Istuin eilen ystävän kanssa "parantamassa maailmaa" ja muiden asioiden ohessa keskustelimme tietysti myös miehistä ja sellaisen löytämisestä. Kummallakin on kokemuksia sekä netistä että "livestä" ja teimme siinä sitten jonkinlaista plus/miinus-listaa näiden hakutapojen eri puolista. 'Live' tarkoittaa käytännössä yöelämää, baareja tai bileitä, koska aika harvinaista on muualla tutustua vastakkaiseen sukupuoleen.
Liven plussia:
Näet heti, onko toinen ulkonäöltään sellainen, mistä pidät. Ulkonäöllä kun on merkitystä, muuta on turha väittääkään.
Näet heti pitääkö toinen sinun ulkonäöstäsi
Näet millaiset vuorovaikutustaidot toisella on ja miten hän toimii sosiaalisessa tilanteessa
Muutaman minuutin keskustelussa saat toisesta enemmän tietoa kuin useiden päivien viestittelyssä
Väärinkäsitysten riski on pienempi silloin, kun jutellaan face-to-face kuin viestitellessä
Toinen ei voi olla "usealla profiililla" liikenteessä (esim. hakea yhdellä profiililla vakituista suhdetta ja toisella pelkkää seksiä)
Ihmiset ovat keskimäärin ottaen livenä realistisempia kuin netissä; livenäkin ne 20 vuotta nuoremmat saattavat olla kivoja katsella mutta ei niiden seuraan tungetella (poikkeuksia aina löytyy)
vakipaikoissa ja pienissä kaupungeissa ei pysty esiintymään muuna kuin mitä oikeasti on, koska tunnetaan joka tapauksessa
mahdollisuus edetä nopeasti JOS molemmat haluavat (sänkyyn vaikka samana iltana)
Liven miinuksia
- aikaa vievää
- rahaa vievää
- esim. yksinhuoltajalle hankalaa
- pienissä kaupungeissa pieni todennäköisyys tutustua uusiin ihmisiin
- ei voi / ei ole tapana kysyä suoraan sellaisia isoja kysymyksiä, joita netissä voi laittaa kriteeriksi, esim. haluaako toinen lapsia
Mitä muuta? Mitä teille muille tulee mieleen?
Liven plussia:
Näet heti, onko toinen ulkonäöltään sellainen, mistä pidät. Ulkonäöllä kun on merkitystä, muuta on turha väittääkään.
Näet heti pitääkö toinen sinun ulkonäöstäsi
Näet millaiset vuorovaikutustaidot toisella on ja miten hän toimii sosiaalisessa tilanteessa
Muutaman minuutin keskustelussa saat toisesta enemmän tietoa kuin useiden päivien viestittelyssä
Väärinkäsitysten riski on pienempi silloin, kun jutellaan face-to-face kuin viestitellessä
Toinen ei voi olla "usealla profiililla" liikenteessä (esim. hakea yhdellä profiililla vakituista suhdetta ja toisella pelkkää seksiä)
Ihmiset ovat keskimäärin ottaen livenä realistisempia kuin netissä; livenäkin ne 20 vuotta nuoremmat saattavat olla kivoja katsella mutta ei niiden seuraan tungetella (poikkeuksia aina löytyy)
vakipaikoissa ja pienissä kaupungeissa ei pysty esiintymään muuna kuin mitä oikeasti on, koska tunnetaan joka tapauksessa
mahdollisuus edetä nopeasti JOS molemmat haluavat (sänkyyn vaikka samana iltana)
Liven miinuksia
- aikaa vievää
- rahaa vievää
- esim. yksinhuoltajalle hankalaa
- pienissä kaupungeissa pieni todennäköisyys tutustua uusiin ihmisiin
- ei voi / ei ole tapana kysyä suoraan sellaisia isoja kysymyksiä, joita netissä voi laittaa kriteeriksi, esim. haluaako toinen lapsia
Mitä muuta? Mitä teille muille tulee mieleen?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Heti ensimmäisenä tulee mieleen, että tämäkin on vain yhdenlaisen ihmisen näkemys, vaikkakin sellaisena tietysti aivan pätevä. Olisi kuitenkin ollut hyvä mainita, että täysin vastakkaisiakin näkemyksiä voi olla, ja että ne eivät välttämättä ole yhtään oikeampia tai väärempiä.
"Näet millaiset vuorovaikutustaidot toisella on ja miten hän toimii sosiaalisessa tilanteessa"
Useimmiten totta, mutta entä ujous ja muu jäätyminen jännittävässä tilanteessa? Tämä suosii tietynlaisia ihmisiä.
