Tarinani alkoi n. 17 vuotta sitten ollessani sielunkumppanini sylissä. Itse olin pieni lapsi mutta hän oli jo vanhempi. Tästä "suhteemme" lähti kehittymään, hän oli kuin isoveli. Isoveli, joka piti huolta, kiusasi ja rakasti. Noin neljä vuotta sitten yhteytemme katkesi kokonaan, kunnes vuosi sitten Facebookin kautta löysimme taas toisemme. Yhteydenpidon taas viiletessä jäi minulle järkyttävä kaipuu. Olen aina tuntenut hänet sielunkumppanikseni ja vaikka en enää tunne häntä hän on aina sydämmessäni.
Siinä oli stoori nyt mietin, että miten ihmeessä voi koskaan lakata kaipaamasta? ?
Siinä oli stoori nyt mietin, että miten ihmeessä voi koskaan lakata kaipaamasta? ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sielunkummpania tuleekin kaivata. Voi olla, että vastapuoli ei kuitenkaan tajua tätä sielunkumppanuushommaa koskaan . Vastapuoli voi herätä tosi myöhään tai sitten ei ollenkaan vaikka toinen ripaskaa tanssisi.