Kuinka voi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle? Olen tutkinut koko netin, pääsisinkö työkyvyttömyyseläkkeelle, löytämättä vastausta. Jos sinulla olisi neuvoja ottaisin mielelläni vastaan kaikki neuvot.
Olen ollut elokuusta asti sairaslomalla. Syynä työpaikkakiusaaminen ja loppuun palaminen. Sairasloma jatkuu kesäkuun loppuun asti. En voi mitenkään mennä takaisin ko. työpaikkaan, koska tiedän, että sama tahti jatkuu. Vaikka minulla on vielä aikaa levätä, en voi koskaan olla oma itseni ja mennä tuohon työpaikkaan.
Olen jo 58-vuotias enkä saa kuitenkaan enää mistään työtä. Irtisanominen johtaisi "konkurssiin". Olen antanut koko elämäni ja terveyteni ja olen katkera siitä. Muutamia itsemurhayrityksiä on ollut tällä ajalla eikä minulla oikeastaan olekaan enää mitään muuta keinoa kuin paeta raukkamaisesti kuolemaan ja pois täältä.
Pyydän apua!
Olen ollut elokuusta asti sairaslomalla. Syynä työpaikkakiusaaminen ja loppuun palaminen. Sairasloma jatkuu kesäkuun loppuun asti. En voi mitenkään mennä takaisin ko. työpaikkaan, koska tiedän, että sama tahti jatkuu. Vaikka minulla on vielä aikaa levätä, en voi koskaan olla oma itseni ja mennä tuohon työpaikkaan.
Olen jo 58-vuotias enkä saa kuitenkaan enää mistään työtä. Irtisanominen johtaisi "konkurssiin". Olen antanut koko elämäni ja terveyteni ja olen katkera siitä. Muutamia itsemurhayrityksiä on ollut tällä ajalla eikä minulla oikeastaan olekaan enää mitään muuta keinoa kuin paeta raukkamaisesti kuolemaan ja pois täältä.
Pyydän apua!
Vastaukset 171
Vanhimmat
Kun olet ollut vuoden yhtäjaksoisesti sairaslomalla, lääkäri voi auttaa sinua etenemään eläkeportaissa. Jos saat erikoislääkärin (yleensä psykiatri) kirjoittamaan B-lausunnon, jossa hän toteaa sinut kykenemättömäksi työhösi ja suosittelee kuntoutustukea, sinun ei tarvitse palata töihin. Kuntoutustuki vastaa aiemmin määräaikaisena työkyvyttömyyseläkkeenä tunnettua etuutta. Sinut voidaan lähettää esim. työkyvyn kartoitukseen ym. turhiin juttuihin. Toisaalta voit hakea ja saada kuntoutusta (tai "kuntoutusta") psykoterapiana ja/tai fyysistä toimintakykyä palauttavana.
Kun jaksat jatkaa näitä kuntoutumisharjoituksia, pääset aikanaan oikealle työkyvyttömyyseläkkeelle. Ellet sitten tosissasi halua vielä jäädä työelämään, esim. löydät mukavan työpaikan jostain muualta. Aika epätodennäköistä tuo viimemainittu kyllä on.
... ed. jatkaa vielä, että eläkediagnoosi on tod.näk. depressio, sillä uupumuksesta ja ahdistuksesta ei voi päästä eläkkeelle. Useimmat burn-outin takia eläköityneet ovat siellä masennus-diagnoosilla.
Minusta sinulla on 'hyvät' mahdollisuudet päästä pois, olet jo sen ikäinen ja sairaslomaakin kertyy lähes vuosi kesäkuuhun mennessä. Seuraavalla lääkärikerralla puhut vain selkeästi siihen malliin, että työhönpaluu ja siinä menestyminen tuntuu täysin mahdottomalta. Tsemppiä! :)
Kiitos Sinulle!