"Muutaman minuutin keskustelussa saat toisesta enemmän tietoa kuin useiden päivien viestittelyssä"
Riippuu näkökulmasta ja siitä, mikä on olennaista tietoa. Isot kysymykset, kuten aloituksessakin mainittu lapsi-asia, jäävät todennäköisesti auki.
Tämä ei päde ollenkaan, jos sattuu pitämään tärkeänä kykyä puhua isoistakin asioista vaivattomasti. Ne on nimittäin paljon helpompi ottaa puheeksi viestitellessä kuin naamatusten keskustellessa. Sen lisäksi, että ei saa tietoa ajatuksista isojen asioiden suhteen heti, ei myöskään voi tietää, saako myöhemminkään.
"Väärinkäsitysten riski on pienempi silloin, kun jutellaan face-to-face kuin viestitellessä"
Riippuu jälleen kerran siitä, minkä suhteen ne väärinkäsitykset voisivat tulla. Live-tilanteessa voi vaikkapa olla niin ihastunut, että kuulee toisen jutuissa jotain, mitä niissä ei oikeasti ole, kun taas netissä, kun pääpaino on tutustumisessa toisen ajatusmaailmaan, on tuollaista riskiä vähemmän. Toisaalta nettitutustuminen vaatii kummaltakin pystymistä hieman erilaiseen ilmaisuun.
"Useimmiten totta, mutta entä ujous ja muu jäätyminen jännittävässä tilanteessa? Tämä suosii tietynlaisia ihmisiä."
Mietippä kaksi skenaariota ujolle ihmiselle, kumpi aiheuttaa enemmän jännitystä?
1. Ujo ihminen tapaa kiinnostavan henkilön harrastuksen tai muun yhteisen tekemisen parissa, josta löytyy varmasti jotain yhteistä keskusteltavaa.
2. Ujo ihminen on osittain jo ihastunut toiseen ihmiseen sen perusteella, millaisen kuvan tämä on kirjoittamalla itsestään antanut ja nyt pitäisi mennä livenä tapaamaan ja selvittää onko luotu mielikuva oikea.
Väittäisin tuon kakkosen olevan huomattavasti jännittävämmän ja vähemmän normaalin tilanteen kuin ensimmäisen, mikä on lähempänä ihmisen normaalia käyttäytymistä, eli tapaamme päivittäin ihmisiä, joiden kanssa joudumme olemaan vuorovaikutuksessa.
"Tämä ei päde ollenkaan, jos sattuu pitämään tärkeänä kykyä puhua isoistakin asioista vaivattomasti. Ne on nimittäin paljon helpompi ottaa puheeksi viestitellessä kuin naamatusten keskustellessa. Sen lisäksi, että ei saa tietoa ajatuksista isojen asioiden suhteen heti, ei myöskään voi tietää, saako myöhemminkään."
Jos ei kykene puhumaan isoja ja vaikeita asioita kasvotusten, tulee parisuhteesta todella haastavaa, ellei jopa mahdotonta. Se, että osaa kirjoittaa tunteista, ei tarkoita, että osaa niistä keskustella. Toimivan parisuhteen kannalta on lisäksi paljon tärkeämpää ne tunteet kuin speksit. Ja tuskin kukaan on syntymästään kuolemaan asti samaa mieltä haluamastaan lapsimäärästä. Itse halusin aikoinaan useamman lapsen, mutta nyt kun ainokainen on maailmalla, niin en halua enää useampaa. Jos rakastua täräytän 20v nuorempaan naiseen, niin tiedä vaikka muuttaisinkin mielipiteeni tuosta asiasta.
"Riippuu jälleen kerran siitä, minkä suhteen ne väärinkäsitykset voisivat tulla. Live-tilanteessa voi vaikkapa olla niin ihastunut, että kuulee toisen jutuissa jotain, mitä niissä ei oikeasti ole, kun taas netissä, kun pääpaino on tutustumisessa toisen ajatusmaailmaan, on tuollaista riskiä vähemmän. Toisaalta nettitutustuminen vaatii kummaltakin pystymistä hieman erilaiseen ilmaisuun. "
Sanojen osuus viestinnästä on marginaalisen pieni. Livenä näkee jännitääkö toista, hermostuttaako toista.. onko toinen tosissaan jne.. livenä näkee niin paljon enemmän. Kirjoittaa voit ihan mitä tahansa ja ajan kanssa voit keksiä vaikka mitä valheita, mutta livenä siihen ei ole aikaa, etkä voi niihin varautua. Rehelliselle ihmiselle on sama keskusteleeko hän livenä vai netissä, mutta epärehelliselle netti on aina helpompi.
