahden tulen välissä...
Niinpä niin...
Kirjoitustasi lukiessani sisikuntaani riipaisivat
muistot oman liittoni loppuajoilta. Olen
samanlaisen myllytyksen käynyt läpi n. vuosi
sitten. Tosin meillä oli takana liki 20
vuoden "onnellinen", riidaton liitto.
Ei mulla itsetunto kestänyt olla "maksumiehenä"
vaimon iloitteluun ja itsensä etsiskelyyn. Ja
muutenkin oli rankka paikka olla lasten kanssa
kotosalla, kun tiesi missä vaimo kulkee.
Käskin vaimoni valita. Perhe tai uusi mies. Hän
valitsi uuden, pakkasi tavaransa ja häipyi. Sitä
onnea "uuden" kanssa kestikin sitten peräti kuusi
viikkoa. Tuli arki vastaan ja romantiikka
lopahti. Katuvana ja onnettomana oli "ressukka"
takaisin tulossa, mutta takaisin omaan elämääni
en häntä enää päästä. Hän on rikkonut jo ihan
tarpeeksi. Ei kukaan kestä määrättömiin
epävarmuutta ja tyhjiä lupauksia. Raja tulee
vastaan ennemmin tai myöhemmin.
Toki alkuun tuntui, että jos vaikka yritettäisiin
vielä, mutta nyt kun aikaa on kulunut niin
TIEDÄN, että ei se olisi onnistunut. Nyt elämä
hymyilee taas ja paljon hyviä uusia asioita on
tapahtunut. Näin on parempi.
Avovaimosi on loukannut Sinua pahimmalla
mahdollisella tavalla ja käyttää kiltteyttäsi
härskisti hyväkseen. Ajattele nyt hyvä mies
itseäsi. Kaikkea ei tarvitse eikä saa sietää.
eihän tuollaisessa tilanteessa suhde toimi
normaalisti..hän ihan selvästi pettää sinua..siksi
minä sitä kutsuisin!miksi yleensä olette
yhdessä?jos aiot tuollaista sietää omalta
rakkaaltasi,mieti kuinka paha olo sinulla koko
ajan on..haluatko elää elämäsi 2.miehenä??ei
kenenkään hermot kestä tuollaista
riepomista!!suosittelen että kysyt naiseltasi että
haluaako hän jatkaa elämäänsä sinun kanssa,jos
haluaa tee selväksi että haluat hänet kokonaan
itsellesi..ei mitään avoimia suhteita..koska et
sinä sitä oikeasti tunnu haluavan..toisaalta,jos
hän lupaa olla vain sinun,luulenpa että hän
kuitenki pettää sinua koska pystyy tekemään
tuollaista,siis suudella,rakastella(?) toista
miestä..kun sen kerran tekee,tekee toistekin..ETSI
ITSELLESI UUSI NAINEN!!!KYLLÄ MEITÄ USKOLLISIA JA
RAKASTAVIA NAISIA LÖYTYY..itse en voisi
kuvitellakaan avointa suhdetta poikaystäväni
kanssa..emme pystyisi siihen,rakkaus on liian
vahva..
Avopuolisosi käytös ei kerro rakkaudesta sinua
kohtaan, vaan lähinnä itsekkyydestä: hän haluaa
kummastakin suhteesta (mieluiten kaikki) hyvät
puolet, muttei ole valmis pidemmän päälle
kestämään parisuhteen arkea. Ellei hän olisi
itsekäs, hän tajuaisi itsekin lopettaa tuon
kaikkia osapuolia kiduttavan tilanteen ja tehdä
valintansa - niin paljon kuin se häntä koskisikin.
Olen valmis yhtymään täällä monasti todettuun:
tee selväksi, ettet halua elää tuossa tilanteessa
ja että haluat naisen kokonaan itsellesi tai
sitten et ollenkaan. Ole kerrankin päättäväinen
ja vahva naisesi puolesta!
moi,
ilmeisesti tarina sai aikaan paljon ajateltavaa
monellakin.. Hyvä niin. Paljon olen saanut
rohkaisuja ja toisaalta vähän sapiskaa, että
pistä se muija kuriin. Näin ajattelin tehdäkin.
Just äske se soitti ja sano olevansa tulossa
kotia ikuisiksi ajoiksi. Sen tyypin kautta
tietysti... (Sanomassa hyvästit ehkä) En mä
tiedä, luulisin. En sanonut juuta, enkä jaata
mitä mieltä olen. Sillä en tosiaankaan tiennyt
mitä puhelimessa sanoisin.
Mut hei, tottakai mä luotan rakkauteen ja toivon,
että ilma olisi puhdistautunut. Jaksan vielä
yrittää.
Ehkä kirjoitan tänne jokupäivä mikä on tilanne.
vaan kyselyä jatkaako parisuhdetta vai ei !!
Jos sinä annat kaikki maailman synnit anteeksi
läpi sormien ja odotat... niin hyväksikäyttö
lisääntyy ja odotat vielä eläkkeelläsikin mitä
toinen tekee..
Ratkaisuja mies !
miten kävi. Olisi kiva tietää.
Olet selvästi todella rakastunut naiseen, olethan
valmis antamaan anteeksi ja kaikesta huolimatta
yrittämään. Avovaimosi saa olla hyvin, hyvin
onnellinen, että on löytänyt kaltaisesi miehen.
Onnea yhteiselle taipaleellenne!
ainakin hänen osalta. Näin hän mulle sanoi. Häntä
hävettii se, että lähti kuitenkin sunnuntaina
menee, niin ei kehdannut tulla enään illalla
kotiin. Olisi halunnut kuitenkin tulla. Oli
kuulemma nukkunut sohvan nurkassa koko yön, sen
nyt mitä oli unta saanut. Kysyin monta kertaa
asiasta ja olen nyt melko varma, että näin myös
tapahtui. Vaikka ei sillä mitään merkitystä olisi
ollut.
Anyway, hän on nyt turvallisesti kotona ja mun
mustelma sydämmessä alkaa pikkuhiljaa parantua.
Hän ainakin nyt tietää mitä haluaa. Se se tässä
pääasia on. Omat ajatukset tässä on nyt
vaihdellut laidasta laitaan, mikä nyt ei ole
mikään yllätys. Mutta uskon ajan myötä huomaavani
kuinka tärkeä hän on minulle.
Toivottavasti minulle ei vaan tule
vastaavanlaista tilaisuutta lähiaikoina, sillä
pää ja sydän tuntevat nyt hieman ristiriitaisia
tunteita.
Kiitos kaikille, jotka ovat olleet hengessä
mukana. Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.
että näin kävi! Joidenkin tarvitsee kokeilla
ennenkuin ovat varmoja!
Hauskaa jatkoa teille!!
Tuntuu siltä, että naisesi ei tiedä kumman
valitsee; sen, jota on rakastanut kauemmin (=tuttu
ja turvallinen) vai uuden rakkauden (pelottava,
jännä...). Kyllä, hän on rakastunut... =(
Naisesi on näköjään ollut jo kauan ihastunut tähän
heppuun. Yleensä vapaa ja avoin suhde tarkoittaa,
että eri seksikumppaneita kokeillaan eikä
sekstailla vain yhden kanssa.
Aika muija etten sanois; mä en ikinä vois edes
suostua vapaaseen suhteeseen, saatika sitten
rakastaa ja rakastella kahden eri miehen kanssa!!
Voi sua pientä..