Lolita-tyyli

Haluaisin olla lolita, oikeasti RAKASTAN kermakakkumekkoja ja kaikkea ruseteista kenkiin. Minut on kuitenkin koulussa ymmärretty mekkojen vihaajana ja esitän että inhoan kaikkea prinsessatyyliä että saisin hyväksyntää. Sen jälkeen kun aloin esittämään roolia, sain ystäviä. En ole enää pukeutunut mihinkään värikkääseen, muuten kaikki ihmettelee ja kaverini silloin haukkuu noloksi ja kyselee paskaa. En tiedä miten voisin olla lolita, koska meidän koulu on synkkä eli gootteja, scenejä, emoja, viiltelijöitä ja tupakoitsijoita löytyy, ja tietenkin kovikset. Meidän luokalla on yksi tyttö joka pukeutuu värikkäästi, ja häntä kiusataan. Olen kuitenkin onnistunut sulautumaan niin hyvin että olen päässyt lissujen kavereiksi.

Haluaisin kuitenkin olla omaitseni, mutten pysty. En pysty pukemaan edes legginssejä kouluun (kesällä) koska silloin kaverini haukkuu vitun noloksi. En voi myöskään irroittautua hänestä koska ollaan olu 7 vuotta kamuja, eikä minulla oikein ole muita. Lissuista en tykkää, mutta jos olen heidän seurassaan minut hyväksytään paremmin.

En tiedä mitä tehdä. Minua varmasti aletaan kiusata ja syrjimään taas koulussa koska olisin oma itseni. Äitinikin varmasti ihmettelisi ja kysyisi mielenterveyttäni. Vaikka mulla onkin jo skitsofrenia. En voi sanoa mielipidettäni mistään, koska silloin kaveri haukkuu idiootiksi hänen oman mielipiteen perusteella ja jos kysyn miks ei, hän syyttää minua rankemmin. Puran vihani perheeseeni, mutta surun viiltelyyn. Älkää sanoko viiltelystä mitään koska ne on ihan huomaamattomissa paikoissa eivätkä ne ole syviä, mutteivät myöskään pintanaarmuja. Olen vitun turhautunut ja haluaisin haistattaa pitkät paskat "kaverilleni" ja laittaa välit poikki.

Kerroin aika vähän elämäni tilanteesta, mutta olin joskus masentunut ja melkein hirtin itseni patteriin kunnes yksi tyyppi pelasti minut. Minun kaverinkaveri on myös meidän kanssa mutta hän syrjii minua ja sanoi että pilasin hänen lapsuutensa. Kyllä, olen kertonut opettejalle ja sain terapiaa. Kiusaajani ei saanut mitään, minä sain kaikki terapiat, opettajat, kuraattorit, terkkarit ja vanhemmilta paskat niskaan.

Tilanteeni on vaikea, ja olen 11v. Haluan olla viimeinkin vapaa kaikesta arjesta ja olla oma itseni, en koulun suosituin ja väärinymmärretyin oppilas. Vaikka olen suosittu, kaverit satuttaa minua henkisesti. Antakaa mulle neuvoja miten voisin aloittaa lolita tyylin, ja tykkään kustomoida vaatteita ja meillä on ompelukone. En tiedä miten saisin aloitettua lolituksen, ilman että kaverit on ihmettelemässä ja haukkumassa häpeäpilkuksi. Olen kestänyt jo monenmonta vuotta huutelua ja kieroon katsomista. Olen ollut vahva liian pitkään joten kaikki purkautuu kotona yksin tunnin itkemisellä ja viiltelyllä. (en käsiin viiltele)

Haluan OIKEASTI tätä, kertokaa mulle neuvoja miten voin aloittaa lolituksen, asu juttuja sekä muuta. Kysymyksiä:
1 Olisiko hyvä idea muuttua lolitaksi kesän aikana ja laittaa faceen muutoksestani että suurin osa osaisi odottaa tyyliäni? Joo olen alaikäinen mutta...
2 Mitenkä minua ei paleltaisi talvella koska pakkasia täällä on normaalisti 25-
3 Olenko liian nuori lolitaksi?
4 Minulla on tilillä neljä tonnia, joten miten saisin tiukan äitini ostamaan mulle mun omilla rahoilla mekkoja, kenkiä jne. käytettyinä Suomesta ja mekon Japanista? :3
5 Menen siis tänä vuonna vitoselle ja kutosluokka on samassa luokassa, ja kutoset on hirveitä muotipoliiseja ja nauravat pinkille. Mitä teen? D:
6 Entä jos koululaiset eivät ota vastaan lolitaa? Eli pojat nauraisivat. :(
7 Lolitaan kuuluu meikki, mitenkä voisin meikata? Siis joku kevyt meikki mutta lolimaista.
8 Minkälaisia kenkiä sweetit käyttää talvella,kesällä,syksyllä ja keväällä?
9 Nyt tuli tuulesta temmattu idea, voisinko pitää blogia? xdddd
10 Lolitojen oletetaan käyttäytyvän hyvin, mutta en halua menettää persoonallisuuttani mekkoje takia, kuten riehumista (joskus). Mitenkä se nyt onnistuu?