Tässä oli jo keskustelu naisten "rupsahtamisesta"
parisuhteessa. Kysyisin nyt miesten mielipidettä
(ja miksei naistenkin kommentteja).
Kuvitelkaa että naisesi turpoaisi satakiloiseksi.
Se vaivaisi sinua, et kiihotu enää hänestä. Kun
hän on alastomana, tekee mielesi katsoa muualle.
Tiedät että hän ymmärtää tilanteen sanomattakin,
mutta ei tee asialle mitään, ei edes yritä
laihduttaa. Mitä te muut tekisitte? Jättäisittekö
naisen? Vai pyytäisittekö häntä laihduttamaan? Vai
tyytyisittekö kohtaloonne ja antaisitte asian
olla, koska olette "periaatteen miehiä" ja
"herrasmiehiä", olettehan itse naisenne aikanaan
valinneet ja luvanneet elää möytä- ja
vastoinkäymisissä?
parisuhteessa. Kysyisin nyt miesten mielipidettä
(ja miksei naistenkin kommentteja).
Kuvitelkaa että naisesi turpoaisi satakiloiseksi.
Se vaivaisi sinua, et kiihotu enää hänestä. Kun
hän on alastomana, tekee mielesi katsoa muualle.
Tiedät että hän ymmärtää tilanteen sanomattakin,
mutta ei tee asialle mitään, ei edes yritä
laihduttaa. Mitä te muut tekisitte? Jättäisittekö
naisen? Vai pyytäisittekö häntä laihduttamaan? Vai
tyytyisittekö kohtaloonne ja antaisitte asian
olla, koska olette "periaatteen miehiä" ja
"herrasmiehiä", olettehan itse naisenne aikanaan
valinneet ja luvanneet elää möytä- ja
vastoinkäymisissä?
Vastaukset 36
Vanhimmat
suoraan käske hänen laihduttaa! Naisesi suuttuu siitä aivan varmasti...Mutta mitä jos ottaisit selvää liikakilojen terveydellisistä haitoista, ja kertoisit naisellesi että olet huolissasi hänestä. Nopea lihominen voi myös olla merkki sokeritaudista ja masennuksesta.Suosittelen että puhut hänen kanssaan, ja asetat hänen etunsa oman kalusi edelle. Tai jos et rakasta häntä, niin jätä, koska kukaan ei halua, että hänen kanssaan ollaan vain säälistä.
Joo,minäkään en käsitä miten monet naiset eivät
todellakaan välitä miltä näyttävät,pakko
sanoa,että harvoin näkee suomessa oikein kauniita
naisia,varsinkaan niitä,jotka ovat perheen äitejä
(ovat naimisissa,seurustellut pidempään jo) sun
muita kotikissoja.
Nämä kyseiset eivät ajattele mitä suuhunsa
tunkevat,eivätkä harrasta liikuntaa
ts.selkärangattomia itsensä
suhteen(sekä jollain tapaa myös ympäristöään).
Kaupan hyllyt ovat täynnä kaikkea
lihottavaa,mutta itse pitäisi tarkkaan ajatella
mitä syö.
Terveydelliset seikat ovat olleet jo puheen
aiheena, mutta häntä ei tunnu kovasti kiinnostavan
nekään. Hänen terveys on todellakin "kaluni
edellä", seksihän on vain yksi osa-alue elämässä,
terveys on aivan eri kategoriassa.
En todellakaan suoraan käske laihduttamaan,
olenhan herrasmies (ainakin yritän olla). Tiedän
kyllä, että moni mies niin tekisi. Tiedän
joidenkin niin sanoneen jopa aivan
normaalipainoisille naisilleen hyvin pienen
rasvakerroksen ilmaannuttua peppuun. Omasta
mielestäni nainen on parhaimmillaan hieman
pyöreänä, painoindeksitaulukon "normaali" ja
"lievästi ylipainoinen" rajamailla, mutta liika on
liikaa.
Ylipaino ei suoranaisesti vaikuta rakkauteeni
häneen, mutta tuo aiemmin mainitsemani
välinpitämättömyys alkaa jo vaikuttaa.
Haluaisin todella kuulla mitä muut miehet
tekisivät tai ovat tehneet vastaavassa
tilanteessa.
itse olen nainen ja mielipiteeni on tämä:
mielestäni sinulla on oikeus ällötä naisesi
läskejä, jos hän on ollut ns. hoikka silloin
joskus aikoinaan...Minä en ymmärrä ihmisiä, jotka
antavat itsensä rupsahtaa. (Tietysti täytyy
huomioida iän tuomat muutokset kehossa, mikä ei
suinkaan tarkoita sitä, että kaikki lihoavat kun
tulevat vanhoiksi). Minä ainakin vertailen
itseäni rupsahtaneisiin ja läskeihin ihmisiin ja
ajattelen ettei minusta ainakaan koskaan tule
tuollaista. Tästä asiasta on niin monia
mielipiteitä, etten jaksa sen syvällisemmin
kirjoittaa. Ja nyt varmasti joku vastaa, että
antaa muitten olla sellaisia kuin he ovat...Kyllä
minä annankin, mutta samalla nautin siitä, että
itse olen hoikka, puhdas ja ihan nättikin!