Siihen Kuntoutustukeen ei vaan ole ihan helppo päästä! .En tiedä paljo ikä vaikuttaa, olen itse reilusti alle alottajan iän, mutta hakenut määräaikaista työkyvuttömyys eläkettä. Mulla on paha atooppinen ihottuma, astma, selkä ortpedin mukaan kuin 70vuotiaalla, ja niin kipee ettei väliin pääse liikkumaan. Lisäksi löysä olkapää joka pomppailee paikaltaan tuon tuosta. Kävin kankaanpään kuntoutuskeskuksen ns. työkyky arvion ja olin perseelleen lentää kun kuulin, että työkykyni on laskenut 10%!! Luulin, sitä eka virheeksi, mutta niin se oli. että 90% työkykyä jäljellä, siis lähes terve:) Siihen työkykytutkimukseen kuului 45min Psykiatrin kanssa porisemista. oli aika hauskaa , kun sen 45min pohjalta saatiin 7 sivua tekstiä meikästä, ei voinu olla etes vihainen. 35v on liian nuori kuntoutustukeen ja 55v liian vanha niin missähän se raja menee ettei oo liian nuori eikä vanha, pitänee melkein soittaa eläkevakuutusyhtiöön ja kysyy....
Voihan alottaja sitä kokeilla, mulla se kaatu aivan varmana ikään , olin 31v sillon ja ketjun alottaja on vähän jo vanhempi
Kysy kollilta, kuin se sekos ja joutu pöpieläkkeelle.
Kuntoutuksessa katsotaan jäljellä oleva työkyky ja kun sitä on jäljellä oma näkemys nykyisestä toiminnasta on se että jollet voi käsillä tehdä työtä on sulla varpaat jäljellä, joten helpompi on saada valtiolta veturi kuin päätä sairaus eläkkeelle. Onnea vaan jokaiselle yrittävälle .
Kymmenet tuhannet suomalaiset ovat päässeet/joutuneet työkyvyttömyyseläkkeelle tahtoen tai tahtomattaan psykiatrisen hoidon avulla. Työkykysi voidaan vammauttaa lukuisin eri menetelmin. Pysyvän työkyvyttömyyden saa parhaiten vaurioittamalla aivoja, sillä aivojen kyky korjaantua on hyvin rajallinen. Siksi suositan kääntymistä nimen omaan psykiatrian palveluiden puoleen. Tässä on muutama toteutustapavaihtoehto:
A. Kirurginen lobotomia. Vaatii ulkomaan matkaan, sillä vaikka psykiatria kovasti haluaisi ko. toimenpiteen takaisin, se on ainakin EU:n alueella määritelty yhä rikokseksi.
B. Sähköinen lobotomia eli sähköshokki tai niin kutsuttu "sähköhoito" (kysy lisätietoja käsittelystä paikalliselta mielenterveyspoliltasi.)
C. Kemiallinen lobotomia, jonka suorittamiseksi voidaan käyttää neurolepteja, SSRI:tä tai muita niin kutsuttuja "mielenterveyslääkkeitä".
Sinulta tuli paras ja todellisin vastaus aloittajan kysymykseen. Nostan hattua vastauksellesi. Työkyvyttömyyseläkkeelle nimenomaan JOUTUU psykiatrian keinoin.
Minä olin viimeisen kerran pakkohoidossa 2005.Huomasin,että pitempään hoidossa olleiden potilaiden puheesta ei meinannut saada mitään tolkkua.Ei siksi,että olisivat puhuneet sekavia,vaan useilla tuntui olevan samanoloinen puhehäiriö.Johtui varmaan neurolepteista.Minutkin yritettiin suostutella käyttämään mm.Peratsiinia,onneksi en suostunut.En vieläkään ymmärrä mitä tekemistä masennuksella ja neurolepteilla on toistensa kanssa.
