Valmistautuminen pääsykokeisiin työn ohella

Sisäänpäässeet lukevat yleensä n.6-8 tuntia 5-7 päivää viikossa. Jos olet kokopäivätyössä (>40h/pv), niin pisimmät lukupäivät kannattaa sijoittaa viikonlopulle. Jos keskiverto viikottainen lukumäärä olisi 40 tuntia ja luet lauantaisin ja sunnuntaisin 10 tuntia, niin viikolle jää sitten jaettavaksi vielä 20 tuntia, eli 4 tuntia päivässä. Aika raskaalta tuo varmasti kuulostaa, mutta moni on aikaisemminkin päässyt työskentelyn ohessa sisään.

Toisaalta voit toki panostaa myös lukemisen laatuun ja vähentää sen määrää sen mukaan. Kaikki aika kannattaa kuitenkin käyttää hyväksi, joten ei kannata ajatella, että sisäänpääsy olisi mahdollista kovin pienellä ajallisella panostuksella. Onnea hakemiseen!

Itse luin oikiksen pääsykokeisiin (Turku) työn ohella 2013 ja otin kaikki kesälomat vähän palkatonta vapaata pääsykokeisiin lukemista varten. Luin vähintään 9 h/päivä ja sanon, ettei vähempi olisi riittänytkään. Olen varma, että ilman breikkiä töistä en olisi päässyt sisään. Pääsykokeisiin lukeminen ei ole leppoisaa, vaan raakaa työtä. Lomalla lukeminen toi lisämotivaatiota sisään pääsemiseen, koska feilaus olisi tuottanut todella raskaan seuraavan työvuoden.

Työn ohessa lukeminen ei ole ihan niin simppeliä vaikka olisi miten siisti ja mukava sisätyö, koska asioiden omaksuminen vaatii aikaa. Töitten jälkeen on joka tapauksessa aivojen paras vireystila menetetty,. Joten tässä arvokas vinkki jos todella mielit sisään päästä: OTA LOMAA.

1) Oikis
2) kokopäivätyö

Valitse toinen.

Itse olen hoitovapaalla, otin lapsille hoitajan ja luen. -Tiedän ettei ensikeväänä pomoni minulle mitään lukulomia myöntäisi.

Minä hain työn ohjella Turkuun pari vuotta sitten. Tein neljäpäivästä viikkoa, luin sen viidennen arkipäivän. Luin tietty myös viikonloppuna ja kevään vapaapäivinä mahdollisimman paljon ja iltaisinkin usein. Lisäksi mulla oli valmennuskurssin etämateriaalit ja harjoituskokeet käytössä.

En päässyt ja se johtui siitä, etten ollut pystynyt käyttämään tarpeeksi aikaa lukemiseen. Olen VTM ja opiskelut ja tentit sujuivat aina tosi hyvin. Mutta oikiksen pääsykokeessa pärjätäkseen olisi pitänyt omaksua asiat niin tarkasti, ettei aika työn ohessa siihen riittänyt.

Toinen hankaluus oli oikeustapaustehtäviin vastaaminen. Yleensä kyllä tajusin, mikä niissä on punainen lanka ja mitkä on relevantit seikat vastaamisen kannalta. Mutta se vastaustekniikka oli niin omanlaisensa ja erilainen just esim. valtsikan esseevastausten kanssa, etten sitäkään tuolla panostuksella ehtinyt kunnolla oppia.

Itse viime vuonna tein kokopäivätyötä ja paikka Turun oikkiksessa jäi haaveeksi. Olin töissä arkisin 7-15 ja kirjastolla istuin 15.30-21. Suurimmaksi osaksi arkena viettetty kirjastolla olo oli torkkumista kirjojen kanssa. Viikonloppuisin ja kevään ylimääräsillä vapailla yritin lukea 8-10h/pv ja nuo päivät olivat tehokkaimpia. Pidin lomaa kaksi viimeistä viikkoa ennen pääsykoetta ja koitin tehdä loppukirin. Kirjat sain luettua loppujen lopuksi 8 viikossa kuitenkin 5krt läpi ja olin suht itsevarma osaamiseni tasosta, mutta karu totuus lävähti vasten kasvoja heti kun kysymykset sain luettua läpi. Viime vuodesta viisastuneena tämän kevään keskityn pelkästään lukemiseen.