Miten voit vihjaista naisellesi tästä
asiasta....hmmm...huolehtiiko hän muuten
ulkonäöstään..jos ei niin aloita vaikka
ehdottamalla uutta kampausta tai mitä jos
lähtisitte ensin yhdessä vaikka ulkoilemaan.
Jospa siitä hänen liikutansakin lisääntyisi.
Muista, että sinun täytyy tukea häntä!!! Jos
käytte yhdessä ruokaostoksilla, niin valitse
terveellisiä ruokia ja aineksia....Pikkuhiljaa
voit kertoa hänelle, että nyt on aika muuttaa
elämäntapoja pysyvästi!!
...siis elintapojen muutosta. Kuntoilu ja
terveellinen ruokavalio olivat hetken yhteinen
intressi, mutta vain hetken. Pidemmän aikajakson
tuloksena oli oman kunnon koheneminen entisestään.
Itselläni on ollut normaalit elintavat ja normaali
vartalo aina, mutta kuntoilun tuloksena lihakset
alkoivat kivasti erottua ja muutaman kilometrin
lenkinkin pystyn hölkkäämään lähes hengästymättä.
Jaksan myös tehdä pidempiä ja tehokkaampia päiviä
töissä.
Mutta Hänestä puhutaan. Ulkonäöstään ja hän
huolehtii kyllä muuten. Kampaukset ja meikit ovat
kuten kenellä tahansa naisella. Ehkäpä minun
tulisi vielä uudelleen hienovaraisesti yrittää
tuota elintapojen muutosta.
Kiitos vastauksesta, ja raikkaita syyslenkkejä =)
ongelma on melkoinen. Jos elämäntavat eivät ota
lopullisesti muuttuakseen. Ainoa vaihtoehto on
todella, että vihjailut sikseen ja sanot suoraan
mitä ajattelet. Todella inhottavaa ja
vastenmielistä, koska et halua häntä loukata. Tai
sitten ilmaiset mielipiteesi muutoin esim.
ihailemalla televisiossa näkyviä hoikkia naisia.
Tosin tämäkin keino on inhottava. Nyt on asiat
niin, että naisesi pitää sinua
itsestäänselvyytenä ja ajattelee että hyväksyt
hänet juuri sellaisena kuin hän on. Tottakai
parisuhtessa se onkin tärkeää, mutta sano
hänelle, ettet voi tunteillesi mitään. Ei
kaikkien tarvitse hyväksyä muutoksia esim. juuri
lihomista vain siksi, että kumppanin hyväksyminen
juuri sellaisena kuin hän on, olisi parisuhteen
perusajatus. Sano hänelle, että hän on kaunis ja
on ihanaa, että hän pukeutuu kivasti ja huolehtii
ulkonäöstään muuten paitsi, että sinua harmittaa,
että hän päästää itsensä lihomaan. Hemmottelukaan
ei saa mennä liiallisuuksiin, mutta esim.
jossakin vaateliikkeessä voisitte katsella jotain
kaunista vaatetta(esim. vähän tiukempaa mekkoa)
ja voisit kertoa hänelle kuinka hyvältä se
näyttäisi hänen päällään. Jos hän sanoo,
että "älä nyt unta näe","minähän näyttäisin aivan
makkarankuorelta", niin sano hänelle, että ostat
sen hänelle joskus(tai jotain muuta kivaa) jos
hän uskoo, että pystyy tiputtamaan painoansa sen
verran, että voisi kuvitella pitävänsä sellaista
tiukempaa mekkoa. Ei tietenkään kaikkien kuullen
siellä kaupassa, mutta sitten vaikka kun pääsette
kotiin. Voi olla, että tämä kuulostaa taas
todella typerältä...mutta olenhan nainen....=)Tai
sitten ostat hänelle kuntosalikortin tai patistat
menemään painonvartijoihin! Liikunta ja vain
liikuntaa lisäämällä tuloksiakin alkaa näkyä!
Itse olen ns. normaali, käyn salillla muutaman
kerran viikossa, aerobickissä ja kerran viikossa
tanssitunnilla. Syön mitä haluan ja toisinaan olo
tuntuu pullealta ja toisinaan ihan normaalilta
(olen 161cm/60kg), mutta juuuri tuo liikunta
pitää kehoni kunnossa ts. ei ole löllöä vaan olen
napakka ja minulla on vähän lihaksiakin(eli myös
lihakset painaa). Jees...tässä taas vuodatukseni.
Kiitos niistä =) Taidan kokeilla jotain tuon
vaatekauppa jutun kaltaista. Eikä se muuten
kuulostanut yhtään typerältä, vaikka oletkin
nainen ;-) Vihjailut ja mallien ihailemisen taidan
kyllä jättä väliin.
