Kyllä se vaan taitaa olla niin, ettei mistään netin kautta ketään tosiaankaan tapaa. Ainakaan jos ikää on 39- eteenpäin. Mutta mikä ihme tässä on niin vaikeeta.
Ymmärrän sen, että ei kadullakaan kaikkien vastaantulevien kanssa tule puhuttua tai edes katsottua. Kaikkiin ensiyhteydenotot ei vain nappaa jos viestissä ei lue kuin "moi" ja profiiliin on juuri ja juuri nimimerkki juuri ja juuri jaksettu veivata.
Ymmärrän, ettei kaikkien kanssa nappaa treffeilläkään. Turha edes odottaa suurta romanssia ensisilmäyksellä parin viestin jälkeen. Poikkeus olisi toki mukava yllätys.
Mutta oma taiteenlajinsa on kyllä nämä ihanat kirjekaverit. Ensin pientä tutustumista. Sitten tehdään itsestä todella mielenkiintoinen. Sitten aletaan pitkittämään kirjoittelua. Ilmoitetaan kyllä halu tavata, mutta ajankohtaa kysellessä jätetään vastaamatta. Sitten aletaan imarrella säännöllisesti ja annetaan tunteellisia kohteliaisuuksia (mikä on mielestäni niin typerää ihmiselle jota ei ole tavannut). mutta tapaamisasiaa vältellään.
Viikko on maksimi kun mielenkiintoa tuollaiseen jaksaa pitää yllä. Toinen viikko menee mielestäni jo hyväksi käytön puolelle. Varsinkin jos on pyytänyt asian etenevän ja ilmoittanut ettei halua kirjoitella jos ei näe. Itse olen pari kertaa törmännyt sellaiseen, että tyyppi haluaa vaan kertoa päivästään ja näytellä valokuviaan jotakuinkin kaikesta mitä voi kuvata.
Toinen sopi kyllä päivämäärää jonnekkin kolmen kuukauden päähän ja tämä toisella ei ollut varmaan aikomustakaan kun ei kyselyyn vastannut.
Ymmärrän, että haetaan apuja yksinäisyyteen ja juttukaveria, mutta eikö tässäkin asiassa voisi sitä toista ihmistä kunnioittaa? Kaikilla ei ole aikaa jatkuvasti postailla ja kuinka turhauttavaa on, että luulet vihdoin löytäneesi jotain kivaa niin sitä ei saa koskaan nähdä.
Miksi? Tää on vähän sama kuin noi suorat seksiehdotukset (jostain kumman syystä kaikki mitä on tullut on akateemisesti koulutetuilta). Onko tosiaan ihmisyys sairastunut noin pahasti, ettei toista voi pisaraakaan kunnioittaa vaan otetaan kaikki mitä irti lähtee omiin tarpeisiin.
Ymmärrän sen, että ei kadullakaan kaikkien vastaantulevien kanssa tule puhuttua tai edes katsottua. Kaikkiin ensiyhteydenotot ei vain nappaa jos viestissä ei lue kuin "moi" ja profiiliin on juuri ja juuri nimimerkki juuri ja juuri jaksettu veivata.
Ymmärrän, ettei kaikkien kanssa nappaa treffeilläkään. Turha edes odottaa suurta romanssia ensisilmäyksellä parin viestin jälkeen. Poikkeus olisi toki mukava yllätys.
Mutta oma taiteenlajinsa on kyllä nämä ihanat kirjekaverit. Ensin pientä tutustumista. Sitten tehdään itsestä todella mielenkiintoinen. Sitten aletaan pitkittämään kirjoittelua. Ilmoitetaan kyllä halu tavata, mutta ajankohtaa kysellessä jätetään vastaamatta. Sitten aletaan imarrella säännöllisesti ja annetaan tunteellisia kohteliaisuuksia (mikä on mielestäni niin typerää ihmiselle jota ei ole tavannut). mutta tapaamisasiaa vältellään.
