Säikähtämiset

ei naiset säiky suoraa toimintaa, siis sellasta, että osoitat rohkeesti ystävällisesti kiinnostukses ja pyydät kahville. Ne jutut joista pelästyy ovat sellasia olemukseen ja puhetapaan liittyviä yleensä. Hellä ja kiva mies ei aiheuta pelästystä, mutta tietyt jutut miehessä voi säikäyttää naisen kauaksi.
Nykyään kun ei tiedä kehen mieheen uskaltaa luottaa ja onko se rakkautta vannova mies vapa- ajallaan vannomassa rakkauttaan muillekin naisille, ei tiiä kuka mies antaa nyrkistä, yms, joten siksi pienetkin epäilyttävät merkit pistävät naisen pakenemaan. Parempi paeta ajoissa, kun sisäinen ääni sanoo,että hommassa on jotain vialla.

saattaahan se säikähtää, mutta hyvillään illalla itsekseen myhäilee, kun enin säikähdys on mennyt ohi...

En usko, että pelkkä kiinnostuksen ja ihastuksen osoitus saa ketään säikähtämään.

Sen sijaan ohjailu ja/tai painostus saa ihan varmasti säikähtämään. Jos sopimattomassa tilanteessa alkaa puhumaan esim. yhteisestä kodista, naimisiinmenosta ja lapsista, voi nainen (ja varmasti mieskin!) kokea itseään painostettavan ja ohjailtavan ja silloin ainakin aikalisä on todennäköinen... No, esimerkit olivat aika rajuja, mutta toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitin.

hei, säikähtäminen vois johtau siitä, että toinen etenee liian nopeasti asioihin kuuntelematta toisen tilannetta tai tutustumatta toiseen kunnolla.
Hötkyily näissä asioissa on huono homma- voi tietysti olla imartelevaakin mutta myös ahdistavaa, koska toinen ottaa pallon handuun liian hanakasti. Esileikki myös henkisellä puolella antaa parhaan tuloksen

Jos iso äijän köriläs tulee mulle ehdotteleen jotsin,säikähdän mutta jos pikku söpöliini niin sitten en.Ota selvää jos saat...

Onks miehet sitte suoraviivasii? Täh.

Siis, jos nyt vaikka puhutaan kahville tai treffeille pyytämisestä. Sehän on parasta mitä voi vastapuolelle tarjota.

Säikkymiset voi johtua edellisistä elämistä tai sit siitä et mies sukupuoli katsoo vähän liian suorasukaisesti kiinnostavaa kohdetta.

Kohtelias käytös ja pieni flirtti em. lisäks on hunajaa.

Mitään yks selitteistä ei voi säikähtämisistä sanoa. Riippuu aina vastapuolesta ja säikähdyksen laadusta.
Vanhanaikaisia "ritareita" kaipaava.

Kyllä näitä säikkyjäkin ilmeisesti on olemassa, mutta ne oppii kyllä tunnistamaan ulkonäöstä ja käyttäytymisestä. Kannattaa tarkkailla naista ensin. Kyllä se nopeasti huomaa, millä tarkoituksella nainen on liikkeellä. Valitettavasti hyvät naiset ovat vähemmistönä. Usein näitä löytää vain tietyistä mestoista, joten paikan valinta on tärkeää.

Niin ja jos nainen säikähtää, niin tapaus on selvä, eikä siihen kannata enää jälkeenpäin palata!

nainen pelästyikin omia vahvoja tunteitaan?Kuvitteli kai olevansa järki-ihminen;)Tai takana on vaikeita kokemuksia.Asian korjaaminen,hmm,yritä huumoria,mutta rauhassa edeten.Ihmisiähän tässä vaan ollaan.