Kuntoilu on kyllä tärkeää, mutta luulen silti että
suurin ylipainon tekijä on liika syöminen. Taitaa
olla normaalia, että reilusti ylipainoinen syö
tuplasti normaalin ihmisen tarpeen. Jos syö
reilusti enemmän kuin kuluttaa, paino
luonnollisesti nousee, ja kulutusta on hankala
lisätä esim. kaksinkertaiseksi liikunnalla, ellei
tee raskasta ruumiillista työtä. Silloinhan
liikkuu 8h päivässä, kun taas harrastusliikunta on
kestoltaan muutaman tunnin viikossa.
Sinä olet ihannemitoissa(ainakin minun makuuni),
joten vaikka syöt mitä haluat, et varmaankaan
silti syö liikaa, varsinkin jos olet naiseksi
lihaksikas. Kuntosalilla paino ei välttämättä
putoa vaikka rasvat lähtee.
Mukavaa päivänjatkoa,
Olen ollut kimpassa eukkoni kanssa yli 20v.
Muijan kroppa on pysynyt naisellisen näköisenä
vaikka takana on pari synnytystä imetyksineen.
Syynä tähän suurilta osin jatkuva kuntoilu ja
itsekontrolli ruuan suhteen. Täytyy sanoa että
heppi heilahtaa miltei aina kun näen hänet
vähissä pukeissa. Olen miettinyt myös sitä jos
hän olis sata kiloinen niin mitä sitten. Ainakin
lemmiskelykerrat vähenisivät rutkasti. On
tietenkin makuasia, toiset tykkää pullukoista
jne. Tuskin kuitenkaan jättäisin häntä. Ehkä
vieraissa käynnin tarve kasvaisi.
Kuvailemasi mietteet hypoteettisesta tilanteesta
ovat kuin omia tuntemuksiani. Ja totta on, että
makuasioista ei voi kiistellä, uskon että jonkun
mielestä 100kg/160cm voi olla kiihottavan näköinen
nainen. Kuten jo aiemmin mainitsin, itsekin pidän
hieman "uhkeammista" naisista, mutta tuon kokoinen
on jo skaalan ulkopuolella.
p.s. Ethän käytä puolisosi kuullen kirjoituksesi
kaltaisia ilmaisuja hänestä... ;-)
Vaivaa että on lihonut. Minä en tunne ainakaan
ainuttakaa naista jota muuttuminen hoikasta
satakiloiseksi tantaksi ei vaivaa yhtään. Itse
nautin keveästä ja ennenkaikkea terveestä ja
elinvoimaisesta olosta, jota pidän yllä oikealla
ruokavaliolla,kuntosalilla ja yli tunnin
kävelylenkillä/päivä.Olo on mitä parhain. Ei
muuta kuin yhdessä harrastamaan liikuntaa.
Voithan yrittää vihjailla kuinka hyvännäköinen
hän oli hoikkana tms.
...mutta ei niin paljoa, että viitsisi asialle
jotain tehdä. Se häntä ei tosin vaivaa, että asia
vaivaa minua. Ja tämä vaivaa minua paljon enemmän
kuin varsinainen lihavuus.
Vihjailut jätän vihjailematta, koska niistä tulee
paha mieli ja niiden sanoma on jo hänen
tiedossaan. Jos jokin sanoma pitäisi saada
perille, olisi parempi vaihtoehto mielestäni
kunnon keskustelu asian merkityksestä minulle.
Kiitos vastauksestasi ja mukavia salitreenejä,
Jos olisin mies, ehdottaisin naiselleni yhteisiä
kävelylenkkejä tai jotain muuta uutta yhteistä,
liikunnallista harrastusta. Ylipäätään koittaisin
innostaa häntä keksimään jotain muuta mukavaa
harrastusta kuin syömistä.
Minua itseäni on alkanut kiusata se, että mieheni
paisuu ja paisuu vuosi vuodelta. Olen yrittänyt
saada hänet mukaani lenkeille, uimaan ja
sulkapalloilemaan, mutta aikataulumme on varsin
vaikeasti sovitettavissa yhteen.
Työnsä vuoksi mieheni ei juuri ehdi vapaa-
ajallaan aktiivisesti liikkua. Syömistä hän taas
ei koskaan näytä malttavan jättää väliin.
Kotiruokana suosin kevyitä vaihtoehtoja, kalaa,
kanaa, lisukkeina paljon salaatteja, jälkiruokana
hedelmiä ja marjakeittoja, mutta töissä mies
mättää itsensä (omien sanojensa mukaan) lähes
tajuttomaksi ties millä rasvaisilla ravintolan
annoksilla.
Itse olen itsestäni huolehtiva, itseni timmissä
kunnossa pitävä nainen, ja tutustuessamme
miehenikin esitti liikunnallista ensimmäisen
vuoden verran. Nyttemmin liikuntaharrastukset
ovat korvautuneet työnteolla, television ääressä
istumisella ja syömisellä. Olen niellyt
mieliharmini ja yrittänyt piiloväkisin tyrkyttää
miehelle terveitä elämäntapoja - turhaan.