Viikko on maksimi kun mielenkiintoa tuollaiseen jaksaa pitää yllä. Toinen viikko menee mielestäni jo hyväksi käytön puolelle. Varsinkin jos on pyytänyt asian etenevän ja ilmoittanut ettei halua kirjoitella jos ei näe. Itse olen pari kertaa törmännyt sellaiseen, että tyyppi haluaa vaan kertoa päivästään ja näytellä valokuviaan jotakuinkin kaikesta mitä voi kuvata.
Toinen sopi kyllä päivämäärää jonnekkin kolmen kuukauden päähän ja tämä toisella ei ollut varmaan aikomustakaan kun ei kyselyyn vastannut.
Ymmärrän, että haetaan apuja yksinäisyyteen ja juttukaveria, mutta eikö tässäkin asiassa voisi sitä toista ihmistä kunnioittaa? Kaikilla ei ole aikaa jatkuvasti postailla ja kuinka turhauttavaa on, että luulet vihdoin löytäneesi jotain kivaa niin sitä ei saa koskaan nähdä.
Miksi? Tää on vähän sama kuin noi suorat seksiehdotukset (jostain kumman syystä kaikki mitä on tullut on akateemisesti koulutetuilta). Onko tosiaan ihmisyys sairastunut noin pahasti, ettei toista voi pisaraakaan kunnioittaa vaan otetaan kaikki mitä irti lähtee omiin tarpeisiin.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olen sitä mieltä, ettei nämä "kirjekaverit" ole lainkaan tosissaan,
kumppanin etsimisessä, tai sitten odotellaan, että jospa tulis joku
vielä mielenkiintoisempi ehdokas.
Miten tälläinen vedätys on muuten selitettävissä, no voi olla varattukin,
mutta mitä sitten hyötyy jostain kirjoittelusta hekään.
Itse kirjoittelin juuri kuvailemasi tyyppisen 37v naisen kanssa puolivuotta. Treffi palstalla viikon pari kirjoiteltuani ehdottelin tapaamista no sitä hän vältteli viimeiseen asti. Puhelin numerot vaihdettuani ehdottelin treffejä. Vastaukset oli tyyliin "kyllä me vielä tavataan" ja muutettiin aihetta. Kyllästyin enkä enään jaksanut ehdotella treffejä. Hän kirjoitteli kaikki asiat elämästään ja päivästään ja höpötti viesteissä niitä näitä. Muutaman kk.n kirjoiteltuani tapasin naisen ja ilmoitin tälle kirje ystävälle että tapailen. Tästä hän veti ihme mustasukkaisuus kohtauksen vaikka emme ikinä ole edes tavanneet. Valokuva oli ainoa todiste hänen olemassa olostaan. No tapailu suhde ei kestänyt kun alle pari kuukautta ja tämän jälkeen viestittelin taas tämän kirjekaverini kanssa.
Viimein hän halusi tavata. Käytiin leffassa ja hän ilmeisesti tykästyi minuun ja hän pyysi uudenvuoden bileisiin tuttujensa luokse. En suostunut lähtemään koska en ollut häntä kun sen kerran vasta tavannut ja näitä useampia tuttuja en edes sitäkään vähää. Humalassa hän soitteli ja pyysi jos menisin hänen kainaloon jne. Kun en mennyt suuttui hän seuraavana päivänä ja koko puolenvuoden kirjoittelu päättyi.
Eli yhteenveto. Pitkä kirjoittelu sai hänelle tietyn mielikuvan ja kun se mielikuva livenä ei vastaa omaa käsitystä on pettymys suuri ja homma loppuu.
Pieni vinkki jokaiselle. Tavatkaa mahdollisimman pian. Jos on treffikumppani joka välttelee kaikin keinoin tapaamista niin unohtakaa suosiolla sillä sellaiset ei koskaan johda yhtään mihinkään muuhun kun pettymykseen.