Eihän se mahdotonta ole, mutta erittäin haastavaa. Itse en kyennyt :/ Tsemppiä ihan älyttömästi! :)

Tein sen kokopäivätyön ohessa onnistuen, mutten ekalla. En suosittele, aivan liian raskasta. Voi toki onnistua, mutta silti. Muista että oikiksen pääsykokeessa onnistuminen ei periaatteessa mittaa taitoa, lahjakkuutta tai sovelutuvuutta vaan valitettavasti lähinnä kuulutko asperger-oireyhtymään tms. Kateellisten puhettako? Ei, been there, done that. Helsingissä vuosina nakki ja kivi.

Tsemppiä! Itse luin aikanaan kokopäivätyön ohessa, ei ollut helppoa ei, jokainen minuutti päivästä meni eikä aikaa jäänyt yli, paitsi yhtenä päivänä kun oli pakko päästä ulos nauttimaan keväästä, mutta kun tarpeeksi jotain haluaa, ei mikään ole mahdotonta. Hetkeäkään en ole katunut, oli mun elämäni paras kevät ja erityisesti se hetki kun se palkittiin sisäänpääsyllä! Uskon, että työnteko myös toi aikatauluun järkeä, sillä se aika joka lukemiselle oli varattu, oli käytettävä 100% keskittyen. Uskon, että hoidin homman paremmin, kuin jos olisi ollut koko päivä käytettävissä. Ja sen lisäksi sai aivot nollattua kun kävi töissä, eli pysyi perspektiivi elämään ja näki muita ihmisiä eikä pelkkiä kirjoja. Kukin toki tyylillään, mutta jos on itsekuria, ei työnteko estä sisäänpääsyä!

Itse pääsin oikeustieteelliseen ensimmäisellä hakukerralla. Takana oli VTM-tutkinto ja sisäänpääsy tuolle alalle oli vaikeampaa kuin OTK-tutkintoa suorittamaan (ko. alaa pääsi suorittamaan vain 7% hakijoista ja oikikseen pääsi muistaakseni omalla hakukerralla 14% hakijoista). Työskentelin kokopäiväisesti 8-16 töissä kevään ajan, mutta pystyin lukemaan hyvin oman työni ohella. Ovi vaan kiinni ja kirja käteen. Työ jossa työskentelen ei ole mitään rakettitiedettä vaan hyvin voi esim. 5h työpäivästä lukea ja sitten tehdä ne työt päivän päätteeksi. Otin myös runsaasti palkattomia päiviä, jotta pystyin keskittymään koko päivän lukemiseen (toki otin myös vuosilomia). Illat, yöt ja viikonloput menivät 100% lukemiseen. Toki tuli käytyä päivittäin lenkillä koiran kanssa uimassa työpäivän aikana, mutta siinäpä se sitten ulkoilu oli. Muuta elämää ei kevääseen mahtunut. Otin myös valmennuskurssin etäkurssin, mutta ei siitä paljoa hyötyä ollut.
Oma menestyksekäs tapa opiskella oli:
1. Luin kirjat läpi ajatuksella kertaalleen (hahmotin kokonaisuutta)
2. Luin kirjat uudelleen läpi ajatuksella, mutta nyt tein alleviivauksia ja merkintöjä kirjoihin (tärkeät kohdat, sanat jne)
3. Tein tiivistelmät jokaisesta luvusta, termeistä
4. Tein mind map it jokaisesta tärkeästä kokonaisuudesta
5. Kirjoitin kirjat koneelle puhtaaksi
6. Luin äänitteelle tärkeät kohdat, termit, kirjan sisällön.....kuuntelin äänitettä urheillessani, nukkuessani.
7. Tein valmennuskurssin tehtäviä lopuksi, olivat helppoja kun tiesi jotain.
8. Tein tiiviin aikataulun koko keväälle, jossa pysyin ja itseasiassa ohitin sen. Pyrin lukemaan noin 10-14h päivässä.
Pääsykokeessa tärkeää oli se, että oikeasti rentoutui eikä alkanut itkeskellä, kuten jotkut teki. Ei elämä ole siinä pääsykokeessa. Itseäni ainakin auttoi pääsykokeessa se, että ympäristö oli tuttu (sama yliopisto) ja se, ettei elämä tähän kaadu jos ei pääse sisään (on jo yksi tutkinto).

Superopiskelijalla tuossa yllä ihan käyttökelpoisia neuvoja. Itse pääsin kertayrittämällä Joensuuhun, ilman valmennuskursseja. Luin noin 8h /päivä, ei vapaapäiviä. Ongelmana oli ennemminkin se, että aika meni niin nopeasti että olisin mielellään lukenut enemmänkin kerralla, kun oli joku asia mistä innostuin. Ne ahaa-elämykset kantoi koko pääsykoekevään.