En ole maininnut miehelleni siitäkään, että
paitsi että hän itse ei enää tahdo jaksaa
rakastella kanssani, en minäkään enää oikein syty
hänestä. Siihen vaikuttavat takuuvarmasti hänen
läskinsä, puhinansa ja iänikuinen väsähdyksensä,
mitä sitä kieltämään.
Millä saada mies innostumaan uudestaan kunnostaan
huolehtimisesta?
Meillähän on sama ongelma. Kiitokset
vastauksestasi, mielenkiintoista kuulla sama
tilanne päinvastion. Ehdottamiasi ehdotuksia ja
innostamista olen jo yrittänyt huonolla
menestyksellä.
Seksi ei minustakaan ole enää pitkään aikaan ollut
kiehtovaa (puolison kanssa). Itse saa tehdä
suurimman osan "työstä", eikä läskin lotina ole
kovin kiihottavaa kuultavaa rakastellessa.
Kysymykseesi minun on hieman vaikea vastata,
uskoisin että sukupuolella ei ole kovin suurta
merkitystä tämän ongelman ratkaisuun. Yritän silti
kertoa ajatuksistani, miehen perspektiivistä:
Luulen, että uusi suhde saa miehen innostumaan
omasta ulkonäöstään, mutta suhteen vakiinnuttua
innostus laantuu. Nyt meidän pitäisi saada
puolisomme kiinnostumaan kehostaan uudestaan. Itse
pitäisin äärettömän kiehtovana ajatuksena sitä,
että vaimoni haluaisi pitää itsensä kunnossa minun
vuokseni, mutta tämä taitaa olla toiveajattelua.
Pitäisi siis keksiä jokin muu keino. Tietysti jos
haluat tätä koettaa, voisit ehkä antaa
hienovaraisesti miehesi ymmärtää, että mielestäsi
hyväkuntoinen mies on seksikäs.
Itselläni kuntoilun mielekkyyteen vaikuttaa
ystävieni intressit, kavereiden kanssa on kiva
käydä salilla, ja mielipiteet muokkautuvat saman
kaltaisiksi kuin ystävillä; kun kaverit ovat
hyvässä kunnossa ja pitävät kuntoilua tärkeänä,
ajattelen itsekin samoin.
Kiitos vielä vastauksesta, ja onnea miehesi
innostamiseen,
Varmasti on niin, että suhteen vakiinnuttua
omasta vartalosta huolehtimista ja kunnon
ylläpitoa ei enää välttämättä tule ajateltua
ollenkaan itsen viehättävyyden ja miellyttävyyden
näkökulmasta.
Kaikki eivät tietenkään pidä ulkonäköön
satsaamista kovin tarpeellisena - etenkään enää
siinä vaiheessa, kun on vakavissaan lyöty
hynttyyt yhteen ja alettu taapertaa yhteistä
arkea. Parisuhteen vakiinnuttua voi toisen
kiintymystä ja intohimoa helposti alkaa pitää
itsestäänselvyytenä.
Omalta kohdaltani uskallan sanoa, että paitsi
että huolehdin itsestäni ja kunnostani terveyttä
ja vireyttä (hah, kuulostaa vanhuksen puheelta)
ylläpitääkseni, huolehdin vartalostani myös
siksi, että haluan tuntea olevani viehättävä
avopuolisoni silmissä. Olisi hienoa, kun tunne
olisi vastavuoroinen.
Kun miehen vapaa-ajan kaveripiiri koostuu
pääsääntöisesti liikunnallisista, urheilullisista
miehistä, luulisi hänen olevan helppo aloittaa
terveemmät elämäntavat ja painonpudotus. Hän
näyttää kuitenkin olevan kohtuullisen tyytyväinen
itseensä tuollaisenaan, joten mikäpä minä olen
häntä patistamaan. Ainoastaan terveydellisiin
seikkoihin viittaamalla saatan toisinaan
huomauttaa hänen elämäntavoistaan ja painonsa
uhkaavasta nousemisesta.
Olen innostanut ja kannustanut miestäni aina, kun
hänellä itsellään on ilmennyt vähäisintäkin
innostusta kuntoiluun tai painonpudotukseen.
Näissä tilanteissa olen samalla voinut tuoda
esiin sen, kuinka tärkeänä ja hienona asiana
pidän itsestään huolehtimista - ja kuinka
seksikäs hyväkuntoinen mies onkaan.
Ainakaan tähän mennessä minun vihjauksillani ei
ole ollut mitään vaikutusta. Kenties jatkossa?
Edellisessä nopeasti nakuttelemassani viestissä
pelkäsin antaneeni itsestäni kovin tunteettoman
ja tylyn mielikuvan edellisessä. Ilokseni sain
kuitenkin huomata, että ainakin joku ymmärsi
"ongelmani", tajusi viestini tarkoituksen.
Huomaan, että tilanteemme ovat todellakin hyvin
samankaltaiset. Samoja ajatuksiakin päässämme
pyörii. Toivottavasti keksimme jonkin ratkaisun,
jolla innostamme (avo)puolisomme pitämään huolta
itsestään.
Pirteätä, reipasta syksyä!!!
Mielestäni et antanut lainkaan tylyä kuvaa
itsestäsi, kerroit vain avoimesti tuntemuksistasi.