Just näin. Mulle kävi niin että kun aikamme kirjoteltiin eikä se mihinkään johtanut niin kerroin että lopetan kirjoittelun. Tästä neiti suuttui niin että mulla on vieläkin silmät mustana tekstistä mitä se muija mulle kirjotti.
Minäkin halusin lopettaa, pitkään jatkuneen, ei mihinkään johtavan
kirjoittelun. Kuinkas kävikään, tuo henkilö postas, aina vain tapaamiseen
viittaavia viestejään. Kun en sitten enää vastannut, niin siitäkös taivas
repesi. Piilotin profiilin vähäksi aikaa ja sittemmin poistin kokonaan.
Löysin naispuolisen kirjekaverin netistä vuonna 2000 ja olemme sen jälkeen jatkaneet yhteydenpitoa aluksi kerran viikossa tahdilla ja nykyään viesti kuukaudessa.
Nämä 14 vuotta ei ole olleet millään tavalla pettymys. Emme ole koskaan tavanneet vaikka olemmekin asuneet viimeiset 4 vuotta muutaman kilometrin päässä toisistamme.
Nimim. Kirjoittava mies... Hienoa jos olet löytänyt ihmisen joka loputtomiin jaksaa kirjoitella. Mutta aloituksen bointti oli nimen omaan siinä, että vasten tahtoa tällaista "virtuaaliviihdyttämistä" minulta on odotettu. Kaipaisin rehellisyyttä, että heti alkuun kerrotaan ettei muuta aiokkaan. Turhaa aikaa ja energiaa menee vain hukkaan ja tulee turhaan paha mieli kun ensin kiinnostuu ja sitten et edes näe.
Jossain voisi olla oma saittinsa näillekkin.En oikein ymmärrä miksi ihminen tulee tyrkylle treffi-linjoille jos ei aio naamaansa näyttää. sama koskee muuten noita kuvapihtareita ja varattuja. Maailma olis paljon auvoisempi kun ihmiset eivät kiusaisi toisiaan. muttaminkäs tuolle loputtomalle itsekkyydelle teet
Nykysin vaihdan vain muutaman lyhyehkön viestin jossa selviää tietyt perusasiat (mm. ikä, asuinpaikka, mitat, onko lapsia..) ja mielellään vielä kuvien vaihto. Jos tänkin jälkeen kiinnostaa, odotan treffiehdotusta. Jos sen sijaan alkaa tulla jotain joutavaa diipadaapa "mitä sun päivääs kuuluu, mitä oot tänään tehny" ym. joutavia, ja etenkin jos alkaa seksimieltymysten utelu ja "kerro mitä haluisit tehdä mulle" yms. härskit, se on melko varma merkki jostain feikistä virtuaalisuhteilijasta. Aiemmin on riittävän monet kerrat jo erehtyny viihdyttään näitä jotka sitten lopulta vaan katoaa kun saavat tarpeekseen ja löytävät uuden uhrin. Kerron sitten vaan ystävällisesti että nykyisin en enää ole kovin pitkästi kirjotellu vaan pyrkiny näkemään suht pian ja voidaan sitten jatkaa aiheista naamatusten. Tän jälkeen yleensä homma hiipuukin siihen jos mitään aikomusta näkemiselle ei koskaan ollukaan, tai ei muuten vaan vihje menny perille.
Miksi sitä "treffiehdotusta", ei voisi tehdä itse. Silloinhan sen huomaa
kättelyssä, onko toinen tosissaan, vai haluaako vain jorista aikansa
kuluksi..
Haluan että miehestä löytyy sen verran aktiivisuutta ettei mun tarvi alkaa kärttää ketään treffeille, ja muutenkin tykkään aloitteellisista miehistä.. Se tuntuu aika säälittävältä ja jotenkin epätoivoselta jos ite pitäs ehdotella, niinkun jotain kivirekee raahais perässä. Kuten edellä kerrottu, vihjaan kyllä aika selvästikin tarvittaessa jos ei ala kuulua, ja sen pitäs riittää. Jos miestä oikeesti kiinnostaa niin kyllähän se ehdottaa ja yleensä ihan ilman vihjailujakin.