Joo. Kaikki "mielialalääkkeet" lamaavat ja pitkässä juoksussa vaurioittavat puheenmuodostusta ja ajattelua, jolloin puhe on sössöttävää, huonosti artikuloivaa ja ajatuksen katkeilun ja hidastumisen myötä töksähdellen etenevää. Psykoaktiiviset aineet antavat kaikki saman vaikutuksen, vertaa esimerkiksi alkoholi, simppeliä eikö? Kun käytössä on joku niin voimakas myrkky kuin esimerkiki neurolepti tai SSRI ja käyttöaika jatkuva, vaikutus voi jättää pysyvän vamman aivoihin, jolloin puhevika ja ajattelun tahmeus on pahimmassa tapauksessa pysyvä. Klassikkomoga niin psykiatrian alalla toimivien kuin kansankin keskuudessa on erehtyä luulemaan aineen aiheuttamia häiriöitä ja aivovaurioita "sairauden" etenemiseksi tai aiheuttamaksi.
Mitähän nuo mainitsemasi lääkitykset vaikuttaisivat sinuun, joka ilman niitäkin olet sekaisin?
Jos kuvittelet, että mielenterveyslääkkeet ovat terveellisiä aivoille tai muulle kropalle, olet harhainen ja "tarvitset" neuroleptilääkityksen.
Mutta eikö aloittaja halunnutkin eläkkeelle? Menikö minulta nyt jotakin ohi?
"Työkykysi voidaan vammauttaa lukuisin eri menetelmin", toinen mainitsi ylempänä. Ne keinot ovat psykiatrisia keinoja, eli halustaan riippumatta psykiatrit tekevät lähimmäisistään työkyvyttömiä, vaikka toinen haluaisi takaisin työelämään. Tämä on myös syntiä kahdeksannen käskyn osalta, vaikka ainakin Satakunnan psykiatrit väittävät olevansa synnittömiä.
Minulla on ollut Peratsiini 35 vuotta, eikä sen kautta ole ollut "sössötystä". Tein töitäkin julkisella 40 vuotta. Yritin saada osa-aikaisen eläkkeen 59--vuotiaana, mutta en saanut. Sitten 60-vuotiaana sain. Koko-aikaisen eläkkeen sain 61-vuotiaana.
Piti olla kahden lääkärin lausunto, jolla minut todettiin työkyvyttömäksi. Ensimmäisessä yrityksessä oli vain psykiatrin todistus. se ei riittänyt.
Otan osaa, sinulla on raskasta.
Voi, miten turha "vastaus". Minulla oli nimenomaan toinen lääkäri, jonka todistuksen nojalla pääsin työkyvyttömyys eläkkeelle, oli psykiatri. Toinen lääkäri oli yleislääkäri, jonka potilaana olin ollut tosi kauan. Hän kirjoitti toisen eläkettä puoltavan todistuksen.
Minulla on ollut toisena lääkkeenä Peratsiini 35 vuotta. Lääkkeet ovat auttaneet. Tein töitä julkisella 40 vuotta. Tosin Jumala auttoi minua.
Kun jouduin hirveään kriisiin noin 35-vuotiaana, psykiatri auttoi minua nousemaan. Sain hyvän lääkityksen. Sitten jaksoin taas uudella innolla jatkaa töitäni. Sain intoa myös laihduttamiseen, työterveyslääkärin kehotuksesta.
”Minulla on ollut toisena lääkkeenä Peratsiini 35 vuotta. Lääkkeet ovat auttaneet. Tein töitä julkisella 40 vuotta. Tosin Jumala auttoi minua.”
Viimeinen lauseesi jo todistikin mielenterveyshäiriösi.
Pelkkää sirkusta .Noiden käsittelyn jälkeen toteat että olit terve ,mutta et enää.
Itse olin ensin vuoden sairauslomalla, kaksi vuotta kuntoutustuella ja sen jälkeen sitten toistaiseksi eläke.
Kuntoutustuen aikana työkyvyn arviointi. Psykoterapiassa olen käynyt kuutisen vuotta, siitä on ollut paljon apua.
Diagnoosein depressio, GAD, insomnia ja fibromyalgia (josta oli fysiatrin lausunto, sairaushan se on vaikka monen mielestä vain luulotautia).