On varmasti kaikkein helpointa ja luontevinta tutustua vaivihkaa sopivan tekemisen kuten harrastuksen lomassa. Ymmärsin kuitenkin, että sitä vaihtoehtoa ei ollut tässä tapauksessa tarjolla, vaan että kyse oli satunnaisemmast kohtaamisesta esimerkiksi baarissa verrattuna netitse sovittuihin treffeihin.
"Jos ei kykene puhumaan isoja ja vaikeita asioita kasvotusten, tulee parisuhteesta todella haastavaa, ellei jopa mahdotonta. Se, että osaa kirjoittaa tunteista, ei tarkoita, että osaa niistä keskustella."
Tässäkin ole kyse ensimmäisestä kohtaamisesta tai parista aivan ensimmäisestä. Ei ole kyse siitä, pystyykö joku puhumaan isoja ja vaikeita asioita kasvotusten, vaan siitä, milloin niistä on sosiaalisessa mielessä sopivaa puhua. Jos tapaa ihmisen sattumalta elävässä elämässä, niin sellaisiin asioihin pääseminen vaatii tutustumista ja kenties useammankin tapaamisen, sillä harva uskaltaa mennä kovin syvällä kovin nopeasti. Nettideitissä asia on sikäli toisin, että sillä, mitä kertoo omassa profiilissaan tai avausviestissään, voi face-to-face-tilanteita luontevammin antaa luvan ja suostumuksen edetä nopeammin. Ja jos kyse on ihmisestä, jolla sellaiset asiat ovat tärkeitä, niin tuo "kirjeitse" löydetty yhteisymmärrys voi olla hyinkin merkittävä asia.
"Sanojen osuus viestinnästä on marginaalisen pieni. Livenä näkee jännitääkö toista, hermostuttaako toista.. onko toinen tosissaan jne.. livenä näkee niin paljon enemmän. Kirjoittaa voit ihan mitä tahansa ja ajan kanssa voit keksiä vaikka mitä valheita, mutta livenä siihen ei ole aikaa, etkä voi niihin varautua. Rehelliselle ihmiselle on sama keskusteleeko hän livenä vai netissä, mutta epärehelliselle netti on aina helpompi."
Luulen, että tässä kohtaa tarvitaan sellaista ihmistuntemusta, jota ei välttämättä ole niillä ihmisillä, joille viestittelytutustuminen ei ole luontevaa. On totta, että suurin osa viestinnästä on sanatonta, ja sen on helppo ajatella viittaavan nimenomaan live-tilanteisiin, mutta mielestäni se pätee myös kirjoitteluun, vaikkakin eri tavalla. Jos osaa itse kirjoittaa, niin voi myös nähdä toisen ihmisen kirjoituksessa merkkejä siitä, kuinka aidosti ja vilpittömästi hän kirjoittaa.
Lisäksi, olettaen, että kirjoittelussa mennään riittävän syvälle ja vaaditaan keskustelulta riittävästi, ei todellakaan ole helppoa väittää jotain, mitä ei oikeasti tarkoita. Valehtelu on sitä vaikeampaa, mitä suurempi kokonaisuus on kyseessä, ja mitä enemmän keskustelussa mennään yksityiskohtiin, ja jos viestittely ei ole vain kirjoittaen tapahtuvaa small talkia, niin uskottavien valheiden keksiminen käy nopeasti liian työlääksi.
Kokeilin nettiä ja ei tullut mitään. Liian turruttavan pitkävetistä
meininkiä.
Jos onnistui pääsemään viestittemään, niin treffien sovitus ihan
toivotonta vääntöä. Sitten vielä sekin, että kun se tapaamis pv. oli
saatu järjestettyä, niin saattoi olla, ettei toiseen saanutkaan enää
yhteyttä.
Minä en löydä tälläisesta soutaa, huopaa meiningistä mitään
hyvää, joten live jää voimaan mun kohdalla. Ei ikinä enää
pelleksi nettiin.
'' 'Live' tarkoittaa käytännössä yöelämää, baareja tai bileitä, koska aika harvinaista on muualla tutustua vastakkaiseen sukupuoleen.''