''Se tuntuu aika säälittävältä ja jotenkin epätoivoselta jos ite pitäs ehdotella, niinkun jotain kivirekee raahais perässä.''
Entäs jos mies ajattelee samalla tavalla että se on säälittävää ja epätoivoista jos hänen pitää ehdottaa treffejä? Ei sillä pitäisi enää 2000-luvulla olla merkitystä kumpi sen treffiehdotuksen tekee.
Nimen omaan ja varsinkaan netissä, sillä ei pitäisi olla merkitystä,
kumpi tekee aloitteen.
No sitten ne ei oo oikeelaisia miehiä mulle jos naisen pitäs tehdä alote. Sitäpaitsi nähty se on, jos ei miestä kiinnosta niin ne naisen alotteet on kuitenkin ihan yhtä tyhjän kanssa.
Onko joku väittänyt etteikö ole ehdottanut.... missä kohtaa? Itse kyllä ehdotin ja paikkakin sovittiin ja viikonloppu vaan tarkempaa ajankohtaaen saanut vaikka sitä muutamaan otteeseen kysyin. Toistan: Bointti oli aloituksessa se rehellisyys!!! Jos ei aio näyttäytyä niin ilmineeraa sen suoraan eikä sitten anna muuta ymmärtää.
Sattui muuten kohdalle sellainenkin tapaus, että pääsimme erään tuttavuuden kanssa oikein puhelin asteelle. Puhelu oli antoisa ja läppä lensi puolin ja toisin. Puhelun päättyessä herra sanoi soittavansa loppuviikosta kun hengaisi poikansa kanssa pari päivää. Tästäoli maininnut aiemmin. Jos joku sanoo, että soitan loppuviikosta niin ymmärtäisin sen niinkin hullunkurisesti käännettynä, että tyyppi aikoo soittaa loppuviikosta. Soittoa ei kuulunut ja koska en halunnut häiritä lapsen kanssa vietettyä aikaa niinlaitoin viestin sunnuntaina, että mahdoinkohan turhaan odottaa. Vastaukseksi tuli, että olen tosi hyvä tyyppi, mutta elämme eri vaiheita. Ahaa.... no tässä olisi varmaan taas itse varmaan pitänyt älytä aiemmin jotain tehtävän.
niin siis toi edellinen oli tolle muttaheille...grr ainahan toisessa on se vika, ei kuitenkaan siinä joka väärin toimii ...niinkö
Täämesta taitaa olla sellainen itsestäänselvyyksien paratiisi
Ja tuosta aloitteellisuudesta... olkoonkin ,että maailma on muuttunut. Mutta kyllä se on vaan niin, että jos miestä etsii niin sillä täytyy olla munaa edes sen verran että viittii naista treffeille pyytää. Oli se paikka sitten mikä tahansa, netti tai live.
Jos ja kun joudun itse tekemään aloitteen ja multa jopa kysytään, että mihin ja miten ajattelin treffit järjestää niin se syö heti uskottavuutta miehestä. " ai tostako pitäisi turvallisuuden tunne kammeta kun ei saa edes treffeille aikaseks, miten sitten pidemmälle ".Jos ajatellaan, että vaikka vuoden aikana tapaan kusettavia kirjekavereita 3-4. Olet viihdyttäny jutuillas. Vihdoin tapaat saitilla jonkun joka on erehtynyt tulemaan treffisaitille niinkin kummallisesta syystä kuin halun tavata ihmisiä. Sit ehdotat kahville, terassille, mini golffaamaan, keilaan... millon minnekin. (maksan muuten aina osuuteni joten siitäkään ei pääse noi itsestäänselvyydet vänkäämään) Äijä tulee paikalle, ei puhu mitään, odottaa, että juttelet mukavia... (tarinaahan toki tulee ehtymättömästi, mutta olisi kiva saada vastinetta että kelle juttelee). Sitten äijä kysyy nähdäänkö vielä... noo totanoin niinko MIKSI? Kappas kun en viihdyttynyt itse yhtään... kuljetin vain jotain muumiota perässä. Ja valitettavan usein näin tapahtuu.
