Arja Marttilan omakohtainen todistus:
"Mikä patti tähän on tullut? Muistan sen torstai-illan, kun laitoin käsirasvaa aina kyynärpäihin asti. Yllättäen käteni osui isoon möykkyyn kyynärpään alueella ja ihmettelin, mikä patti tämä on? Olimme ystäväni kanssa menossa Ideaparkkiin, mutta patti vaivasi mieltäni ja menimmekin ensin Syöpäyhdistykseen sitä näyttämään.
Minua pyydettiin heti hakeutumaan lääkäriin, mutta ajattelin, että jos se on niin vakavaa, mennään nyt kuitenkin ensin sinne Ideaparkkiin. Kun lääkäri oli tutkinut patin ja se oli kuvattu, aluksi luultiin, että se oli sarkoomaa. Mutta myöhemmin tuli vahvistus, että syöpäni on lymfoomaa. Ja pahinta oli se, että lymfooma oli ehtinyt levitä luuytimeen asti, ja siksi lääkäri vain totesi, etten voi enää parantua.
Hänellä oli tieto, ettei kukaan, eikä missään ole koskaan tällaisesta parantunut… Oma sairaus oli helpompi. Kun poikani sai tietää sairaudesta, hän huolestuneena kysyi, että käykö minulle samalla tavalla kuin isille, mutta vastasin ja arvelin, että kyllä Jumala voi tätä sairauttani hoitaa.
Olin todella sairas ja muistan senkin hetken, kun olin äärimmäisen huonossa kunnossa ja putosin ruokapöydästä lattialle. Yritin kontata vessaan… - Ja kuitenkin mieleni täytti se haikeus, että kiitos Jeesus - Sinähän olet tässä! Sinä näet miten kahtaalle suuntaudun: Jos lähden, pääsen Jumalan luo, mutta täällä saan ja haluan olla Simon kanssa! – Ihana poikani, niin rakas ja viisas poikani!
Kuka kuuntelee? Minua hämmästyttää se vastustus, jota monet osoittavat Jumalan parantavaa työtä kohtaan. Niin monta kertaa Jeesus joutui nuhtelemaan ihmisiä heidän epäuskonsa tähden ja ihmettelen, miksi meillä ei julisteta, että evankeliumissa on myös Jeesuksen pyyntö: ”Parantakaa sairaat”...
Sairaita kyllä riittää, ja tästä minun on oikein pakko puhua, kuka vain sopivasti ikinä kuuntelee. Ja uskon rohkaisevien sanojen voimaan: Raamatun mukaisesti kielellä on vallassaan kuolema ja elämä, eikä tämä ole sairauden kieltämistä vaan sitä, että emme annakaan sanoillemme sitä voimaa, joka pystyy tuhoamaan Jumalan tahdon parantaa sairautemme.
Kun aiemmin sanoin, että minulla on syöpä, nyt saan sanoa, että minulla oli syöpä!
Saanko rukoilla? Jos joku kertoo sairastavansa, kysyn heti, että saanko rukoilla kanssasi ja kerron, miten Jeesus voi ja tahtoo meitä parantaa. Kun täältä lähdemme, saamme uuden ruumiin, mutta se parantuminen, josta Jeesus puhuu, sehän tarkoittaa ruumista, joka meillä nyt on.
Siis tänäänkin - minäkin - uskon, luotan ja kiitän siitä, mitä Jeesus tulee tekemään! Siis mitä Jeesus tulee tekemään, kun Hän meitä rohkaisee: ”Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”
Matt 10:8.
"Mikä patti tähän on tullut? Muistan sen torstai-illan, kun laitoin käsirasvaa aina kyynärpäihin asti. Yllättäen käteni osui isoon möykkyyn kyynärpään alueella ja ihmettelin, mikä patti tämä on? Olimme ystäväni kanssa menossa Ideaparkkiin, mutta patti vaivasi mieltäni ja menimmekin ensin Syöpäyhdistykseen sitä näyttämään.
Minua pyydettiin heti hakeutumaan lääkäriin, mutta ajattelin, että jos se on niin vakavaa, mennään nyt kuitenkin ensin sinne Ideaparkkiin. Kun lääkäri oli tutkinut patin ja se oli kuvattu, aluksi luultiin, että se oli sarkoomaa. Mutta myöhemmin tuli vahvistus, että syöpäni on lymfoomaa. Ja pahinta oli se, että lymfooma oli ehtinyt levitä luuytimeen asti, ja siksi lääkäri vain totesi, etten voi enää parantua.
Hänellä oli tieto, ettei kukaan, eikä missään ole koskaan tällaisesta parantunut… Oma sairaus oli helpompi. Kun poikani sai tietää sairaudesta, hän huolestuneena kysyi, että käykö minulle samalla tavalla kuin isille, mutta vastasin ja arvelin, että kyllä Jumala voi tätä sairauttani hoitaa.
Olin todella sairas ja muistan senkin hetken, kun olin äärimmäisen huonossa kunnossa ja putosin ruokapöydästä lattialle. Yritin kontata vessaan… - Ja kuitenkin mieleni täytti se haikeus, että kiitos Jeesus - Sinähän olet tässä! Sinä näet miten kahtaalle suuntaudun: Jos lähden, pääsen Jumalan luo, mutta täällä saan ja haluan olla Simon kanssa! – Ihana poikani, niin rakas ja viisas poikani!
Kuka kuuntelee? Minua hämmästyttää se vastustus, jota monet osoittavat Jumalan parantavaa työtä kohtaan. Niin monta kertaa Jeesus joutui nuhtelemaan ihmisiä heidän epäuskonsa tähden ja ihmettelen, miksi meillä ei julisteta, että evankeliumissa on myös Jeesuksen pyyntö: ”Parantakaa sairaat”...
Sairaita kyllä riittää, ja tästä minun on oikein pakko puhua, kuka vain sopivasti ikinä kuuntelee. Ja uskon rohkaisevien sanojen voimaan: Raamatun mukaisesti kielellä on vallassaan kuolema ja elämä, eikä tämä ole sairauden kieltämistä vaan sitä, että emme annakaan sanoillemme sitä voimaa, joka pystyy tuhoamaan Jumalan tahdon parantaa sairautemme.
Kun aiemmin sanoin, että minulla on syöpä, nyt saan sanoa, että minulla oli syöpä!
Saanko rukoilla? Jos joku kertoo sairastavansa, kysyn heti, että saanko rukoilla kanssasi ja kerron, miten Jeesus voi ja tahtoo meitä parantaa. Kun täältä lähdemme, saamme uuden ruumiin, mutta se parantuminen, josta Jeesus puhuu, sehän tarkoittaa ruumista, joka meillä nyt on.
Siis tänäänkin - minäkin - uskon, luotan ja kiitän siitä, mitä Jeesus tulee tekemään! Siis mitä Jeesus tulee tekemään, kun Hän meitä rohkaisee: ”Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”
Matt 10:8.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.