Keväällä rakastua repsahdin kuin nuori tytön heitukka - minä "vanha" nainen - ja vielä kaiken lisäksi varattuun mieheen ja vielä kaiken lisäksi välimatkaa liikaa - läpi Suomen - ja viimeeksi on nähty 2 kk sitten. Päivittäin kartutamme Soneran tulosta pitkillä ja tuskaisilla puheluilla. Mitä tässä tehdä? Järki sanoo että lopeta, mutta tunteet sanoo ehkä joskus ehkä joskus........
Kaukosuhde?
Päivänsäde
51367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
se menee minunkin tarinani, aikaa vain on kulunut vasta 1,5 kk:tta. Umpirakastunut, erossa toisistamme, varattuja molemmat. *Huokaisee* ja mitään ei ole tehtävissä hetkeen, ei muuta kuin rakastaa ja ikävöidä.
*Halaan sinua* . Jatkamme vain tätä, tekin siellä, niinkuin mekin täällä.
Rakkaus ei katso ikään, paikkaan , eikä aikaan. Se iskee kuin salama taivaalta.
... on sama stoori täälläkin. Paitsi että emme ole nähneet 4kk:een... Mies on varattu, minä en. Emmekä pidä yhteyttä, koska emme halua mitään soppaa. yhteisten tuttujen kautta vain joskus vähän terveisiä lähetellään... kyllä on riipivää!!! Toisaalta ajattelen, että helpompaa näin, ettei pidetä yhteyttä, pystyn jatkamaan elämääni edes suunnilleen normaalisti. Mutta joka aamu ensimmäisenä ajattelen häntä ja illalla viimeisenä ennen nukahtamista... Ja totta: Rakkaus tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, sitä ei voi estää tai hallita.
Oletpa kyllä vastuuton, kun varattua miestä kihistelet. Aika säälittävää. Mies on kumminkin sen verran naisessaan, ettei todellakaan jätä sitä SUN takia. Hyi sua.
Ja vähäpäät sanovat tollasta vielä RAKKAUDEKSI! Varmaan jälkeenjääneitä vanhoja akkoja tai sit jotain uunobimbo-teini-ikäjäipäälle-kanoja.
Kiva laittaa peliin toisen perhe,aikas lehmän touhua.
Ehkä viisainta lopettaa tuhoamatta monen ihmisen elämää. Hän tulee kyllä vastaasi vapaana jos niin on tarkoitettu.