Kuten niin tavallista, kysymys kuuluu...mikä
minun on?! Elämäni on ihan hyvin balansissa, on
lapset,työ ja mies, mutta mitä tehdä, kun tulee
masennus ja sitä kautta miehen pois torjuminen,
kylmä kyynisyys ym.ym...? Olen yrittänyt sanoa
siitä miehelleni(aloitettu seurustelee uudestaa
viiden vuoden jälkeen),etten tiedä mikä minun on
tai mistä se johtuu. Saatan yks kaks rupee
itkemään, enkä tiedä syytä siihen. Olen itselleni
vihainen siitä, kuinka kohtelen miestäni, vaikka
hän ei ole tehnyt mitää sellaista, mikä olisi
saanut minut käyttäytymään näin. Juttelimme
asiasta sen verran nyt mitä pystyimme, mutta se
meni aina siihen että; mistä se johtuu??? En
tiedä... mutta mikä neuvoksi. Tiedän kyllä että
itseänsä pitäisi ottaa niskasta kiinni ja nostaa
seinälle ja sanoa; nyt loppu!! Kiitos kuitenkin
että sain purkaa tunteitani teille, vaikkei se
nyt hirveesti ohjeitakaan toisi. Hyvää syksyn
jatkoa kaikille =)
minun on?! Elämäni on ihan hyvin balansissa, on
lapset,työ ja mies, mutta mitä tehdä, kun tulee
masennus ja sitä kautta miehen pois torjuminen,
kylmä kyynisyys ym.ym...? Olen yrittänyt sanoa
siitä miehelleni(aloitettu seurustelee uudestaa
viiden vuoden jälkeen),etten tiedä mikä minun on
tai mistä se johtuu. Saatan yks kaks rupee
itkemään, enkä tiedä syytä siihen. Olen itselleni
vihainen siitä, kuinka kohtelen miestäni, vaikka
hän ei ole tehnyt mitää sellaista, mikä olisi
saanut minut käyttäytymään näin. Juttelimme
asiasta sen verran nyt mitä pystyimme, mutta se
meni aina siihen että; mistä se johtuu??? En
tiedä... mutta mikä neuvoksi. Tiedän kyllä että
itseänsä pitäisi ottaa niskasta kiinni ja nostaa
seinälle ja sanoa; nyt loppu!! Kiitos kuitenkin
että sain purkaa tunteitani teille, vaikkei se
nyt hirveesti ohjeitakaan toisi. Hyvää syksyn
jatkoa kaikille =)
Vastaukset 6
Vanhimmat
oiskohan se syksyn syytä? oletko aiemmin kokenut
kausittaista masennusta?
jos kyse on hormooneista - jälleen kerran :)
ehkä kannattaa mennä juttelemaan jos se alkaa
haittaamaan elämää.
tuo ollut jo jotain, kun itse tajuaa että jossain
mättää. onhan niitä paljon niitäkin, ketkä
laittavat syyt jonkun toisen niskoille. puhuminen
siinä on oikea ratkaisu, jollei läheisten kanssa
niin onhan noita ammattiauttajia. valoisampaa
syksyä!
Rakastatko miestäsi?
Olen miettinyt sitä kyllä aika monta kertaa...ja
kun ajattelee että aloitimme uudestaan
seurustelun 5 vuoden jälkeen(olen siis ollut
yksin lapsien kanssa, jos ei mukaan katsota
tällaisia suhteita, mitä nyt jonkun aikaa kestää
ja sit mies lähtee...)...viehän se aikaa,
tottumiseen arkipäivän asioissa,kun siinä onkin
joku muukin,sanomassa ja tekemässä...mutta kun
kysyit;Rakastanko miestäni? En voi sanoa niin
vahvaa sanaa...tykkään miehestäni. Olen joutunut
aikaisemmin kylmettämään tunteeni häntä kohtaan,
koska hän oli minua kohtaan todella julma sekä
tunteeton(teoillaan), ja silloin ennen erottuamme
RAKASTIN häntä todella paljon...olen ehkä
vanhoillinen tai jotain, mutta minä tarvitsen
siihen enemmän aikaa sekä tunnetta, jotta voin
sanoa rakastavani jotain miestä...joten, vastaus
kysymykseesi on kai silloin; en.
Niin arveilinkin, että sinun rakkautesi miestäsi
kohtaan on jäänyt jonnekkin matkan varrelle. Näin
on käynyt myös minulle. Parisuhteessa on ollut
kaikenlaisia ongelmia jo vuosia, monta kertaa
ollaan mietitty mitä tehdäään; erotakko vai ei.
Toistaiseksi ollaan yhdessä, ehkä eniten lasten
takia, ei rakkaudesta. Tai mieheni sanoo kyllä
rakastavansa minua, mutta mä en enään voi vastata
samalla sanalla, vaan käytän pakon edessä
sitä "tykkäämistä".
Itseni tunnistin siitä kylmyydestä. Ja se, että
en myöskään tahtoisi olla kylmä. Välttelen
tilanteita, että joutuisimme olemaan lähekkäin,
kosketusta yms. En myöskään halua lähteä
minnekkään kahdestaan ilman lapsia, vaan olen
ottanut heistä "suojamuurin". Jos jotain
positiivista pitää löytää, niin se on mielestäni
hyvä asia, että emme tappele, vaan pystymme
olemaan ja keskustelemaan asioista ihan
asiallisesti, normaalisti. Mutta silti asiat
eivät ole hyvin, vaan jotain muutosta puoleen tai
toiseen kaipaisin, ehkä rohkeutta tehdä
ratkaisuja tai rohkeutta ottaa toinen lähelle...
en tiedä. :-)
Lukiessani teidän juttuja huomaan ajattelevani
samallalailla. Aika kuluttavaa seilailla edes
takaisin suhteessa, joka ei anna sitä mitä
odottaisi, mutta irtikään ei pääse...