tämä kauhea polemiikki painosta. Jokainen on erilainen ja jokainen näyttää hyvältä eri painossa. Joku näyttää pahalta kun on 2 kg "ylimääräistä" joku näyttää kamalalta jos ei ole vähintään 10 kg "ylimääräistä". Terveys on tietenkin hyvä muistaa, mutta sairaalloista ylipainoa on kuitenkin vasta todellinen lihavuus, muistaakseni se raja meni tuolla painoindeksi taulokossa naisilla 29 tai kolmenkymmenen kieppeillä, jos ei korkeammallakin.
Ja miehiä on niin erilaisia, joku haluaa pikkutytöltä(tai pojalta) näyttävän rinnattoman ja perseettömän laudan, joku toinen tahtoo suuuuuuren naisen kokoa xxl. Minua ei koskaan ole haukuttu, eikä muutenkaan syrjitty, miehiä on aina riittänyt ja nykyään olen onnellisesti avoissa. Ja minä en mikään luuranko todellakaan ole. Laihduttaminen yleensä vain pahentaa terveyden tilaa, ellei kyse todellakin ole tuosta sairaalloisesta ylipainosta. Minun painoindeksini on 27 mailla, ja aina olen terve ollut. Kunto on hyvä, ja jaksan enemmän kuin moni hoikempi.
Eli se mitä yritan sanoa, on se, että ei ne kilot ratkaise, vaan elämäntavat ja ne lihakset siellä rasvan alla. Älkää naiset turhaan laihduttako, ainakaan minkään tyhmän miehen tähden, etsikää mieluummin mies joka arvostaa pehmeyttänne. Oma mieheni on kauhuissaan jos huomaa minun laihtuneen, luut kuulemma tuntuvat liikaa :) Mutta koska kunnostani haluan vähän huolta pitää, en päästä painoa ainakaan enää nousemaan.Ei minua haittaa jos en laihdu, mutta ei minua haittaa jos laihdun. Olen sinut itseni kanssa, olinpa sitten 65 kg tai nykyiset 72 kg.
olen varma että meille kaikille löytyy oma kulta, vaikka olisimmekin juuri sellaisia, kuin meidän on helppo olla.Laihduttakaa vain jos itse tahdotte, vain jos siihen on oikeasti syytä, ja vain jos uskotte tekevänne sen terveellisesti, ja hyvällä mielin. Painosta on turha stressata.
Ja miehiä on niin erilaisia, joku haluaa pikkutytöltä(tai pojalta) näyttävän rinnattoman ja perseettömän laudan, joku toinen tahtoo suuuuuuren naisen kokoa xxl. Minua ei koskaan ole haukuttu, eikä muutenkaan syrjitty, miehiä on aina riittänyt ja nykyään olen onnellisesti avoissa. Ja minä en mikään luuranko todellakaan ole. Laihduttaminen yleensä vain pahentaa terveyden tilaa, ellei kyse todellakin ole tuosta sairaalloisesta ylipainosta. Minun painoindeksini on 27 mailla, ja aina olen terve ollut. Kunto on hyvä, ja jaksan enemmän kuin moni hoikempi.
Eli se mitä yritan sanoa, on se, että ei ne kilot ratkaise, vaan elämäntavat ja ne lihakset siellä rasvan alla. Älkää naiset turhaan laihduttako, ainakaan minkään tyhmän miehen tähden, etsikää mieluummin mies joka arvostaa pehmeyttänne. Oma mieheni on kauhuissaan jos huomaa minun laihtuneen, luut kuulemma tuntuvat liikaa :) Mutta koska kunnostani haluan vähän huolta pitää, en päästä painoa ainakaan enää nousemaan.Ei minua haittaa jos en laihdu, mutta ei minua haittaa jos laihdun. Olen sinut itseni kanssa, olinpa sitten 65 kg tai nykyiset 72 kg.
