En tiedä onko järkeä kirjoittaa tänne tätä, jonnekkin täytyy saada kertoa.
Itse olen asiani pilannut ja en sitä puolustele.
Kaikki alkoi jo teininä,olin siis 14v kun kuljin 15v pojan kanssa käsikädessä koulumatkat vuoden ajan.
Myöhemmin menin naimisiin eri paikkakunnalla ja sain lapsiakin nyt sekin avioliitto on kaatunut. Olen toistakertaa aviossa jo ollut vuosia. Toisesta liitosta ei ole lapsia.
Mieheni on paljon toisella paikkakunnalla töissä kuitenkin ollaan vähintään kerran päivässä yhteydessä netin kautta.
Ex poikaystäväni lapsuudesta oli tavannut lapsuuden aikaisen tyttöystäväni ja kysellyt minun kuulumisia. Näin me uudelleen tavattiin Facebookin kautta.
Kerroin myös aviomiehelleni tästä tapauksesta. Itse olen jotenkin uteliaskin kuulemaan vanhoista tutuista ja kuinka heidän elämänsä on mennyt vuosien kuluessa, mieheni mielestä se on vaan leikkimistä vanhoilla tunteilla.
Tämän vuoksi en halua enää kertoa miehelleni jos juttelen FBssä vanhan poikaystäväni kanssa. Toisaalta harmittaa salailu, mutta olen antanut itselleni luvan pitää myös omia ystäviä joita en kaikkia esittele miehelleni, koska häneen tämä sattuu.
Usein olen miettinyt kertooko miehenikään ihan kaikkia kohtaamiaan naistuttuja työmatkoiltaan minulle?
Itse olen asiani pilannut ja en sitä puolustele.
Kaikki alkoi jo teininä,olin siis 14v kun kuljin 15v pojan kanssa käsikädessä koulumatkat vuoden ajan.
Myöhemmin menin naimisiin eri paikkakunnalla ja sain lapsiakin nyt sekin avioliitto on kaatunut. Olen toistakertaa aviossa jo ollut vuosia. Toisesta liitosta ei ole lapsia.
Mieheni on paljon toisella paikkakunnalla töissä kuitenkin ollaan vähintään kerran päivässä yhteydessä netin kautta.
Ex poikaystäväni lapsuudesta oli tavannut lapsuuden aikaisen tyttöystäväni ja kysellyt minun kuulumisia. Näin me uudelleen tavattiin Facebookin kautta.
Kerroin myös aviomiehelleni tästä tapauksesta. Itse olen jotenkin uteliaskin kuulemaan vanhoista tutuista ja kuinka heidän elämänsä on mennyt vuosien kuluessa, mieheni mielestä se on vaan leikkimistä vanhoilla tunteilla.
Tämän vuoksi en halua enää kertoa miehelleni jos juttelen FBssä vanhan poikaystäväni kanssa. Toisaalta harmittaa salailu, mutta olen antanut itselleni luvan pitää myös omia ystäviä joita en kaikkia esittele miehelleni, koska häneen tämä sattuu.
Usein olen miettinyt kertooko miehenikään ihan kaikkia kohtaamiaan naistuttuja työmatkoiltaan minulle?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmisellä pitää ja saa olla ystäviä molemmista sukupuolista. Jokaisella on oikeus omiin ystäviin. Mutta ystäviä ei ihan oikeasti piilotella puolisolta. Miehesi mielestä se on leikkimistä vanhoilla tunteilla. Hänellä on oikeus ajatella noin, vaikka outo ajatus onkin. Ehkä hän ei luota sinuun ja siihen, ettei sulla ole mitään taka-ajatuksia eks heilojesi suhteen? Eihän hän kieltänyt sua kuitenkaan olemasta yhteydessä entiseen poikaystävääsi?
Mäkään en tajua esim. tuota, että facebookin kautta suorastaan haalitaan vanhoja heiloja sun muita kavereiksi. Nehän on mennyttä elämää. He elävät omaa elämäänsä, mä omaani. He kuuluivat mun nuoruuteeni ja sillä selvä. Aikuisuuteeni eivät kuulu muut kuin ne tosi ystävät, jotka on kulkeneet rinnallani lapsesta asti.
Vaikka mieheesi sattuukin se, että sulla on omia ystäviä, niin uskon, että häneen sattuu vielä enemmän, kun hän joskus kuulee sun salailleen heitä.
Mää ymmärrän tuon uteliaisuuden kun itte sain kutsun en voinnu vastustaa kiusausta kuulla juoruja kuin on muilla mennyt.
Mies ei tota tajuu häne mielestä haluun vaan entisiä poikaystäviä lämmitää.
Miusta on kaikilla oikeus ystäviin ja oikeus pitää yhteyttä molempiin siis miehiin ja naisiin ei ees tarvii kysyy lupaa kun aikusia ollaan.
Jokasen oma asia kertooko kaikesta kun ei kumminkaan valehtele tai ei petä.
Kohtele lähimmäistäsi niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, siinä on sulle vastaus teetkö nyt oikein vai väärin. Vai jos miehesi hyppää järveen, hyppäätkä sinä myös?