Eikö olisi kaikista mielekkäintä molemmille, että kummaltakin voisi joku ehdotus tulla...ja sitten kompromissi. Nykymieheltä ei voi enää odottaa mitään... ihmeellisiä äiskän hemmottelemia nysseröitä ja helkatin itsekkäitä nykyään. Paljoo ei edes ittestään tarttis antaa, mutta kun ne reppanat odottaa vaan helppoo naista joka antaa pelkästään siitä ilosta, että joku on vaivautunut kirjottaan moi tai tulemaan paikalle..Mutta kun se ei mene niin. aaaargghhh.. ja ugh... olen puhunut!
No, helpottiko.. Vaikutat tosi kärttysälle akalle.
Sä kuulut ilmeisesti tähän porukkaan mikä häpeää jos joutuu tekemään aloitteen. Kuulostat ite aika laiskalta jos multa kysytään, mutta samapa se. Jokainen tyylillään.
Outoa jos todella olet kiinnostunut jostain ja vaan itsepäisyyttäsi menetät hänet sentakia kun olet jääräpäisesti sitä mieltä että ainoastaan miehen kuuluu tehdä aloite. Voin sanoa omasta kokemuksesta ja useamman muun miehen kertomana että ne miesten avaukset ja treffi ehdotukset harvemmin tuottaa mitään tulosta. Korkeintaan jonkun happaman kärttysen vastauksen että ".....ttttuakos siinä kyttäät"
Koska avaukset/treffi ehdotukset miesten osalta ovat yhtä tyhjän kanssa niin itse olen passiivinen. Kun minusta on useampi nainen kuitenkin treffeillä kiinnostunut valitsen heistä lähimmän mieltymyksien yms osalta ja jatkan keskustelua. Jostain syystä nämä naiset ovat aloitteellisia eli sanoisin heidän olevan enemmän aikaansa edellä kun sinä.
Tämä vätys sai ottaa profiilinsa pois netistä ja nyt edessä yhteinen ensimmäinen viikonloppu kun aiemmin tässä kävimme syömässä ja kumpaakin seura miellytti.
Höh nyt. turha räpättää, kun ei pääse treffeille. Voit pitää
kantasi, ole hyvä vain.
Näinhän se on, ei se biologia ym. niin paljoo oo vuosisadoissa tai tuhansissakaan muuttunu. Alkukantasesti miehelle pitää antaa se ilo naisen "metsästykseen", ei ne kuitenkaan lopulta mistään perässä vinkujista kiinnostu, vaikka alkuun toki voikin imarrella. Luonnossakin naaras valitsee sopivan uroksen joka sitä yrittää (tai on valitsematta). Korkeintaan vihjailee uroksille esim. kiimaisella mylvinnällä tai hännän nostoilla, jotta ne tajuaa mistä on kyse, eikä seuraa herkeemättä, mee nuuhkiin niiden vehkeitä ja yritä väkisin änkee itteensä niiden alle.
Sä postaat tänne eri avauksiin tuota samaa katkeraa jargoniaasi. Nyt sentään myönnät sen asian että naaras eli nainen tekee päätöksen alkaako parisuhde vai ei se on totta mutta ei se ole sinulta pois kun maailmassa on naisia jotka myös tekee aloitteen kiinnostavan miehen osuessa kohdalle. Itse en ole vuosiin yhtään aloitetta tehnyt naisille juuri siitä syystä että ne ei johda käytännössä koskaan mihinkään silti elämääni on tullut useampia aloite kykyisiä naisia. Nyt jopa miehelle paljosta viidestä piti rankata parempi jonka kanssa alettu treffaamaan. Kolme netistä ja kaks baarista.
