Olen mies ja olen tuntenut pitempään erään kaverin ja on vietetty aikaa vuosien varrella paljon. Eräässä vaiheessa hän sitten alkoi saunassa puhumaan että hän saattaa olla homo ja että homostelua on harrastanut joskus, olevinaan ei omasta tahdostaan. Tämä tuli ilmi sellaisen jälkeen, kun itse olin juuri ilmaissut jonkin homofobisen ilmaisun, sillä itse olen aivan hetero. No, ajoitus meni ainakin nappiin. Tästä alkoi sitten ystävyyden alamäki.
Omasta puolestani en voinut auttaa sitä että tunsin oloni ensin petetyksi. Tiedän, ei saisi, mutta jos luotettavaksi kaveriksi luulemani ihminen peittelee jotain näin keskeistä elämästään ja käy kaveriporukassamme saunomassa muiden miesten kanssa... no, ymmärrätte kyllä että tunsin että hänen olisi asiasta pitänyt aiemmin kertoa. Ei tässä sitten mitään, kaksi maailmaa kuitenkin kohtasivat.
Kyse on aivan kaappihomosta eli tämä ulostulo sitten alettiin siitä edespäin kieltämään ja hän alkoi kehitellä kaikenlaista kummallista peittelevää käyttäytymistä. Yhtäkkiä tämä olevinaan rakastui johonkin naiseen, vaikkei naisia tällä koskaan (yhtä lukuunottamatta) ollut aiemmin ollut. Rakastuminen oli sitten kuitenkin puhtaasti platonista. Mielestäni kyse oli ilmiselvästä peittelystä. Myös kaikenlaista noloa valehtelua siitä miten oltiin joidenkin tyttöjen kanssa päädytty kämpälle alkoi ilmaantua. Asiassa oli monia yksityiskohtia joiden vuoksi en voinut uskoa sanaakaan.
Tästä eteenpäin minusta on tullut tälle henkilölle jonkin sortin punainen vaate. Minusta tuli se joka nyt kantaa hänen salaisuuttaan ja ilmeisesti aiemmin itseensä kohdistama itseinho alettiin kohdistaa nyt minuun. Minusta tuli jollakin tapaa sen hänen ongelmansa ruumiillistuma.
Jos rohkaisen häntä olemaan oma itsensä tai muuten tulemaan kaapista, saan kaikenlaista vihaa niskaani. Oma on asiansa tietysti. Nyt ystävyytemme on vain hyvin kapea-alaista, sillä tavatessa pitää puhua vain "säästä", siis small talkia tai vastaavaa. Täytyy sanoa että myös kunnioitus ihmiseen on alkanut laskea hänen jatkuvien peittelytarinoiden ja valehtelun kuulemisen myötä... tätä hän harrastaa etenkin kaikille muille kavereillemme, että jos sanoisin heille hänestä, he eivät sitten uskoisi. Jotenkin pahaa tämä kuitenkin tekee, kun uskon että hänelle itselleen olisi parasta kohdata omat asiansa, eikä peitellä ja kokea itseinhoa.
Omasta puolestani en voinut auttaa sitä että tunsin oloni ensin petetyksi. Tiedän, ei saisi, mutta jos luotettavaksi kaveriksi luulemani ihminen peittelee jotain näin keskeistä elämästään ja käy kaveriporukassamme saunomassa muiden miesten kanssa... no, ymmärrätte kyllä että tunsin että hänen olisi asiasta pitänyt aiemmin kertoa. Ei tässä sitten mitään, kaksi maailmaa kuitenkin kohtasivat.
Kyse on aivan kaappihomosta eli tämä ulostulo sitten alettiin siitä edespäin kieltämään ja hän alkoi kehitellä kaikenlaista kummallista peittelevää käyttäytymistä. Yhtäkkiä tämä olevinaan rakastui johonkin naiseen, vaikkei naisia tällä koskaan (yhtä lukuunottamatta) ollut aiemmin ollut. Rakastuminen oli sitten kuitenkin puhtaasti platonista. Mielestäni kyse oli ilmiselvästä peittelystä. Myös kaikenlaista noloa valehtelua siitä miten oltiin joidenkin tyttöjen kanssa päädytty kämpälle alkoi ilmaantua. Asiassa oli monia yksityiskohtia joiden vuoksi en voinut uskoa sanaakaan.
Tästä eteenpäin minusta on tullut tälle henkilölle jonkin sortin punainen vaate. Minusta tuli se joka nyt kantaa hänen salaisuuttaan ja ilmeisesti aiemmin itseensä kohdistama itseinho alettiin kohdistaa nyt minuun. Minusta tuli jollakin tapaa sen hänen ongelmansa ruumiillistuma.