Sen sijaan itse poden huonoa omaatuntoa
ajatuksesta, että olen saanut keskustelun
avaamisella ja melko suorillakin ilmaisuilla pahaa
mieltä aikaan. Toisaalta tämä asia vaivaa minua
siinä määrin, että halusin siitä keskustella.
Lähinnä halusin kuulla onko muilla
samanlaisia ajatuksia, tai mitä muut tekisivät
samassa tilanteessa. Haluaisin tietää mikä olisi
muiden mielestä hyväksyttävä tapa toimia
vastaavassa tilanteessa.
Raikasta syksyä myös sinulle, rakas vaimoke =)
minkä ikäinen olet? Entä avopuolisosi?
Olen 27-vuotias ja mieheni minua pari vuotta
vanhempi.
nainen.ehdotukseni saattaa kuulostaa typerältä,
mutta itse en suuttuisi tämänkaltaisesta
hienovaraisesta vinkistä:tilaa teille kotiin
jonkun näköinen 'hyvä terveys'lehti (jos nyt edes
asutte yhdessä...?).olen itse selaillut kyseisiä
lehtiä ja niissä on mielestäni melko usein juttua
ylipainon aiheuttamista terveysriskeistä
terveellisistä elämäntavoista ja ne on kerrottu
vieläpä niin taitavasti, että varmasti
artikkeleista itsensä tunnistava saa runsaasti
ajateltavaa...saattaisipa hän innostua kovastikin
lehden antamista ruoka yms.vinkeistä-meillä
joillakin naisilla kun on tapana ottaa nuo
lehtijutut niin henk.kohtaisesti ;)!voisit tilata
lehden vaikkapa omalla nimelläsi- se tuskin
hämmästyttäisi naistasi, jos olet kerran
ilmaissut olevasi kiinnostunut elämäntapojen/-
laadun parantamisesta.Jos minun miehelläni olisi
sinun kaltainen ongelma-olisin paljon
tyytyväisempi, jos hän toimisi ehdottamallani
hienotunteisella tavalla, kuin laukoisi totuudet
suoraan päin naamaa (se tuntuisi kyllä tosi
pahalta!)tai ehdottelisi jatkuvasti
ruokailutottumusten muuttamisesta...!
On tietysti aika vaikea antaa neuvoja, kun ei
tunne naistasi, eikä tiedä miten hän reagoisi
mihinkin.Toivottavasti ongelmaasi löytyy ratkaisu!
ymmärrän hyvin tuntemuksesi- jos olisin
vastaavassa tilanteessa ajattelisin ja tuntisin
varmasti melkolailla samoin:)
...on tullut jo useita. Kiitos myös sinun ideasta,
saatan kokeilla myös sitä, vaikka pidänkin
aikakausilehtiä melkoisen turhina kapistuksina =)
Toisaalta jos niissä on hyviäkin ravintovinkkejä,
mielipiteeni saatta muuttua. Pitää tosiaa vaikka
ostaa kokeeksi joku.
Ongelman ydin on kuitenkin se, että olen jo
yrittänyt melkoisen monella hienotunteisella
tavalla tuoda asian esille, mutta mikään ei tunnu
tehoavan. Siksi olisinkin halunnut kuulla mitä
muut, lähinnä miehet, tekisivät vastaavassa
tilanteessa.
Aurinkoista syyspäivää,
Sain kerran jonkin ostoksen yhteydessä valita
itselleni näytenumeron yhdestä aikakauslehdestä.
Kaikista lehdistä valitsin lahjaksi Men´s Health -
lehden miestäni silmälläpitäen. Tiesin lehdessä
olevan pääasiassa miehille suunnattua tarinaa
kunnon ylläpidosta sekä nimenomaan miehille
kirjoitettuja artikkeleita monista muistakin
arkipäivän aiheista, jopa (miesten)
laihduttamisesta.
Avopuolisoni ei juuri vilkaissutkaan koko lehteä,
vaan kummasteli, että jos kerran halusin
välttämättä tilata näytenumeron häntä varten,
miksen ollut yllättänyt häntä ennemmin vaikkapa
Tekniikan Maailmalla...
No, eipä lehti aivan hyödytönkään ollut:
tyttöporukalla se tuli analysoitua hyvinkin
tarkkaan...
Tuota minäkin olen muuten joskus lukenut, joskaan
en koskaan ostanut... Niissä oli ihan
mielenkiintoisia miesten juttuja laidasta laitaan.