Lukusuunnitelmani oli löyhä, hahmottelin kalenteriin vaan sen mitä pääsykoekirjaa luen milloinkin ja kuinka monta päivää putkeen, että saa "kierrätettyä" riittävästi. Aluksi luin yhtä kirjaa 3 pv kerrallaan, loppuaikana yhtä kirjaa aina päivän ajan. Kirjoissa olleet suorat pykälälainaukset luin ääneen ipodille ja kuuntelin esim. tiskatessa. Tein myös vaikeasti opittavista asioista noloja lauluja tai riimityksiä. Kun sai sävelmän mieleensä niin sanatkin tuli kuin apteekin hyllyltä. Suosittelen! Tosin siihen voi varautua, että luritukset suorastaan imeytyy aivoihin, muistan ne (valitettavasti) vieläkin.

Koitin tehdä jotain muistiinpanoja / selittää asioita omin sanoin paperille, mutta se ei oikein tuntunut toimivan. Luovuin siitä aika pian ja alleviivailin pitkin luku-urakkaa erivärisillä tusseilla, tein merkintöjä paljon ja post it lappuihin kirjasin erilaisia listoja. Jos en älynnyt jotain asiaa, katsoin lakeja tai ihan reteesti vaan googlasin. Pyrin koko luku-urakan ajan omaksumaan ja ymmärtämään asiat, asiayhteydet ja kokonaisuuden. Opin asiat heti, kun selvitän ne itse. Toimii siis minulle paljon paremmin kuin valmennuskurssit.

Pääsykoepäivänä tuntui, että voi kun olisi ollut vielä viikko aikaa lukea, niin SITTEN olisin osannut kaiken täydellisesti ja ulkoa. Kävin tekemässä Joensuun pääsykokeen Turussa, oli kuuma ja hermostutti katsoa kun porukka vielä viime minuuteilla luki pääsykoesalin edessä. Yritin katsoa muualle etten antautuisi angstin valtaan mutta päädyin katsomaan pari juttua. Se oli ihan turhaa. Tietenkin saliin mennessä nimeäni ei huudettu joten siitä sai vielä vähän extra tärinää käsiin. Asia järjestyi, mutta koko pääsykokeen ajan kaihersi mielessä, että mitä jos ilmottautumisessa menikin jokin vikaan. Sain kuitenkin pidettyä pääni koossa. Avainjuttu oli se, että pystyi kaikesta huolimatta rentoutumaan. Tärkeintä olikin hermojen hallinta, sitä ei voi liikaa korostaa. Kaikki on kuitenkin lukeneet ja suurin osa todella paljon, joten se että saa pidettyä pään kylmänä voi olla ratkaiseva juttu.

Oma asenne on oltava kohdillaan, pitää olla varma siitä että pystyy ylittämään itsensä eikä vertaa itseään muihin. Keskittyy omaan suoritukseen, kuin huippu-urheilija. Pitkin luku-urakkaa sain kuulla masentavia faktoja: "Joensuuhun otetaan vaan 40, joista vaan 16 pääsykokeella. Oikö olisi kannattanut hakea Turkuun, kun sinne otetaan enemmän sisään? Sinun ylioppilastodistus ei ole niin hyvä, että sillä pääsisi yhteispisteille. Hakijoita on satoja. Vain todella harvat pääsee sisään. Ihmiset hakee oikikseen monta kertaa." Ajattelin että aina joku pääsee ja tällä kertaa se joku olen minä. Pääsin pääsykokeen perusteella heittämällä sisään.

Terve!

Kiva kuulla, että muita on samassa tilanteessa. Itse olen myös kokopäivätyössä ja haen ensimmäistä kertaa Helsingin Oikikseen tänä keväänä. Otan kuukauden vuosilomani toukokuun alusta pääsykoeviikolle. Nyt hieman epäilyttää, riittääkö tuokaan määrä vai pitäisikö ottaa palkatonta huhtikuun lopusta. Lisäksi yritän tehdä ylitöitä ennen luku-urakkaa, jotta saan tehtyä vastaavasti lyhyempiä päiviä kirjojen saamisen jälkeen - eli parin viikon päästä! Työn ohessa lukemalla voi loistavasti päästä oikikseen, kunhan itse uskoo siihen. Oikikseen pääsyn edellytys ei ole, että lukee kirjat 12 kertaa läpi ja käyttää päivässä 10 tuntia lukemiseen. Se sopii joillekin, mutta monille sopii täysin eri tyyli ja lyhyempi lukuaika.