Jos rohkaisen häntä olemaan oma itsensä tai muuten tulemaan kaapista, saan kaikenlaista vihaa niskaani. Oma on asiansa tietysti. Nyt ystävyytemme on vain hyvin kapea-alaista, sillä tavatessa pitää puhua vain "säästä", siis small talkia tai vastaavaa. Täytyy sanoa että myös kunnioitus ihmiseen on alkanut laskea hänen jatkuvien peittelytarinoiden ja valehtelun kuulemisen myötä... tätä hän harrastaa etenkin kaikille muille kavereillemme, että jos sanoisin heille hänestä, he eivät sitten uskoisi. Jotenkin pahaa tämä kuitenkin tekee, kun uskon että hänelle itselleen olisi parasta kohdata omat asiansa, eikä peitellä ja kokea itseinhoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä, että tämä homoasia on leimannut kaverisi sinun silmissäsi kokonaan. Kaverisi voi etsiä itseään, olla biseksuaali tai sitten homokokeilu oli ohimenevä vaihe. Hän erehtyi kertomaan asiasta sinulle, eivät homokokeilut niin kovin harvinaisia ole, mutta siitä ei vain puhuta syistä, jotka tässäkin tapauksessa ovat näkyvissä. Jos luullaan homoksi, toiset alkavat heti suhtautua eri tavalla. Hän ei tietenkään halua käsitellä omia seksiasioitaan kanssasi sinun aloitteestasi, harva haluaa tai pitäisi sellaisesta, että heti tyypin nähdessään miettii vain homoutta. Olipa tämä homo tai ei, niin eihän se kavereille kuulu sitä selvitellä, varsinkaan vastoin omaa tahtoa? En oikein ymmärrä sitäkään, että saunominen homoksi paljastuvan kanssa on jokin petos, olet ollut varmasti homojen kanssa saunassa vaikka kuinka monta kertaa tietämättäsi. Ei kai homoilla ole mitään velvollisuuttaa kertoa seksielämästään sen enempää kuin sinullakaan? Ja mistä ylipäätään tiedät, että hän edes olisi homo?
Minusta kuulostaa siltä, että homous on sinulle vielä uusi ja outo asia, vaikka yrität suhtautua suvaitsevaisesti. Jos hän ottaa etäisyyttä ja käyttäytyy vihamielisesti, niin minun mielestäni on syytä suhtautua häneen niin kuin kehen tahansa muuhunkin vastaavasti käyttäytyvään kaveriin. Hän huomasi, että homoasiasta kertominen sinulle muutti sinun suhtautumistasi, joten hän haluaa ottaa etäisyyttä. Ja ehkä asia on hänellekin vaikea. Omasta seksuaalisuudesta ei välttämättä kannata kaverin kanssa puhua, heteron tai homon. Ne ovat enemmän yksityisasioita, joista toiset eivät haluakaan tietää. Tai suhtautuminen voi muuttua niin kuin tässäkin kävi.
Jälkiviisaus on tietysti mukavaa. Itsehän tuo homo on oman päätöksensä tehnyt, kun on kertonut ja millä hetkellä!
Homoksi "leimaaminen" voi olla ihan sama kuin heteroksi "leimaaminen". Sitten kun tiedetään mitä lippukuntaa edustat sinulta odotetaan sen kaltaista käytöstä. Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole? Jos kerrot olevasi perussuomalainen, sinulta odotetaan tietynlaista käytöstä ja asenteita, jos olet jotain muuta sinulta odotetaan myös stereotyyppisia asioita ja asenteita. Ei kai tässä ole mitään väärää? Tällaisia yksinkertaistavia olentoja ihmiset ovat. Aina nähdään ihmiset stereotypioiden kautta. Eivätkä homot ole tässä missään erityisasemassa.
Mikä on homon kaltainen käytös? Tunnen paljon homoja, eivät he käyttäydy samalla tavalla tai ole samanlaisia ihmisiä.
Tuskinpa kaikki perussuomalaisetkaan ovat samanlaisia, vaikka tunnenkin vain yhden persuja äänestäneen. Puolue on kuitenkin parempi peruste ajatella, että näillä on yhteinen ajatusmaailma, kun taas homoilla ei ole yhteistä käytös- tai ajatusmaailmaa sen enempää kuin heteroillakaan.
Stereotypiat ja ennakkoluulot ovat varmasti sellaisia, ettei ihminen voi niille aluksi mitään, takana on pelkoa, jolta ennakkoluulo suojaa. On jokin käytösmalli, johon ihminen turvautuu, kun eteen tulee uusi tilanne. Se ei mielestäni ole väärin, eihän ihminen pelolle mitään voi. Onneksi ennakkoluulot höllenevätkin, jos ihminen ei ota niitä liian vakavasti. Esim ap:n tapauksessa se ihminen ei ole muuttunut mitenkään, hän vain kertoi asian, joka sai ystävyyssuhteen järkkymään. Kumpikaan ei tuntuisi kuvauksen perusteella osaavan käsitellä asiaa ja mennä eteenpäin. Pitkä ystävyyssuhde päättyy ihan turhaan, ellei sitä jotenkin voida nollata. Ehkä nollaukseen auttaisi se, että ap pyrkisi suhtautumaan kaveriinsa ihan niin kuin ennenkin ja unohtaisi koko asian? Saunassa tulee puhuttua ohi suunsa, ei se ole ainutlaatuista ihmisten välisissä suhteissa.