Ei ne aikakausilehdet nyt ihan turhia sittenkään
taida olla =)
Mitäs te sieltä muuten analysoitte, autojuttuja
vai ;-)
*edelleen aika nolona*
Mehän analysoimme lähinnä sitä, miten miehille
kirjoitetut artikkelit poikkesivat naistenlehtien
artikkeleista, tutkailimme kirjoitusten
näkökulmia ja luimme huvittuneina miehille
suunnattuja naisten iskemisohjeita. Ja tottakai
tiirailimme tarkasti kaikki kuvat läpi! ;o)
Tunnustaa
Neiti 28
Kummasta sinä nyt olet nolona, siitä analyysistä
vai jostain muusta minulle epäselväksi jääneestä
syystä =)
Se on tosiaan aika huvittava piirre kyseisessä
lehdessä, että se on kuin naistenlehti miehille =)
Itseasiassa tuo termi sopii sille melko hyvin,
miestenlehtihän tarkoittaa vähän toisenlaista
lehteä miehille. Kyseisen seikan huvittavuudesta
huolimatta sitä oli ihan mukava lueskella =)
Nolottaa vain, kun yritin olla ovela näissä
nimimerkki-asioissa, ja sitten paljastuin...
*punastelee*
Huomaan muuten, että puolet tuottavasta työajasta
on tänään mennyt näitä keskustelupalstoja
selaillessa. Se kertonee vain siitä, että
muutamat aiheet taitavat olla nyt jotenkin
kovasti mielen päällä...
miettii
Neiti 28
...tämä oli eräs niistä tarkoittamistani "muista
yhteisistä asioista" *heh* Ja nuo nimimerkkiasiat
toinen =). Pari muutakin on, mutta niitä en
julkisesti kerro ;-) Jos haluat kuulla, voinen
laittaa meilin...
Vai että meillä on enemmänkin jotain yhteistä..?
Mitäköhän se sitten mahtaisi olla... *pähkäilee*
Kenties samanväriset silmät..? ;o)
...tai silmälasit 8-) tai suuuuri nenä :o). Tai
ehkäpä kaksoisleuka :-)) *heh* No totta puhuen, ei
se nyt niin kummallista ollut, vähän jännää silti
ja kiinnitin huomiota =)
- - että emme kumpikaan taida olla IHAN
"sinisilmäisiä"... *hihittää*
No, voithan kirjoittaa mystisistä huomioistasi
osoitteeseen [email protected], mikäli haluat
jakaa ne kanssani... ;o)
Olen vähintään kuvailemasi kokoinen nainen ja
silti olen erittäin haluttava. Olin 28v
naimisissa ja nuorena olin hyvin hoikka.
Laihduttanut olen koko ikäni ja vaikka syön hyvin
vähärasvaista ja liikun silti olen lihava.
Silti mieheni kanssa meillä oli aina aivan ihanaa
ja hulvattoman hauskaa seksielämää ja himoitsi
ja piti seksikkäänä läskeistäni huolimatta.
Se liitto päättyi eroon aivan muista syistä minun
tahdostani ja nyt minulla on uusi mies,
hänkin aivan sopusuhtainen kuten edellinenkin.
Eikä meillä ole mitään ongelmia haluttavuuteni
suhteen. Rakastelemme tosi usein ja haluamme
toisiamme valtavasti. Hulluttelemme, iloitsemme,
nautimme toisistamme.
Luulisin että teillä saattaa olla se perimmäinen
ongelma jossain muussa, kuin vain vaimon
lihavuudessa, en osaa sanoa. Voihan puolisolla
olla jotain muitakin vajavaisuuksia ja vähemmän
kauniita piirteitä ja silti hän voi olla erittäin
haluttava rakastetulleen.
Tällainen näkökohta vain
...katsojan silmissä, olen samaa mieltä siitä.
Kuten jo aiemmin mainitsin, eri ihmiset pitävät
tietysti erilaisia ihmisiä haluttavina, mikä on
hyvin positiivista. Esimerkiksi jotkin
kasvonpiirteet ovat mielestäni jollain naisella
olleet hyvin kiehtovia, kun taas ystäväni mielestä
ne ovat olleet kuvottavia. Myös puolison lihavuus
voi olla jonkun mielestä merkityksetöntä, kun taas
toista se vaivaa suunnattomasti.
Olen inhimillinen yksilö omilla mieltymyksilläni.
Minua puolisoni lihavuus vaivaa hyvin paljon, enkä
sille voi mitään. Sen sijaan tiedän, että hän
voisi asialle halutessaan tehdä jotain. Myös
puolisoni mielestä hän syö vähärasvaista ruokaa,
mutta totuus on se, että jos kehoon kertyy rasvaa,
on sinne laitettu enemmän ravintoa kuin
on kuluttanut.
Mielestäni meidän perimmäinen ongelma on juuri
tässä ja seksin puute luo luonnollisesti muutakin
kireyttä suhteeseen.
Kiitos kun kerroit muitakin näkökohtia. Hienoa,
että sinä olet löytänyt sellaiset kumppanit
elämääsi, joita ulkonäkösi miellyttää =) Tiedän,
että kirjoitukseni saattoi loukata sinua, ja olen
siitä hyvin pahoillani. Olen pahoillani myös
kaikkien muiden puolesta, joiden mielen olen
pahoittanut. Olen vaan hieman toivoton, ja yritin
saada tukea ongelmaani.
Best Wishes,
Heippistä!
Olet todellakin herrasmies, kirjoitat hyvin
kauniisti ja kohteliaasti. Toivottavasti minä en
loukannut Sinua.