olen varma että meille kaikille löytyy oma kulta, vaikka olisimmekin juuri sellaisia, kuin meidän on helppo olla.Laihduttakaa vain jos itse tahdotte, vain jos siihen on oikeasti syytä, ja vain jos uskotte tekevänne sen terveellisesti, ja hyvällä mielin. Painosta on turha stressata.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En nyt mitenkään halua provosoida, mutta onko
siis sinusta seuraava kaava ok:
1) mennään naimisiin
2) nainen lihoo, sanotaan vaikka painoindeksiin 31
3) mies rakastaa naista, mutta ei kiihotu enää
hänestä
4) nainen ottaa eron ja hakee toisen miehen, jolla
on eri mieltymykset
Minun käsitykseni naimisiin menosta on varsin selkeä.kunnes kuolema meidät erottaa. Se pätee sekä mieheen että naiseen, ja eroaminen otetaan nykyään liian kevyesti. Jos nainen ei ole niin sitoutunut mieheensä, että on valmis jättämään tämän,oli syy mikä tahansa, ei naimisiin olisi pitänyt mennäkkään. Jos taas mies on niin omien tottumiuksiensa orja, niin että rakkaus naiseen jää toiselle sijalle ulkonäön jälkeen, vaikka nainen muuttusikin, ei heidän koskaan olisi pitänyt mennä naimisiin.
Nainen voi muuttua paljonkin, häneltä voidaan joutua poistamaan rinta.Harva mies kiihottuu yksirintaisesta naisesta, mutta onko oikein silti erota? Ei. Jos rakastaa tarpeeksi, ei ulkonäöllisten seikkojen tulisi vaikuttaa.
Ja miksi nainen sitten lihoo? Siihen on aina syy. Joko nainen on masentunut, tai stressaa, ja syö hermoihinsa. Jos nainen joka on ollut kauan saman painoinen ja sitten lihoo yhtäkkiä, on siihen aina syy. Parin jolle käy näin, tulee etsiä syy, ja vasta sitten miettiä vaihtoehtoja. Lihominen voi olla merkki sairaudesta, joko fyysisestä tai psyykkisestä.
Myös miehet lihovat, saavat kaljamahoja ja rasvakerrosta, mutta jättävätkö vaimot heidät _sen_ takia.Harvemmin.
Omassa avioliitossani olen vakavalla mielellä, ja vaikka olisin millainen, mieheni rakastaisi minua. Jos mieheni ei kestäisi esim nopeaa ja yllättävää lihomistani, eikä asiasta päästäisi yli eikä ympäri, niin ero olisi kai ainoa vaihtoehto. Minä en alkaisi elämääni viettämään ihmisen kanssa, joka selvästikkään ei arvosta ja rakasta minua tarpeeksi.Mieheni kuitenkin rakastaa sitä mitä on sisällä, ei sitä mitä on ulkona. Minun onnekseni hän myös kiihottuu siitä mitä on sisällä, ei siitä mitä on ulkona.
Pinnallisia suhteita on nykyään niin paljon, että on vaikea sanoa ettei saisi erota, suhteessa, jossa toinen on onneton, ei kuitenkaan kannata pysyä.
Tässä kysyeisessä tilanteessa rakkaus on siis eriasia kuin seksi. Se minua ihmetyttää. Minulle ne ovat hyvin lähellä toisiaan, ja vaikka mieheni lihoisi 25 kg, uskon syvästi että kiihottuisin hänestä ihan yhtä paljon. Ja minä en pidä lihavia miehiä komeina.
Joten missä/kenessä vika...En tiedä.
Tätä ongelmaa ei kuitenkaan tulisi, jos jokainen pari miettisi suhteensa lujuutta, ja rakkaudensa määrää ennen avioliittoa.
Ohjeeni oli lähinnä naisille jotka ovat avoliitossa, tai vasta seurustelevat, tai ovat kenties sinkkuja. Avioliitto on aina asia erikseen.
-Jos nainen lihoo, hänen ei pidä laihduttaa miehen
vuoksi.
-Mies ei voi rakastaa naista, jos nainen ei miehen
mielestä enää ole kiihottavan näköinen.
-Jos nainen ei enää kiihota miestä, tulee naisen
jättää mies, mutta ehdottomasti
ei siinä tapauksessa, jos ollaan jo virallisesti
naimisissa.
---
Anteeksi, jos yhteenvetoni nostattaa karvat
pystyyn (joskin se on sen tarkoitus).
Olen kyllä 95%:sti sinun alkuperäisen viestisi
kanssa samalla linjalla.
