Sinkkuus SUCKS!!!!
MOI...
Jeesatkaas tälläsen hommelin kanssa!! Erosin
pitkäaikaisesta tyttöystävästäni kesällä (löysi
uuden -nyt varmaan katuu, sillä oon kuitenkin
aika namupala).
Ongelma on seuraava, ja toistuu jokaisen tytön
kohdalla, jonka kanssa ns. styylannu.
1) Tyttö ystävän luottamus katoaa, koska mulla
hirveesti kavereita, eikä aina tiedetä missä
mennään.. tai jotain. Not important.
2) Tyttöystävä viilenee. Huomaan, mutta en voi
enää vaikuttaa.
3) Tyttöystävä tulee ja pamauttaa kun apteekin
hyllyltä, että tavannut jonkun muun pari viikkoa
sitten jne..
4) Ja sitten se ongelma: (Tähän asti ylläolevahan
on ihan normaalia "elämää" -anyway..) Meen itse
ihan huonoks... En nyt puhu mistään parinviikon
itkeskelystä tms. vaan hajoon todella. Yritän
tappaa itseni, lopetan koulun tai duunin, jätän
kaikki laskut maksamatta, vietän viikkoja yksin -
verhot ikkunoissa ,jne.. Siis ei mitään normaalia
touhua. Homma loppuu sitten vasta, kun syvemmälle
ei enää pääse (oon 26 ja saanu 2 sydänkohtausta).
Sitten napsahdan takaisin itsekseni. Normaalisti
olen avoin, iloinen ja periaatteessa aika
inhopositiivinenkin. Kertokaa, (etenkin tekin,
jotka kelailette jotain parinvaihtojuttuja jne.),
miten selviitte kaikista suhteistanne ja niiden
päättymisestä??? Tiedetään, että otanhan ehkä nää
jutut jotenkin liian vakavasti, mutta toisaalta
nyt kun olen sinkku, ilonaiheita on helvetin
vaikea keksiä... SINKKUUS SUCKS!!!
Ja hei!!! Lopettakaa se pussailu yms. kamala
julkisilla paikoilla. Meikkis ei seurustele enää
koskaan!!!!
MOI...
Jeesatkaas tälläsen hommelin kanssa!! Erosin
pitkäaikaisesta tyttöystävästäni kesällä (löysi
uuden -nyt varmaan katuu, sillä oon kuitenkin
aika namupala).
Ongelma on seuraava, ja toistuu jokaisen tytön
kohdalla, jonka kanssa ns. styylannu.
1) Tyttö ystävän luottamus katoaa, koska mulla
hirveesti kavereita, eikä aina tiedetä missä
mennään.. tai jotain. Not important.
2) Tyttöystävä viilenee. Huomaan, mutta en voi
enää vaikuttaa.
3) Tyttöystävä tulee ja pamauttaa kun apteekin
hyllyltä, että tavannut jonkun muun pari viikkoa
sitten jne..
4) Ja sitten se ongelma: (Tähän asti ylläolevahan
on ihan normaalia "elämää" -anyway..) Meen itse
ihan huonoks... En nyt puhu mistään parinviikon
itkeskelystä tms. vaan hajoon todella. Yritän
tappaa itseni, lopetan koulun tai duunin, jätän
kaikki laskut maksamatta, vietän viikkoja yksin -
verhot ikkunoissa ,jne.. Siis ei mitään normaalia
touhua. Homma loppuu sitten vasta, kun syvemmälle
ei enää pääse (oon 26 ja saanu 2 sydänkohtausta).
Sitten napsahdan takaisin itsekseni. Normaalisti
olen avoin, iloinen ja periaatteessa aika
inhopositiivinenkin. Kertokaa, (etenkin tekin,
jotka kelailette jotain parinvaihtojuttuja jne.),
miten selviitte kaikista suhteistanne ja niiden
päättymisestä??? Tiedetään, että otanhan ehkä nää
jutut jotenkin liian vakavasti, mutta toisaalta
nyt kun olen sinkku, ilonaiheita on helvetin
vaikea keksiä... SINKKUUS SUCKS!!!
Ja hei!!! Lopettakaa se pussailu yms. kamala
julkisilla paikoilla. Meikkis ei seurustele enää
koskaan!!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä ota tätä ehdotusta pahalla, mutta puhuminen
auttaa! Ja jos todella toimit, noin kuin kerroit
kohdassa 4, niin hakeudu ihmeessä
ammattiauttajan puheille. Siinä ei ole mitään
häpeämistä! Minulla on ystävä, joka käy
psykiatrilla ja hänessä selvästi huomaa kuinka
hänen hoitonsa etenee. HUOM. et ole "hullu",
vaikka psykiatrilla/psykologilla kävisitkin!
Muista se! Ota yhteys kuntasi
mielenterveystoimistoon, jos kiinnostaa...
olet ilmeisesti kuokussa vääränlaisiin naisiin...tai sitten: mistä luulet että johtuu että tuo sama kaava toistuu yhä uudelleen ja uudelleen? Minusta ykkönen on tärkeä, olen nainen, en kovin mustasukkaista laatua, mutta toisaalta luotan mieheeni. Kuitenkin, tahdon tietää missä hän menee.Ei minua haittaa se että hän menee kavereidensa kanssa paljonkin, niin teen minäkin, mutta me pidämme huolen siitä että toinen tietää missä mennään. Se on toisen huomioimista, ja pitää turhat mustasukkaisuudet loitolla.... Ja olen samaa miletä kuin edellinen, jos menet noin rikki kun suhde loppuu, kannattaisi tavata ammattiauttajaa. Itsemurha ei ole ratkaisu.
Eli käy aina niin, että kun menee poikki
tyttöystävän kanssa, niin hajoan täysin. Tuntuu
kuin elämältä olisi mennyt pohja, ja ettei olisi
mitään syytä jatkaa... HEI, NÄIN KÄVI TÄNÄÄN!
Mulla meni siis poikki pari tuntia sitten. Mun
tapauksessa en ole niin hajalla, koska tiesin
näin käyvän. Toinen hyvä asia on se, että
tyttöystäväni (kutsun häntä vielä niin), haluaa
kuitenkin yhä nähdä minua ystävänä, ja se sopii
hyvin mulle, koska rakastan häntä paljon, enkä
halua menettää häntä. Vitun hyvä plussa on myös
se, että hän haluaa, vaikka emme ole enää
yhdessä, että harrastaisimme seksiä. Tällainen
järjestely sopii mulle hyvin nyt, mutta aika
helvetin hajalle tiedän että tulen menemään, kun
se aika tulee, että hän löytää uuden...
Olen kuitenkin huomannut, että vaikka rakastun,
ja tuntuu, että ei tekisi mieli elää enää, jos
menee poikki, niin OHI SIITÄ PÄÄSEE, vaikeaa se
on, ja aikaa siihen menee. MUTTA, joka kerta kun
niin on käynyt, niin uusi tyttöystävä vaikuttaa
aina paremmalta kuin edellinen. Toivottavasti
mullakin käy nyt niin...
Yeah!!!
Vihdoinkin edes jollain tasolla positiivista
läppää. Onhan tälläset ongelmat aika arkisia,
mutta elämä tuppaa sekottumaan niin helvetisti,
kun aikaa lomailuun ei liiemmilti ole.
Pärjäile itsekin...
yritä jaksaa! Moni sinkku on surullinen et sinä
ole ainoa.
Vaikka minäkin seurustelen, en ole onnellinen...
Tai olen... No en oikein itsekkään tiedä. Ehkä
tahdon enemmän rakkautta kuin mitä nyt saan.