Kertokaahan mitä ne ovat? Täällä vaan toivotaan
unelmamiestä/unelmanaista, mut mulle ainakin
riittäisi ihan normaali tai vaikka vähän
epänormaalikin TAVALLINEN mies, joka on omassa
yksilöllisyydessään itse se unelma. Ja on
olemassa. Häntä voi koskettaa.
Kaikki vain haluavat tulla luokitelluksi johonkin
muottiin, jonka luulevat olevan ihanne. Minun
ihanteeni on mies joka hyväksyy itsensä
sellaisena kuin on ja se näkyy myös ulos. Hänellä
on henkinen tasapaino kohdallaan.
Kertokaa mikä teidän mielestänne on ns normaali?
Vaikka totuus on se, ettei kukaan ole normaali.
Sellaista ei ole olemassakaan kuin normaali. :)
unelmamiestä/unelmanaista, mut mulle ainakin
riittäisi ihan normaali tai vaikka vähän
epänormaalikin TAVALLINEN mies, joka on omassa
yksilöllisyydessään itse se unelma. Ja on
olemassa. Häntä voi koskettaa.
Kaikki vain haluavat tulla luokitelluksi johonkin
muottiin, jonka luulevat olevan ihanne. Minun
ihanteeni on mies joka hyväksyy itsensä
sellaisena kuin on ja se näkyy myös ulos. Hänellä
on henkinen tasapaino kohdallaan.
Kertokaa mikä teidän mielestänne on ns normaali?
Vaikka totuus on se, ettei kukaan ole normaali.
Sellaista ei ole olemassakaan kuin normaali. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
on enemmistön määritelmä itselleen, epänörmaali on enemmistön määritelmä vähemmistölle...
Mutta miehessä se jokin voi olla mitä vaan. Ainoa asia joka oikeasti pilaa miehen on iso hyllyvä maha.Olen pahoillani, mutta se so turns me off! Mutta älkää huolestuko, veljeni vaimo suorastaan rakastaa isoa mahaa...
Eli siis meitä on moneksi.
Missä sunlaisia ihmisiä kasvaa? Mä olen ite
miettinyt tota kaavaan tunkemisjuttua aika
paljonkin koska en sovi oikein mihinkään
ihanna/vihanne kaavaan vaan olen jotenkin ulkona
niistä. Olen hyväksynyt itseni tälläisenä ja
ikäväkseni joutunut toteamaan että 99% naisista
pystyy valamaan haluamansa miehen
johonkin "muottiin", eikä niile yleensä muu
kelpaa. Muutenkin olen miettinyt sitä millä
perusteella ihmiset parinsa valitsevat ja välillä
tuntuu siltä että on aika loogisia noi suuret
avioeroluvut.
...ainakin minulla perustuu siihen, kun ihmisen
näen ja tutustun häneen. Kyllä sen sit huomaa
onko sitä kipinää vai ei. Vaikka mies olisi
kuinka komea ja hyvännäköinen muutenkin, niin jos
ei sisus kolahda, niin ei sit kuorikaan. Ihminen
voi olla ulkoisesti vaikka kuinka kaunis, mut jos
se kauneus ei heijastu silmistä, niin se ihminen
on ruma minun silmissäni.
Miehen ei tarvitse olla mikään adonis, vaan jos
hänen karismansa puree, niin se riittää. :) Kyllä
sen sit tuntee...(on niin vaikeaa selittää)
Saatat kuulua siihen 1% joukkioon. Olen vaan
huomannut monesti että kun ulkonäkö on melko
tusinapärstä ja hiukset vähän harvassa ei ole
mikään hatusta vedetty juttu että kelloa kysyessä
on joskus käsketty painua ties mihin. Siis
tarkoitin tossa edellisessä viestissäni sitä että
monet ei vaivaudu edes tutustumaan jos ulkoiset
ominasuudet ei heti natsaa.