Juuri säikäyttämisen kanssa minäkin painiskelen. Sattumalta löysin mielestäni elämäni naisen. Seurustelin neljättä vuotta, kun meni tunteet sekaisin. Tunsin kyllä uuden tytön jo ennestään sellaisena hei-kaverina, mutta tällöin ei tuntunut muulta.
Kun tyttö sitten tuli kesätöihin meille, niin alkoi tuntumaan kuin olisin löytänyt sielunveljeni. Ensin luulin osaavani olla lujana ja unohtaa koko jutun kesän jälkeen. Seura kuitenkin veti puoleensa ja pian huomasin ajattelevani häntä öisinkin. Jossain sisällä alkoi tuntumaan, että nyt olen joutumassa kuseen.
Viihdyttiin molemmat mielestäni tosi hyvin yhdessä. Jälkeenpäin kuulin jopa ulkopuolisten huomanneen kuinka pyrimme olemaan lähellä. Tietysti ei voinnut antaa mennä ihan niin lujaa kuin teki mieli, koska seurustelinhan vielä tuolloin. Oli niinku vähän tietoisesti jarruteltava ettei jäisi kiinni.
Tuli päivä, jolloin kesä alkoi lähestyä loppua. Tuli sellainen paniikki, että ilon aika loppuu kohta. Unettomien öiden jälkeen tuntu ainoalta oikealta ratkaisulta paljastaa tunteensa ja että nyt on elämässä paha ongelma ratkaistavana. Seurustelin, ja olin umpirakastunut toiseen yhtä aikaa. Voiko pahempaa ongelmaa ollakkaan!? Kuitenkin, tunteiden paljastamisesta ei seurannut mitään pahaa. Halittiin niin paljon kuin omatunto antoi myöden ja olo tuntui varsin sekavalta. Teki kovasti mieli sanoa kaikkea kaunista, mutta seurusteluni esti. Mainitsin uudelle tytöllekkin siitä. Tyttökin sanoi ettei hänkään voi kertoa kaikkea, mutta niin paljon voi että olen juuri sellainen jonka hän aina on toivonut itselleen :(
Käytökseni tietysti oli muuttunut jo ajat sitten ja tyttöystävänikin alkoi aavistaa jotain. Viimeisenä yönä sitten juhlien jälkeen kun oli pari rohkaisevaakin otettuna, tyttöystäväni alkoi kyselemään. Rohkaisevien rohkaisemana sitten kai uskalsin kertoa totuuden. Erohan siitä tuli. Enkä ole yrittänytkään paikata suhdetta takaisin, sillä en pysty elämään hänen kanssaan jos tiedän voivani tuntea enemmän.
Erosta on nyt pari kuukautta ja elämä tuntuu täyspaskalta. Uusi rakas karkas ulkomaille selvittämään omaa entistä rakkauttaan. Siitä ei muuten ollut puhetta aiemmin. Lähtiessään täältä sanoi olevan nyt paras unohtaa hänet. Kai hänkin pelästy eron aiheuttamista, mutta on vaikea silti uskoa pyyntöä unohtaa todeksi kaiken hyvän jälkeen.
Lensin jopa perään sinne ulkomaille lähetääkseni kortin hänelle. Tällöin olin viisas ja hötkyilemätön, siksi kortti eikä yllättäen paikalle saapuminen. Kaikesta epätoivoisena menin kai sen jälkeen paljastamaan liikaakin tunteitani ja tyttö sanoi sen jotenkin pelottavan ja saamaan puolustautumaan. Nyt olin siis säikäyttänyt!
Olen hirveästi ollut äänessä sähköpostitse ja tuntuu sen aiheuttavan vain lisäpahaa, mutta samalla se lohduttaa itseäni. Nyt tilanne on kuin onkin paranemaan päin, mutta on niinkuin jotain paikkaamatonta olisi silti päässyt tapahtumaan. Kortistani hän ainakin ilahtui.
Ymmärrän olevan hyvin väärin hypätä suhteesta toiseen, mutta ei minulla sellaista hoppua olekkaan. Tahtoisin vain olevan toivoa kun aika on kypsä.
Olo on hirveä kaiken höykytyksen jälkeen. Yhtäaikaa on eron suru, tuskallinen kaipuu, entisen arjen katoaminen, mustasukkaisuuskin ja niinkuin olisi tullut huijatuksikin. Voiko joku joka on viihtynyt kanssani ja sanonut kaikkea kaunista, niin yhtäkkiä vain sanoa etten ollutkaan mitään!? Vai onko hän vain säikähtänyt kaikesta tapahtuneesta?
On hyvin turhauttavaa kun ei tiedä mitä uskaltaisi nyt tehdä. Voinko pyytää häntä tapaamiseen ilman puolustusreaktiota? Voiko lähetellä lahjoja tai kukkia ilman että olen ärsyttävä? Pelkään tehdä kaikkea hyvää mikä tulee mieleen. Tiedän että aika ainakin auttaa omalta osaltaan, mutta päivä tuntuu viikolta. Rakastan sitä ihmistä yli kaiken ja on kuin olisi pakkopaidassa. Uskon etten voi olla täysin vastenmielinenkään, kun on ollut sitä hyvääkin.
Että tällainen vähän erillainen säikäyttämistarina!

Olen pettänyt entisen tyttöystäväni rakastumalla toiseen. Ainoa puolustus on, että rakkaus on kuin paskahätä - sille ei mahda mitään!

Eihän ne säikähtämiset/hengenhaukkomiset haitta mitään, kunhan annat tytön toipua, etkä heti jätä.
Radikaalien tekojen lisäksi tarvitaan luottamusta, ettei tarkoituksesi ole lempata tyttöä pihalle vaikkei kaikki nyt heti nappiin menekkään. Voi olla, ettei ole tottunut niin räväköihin otteisiin. Anna toipua rauhassa ja eikun uudestaan.

Itse huomaan itsessäni välillä malttamattomuutta miesten nössöilyyn, mutta välillä taas olen herkkis, mikä liittyy naiseuteen :) .Eli silloin vaatii mieheltä herkkyyttä kuunnella, missä mennään. Tai sitten toimia ja kompensoida. Jos tyttö on iki ihastunut sinuun, hän kaipaa lisää.

Joku asia saattaa säikäyttää, joku taas saa haukkomaan henkeään (mutta asiasta on kuitenkin mielissään,siis toisen toiminnasta :)).

Mies ei ole in history.
Monella naisella saattaa adrenaliini kohota veressä, koska SUOMALAISET MIEHET OVAT NÖSSÖJÄ,
KUTEN MYÖS ULKOMAALAISETKIN.

Itse olen säikkynyt liian rohkeaa aloitusta...kun tuntuu että itsekin on ihan sekaisin.