Mä metsästän kyllä mutta en naisia. Ja ne teinimäiset ihmissuhde leikit ja pelit ei kuulu enään aikuiseen maailmaan jossa toinen esittää jotain nirppanokka prinsessaa ja toinen juoksee kieli pitkällä perässä johtamatta kuitenkaan mihinkään muuhun kun itsensä nolaamiseen.
Kannattaisi miettiä että sinunlaisesi tyypit ovat pilanneet leikeillään suurimmalta osalta miehiä sen aloitteellisuuden. Kuten sanoit itsekin nainen on se joka valitsee niin sehän on tasan sama asia että sinä teet aloitteen ja otat kenet haluat kun taas ne sata pöljää jotka kuvittelee jotain mutta joille heität rukkaset ja ihmettelet mitä tuokin minusta halusi.
Yksinkertaista. Ole aloitteellinen. Mun parisuhteet ovat alkaneet kaikki aloitteellisten naisten ansiosta. Sinun ja minun tiet tuskin koskaan kohtaisivat mutta sinultahan se on pois ja jonkun toisen etu:)
kyllä se nyt on tainnu osua ja upota jossain ihan muualla.. mulle on ihan yks hailee miten paljon muut naiset tekee alotuksia, senkun tekee vaan. Onneks mulle riittää kuitenkin niitä alotekykysiä aktiivisiakin miehiä, ettei tarvi niitä kivirekiä vaan raahailla. Parempihan se on jos muut vie ne vätykset pois markkinoilta.
En näe että multa ois mitään pois jos mies on vääränlainen. Ja ne mitkä vois olla oikeenlaisia mun kannalta, ei kuitenkaan kiinnostu tyrkyistä naisista.
Voi jessus, kun olet ennakkoluuloinen tapaus. Siitäkö se ahistaa,
että "ne naisen aloitteet on kuitenkin ihan yhtä tyhjän kanssa".
Sitten, kun mies ottaa yhteyttä, niin ei vastata, koska odotetaan ja
odotaan jotain parempaa. Mitä jos itse etsisit sieltä sellaisen,
joka vastaa hakukriteereitä, niin olis paaaljon helpompaa.
Joo, antakaa olla ja pysykää yksin.
Juuri tällaisia sosiaalisesti kyvyttömiä miehenpuolikkaita minäkin olen tämän saitin kautta liian monta tavannut. Nyt pidän taukoa. Vakka kantensa valitsee.
:D helpotti... kyllä tässä kiukkuseks tulee niin kauan kun on noitten "aivojen" armoilla. No tein vihdoin johtopäätöksen, ettei enempää noita sairaita ilman koulutusta tosaan kannata tavata ja poistin profiilini ja takas en enää mene. Eipä tuo ole hankalaa seuraa saada livenäkään
Veikkaan, että tämänkin viestin ydin ajatus meni muttaheiltä ohi joten annan olla. Yksinkertaisuus voi olla kaunista, mutta ehkä sisustuksessa, ruuassa, taiteessa jne... Ihmisissä se lähinnä on junttimaista, mutta mitäpä ikäihmisiltä voi odottaakkaan
Olen nelikymppinen nainen, etsin kumppania ihan tositarkoituksella ja profiili minulla on ollut marraskuun alusta asti, välillä olen piilottanut sen ja pitänyt taukoa. Itse haluan tavata heti kun mahdollista, koska en todellakaan etsi kirjekaveria enkä muutenkaan halua lärpätellä asioistani ventovieraalle.