Joo ja mikäli oon oikeassa niin harva hakee näistä paikoista parisuhdetta. Kun ite en alkoholia kovin paljoa juo ja koska etsin itse parisuhdetta niin etsin mieluummin sitä netistä.
Tai nimenomaan näissä paikoissa pohjimmiltaan moni hakee parisuhdetta. Monesti vaan käy alkoholin vaikutuksen alaisena, että toinen vaikuttaa Just hyvältä tyypiltä, mutta myöhemmin avautuu silmät. Joko heti seuraavana aamuna, tai muutamien treffien jälkeen.
Nyt vähän vanhempana kelaan omia parikymppisen tytönhupakon päiviäni; oman sinisilmäisyyden, huonon tilannetajun ja velatkin on saatavia -humalatilojen vuoksi muutaman kerran päädyin harrastaan yhden illan juttuja :D
Kuitenkin pidän itseäni parisuhdeihmisenä, pidin jo tuolloin, ja sitä etsin ja toivoin.
Netissä ajautuu yhtälailla viestittelemään sellaisten miehien kanssa, joiden kanssa voisi ehkä parin promillen humalassa erehtyä jutulle.
Lisäksi nyt on kyllä muutaman kerran aika törkeästikin vedätetty mm. vanhentuneilla valokuvilla, että alan mäkin epäillä, että onkohan tuo netti, hyvistäkin kokemuksista huolimatta, se oikea paikka etsiä yhtään mitään fiksua..
Live on paras tapa. Netissä on paljon vain aikaa tappavia pelleilijöitä, jotka lähinnä huvikseen tsekkaa tarjontaa. Myös vaatimukset ovat pilvissä omaan tasoon nähden, koska anonyymiys antaa rohkeuden pyytää mitä vaan. Lisäksi netti painottaa hyvin pinnalisia asioita ihmisissä...
Tää pitää kyllä paikkansa. Jos esimerkiks nainen menee lukee miehen profiilia ja hän huomaa siellä yhden pienen väärän asian niin ei suostuta ees tutustumaan. Livenä kun tulee esille sellainen pieni väärä asia niin se ei haittaa jos tyyppi on muuten hyvä ja sen kanssa on mukava keskustella.
Pitää vielä jatkaa, että toisiaan poissulkeviahan nämä eivät tietenkään ole, mutta kieltämättä välillä kun lukee kuinka kukaan ei vastaa, tehdään ohareita, ei haluta lähettää valokuvia että näkisi ulkonäön, treffeillä paljastuu ihan toisenlaiseksi kuin on kuvannut jne niin sitä ei voi olla miettimättä, että kannattaako nettiä pitää ainakaan ainoana hakuvälineenä.
Kyllä se siltä vaikuttaa että netissä menee ihan överinä tää homma eikä toista katsota kiinnostavaksi ellei hommelit täsmää 100%. Yksikin pieni "virhe" ja se on (sanaton) moro. Mitä nää itseään elämässä kokeneena ja "tiedän mitä tahdon ja en tahdo" mainostavat kuvittelee sitten samalla meiningillä parisuhteessa, heti bänät kun tulee vähän kiviä matkaan? Tuntuu että nuo elää suuremmassa utopiamaailmassa kuin meikäläinen vähän kokemattomampi heebo.
''Mitä nää itseään elämässä kokeneena ja "tiedän mitä tahdon ja en tahdo" mainostavat kuvittelee sitten samalla meiningillä parisuhteessa, heti bänät kun tulee vähän kiviä matkaan?''
Oon itseasiassa miettiny tätä samaa jo jonkin aikaa. Esimerkiks monen naisen ihannekumppanissa lukee että pitää olla töissä (en oo kattonu miesten profiileja niin en heistä osaa sanoa) niin mitäs sitten jos kesken parisuhteen mies joutuukin työttömäks niin heivataanko se samantien mäkeen kun reikänen sukka roskikseen?
Minusta se on eri asia haetaanko kumppania, joka on työelämässä, tai jos kumppani jää työttömäksi siinä vaiheessa kun on jo rakastuttu. Ei sellainen suhde kovin lujalla pohjalla ole, missä rakkaus loppuu kun toinen jää työttömäksi.
Eli vaatimukset pienenee siinä vaiheessa kun ollaan rakastuttu? Tossa on vaan sellanen juttu että sitä voi käyttää hyväksi. Jokuhan saattaa valehdella olevansa töissä ja kun tilanne menee niin pitkälle että alkaa rakkaus kukoistaa niin tää tyyppi ilmoittaa joutuneensa työttömäks.