Et ole ollenkaan loukannut minua, minulla on niin
vahva itsetunto, olen niin usein kuullut
monenlaisia kommentteja lihavuudesta yleensä.
Lihavuuteenhan on monia syitä. Perussyy on toki
se että syö enemmän kuin kuluttaa, mutta myös
perinnölliset, aineenvaihdunnalliset yms seikat
vaikuttavat, ja toisille kertyy niitä kiloja
huomattavasti helpommin kuin toisille. Ja silloin
kun on taipumus lihomiseen, vaatii jatkuvaa
tarkkaa kontrollia.
On harmi jos vaimosi ei halua tehdä asialle
mitään, ja Sinun on varmaan vaikea vaikuttaa
asiaan jos hän ei itse halua laihtua. Olisiko
hänellä sitten jokin ahdistava tunnetila ja
purkaisi omaa pahaa oloaan syömiseen. Voisithan
yrittää jutella ja keskustella teidän
suhteestanne ja hänen toiveistaan tai huolistaan,
ihan muista kuin lihavuudesta tai seksistä,
saattaisi olla että jonkin muun henkisen
pahanolon purkaantumisen jälkeen vaimosi
kiinnittäisi huomionsa myös itseensä. Saattaahan
olla että hän on esim. töistä tai muista
seikoista johtuen yliväsynyt tai muuten
masentunut. Saattaa myös olla että hän tiedostaa
kyllä oman lihavuutensa ja tuntee itsensä sen
vuoksi ei haluttavaksi, ja vaikka haluaisi
laihtuakin ei kuitenkaan onnistu siinä. Ja
varmaan silloin on noidankehä valmis kun Sinä
vielä olet haluton häntä kohtaan. Niin onko myös
hän haluton, vai sytytätkö Sinä hänet.
Ikäkin tietenkin vaikuttaa paljon moniin asioihin
ja parisuhteeseen.
Voi voi kun se ihmismieli on niin monimutkainen.
Luulisin, että ei asioita ainakaan suora
haukkuminen missään nimessä paranna, mutta jos
ette millään muullakaan konstilla löydä ongelmaan
ratkaisua, niin varmaan on kuitenkin viisainta
että kerrot sen miltä Sinusta tuntuu.
Jos haluat pitää siitä ihmissuhteesta kiinni ja
rakastat vaimoasi, kannattaa varmasti yrittää.
Avoin keskustelu on varmasti aina hyväksi
jokaiselle parisuhteelle, mutta tilanteessasi on
varmasti vaikea saada sellainen rakentava
keskustelu syntymään. Ja kun aina myös pitäisi
molempien osapuolien yrittää.
Toivon onnea elämällesi ja toivon että voitte
yhdessä löytää yhteisymmärrystä ja sitä "kipinää"
seksielämäännekin. Uskon että vaimossasi on
paljon kauniitakin yksityiskohtia jotka
kiihottavat ja sytyttävät Sinua, koeta keskittyä
niihin ja unohtaa ne liiat kilot.
Niin ja muistathan että kunnon rakastelu kuluttaa
paljon niitä vaimosikin kaloreita ;-))
Sytyttäkää kynttilät ja tehkää toisenne
onnellisiksi.
mistäs sen niin varmaksi tiedät, oletko muiden
silmissä haluttava??? sillä on kyllä varmaan
merkitystä tunteeko itsensä sexikkääksi ja
haluttavaksi, mutta muuthan sen määrittelee onko
ihminen haluttava vai ei. sulle on käynyt tsägä
kun olet löytänyt miehen joka ainakin sun
luullakses pitää sua ihanana ja haluttavana ja
jaksaa peuhata kanssas sängyssä läskeistä
piittaamatta. jotkut tyypit jopa on niin pervoja
että niitä nimenomaan kiihottaa upottaa ittensä
läskien joukkoon. moni muu ei sitä tekis
maksustakaan. onnee sulle!!!
Ethän sinä mitään loukkaavaa ole sanonut.
Sen sijaan puhut paljon, mutta asiaa ;-) Ja kaiken
lisäksi vielä kehuit, kiitos siitä =).
Lihomisen perussyyhyn (in>out) vaikuttavia
tekijöitä on varmaan monia, kuten sanoit.
Televisiosta tuli tässä jokin aika sitten ohjelma,
joka kertoi jenkkitohtorista, joka teki
vatsalaukun pienennysleikkauksia. Tuohon
toimenpiteeseen en osaa ottaa kantaa, mutta
kyseinen lääkäri ilmaisi asian mielestäni hyvin,
se meni jotenkin näin: "Lihavilta ihmisillä
puuttuu jotakin, mikä laihoilla on, nimittäin
kylläisyyden tunne. He eivät tunne itseään
kylläiseksi, vaikka ovat syöneet riittävän määrän
ravintoa." Mikäli tuo on totta, se selittäisi
mielestäni perinnöllisyyden, yms. tekijät.
Puolisoni kohdalla syyt ovat varmaankin hyvin
paljon kuvailemasi kaltaisia.