Tänä aikana olen käynyt yksillä varsin mukavilla treffeillä naapurikaupungissa. Itse ehdotin tapaamista parin viikon kirjoittelun jälkeen, koska olin menossa muutenkin ko paikkakunnalle kyläilemään. Miehen kiinnostus väheni tapaamisen jälkeen ja lopulta hän hävisi hiljaisuuteen.
Toiset nettideittitreffini ovat tulossa viikonloppuna. Otin itse yhteyttä mieheen kiinnostavan profiilin vuoksi, kirjoiteltiin muutama päivä ja sitten itse kysyin, haluaisiko hän tulla minua tapaamaan.
Kyllä minun mielestäni nainen voi olla aloitteellinen. Turha istua odottamassa sitä prinssiä saapuvaksi - omasta elämästään voi jokainen aikuinen ihminen ottaa vastuuta. Olen aktiivinen ja itsenäinen nainen, miksi en olisi sitä myös parisuhdeasioissa. Kuka pakottaa jatkamaan kirjoittelulla viihdyttämistä, jos juttu ei tunnu etenevän mihinkään? Ei kukaan.
Lisäksi usea mies on saanut "rukkaset" aika monta kertaa elämässään, joten enpä ihmettele, jos aloitteen tekeminen ei aina ole helppoa, vaikka kiinnostusta olisi. Itse olen pahoittanut mieleni, kun on kirjoiteltu ja puhuttu puhelimessa ja mies tekee katoamistempun. Joo, viesti meni perille, mutta olisi kohteliasta edes jotenkin ilmoittaa. Toisaalta tuossa tilanteessa voi todeta, ettei suhde olisi kuitenkaan kukoistanut moisen tyypin kanssa!
Joten älä luo mielikuvia ja rakentele pilvilinnoja. Tapaa deittikaveri mahdollisimman pian. Tee omat rajasi ja noudata niitä. Älä jää roikkumaan kirjekaveruuteen, jos haluat muuta. Oikein hyvää jatkoa kaikille nettideittailijoille, pysytään ihmisinä!
''Lisäksi usea mies on saanut "rukkaset" aika monta kertaa elämässään, joten enpä ihmettele, jos aloitteen tekeminen ei aina ole helppoa, vaikka kiinnostusta olisi.''
Nimenomaan. Tätä ei kaikki tunnu ymmärtävän. Onneks on sentään joku joka ymmärtää.
Aloittajan ongelma on näköjään kääntynyt kinaksi, että kenen kuuluu aloite tehdä. Eikös se ole ihan sama kuka aloitteen tekee. mutta jos yleensäkkään lähtee mukaan tutustumislinjalle niin voisi viedä homman loppuun.
Tai käyttäytyä kunnioittavasti toista kohtaan ja kertoa rehdisti, ettei sittenkään halua.
Veikkaisin, että aloittajan turhautuminen johtuu nimenomaan harhaanjohtamisesta.
Miehet jotka rukkaset on monesti saanut niin älkööt kostako sitä seuravalle ... eikö näin?
Jos treffejä ei saa aikaiseksi, mahdollisimman nopeaan, teki aloitteen kumpi tahansa, niin jätän siihen. En etsi mitään kirjekaveria, vaan vakikumppania.
Oli alussa näitä, jotka puhuivat tapaamisesta ja odottivat sitä (muka)
innolla, no aina oli jotain estettä, jotka alkoi tuntua yhä enemmän
sepityksiltä.
Ellei ole aikaa millekkään suhteelle, niin silloin on turha pitää profiilia,
koska sehän on suorastaan huijausta, kun ensin saadaan toinen
kiinnostumaan itsestään, mutta lopulta onkin kuu taivaalla, aivan
saavuttamattomissa.