Itse olen myös kokopäivätyössä mutta pomon kanssa sovittiin kun sopimus allekirjoitettiin, että viimeinen työpäivä on ens maanantai niin pystyn aloittamaan kokopäiväisen luku-urakan heti kirjojen tultua tiistaina.

Joensuun oikkarilla tuossa ylhäällä oli ehkä se tärkein pointti: oma asenne ratkaisee paljon. Pitää lähteä sillä ajatuksella että ykkösellä sisään, eikä vaan kokeilemaan. Ainakin omalla kohdallani kokopäivätyö osaltaan auttaa tässä, koska toista kertaa en tod.näk. pystyisi tällaiseen pääsykoerumbaan varaamaan aikaa.

Itse olen suunnitellut lukevani viikolla joka päivä, mutta enintään 4-5 tuntia, jotta ehdin myös syödä, nukkua ja ulkoilla. Työpäivät rytmittää lukuaikataulua, ja auttaa ainakin omalla kohdallani lukurutiinien järjestämisessä. Viikonloppuisin aion lukea enemmän, ravintoa ja lepoa unohtamatta.

Jokainen tietysti oppii tyylillään, mutta nyt KTM tutkinnon loppumetreillä ollessani hämmästelen noita 10-14 tuntia päivässä lukeneita. Koska jos noin kauan menee asioiden omaksumiseen, niin aika rankat opiskeluvuodet on edessä. En toki vähättele lukemiseen käytetyn ajan tärkeyttä, mutta tuollaisilla tuntimäärillä olisi ehkä syytä kiinnittää huomiota opiskelutekniikkaan. En siis aio ottaa erityisiä vapaita töistä, vaan lukea niin paljon kuin ehdin ja keskittyä asioiden ymmärtämiseen. Tosin, tällä hetkellä pääaineenani on yritysjuridiikka, että oikeustieteelliseen tekstiin täysin perehtymättömällä ne vapaat voivat kyllä tulla tarpeeseen.

Viime vuonna hain Joensuuhun ja jäin varasijalle sen pahamaineisen oikeushistorian tehtävän takia, mistä tälläkin keskustelupalstalla on ollut juttua. Sisäänpääsy ei siis jäänyt kiinni siitä, että olisin tehnyt luku-urakan ohella töitä tai että olisin lukenut liian vähän. Omaa tyhmyyttäni en opetellut ollenkaan noita latinankielisiä termejä, jota sitten kokeessa kysyttiin. Viime vuonna luin siis kaikki viikonloput muun vapaa-ajan mitä liikeni. Tämän ohella jatkoin itselleni tärkeää liikuntaharrastusta, koska oikeasti, jos jätät kaiken muun elämän pois, menet helposti ylikierroksille. No, tämä on tietysti yksilöllistä, mutta itse opin paremmin niin, että käyn pieniä osa-alueilta läpi ja sitten pidän taukoa ja haudon asioita mielessäni. Helpostihan lukupäivän pituudeksi tuo 10 h tulee, mutta ei se suinkaan ole pelkkää lukemista vaan taukoineen.

Tänä vuonna olen ottanut vuosilomaa pari viikkoa ja odotan sitä niin innolla. Haen Lapin yliopistoon ja aineisto on todella mielenkiintoista. KTM -tutkinto on takana, joten en ota ylimääräistä painetta; jos en pääse niin sitten en pääse. Voihan tuota pääsykokeessa käydä istumassa vaikka vielä viisikymppisenäkin ;) Kokonaisuudessaan opiskelun ja työn yhdistäminen on palkitsevaa, etenkin tässä iässä kun baareissa ei tarvitse viikonloppuisin ravata ja aikaa jää muuhunkin :D

Täällä yksi kokopäivätyön, ja melko hektisen sellaisen, ohella Turun oikikseen pyrkivä. Töiden ohella tehty tradenomin tutkinto juridiikan sv:stä takana. Viimeisen vuoden aikana ajatuksissa on kypsynyt ajatus pitkäaikaisen unelman toteuttamisesta, eli hakemisesta vihdoin oikikseen. Toista viikkoa luku-urakasta viedään ja ei tämä helppoa ole ei. Reilun viikon verran lomapäiviä lukemiseen käytettävänä, muu lukuaika sitten iltaisin ja viikonloppuisin. Jo tehdyt opinnot kyllä ainakin jonkin verran helpottavat luku-urakkaa, kun monet termit ja oikeusjärjestelmien pääpiirteet ovat hallussa, mutta kyllä tässä vaan on töitä tehtävänä ja paljon. Toisaalta kaksi kuukautta elämästä on sen verran lyhyt aika, että kyllä sen jaksaa. Tsemppiä kaikille muillekin luku-urakkaan!