Siitä olen kuitenkin ehdottomasti eri mieltä, että
miksi puolisoiden ei tulisi olla kiinnostuneita
omasta ulkonäöstään toisten vuoksi? Mielestäni
osoittaa todellista rakkautta, että vielä monen
yhdessä vietetyn vuoden tai vuosikymmenen jälkeen
halutaan näyttää kauniilta tai komeilta toisen
vuoksi ja nähdään sen eteen vaivaa. Ja sehän on
yksilöllistä, mitä kukakin pitää kauniina.
ihan samaa mieltä, mutta missaat pointtini. Miksei nainen muka ole kaunis vaikka lihoisi? Jos nainen oli naimisiin mennessään ollut 20 vuotta nälkäkuurilla, ja siten onneton (vaikka onnellinen suhteessaan) ja sitten naimisiin mentyään uskaltaa vähän hellittää kun on jo miehen "napannut", ja sattuu lihomaan, niin miksi mies ei enää kiihotu? kuten sanoin, minulle rakkaus ja seksi ovat niin lähellä toisiaan, että jos mieheni ei sisällöltään muutu, niin ihan yhtä kiihottavana hän pysyy.
-Ei, naisen ei pidä laihuttaa _miehen_ vuoksi, mutta mies voi kyllä parhaansa mukaan saada naisen ymmärtämään että tämän tulisi laihduttaa _itsensä_ ja _terveytensä_ vuoksi.Pelkän miellyttämisen halun takia ei lahduttaminen kannata, se on aina riski, ja monet laihdutukseen ryhtyneet sairastuvat anoreksiaan tai bulimiaan, tai vaan krooniseen laihdutuskierteeseen.He eivät saa tarpeeksi ravinteita ja heidän hiuksensa ja hampaansa menevät huonoon kuntoon.Ovatpa he sitten tosi kauniita...
-Toki mies voi rakastaa naista, mutta onko suhde tarpeeksi vakaalla pohjalla avioliittoon jos kiihottavuus on kiinni ulkonäöstä? Mieheni kiihottui minusta jo ennekuin oli nähnyt minua kertaakaan...
-Et ilmeisesti lukenut viestiäni kovin tarkasti, siinähän nimenomaan sanoin, että jos minä lihoisin huomattavasti, eikä minun ja mieheni suhde sitä kestäisi, eikä siihen ongelmaan ratkaisua löydettäisi, olisi ero varmaankin ainoa vaihtoehto. (olen siis naimisissa)
--
ihan kiva saada fiksua krittiikkiä, yleensä täällä kirjoittelevat pennut, joilta menee sanat solmuun ja pillu ja kyrpä sekaisin =D
En sanonut koskaan ettei puolisoiden tulisi olla kiinostuneita ulkonäöstään toisten vuoksi,minä sanoin pitäväni huolta siitä etten liho enempää, osittain kuntoni takia, ja osittain tietenkin siksi että tiedän mieheni pitävän minusta juuri tällaisena.
Kuten sanoin, tarkoitin neuvoni ihmisille, jotka eivät ole vielä löytäneet sitä oikeaa, tarkoitin että heidän ei tule ottaa sellaista joka haluaisi heidät vain missimitoissa, koska löytyy myös sellaisia miehiä, jotka haluavat reheviä naisia.On asia erikseen jos nainen itse haluaa olla laiha,siinähän laihduttaa sitten, mutta en vain ymmärrä, miksi kaikkien meistä tulisi olla mallimitoissa.Ja monet nuoret naiset ihan oikeasti kuvittelevat etteivät koskaan "saa miestä" jos eivät ole langanlaihoja.
Olen pahoillani ettei alkuperäisen viestini tekstiasu ollut tarpeeksi selkeä.
niin piti sanomani tuohon ettei naisen kannata laihduttaa vain miehen mieliksi vielä sen, että laihdutus joka ei lähde itsestä, ja sen tajuamisesta, että jotain on vialla, ei joko onnistu ollenkaan, tai kilot tulevat takaisin hyvin pian, joskus jopa tuplana, joten siksi ei naisen tule laihduttaa _vain_ miehensä tähden.