Minun avioero ja myöhemmin huoltajuus tilanne on erittäin kivulias ja vaikeita kokemuksia elämässäni, ja se on ollut ja on edelleen erittäin tärkeää saada paras asianajaja edustaa minua. Siksi vietin valtavasti aikaa ja tutkimusta valita oikea Spellcaster. Dr. jaja temppeli, oli itsestään selvä valinta minulle, koska hän henkilöityy parasta perheoikeuden Spell. Hän näyttää aina ensin paras lapsen etu, ja hän hyödyntää hänen erinomaisesta spellcasting ja kokemus on, mentori ja ystävä. Olen syvästi kiitollinen hänen tekemästään työstä (paljon se vaikeissa olosuhteissa liioittelematta), ja minä suosittelen häntä kenellekään keskellä avioero tai huoltajuus riita. yhteystiedot Sähköposti: [email protected]
Vera Muzzillo
Joo ja sitten on näitä että kirjotellaan aluksi paljon 1 viesti päivässä vähintään. Kaikki meni hyvin, sovitaan paikka jossa treffataan ja molemmat odottavat treffejä innokkaina. No sitten kun on treffien aika niin toinen ei tulekaan paikalle, ei mitään selitystä, ei enää viestejä ja profiili on poistettu. Että sellainen tapaus. Tähän törmännyt pari kertaa.
Minulle kävi niin, että sovittiin treffit, tiettynä pv tiettyyn aikaan. NOH odottelin, kello
kävi ja miestä ei näy, ei kuulu (ihan kuin palkankorotuskin). Kilautin ja hänpä sanoi
tulleensa juuri saunasta, ottaneensa parit olusetkin siinä, ettei uskalla lähteä ajeleen.
Hänenhän piti olla absolutisti..Voin sanoa, että alkoi närästämään, kun kehtas
ehdottaa, jospas tavattais seuraavana päivänä. En tavannut, en vastannut viesteihin.
Sai jus mitä tilaskin. Minä olen lopettanut aikoja sitten deittailun, mutta hän etsii
edelleen.
Fiksuja, sekä sanansa mittaisia miehiä on, mutta netistä sellaisen löytämiseen, menee
kyllä iäisyys.
Samaa mieltä. Maksullisen deittipalstan saldo 3 kk:n ajalta: kuvapyyntöjä, flirttejä ja satunnaisia aloitusviestejä muutamia kymmeniä. Kaikille olen vastannut, jotka ovat peruskriteerini täyttäneet (en ole kovin vaativa), mutta miehet ovat kuvani saatuaan lopettaneet viestittelyn tai poistaneet/piilottaneet profiilinsa. En mielestäni muistuta sotanorsua, suohirviötä tai siiderivalasta eivätkä miehet ainakaan elävässä elämässä juokse karkuun minut nähdessään. Ikää on tosin lähes 50, mutta jos se häiritsee, miksi ylipäänsä lähestyä? Jos sellainen ihme tapahtuu, että jonkun kanssa pääsee aloitusviestiä pidemmälle, tulee stoppi viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee puhe tapaamisesta. Minulla oli (sittemmin naiiviksi osoittautunut) käsitys siitä, että nettideitin ideana on tarjota mahdollisuus kumppanin löytämiseen, jos ravintolassa notkuminen ei kiinnosta. Tuntuu kuin harrastaisi omituista speed-datingia, jossa yksi etsii ja toinen pelkää löytyvänsä.
Aivan! Itsekin 50 naisena ihmettelin sitä välinpitämättömyyttä, johon viestittely johti. Ensin on mukavaa ja juttu luistaa, mutta ykskaks outo stoppi. En ymmärrä miksi. Jos ei muuta jää jäljelle kuin paha mieli, ei noilla sivuilla kannata roikkua.
Toinen asia, jota oudoksuin, oli ikäisteni miesten varsin laaja kirjo deitin haussa. Samalla kun haetaan elämänkumppania ja ystävyyttä, halutaankin seksiä tai jotain (arveluttavaa?) muuta. Pudotin muutaman melko mukavan pois juuri tuosta syystä. Ei anna kovin järkevää kuvaa, jos kaikki kelpaa.