Tilanne on seuraava: Olen aivan kummissaan itseni kanssa, koska en ole ollut ennen laisinkaan mustasukkaista sorttia. Avioliittomme on ollut hyvä ja onnellinenkin pääsääntöisesti. Oikeastaan vain vauva-ajat ovat haitanneet väsymyksen ja ajoittaisen seksin vähyyden vuoksi yhteiselämäämme.
Seksiä on kuitenkin aina ollut 1-6 kertaan viikossa ja se on ollut hyvää:)
Mieheni on ollut huomaavainen ja lämmin ( pääsääntöisesti), mutta n. 1,5 v. tilanne on kaiketi muuttunut huomaamattani erilaiseksi. Myöhemmin asiaa tarkasteltuani sen havaitsin. En tässä viitsi eritellä syitä tuntemuksiini kovin yksityiskohtaisesti, mutta erinäisiä asioita on ilmennyt.
Kuten pitkittyneet työpäivät, kännykkä jumittaa, vieraita hiuksia vaatteissa (johon ei kerrassaan ole mitään selitystä kuulemma!) Outoja esineitä, joihin ei myöskään ole selitystä.
Olen pyytänyt jo pitkään miestäni ymmärtämään kuinka paljon enemmän hänen tarvitsisi tehdä perheemme eteen, mutta hän vain selittelee työkiireillä ja väsymyksellä kaiken.
Kun asiat rävähtivät muutama kk sitten silmilleni, niin se oli shokki ja sitä epätietoisuuden tuomaa tuskaa ei voi sanoiksi kuvata. Miehen käytös muuttui välittömästi toiseksi, työpäivät normaaleiksi ja kaikki niin avoimeksi rakkauden vakuutteluineen. Seksielämä kukoistaa entistäkin ihanampana ja moni asia on keskustelujen tuloksena saanut paremman suunnan. Olemme itkeneet yhdessä tilanteen vuoksi ja tulleet läheisemmiksi.
Kuitenkin joku kalvaa mieltäni??
Voinko siis olla itse aiheuttanut kuvitelmat, vai mikä mättää?
Seksiä on kuitenkin aina ollut 1-6 kertaan viikossa ja se on ollut hyvää:)
Mieheni on ollut huomaavainen ja lämmin ( pääsääntöisesti), mutta n. 1,5 v. tilanne on kaiketi muuttunut huomaamattani erilaiseksi. Myöhemmin asiaa tarkasteltuani sen havaitsin. En tässä viitsi eritellä syitä tuntemuksiini kovin yksityiskohtaisesti, mutta erinäisiä asioita on ilmennyt.
Kuten pitkittyneet työpäivät, kännykkä jumittaa, vieraita hiuksia vaatteissa (johon ei kerrassaan ole mitään selitystä kuulemma!) Outoja esineitä, joihin ei myöskään ole selitystä.
Olen pyytänyt jo pitkään miestäni ymmärtämään kuinka paljon enemmän hänen tarvitsisi tehdä perheemme eteen, mutta hän vain selittelee työkiireillä ja väsymyksellä kaiken.
Kun asiat rävähtivät muutama kk sitten silmilleni, niin se oli shokki ja sitä epätietoisuuden tuomaa tuskaa ei voi sanoiksi kuvata. Miehen käytös muuttui välittömästi toiseksi, työpäivät normaaleiksi ja kaikki niin avoimeksi rakkauden vakuutteluineen. Seksielämä kukoistaa entistäkin ihanampana ja moni asia on keskustelujen tuloksena saanut paremman suunnan. Olemme itkeneet yhdessä tilanteen vuoksi ja tulleet läheisemmiksi.
Kuitenkin joku kalvaa mieltäni??
Voinko siis olla itse aiheuttanut kuvitelmat, vai mikä mättää?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ja siis mieheni vakuuttaa, ettei ketään toista ikimaailmassa voisi edes olla! Hän on vain ihmeissään miten minulle on voinut edes pälkähtää moista päähän. Hänellä ei ole sanojensa mukaan mitään tarvetta toiseen suhteeseen, ei niin minkäänlaista.
Huoh.
Se on pettänyt sinua. Työkiireet tavallinen selitys.
Hiukset, uudet tavarat, päivärytmin kääntäminen normaaliksi, että et enää epäilisi. Sitten kun huomautat rytmin vaihtumisesta, pitkät päivät tulevat taas kuvioihin, ja saa näin ollen viettää aikaansa muualla. Kaikki salasuhteen myötä. Mies on vasta alkanut pettämään, ei osaa vielä peitellä tekosiaan.