-Naisen ei siis pidä laihduttaa miehen vuoksi,
mutta entä parisuhteen toimivuuden, seksin
riittävyyden, itsensä arvostuksen ja oman
terveyden mukaanlukien mielenterveys? Kyllä se
niin on, että kun nainen lihoo tarpeeksi, niin
mies kuin mies alkaa välttää seksiä. Ja tämä siitä
huolimatta, että vielä rakastaa ja nainen on
edelleen sama ihana lutuinen oma rakas, samat
jutut, samat vitsit, hauskaa yhdessä jne. Kuten
sanoit, harva mies kiihottuu yksirintaisesta
naisesta. Minä sanoisin siihen, että harva
lopettaa silti rakastamisen rintasyövän takia. Ja
eikö se laihdutus sitten lähde itsestään, jos
nainen _haluaa_ miellyttää miestä, koska rakastaa
tätä??? Silloinhan se tietenkään ei lähde, jos
mies/lääkäri puoliksi pakottaa. Lääkärille se
suotakoon, mutta miehelle hyvin epäkorrektia.
-Sori vaan, mutta 99,9%lla ihmisistä ulkonäkö
vaikuttaa seksuaaliseen kiinnostukseen ja
kiihottumiseen. Niinhän itsekin sanoit sen
yksirintaisen kohdalla. Toden totta, että monet
pitävät rehevistä naisista, itseasiassa suurin osa
aikuisista miehistä. Kirjoitat, kuin sinulla
olisi "paino-ongelma" ja miestäsi se ei haittaa,
vaikka todellisuudessa olet tavallisen rehevä
seksikäs nainen, ja suhteenne on muutenkin kaikin
puolin kunnossa.
-Kyllä luin melko tarkkaan molemmat kirjoituksesi.
Ja tarkistinkin vielä. Sanoit että antamasi ohje,
ettei pidä laihduttaa miehen tähden vaan pitää
etsiä toinen mies, oli suunnattu sinkuille,
seurusteleville ja avoliitossa oleville. Ja että
käsityksesi avioliitosta on selvä, kunnes kuolema
erottaa. Ja sinulle ero on vaihtoehto silloin, kun
elää ihmisen kanssa, joka ei arvosta ja rakasta
sinua. Minun hypoteesi oli, että mies rakastaa,
vaikka ei halua seksiä _vaikeasti ylipainoiseksi_
lihoneen naisen kanssa.
Siis pointtisi olikin se, että miksi nainen ei voi
olla kaunis vaikka lihoisi? Katsojasta se on
kiinni, ja siitä kuinka paljon lihoo.
Mutta sitten otat kantaa myös sellaisiin
ongelmiin, joista sinulla ei ole parempaa tietoa.
Sinulla on vain kauniita ajatuksia siitä,
millaisia ihmisten tulisi olla, miten heidän
tulisi suhtautua eri asioihin. Millaiset heidän
seksuaaliset viettinsä tulisi olla. Millaisissa
tilanteissa voi rakastaa. Pitää harkita naimisiin
menoa, jos toisen ulkonäkö vaikuttaa
kiinnostukseen. Kaipa sinulla on siihen tässä
foorumissa oikeus, mutta niinpä on minullakin
kommentoida.
Ja sitten loppukevennys, sinä olet mielestäni
vallan fiksu nainen, ja hyvää tarkoitit
alkuperäisellä viestilläsi. Sitä ettei teinit ja
parikymppiset laihduta itseään hengiltä,
koska pojat katsovat missikisoja. Mutta tämän
aihepiirin ympärillä on myös "todellisia
ongelmia", siksi ehkä kärkevä kannanottoni.
Nyt painun sänkyyn, jos sinne mahtuu.
Hyvät jatkot, no hard feelings =)
toki olet jälleen oikeassa.Mutta missaat jälleen pointtini.
-sanoessani että laihduttaa ei tule miehen takia, tarkoitan ettei vain miehen takia.Ja älähän sano että mies kuin mies kammoaa lihaavaa naista, niin se ei ole. Veljeni vaimo on valtava, siis oikeasti niin lihava, että laihduttaminen olisi mielestäni terveyden takia pitänyt aloittaa, ja reilut 70 kg sitten.Ja miten sinä olet niin kamalan viehättynyt siitä ajatuksesta että minä väittäisin ettei mies rakasta jos ei kiihotu. Minähän nimenomaan sanoin, että voi toki rakastaa.Mutta teksti oli mielipidekirjoitukseni, ja mielipiteeni on, että naimisiin ei tulisi mennä liian kevyin perustein. Rakkautta on monen laista, jokaisella parilla omansa.Ja et myöskään ymmärtänyt mitä tarkoitan sanoessani, ettei lihomisesta pääsisi yli eikä ympäri.Se tarkoitti että asiasta puhutaan, käydään kenties lääkärillä, yritetään kaikin mahdollisin keinon pelastaa suhde.Jos mies sen jälkeeenkään ei kiihotu, niin mitä muuta siinä voi kuin erota? Elää selibaattiliitossa, tai sopia, että ollaan vaan naimisissa, mutta käy sinä panemassa pienempiä naisia, minä etsin rakastajan joka pitää minusta...Aika harvinaista, vain mitä.