No hohhoijaa.. "vaatimukset pienenee", voi kun ei se parisuhde elävässä elämässä synny eikä toimi kuten netissä, missä ladotaan pöytään vaatimukset ja kriteerit ja toivomukset ja sitten selataan kunnes löytyy niihin sopiva henkilö. Jos olet joskus ollut korviasi myöten rakastunut niin tiedät, että silloin haluaa tehdä tiettyyn rajaan asti kaikkensa että saisi olla rakastettunsa kanssa (tietyllä rajalla tarkoitan sitä, että ihan mitä tahansa ihmiset eivät yleensä kestä).
Kokeile valehdella olevasi töissä ja katso kuinka pitkään se onnistuu.
Eihän parisuhde synny netissä silloinkaan vaikka se olis siellä aloitettu. Kyl se ihan livenä syntyy siitä huolimatta. Mutta kuten sanoit, näillä kahdella aloitustavalla on erona että netissä ladotaan vaatimukset ja livenä ei.
Niin ja en aio valehdella koska se ei kuulu tapoihini. Tuo nyt vaan oli esimerkki.
Näin se menee. Suurinosa naisista ei halua miestä tai rakkautta vaan jonkun jota esitellä muille ja joka mielummin käyttää lompakkoaan oikeissa kohtaa. Tapasin mielestäni lähes pari vuotta sitten elämäni naisen. Oli hauskaa keskenään ja yhteisiä menoja ja oltiin kun paita ja peppu aina yhdessä. Äitini sairastui kuoleman vakavasti ja samalla jouduin työttömäksi, mitä tekee rakas. "Tää oli tässä. Parempi erota nyt kun joskus myöhemmin"
Ja mikähän oli syynä. Työttömyys ja elämän vakava tilanne ja se ainainen jippijaijee loppui hetkeksi. Ihminen jonka luulin oikeasti rakastavan jätti juuri silloin kun olisin häntä kaikista eniten tarvinu. Voin sanoa että luottamus naisiin romahti hetkellisesti täysin ja omakin elämä oli veitsen terällä hetken. Nyt olen tuosta vakavasta elämäntilanteesta hiljalleen selviytynyt mutta voin sanoa että edelleenkään en täysin luota naisiin jotka vannovat rakkauttaan. En edes nykyiseeni ja en tiedä olenko vieläkään valmis ottamaan häntä elämään ja hän on tietoinen kyllä tästä sillä en halua tunteitani pimittää.
Nettimaailma on vääristynyt. Muokataan itsestä parempi, kuin oikeasti
on ja tällä perusteella, sitten haetaan lähes täydellistä kumppania.
Aika sairasta, jos suoraan sanon.
Ja sitten kun kerrot rehellisesti profiilissa huonoista puolista, niin pidetään automaattisesti pirttihirmuna, eikä oteta yhteyttä.
Totuushan kuitenkin on se ettei kukaan meistä ole päivänsäde kuukauden jokaisena päivänä.
Joskus huomannut että ilmoituksia selatessa turtuu ja sitten kiinnittää "omituisiin" pikkujuttuihin huomiota. Siis sellaisiin joilla ei livenä tavatessa tosiaankaan olisi suurta merkitystä. Jolloin omat kiinnostuksen kriteerit alkaa mennä vinksalleen netissä. Näin jos on käynyt olen todennut että tarvin tauon nettideitteihin.
Netteideiteissä tarvii myös sissin sietokykyä. Pitää jaksaa ohittaa seksin vonkaajat, varattujen vinkumiset ja kaiken maailman asiattomat kiukuttelijat. Livenä ei tollasen kuran läpi tarvi kahlata. tällä hetkellä en ole sissimoodissa, joten ei ole ilmoa kehissä.
Toisaalta liven ongelma on mulle se, etten jaksa käydä baareissa. Käyn niin harvoin että työkaverini ilostui tänään mun puolestani kun kuuli että lauantaina olen vanhojen ystävieni kanssa menossa. Jeps, olen kotihiiri.
Mun pitää siis panostaa kauppakeskuksissa pitämään antennit hereillä ja muistaa hymyillä iloisesti jos joku mies vilkaisee arvostavasti. ja joillain meedion kyvyillä välittää shoppailevien miesten alitajuntaan että mulle saa tulla mieluusti juttelemaan.
Skee: Miksi et itse mene juttelemaan jos homaat miehen vilkaisevan arvostavasti?
itseasiassa saatan monesti heittää ohimennen jokun tilanteeseen sopivan kommentin. tilanteet ei vaan johda mihinkän kummempaan.