Olisi tähänkin paljon kommentoitavaa, mutta ei pysty... pala kurkussa ja kädet tärisee. :( AP
Antakaa hyviä vinkkejä miten saisin kärähtämään. Huom. En siis kertonut kaikkea aloituksessa. Asioita on muitakin, valitettavasti:(
Ei kuule kukaan joka on täysin masentunut ja uhkailee itkevänsä ittensä
vielä jopa hengiltä .) kysele vastineeksi käryytysvinkkejä .
Mitä? Ehkä outo kysymys, joo. Mitä minun nyt mielestäsi pitäisi tehdä?
Enkä ole täysin masentunut, mutta itkuinen toki. Mitä outoa siinä on? Olen pois tolaltani tietysti! Mieheni on minulle tärkeintä lasteni lisäksi ja jopa niiden edelle menee joissakin asioissa, koska aikuisen pitää myös muistaa mistä kaikki lähti.
Kuulostaapa nyt kovin noilta käryytysprovoilijoiden viesteiltä .
Näitä tällä palstalla pukkaa esiin kaikista nurkista ja ovenraoista .
Ei sinua kovasti sitten itketä enää, kun olet vielä hengissä ),
no hehheh:D
Kiitos piristyksestä.
Minusta sinun pitäisi ehdottaa miehelle pariterapiaan lähtemistä. Jos mies ei ikinä tule sinulle tunnustamaan, niin hyvällä onnella mies oppii siellä jotakin ja lopettaa itse touhunsa. Tai tunnustaa sinulle kaiken. Tai voit vain jättää hänet. Tärkeintä on, että et anna pahan olon saada otetta sinusta. Tämä ei ole mitenkään sinun vikasi.
Mieti, että haluatko pelastaa parisuhteesi vai et.
On tietysti mahdollista, että kaikki merkit vain näyttävät salasuhteelta, mutta jos et kertonut aloituksessa kaikkea, niin ei tähän voi oikeastaan sanoa juuta eikä jaata.
Töissä ollessani en paljonkaan ehdi miettiä asiaa, mutta tauot ja vapaapäivät ovat kammottavia.
Olen kahdenvaiheilla, eli joko olen tulossa harhaiseksi tai asiat vain on niin kuin niiden olettaa olevan. Tai no on siinä vielä kolmas vaihtoehto, että asiat vain näyttävät tuolta huonolla tuurilla, eikä niillä ole perää. Toivon et eiköhän tästä jotenkin johonkin lopputulokseen päästä.
Mies on ainakin hyvin ymmärtäväinen ja ihana.
"Olen pyytänyt jo pitkään miestäni ymmärtämään kuinka paljon enemmän hänen tarvitsisi tehdä perheemme eteen, mutta hän vain selittelee työkiireillä ja väsymyksellä kaiken. "
Kehut miestä ihananksi ja ymmärtäväiseksi .
Nyt ei oikein loksahtanut tuo yhdistelmä kohdalleen .
Nuo kaksi asiaa eivät kuulukaan yhteen.
Pieni painovirhe alkuperäisessä, eli siis OLIN jo pitkään jne...
Mies ymmärtää tilanteen aiheuttamatan tuskan ja ymmärtää siis murehtimiseni. On sanonut ymmärtävänsä oman velton tyylin kauheat vaikutukset vasta nyt.
Hän on siis mukavuudenhaluinen ja ei niin innokas ja tarmokas kotitöiden tekijä jne.
mutta ei juoksentele kylillä, eikä liioin vietä itsekseen aikaa. Työmatkoja lukuunottamatta. On siis monintavoin verraton puoliso, mutta työajat, puhelinomituisuudet ja muutamat ed. Mainitut asiat(lisäksi jotkut mainitsemattomat asiat) saivat lumipallon liikkeelle. Ja kun oikein tonkii, niin kyllähän sitä löytää asioita. Huom. ei keksittyjä vaan ihan oikeita, outoja sattumuksia mm. Noniin.. Ei sen enempää.
Alkuperäinen kysymys on otsikossa:)
Mies on sanonut tekevänsä kaikkensa tilanteemme parantamiseksi, terapiaan olisi lähdössä.
Terapiaan siis. Ehkä hän sen jälkeen näkee mahdollisten/todennäköisten touhuilujensa seuraukset. Jos mies ei vaikuta kylmältä playeriltä, joka menee terapiaan sinun mieliksi ja jatkaa touhujansa selkäsi takana, niin ehkä teillä on vielä toivoa. Mitä tahansa sattuukin, muista pysyä vahvana.
Kiitos kannustuksesta!
Jotain tarttee tehdä, etten menetä itsetuntoani ja tule katkeraksi.
pahaamieltä aiheuttaa se, että jos toinen ei vain halua/uskalla tunnustaa. :(