Ja ei mitenkään kivaa naiselle,mutta minkäs teet?Ja ei laihdutus ei lähde itsestä, jos vain haluaa miellyttää.Paljon painavampi syy on juuri terveys,mutta minä en tietenkään mahda sille mitään, että monet naiset silti jatkuvasti ovat laihdutus kuurilla pitääkseen miehensä.Minä olen lähinnä sitä mieltä, että jos täytyy jatkuvasti tehdä jotain _NIIN_ äärettömän epämiellyttävää kuin laihduttaa, niin onko se mies sitten sen arvoinen...
-mutta hyvä herra, suuren osan mielestä minulla on paino ongelma.Ei toki omasta mielestäni, mutta hyvin monet sanovat 20 liikakilon olevan ongelma. Painotan sitä että mieheni pitää minusta siitä huolimatta, koska haluan saada teinit tajuamaan, ettei vain luurangoilla käy flaksi. Juu niinhän se vaikuttaa, ulkonäkö kiihottumiseen siis, mutta tarviiko minun silti ymmärtää sitä, että ihmiset ovat niin pinnallisia? olen mieluummin sinisilmäinen, enkä ymmärrä :)
-no tuo meni ainakin oikein, ja minä kerroin ensimmäisessä viestissäni hypoteesiisi vastauksen.Ehkä olin epäselvä, mielestäni pointtini voisi tiivistää seuraavasti: jos ei mikään auta, ja nainen kuinka yrittää muttei laihdu, eikä mies todellakaan kiihotu naisesta, vielä vuoden yhteisen yrittämisen jälkeenkään, niin en näe muuta vaihtoehtoa. Minulle ei olisi,koska seksi on minulle tärkeää, ja itsetuntoni tippuisi miinus kymmeneen, jos olisin miehen kanssa joka ei haluaisi minua.Olisi parempi olla yksin.Minä olen nuori, ja olen myös sinisilmäinen, ja vaikka olen avioliitossani valmis tekemään monia myönnytyksiä ja miljoonia kompromisseja, niin vaikean paikan tullen, olen kuitenkin omanaiseni, minä tulen ensin, ja oletan että myös mieheni ajattelee vakavissa asioissa ensin itseään, sitten vasta minua.Ehkä se on itsekästä, ehkä kylmää, mutta suhde toimii, ja minä en todellakaan jäisi liittoon jossa saan jokapäivä alitajuisista viesteistä lukea olevani ruma ja seksitön, kammottava löllämonsteri.Niin ja yhä minä en ole sopiva kommentoimaan mitä tulisi tehdä tilanteessa missä rakastaa muttei kiihotu, sehän on kuin sisarrakkautta, tapa jolla rakastaa äitiään...Onko se sitten oikeaa rakkautta, kysyn minä? Mutta en oleta saavani haluamaani vastausta, koska olen vaan pää täynnä kauniita ajatuksia...
Olen täsmälleen samaa mieltä!Katsojasta se tosiaankin on kiinni, ja jos oma mies on huono katsomaan...No pikkuisen kärjistän, mutta uskon mielipiteeni jo olevan selvä.