Suoraa haukkumista en todellakaan aio tehdä, kun
ihmisten pienet vihjauksetkin tuntuvat loukkaavan
äärettömästi. Sensijaan olen harkinnut kyllä
avointa keskustelua. Vaikka se loukkaisikin, olisi
asia silti ehkä syytä tuoda esille. Taidan
kuitenkin ensin yrittää vielä näitä
"hienovaraisempia" keinoja, joita ihmiset ovat
ystävällisesti esittäneet. Kiitos niistä kaikille
=)
Mukavaa päivänjatkoa.
Tässäpä oma tarinani, naisnäkökulmaa
lihomisasiaan. Kyllä se yökötys on
molemminpuolista kilojen kertyessä. Asuin enne
avoliitossa miehen kanssa, joka oli jo hieman
tukeva kun aloimme seurustelemaan. Myöhemmin hän
vain paisui paisumistaan ja naps - menetin täysin
seksuaalisen mielenkiintoni häneen. En
kiihottunut enää millään, jouduin katsomaan jopa
pornoa päästäkseni edes jonkinlaiseen tunnelmaan.
Sängyssä mietin muita miehiä.
Ex-kumppanini tiesi hyvin, että hänen
liikakilonsa vaivaavat minua. Itse kävin salilla
ja jumpassa ja kroppani oli timmissä kunnossa.
Mies ei kuitenkaan koskaan kehunut vartaloani.
Hetkittäin hän sai liikuntapuuskia, meni pyörällä
töihin tai kävi kuntosalilla. Kannustin ja kehuin
häntä silloin kovasti, mutta aina noin
kuukaudessa harrastus lopahti ja kilot pysyivät.
Kerran kävimme riitaa siitä, onko radan
kiertäminen miniautoilla (mikä lieneekään oikea
termi?) fyysisesti rasittavaa. Miehen mielestä se
oli liikuntaa, sillä ajaessa tuli hiki. Aika
naurettavaa, ja kuvaa hänen välinpitämätöntä,
tietämätöntä ja itsepäistä suhtautumistaan
liikuntaan.
Niin siinä sitten kävi, että tapasin omaa
avomiestäni nuoremman ja huomattavasti
urheilullisemman miehen, jonka kanssa karkasin
yhteisille rullaluisteluretkille jne. Hän arvosti
urheilullisuuttani ja kehui vartaloani, toisin
kuin avomieheni, jonka mielestä kroppani oli
syytös häntä kohtaan.
Myöhemmin menin tapaamani miehen kanssa sänkyyn
(sitä tapahtui vain kerran) ja täytyy sanoa,
ettei kokemus sinällään ollut järin ihmeellinen -
paitsi esteettisesti. Ne vatsalihakset ja
hauikset, nam! Viiteen vatsamakkaraan tottuneena
olin toki aivan hurmiossa.
Pettämisen jälkeen muutin pian pois avomieheni
luota, sillä tiesin pettäväni uudelleen ja
uudelleen, koska avomieheni ei silmiäni
tippaakaan hivellyt. Elelin rauhassa sinkkuna
jonkin aikaa, kunnes kohtasin nykyisen kihlattuni
ja avomieheni, jonka kanssa olimme samalla
aaltopituudella henkisesti, fyysisesti ja
liikunnallisesti.
Usein olen miettinyt, kuinka paljosta hyvästä
olisin jäänyt monellakin tapaa paitsi, jos olisin
jäänyt sitkeästi nitkuttelemaan näivettyneeseen
parisuhteeseen ylipainoisen ex-avomieheni kanssa.
En väitä, että mies tai nainen paranee
vaihtamalla, mutta näin ainakin minun kohdallani.
Tarinasi todellakin kuulostaa kamalalta -
etenkin, kun löydän siitä tahtomattanikin paljon
yhtymäkohtia omaan nykyiseen parisuhteeseeni
(aina carting-ajoihin asti). Ratkaisusi on
kuitenkin se, jollaista en itse tahdo harkitakaan.
Ehkä elämäntapamme ja arvomaailmamme (mieheni ja
minun) ovat lopultakin kovin erilaisia, ja tämä
sitten näkyy mm. tässä "painonhallinta"-asiassa?
Siltikin haluan uskoa, että tilanne muuttuu
paremmaksi(?) ilman radikaaleja liikkeitäkin.
Sinulla on tosiaan saman kaltaiset fiilikset kuin
minulla. Minä pelkään myös, että olen liian altis
rakastumaan toiseen naiseen tässä tilanteessa. Se
olisi vastoin periaatteitani, mutta sellaiset
tunteet saattavat olla periaatteita voimakkaampia.
Mikroautoilusta muuten, kyllä se taitaa oikeasti
vaatia kuntoa, joskaan sitä ei 15min/vko
harrastuksella paljoa pääse kertymään =).
Kilpa-autoilijat ylläpitävät kuntoaan normaalilla
kuntoharjoittelulla. Yllättävän moni "urheilu"laji
vaatii kuntoa, vaikka sitä ei heti uskoisikaan.
Kiitos kun kerroit tarinasi.
Onnea nykyiseen suhteeseesi!