Huomenna olen kerrankin menossa baariin kavereitten kanssa. Pitää muistaa tarkkailla myös ympäristöä. Olis varmaan helpompaa jos olis paita jossa lukis "helposti lähestyttävä, saa tulla juttelemaan" ;)
Livenä, on hyvin vaikea törmätä kehenkään, kun en käy kippoloissa,
mutta nettideittailustakin jäi pas*ka rukkaseen.
Plussat ja miinukset voisin hyvinkin allekirjoittaa, mutta täytyy sanoa, että yöelämää, baareja ja bileitä harrastamattomana noita livepaikkoja on kyllä huomattavasti enemmän ja parempiakin paikkoja. Esim. harrastusten kautta on helppo tutustua ihmisiin, sillä siinä on aina luonteva tapa päästä juttusille vastakkaisen sukupuolen kanssa. Samoin kesäkahvilat ovat oiva paikka tutustua ihmisiin, sillä pöydät ovat usein niin täynnä, että on luontevaa kysyä voiko liittyä jonkun pöytäseuraksi. Samoin suosituissa lounaspaikoissa on usein tuolipaikat kovilla ja siellä tutustuu uusiin lounastuttavuuksiin pikkuhiljaa. Kirjastossa, kaupassa.. melkein missä tahansa, missä olemiseen liittyy jotain tekemistä, löytyy keskustelua siitä mitä ollaan tekemässä.. eli tutustuminen on helppoa.
Aina jankataan että harrastuksissa törmää vastakkaisiin sukupuoliin. Itse olen toista mieltä. Jos ei ole kiintynyt omaan sukupuoleen on harrastukset yleensä vähemmistönä sen suhteen mistä voisi suhteita odottaa.
Otetaan muutama esimerkki.
Miehet:
Jääkiekko, jalkapallo, sähly, metsästys, kalastus muutamia mainitakseni niin kyllä vähissä on naiset noissa harrastuksissa.
Naiset:
Jumppa, aerobig, jooga, zumba, hevoset, kynttilä kutsut jne taas muutamia mainiten niin kyllä vastavuoroon noissakin on miehet vähemmistönä.
Tosi on se että baarit, työelämä, netti on ne missä suhteet luodaan ja harrastuksista vähiten.
Olisikohan jo päässyt unohtumaan näiden kertakäyttörakkauksien aikakautena, että ihastuminen syntyy kahden ihmisen välisestä vetovoimasta. Se on silkkaa biologiaa ja hormonitoimintaa ja siinä ei ole mitään tekemistä varallisuuden, työpaikan tai jopa ulkonäön kanssa. Nämä voivat kuitenkin liittyä asiaan vaikka siten, että taustaltaan määrätynlaiset ihmiset kohtaavat ihmisiä näissä samoissa viitekehyksissä ja ihastuvat heihin. Nettideitti vääristää tätä kuviota siksi,että siellä voi etsiä ja karsia ihmisiä taustojen perusteella ja valita ihastumisen kohteita tietoisesti itselleen sopimattomista viitekehyksistä. Tällöin on hyvin harvinaista, että näiden ihmisten välille syntyy todellinen aito rakkaus. Ja sitten se kehittyykö ihastumisesta rakkautta ja parisuhde riippuu aivan täysin ko. henkilöiden elämäntilanteesta. Silloin ei ole väliä miten ja missä on tavattu.
isot peukut tälle. Vaikka joskus voi netistäkin löytää jonkun kanssa ne kemiat pelaa jo kirjotellessa. Mutta livena se sitten vetovoima oikeesti nähdään.
Minun avioero ja myöhemmin huoltajuus tilanne on erittäin kivulias ja vaikeita kokemuksia elämässäni, ja se on ollut ja on edelleen erittäin tärkeää saada paras asianajaja edustaa minua. Siksi vietin valtavasti aikaa ja tutkimusta valita oikea Spellcaster. Dr. jaja temppeli, oli itsestään selvä valinta minulle, koska hän henkilöityy parasta perheoikeuden Spell. Hän näyttää aina ensin paras lapsen etu, ja hän hyödyntää hänen erinomaisesta spellcasting ja kokemus on, mentori ja ystävä. Olen syvästi kiitollinen hänen tekemästään työstä (paljon se vaikeissa olosuhteissa liioittelematta), ja minä suosittelen häntä kenellekään keskellä avioero tai huoltajuus riita. yhteystiedot Sähköposti: [email protected]
Vera Muzzillo