Otan kantaa ongelmiin mistä minulla ei ole parempaa tietoa? Tiedätkös sinä mistä minulla on parempaa tietoa ja mistä ei? Ja entäs sitten? Eikös suomessa ole sananvapaus. Toistuvasti sanon yllä olevassa tekstissä olevani sinisilmäinen, olen siis tietoinen siitä että ajatukseni ovat kauniita, ja osin pinnallisia.Mutta ne ovat minun ajatuksiani, ja minusta on ihanaa että ne ovat kauniita, ja ihanteelllisia. Minä olen onnellinen siitä, etteivät kaltaisesi ihmiset ole saaneet minua näkemään kaikkea maailman raadollisuutta, että olen pysynyt nuorena, ja jollain tapaa viattomana.Minulla on monia muitakin kauniita ideoita avioliitosta,ja monista muistakin asioista, mutta sen tulisi kai olla minun asiani? Ja omasta mielestäni en ole kertaakaan sanonut,"sinun tai yleensä muiden ihmisten tulisi sopia minun käsitykseeni maailmasta ja ihmisestä, rakkaudesta ja seksistä" En oleta olevani oikeassa, kaikki mitä sanon ja kirjoitan muokkautuu sen mukaan mitä uskon, mutta en kertaakaan sanonut että juuri minun uskomukseni olisivat ainoat oikeat. Ja itseppä pyysit minun mielipiteitäni, provosoivilla ja karvat nostattavilla kirjoituksillasi,joten ei ole sinun asiasi kritisoida minun mielipiteitäni, en minäkään kritisoi sinun, tuon vain oman kantani esille. Kirjoituksissani sanon useaan otteeseen, minä,minun,itse...Ne tarkoittavat ajatusten ja mielipiteiden olevan vain omakohtaisia käsityksiäni, ei ylimaallisia käskyjä joita tulisi kaikkien noudattaa.
kiitos myönnytyksestä, minä en ole niin varma siitä olenko fiksu nainen, joskus tuntuu toivottomalta, kun ihmisiltä puuttuu ihanteet ja positiiviset mielikuvat ja asenteet.Tulee ihan sellainen olo, että mahdampa olla typerä ja lapsellinen, hullu suorastaan.Mutta minä en mahda asialle mitään, ja olen hyväksynyt sen.Ja toki tiedän että aihepiirin ympärillä on myös _todellisia_ ongelmia, mutta sinun kirjoituksestasi saa sen kuvan, että vain kenties sinua tai jotain läheistäsi koskettavat ongelmat olevat oikeita. Eikö anoreksia ja bulimia ole oikeita ongelmia? Eikö miesten naurettava ylivalta naisiin laihuuden ja kauneuden varjolla ole oikea ongelma? Minä tunnen monia nuoria naisia, jotka eivät ole yhtä lempeämielisiä kuin minä, ja palaisivat toivosta hirttää sinut.Naisia joilla ei ole enää toiveita normaaliin terveeseen elämään, koska anoreksia on sairausta josta ei parane, vähän kuin alkoholismi. Mielestäni on hyvää, jos vain yritänkin saada nuoret olemaan laihduttamatta, uskon näin ehkäiseväni tulevia elämänsä menettäneitä luurankoja. Ja minusta heillä on _ihan_oikeita_ongelmia.
Jos olenkin sinisilmäinen, niin sinä olet kapeakatseinen,uskot tietäväsi kaiken paremmin, koska sinulla on takanasi kokemuksia ja _oikeita_ ongelmia.No kaikella kunnioituksella haistahan kukkanen jonka lehmä eilen söi :) Ei sinun mielipiteesi ole sen oikeampi kuin minunkaan, ja koska muka kielsin sinua kertomasta niitä tällä palstalla? Minä olen varsin tyytyväinen saadessani kerrankin keskustella täällä, mutta lopulta ylimielinen aseenteesi alkaa ottaa pattiin.
Nyt menen vaalimaan kauniita pohjattomia aatteitani, suojaamaan itseäni kyynikkoja ja toivon menettäneitä vastaan. Kysympä vaan, että jos useampi ihminen muistaisi joitain kauniita arvojaan, joita heillä on joskus ollut, niin olisiko maailma parempi paikka? Tuskin, sanot, mutta sisääsi jää kytemään epäilys...
hyvät syksyn jatkot, I'm outta here!
Anteeksi jos ymmärsin tämän väärin, mutta sanoit
jotenkin, että sinulle seksi on yhtä kuin rakkaus.
Siitä päättelin, että mielestäsi ei voi olla
rakastaa, jos hän ei kiihotu.
Eroaminen ei kyllä pelkän seksin takia ole aina
järkevä ratkaisu. Ehkä se on mahdollista nuorilla
lapsettomilla pariskunnilla, mutta ei
missään nimessä kaikissa elämäntilanteissa.
Seksihän on kuitenkin vain yksi osa-alue elämässä.
Sanottakoon sitä seksitöntä rakkautta sitten
"sisarrakkaudeksi" tai miksi hyvänsä, mutta kyllä
sen mielestäni pitää riittää pitämään suurperhe
yhdessä. Aatteista ja arvoista puheenollen, tämä
voisi olla hyvä lisä myös sinulle. Mielestäni on
pinnallista, että erotaan seksin vuoksi, vaikka
yhdessäkin tultaisiin toimeen.
Niin, ja kyllä voisin edelleen sanoa, että otat
kantaa ja annat neuvoja ongelmiin, joiden
kokonaisvaltaista kuvaa et ole ymmärtänyt. Tokihan
sinulla on siihen oikeus, niinkuin jo sanoin.
Sillä, että mainitsin myös omasta oikeudestani
kirjoittaa täällä, en tarkoittanut sitä, että sinä
olisit sitä kieltänyt.
Se, että ulkonäkö vaikuttaa kiihottumiseen, ei
johdu siitä, että ihmiset ovat pinnallisia, se on
osa evoluutiota. Toki tämä maailma ja tämä maa on
täynnä myös pinnallisia kusipäitä, joiden mielestä
aerobic ohjaajan vartalo on ainoa naiselle sopiva,
ja tuovat mielipiteensä pontevasti esille.
Niin, voisin kyllä sanoa, että sinisilmäisyytesi
ei todellakaan vaikuta negatiivisesti
älynlahjoihisi ja kirjoitustaitoosi =) Anteeksi,
jos olen antanut kuvan, että ymmärrän kaiken
paremmin. Sinä tunnut tietävän esimerkiksi
syömishäiriöistä paljon enemmän kuin minä, mutta
voisin silti väittää, että tämä kyseinen ongelma
on minulle tutumpi ja olen sitä miettinyt monelta
kantilta monta vuotta enemmän kuin sinä. Toki olen
varmaankin kapeakatseinen, koska ryhdyin
kritisoimaan muutamaa lausetta ensimmäisestä
viestisi. Mielestäni antamasi yleisluonteiset
ohjeet naisille eivät vain olleet aivan sopivia
kaikkiin tilanteisiin, ja siksi niihin puutuin. Ja
anteeksi myös siitä, jos "ylimielinen asenteeni
ottaa pattiin". Yritän jatkossa olla nöyrempi.
Päätän tämän todella antoisan keskustelun osaltani
tähän. Toivotan Sinulle (ja kaikille muillekin)
mukavaa syksyä, ja tuoreiden ruusujen raikasta
tuoksua =)
vaan pakko kommentoida tota, että kun mies on
"napattu"-juttua. Onko olemassa vielä naisia,
joille koko elämän perusta on miehen saaminen ja
vanhanpiian pelossa eläminen?
Tuli vaan mieleen, että kuinka moni nainen ihan
oikeasti pitää itsensä hoikassa kunnossa ja kun
pappi on sanonut "aamen" lähtee mässäily
liikenteeseen? Eikö tämä ole itsensä ja miehen
pettämistä? Onko koko elämä odotettu ja panostettu
vain sitä hetkeä varten kun "pääsee naimisiin"?
Kuulostaa jotenkin vanhanaikaiselta; naiseuden
mittaeina toimii avioliitto.
Minä olen normaalipainoinen ja laihduin vielä
hieman kun tapasin mieheni, en koskaan halua olla
ylipainoinen (joskus teininä oli muutama
ylimääräinen kilo). Jos synnytän joskus, niin
tiedän kyllä siitä kertyvän painoa, jota on
erittäin vaikea saada pois, mutta uskon itseni
kuitenkin yrittävän; yhdelläkään
"äiti-ystävistäni" ei ole enää liikakiloja.
- Sanoit, että avoliitto on aivan eri asia. Lain
mukaan se onkin. Asun avoliitossa Enkä tiedä
haluanko naimisiin vaikka olemme olleet yhdessä jo
vuosia. Ei suhdetta voi mitata sillä onko
naimisissa vai ei. Olemme kokeneet kaikenlaista
yhdessä, mitä olisimme kokeneet avioliitossakin.
En jaksa enempää kirjoittaa, kun muuten tekisin
romaanin =)
Ei pahalla! Hauskaa syksyä!