Mikä diagnoosi sinulla on nyt? Kuten tuossa todettiinkin, burn out esim. ei ole syy päästä/joutua eläkkeelle.
Onko sinulla F-diagnoosi?
Joo, näkyy olevan f-diagnoosi.
Ensin vuosi sairaslomalla, kun oli niin sairas olo oikeesti. Pyysin psykiatriltani päästä työkykytutkimukseen. Hän vastusti oikeen kunnolla sitä, lopulta kuitenkin pääsin. Tuloksena 4 kpl:tta f-diagnoosia. Vakavatasoisia kaikki. Lekuri meni vaikeaksi. Hänen mielestään olin työkuntoinen :D
Varma laittoi kuntoutustuelle. Työpaikka irtisanoi minut, kun työterveys sai tietää työkykytulokset. Olin kuntoutustuella 2 vuotta ja sitten pysyvä eläke, vaikka oma lekurini ei sitä koskaan minulle hakenut. Päinvastoin alkoi huutamaan, kun Varman kirjeen näytin.
Voi tätä elämää, anna mun kaikki kestää...
Diagnoosin muistan, että se oli toistuva masennus. Mutta sitä, että onko siinä f-kirjain en muista. Pian saan uudet lausunnot.
Lisäksi minulla on Essentiaalinen verenpainetauti, diabetes ja määrittämätön kihti sekä fibromyalgia.
Kävin psykoterapiassa muutaman kerran. Sain tosi ilkeen psykoterapeutin. Lähdin aina itkien pois sieltä ja meneminen sinne oli yhtä tuskaa. Sitten hän yksinkertaisesti lopetti ja käski soittaa jos tulee ongelmia. Oikeastaan en ole saanut mitään hoitoa. Yksin ja perheen tuen avulla yritän selviytyä.
Kerran pääsin jopa psykiatrin puheille. Hän kun kirjoitti B-lausunnon joka oli täysin p''''stä. Kopioi joitakin vanhoja tietoja ja se oli siinä. Nyt olenkin työterveysläkärin hoidossa.
Kyllä tässä saa avuton ja sairas ihminen yrittää selviytyä byrokratiasta vissiin ihan itse.
Ei ole helppoa päästä tk-eläkkeelle. Ihmisiä roikotetaan vuosikausia kuntoututuella "kuntoutumassa". Tai ei päästetä olenkaan kuntoutustuelle.
Sinun pitää sanoa työterveyshuollossa tuosta työpaikkakiusaamisesta. On työnantajan tehtävä puuttua siihen.
Ja työnantajan tehtävä on etsiä sinun terveydellsi sopivampaa työtä.
Mitä lekurisi sanoo?
No, minähän yritin töissä ollessani puhua: esimiehen, luottamusmiehen, työsuojelupäällikön ja pääluottamusmiehen kanssa asiasta. Kukaan ei kommentoinut muuta kuin "koita nyt vaan jaksaa".
Työterveyslääkäri tietää asiasta ja sen tähden kirjoittikin kesäkuun loppuun asti sairaslomaa.
En halua mennä koko laitokseen, mutta töitä olen vielä valmis tekemään jossakin muussa paikassa. Ihan vaikka sellaisessa, jossa koulutusta minulla on liikaa.
Olen ollut hullu "työnarkomaani" ja tehnyt monet sadat tunnit ilmaista työtä. Nyt saan katua sitä menetettyäni terveyteni.
Siis ymmärsinkö oikein?
Sinua kiusataan työpaikassasi ja reagoit siihen terveellä tavalla. Työnantaja ei ole valmis tekemään asialle mitään. Voisit tehdä töitä muualla eli olet työkykyinen. Haluat kuitenkin työkyvyttömyyseläkkeelle.
Eikö tässä ole jotakin outoa?
Työkyvyttömyyseläke myönnetään työntekijän sisäisen voinnin perusteella..ei sen perusteella, että jossakin tietyssä työympäristössä ei voi työskennellä.
Tunnen kyllä myötätuntoa sinua kohtaan, mutta ...
Ilmaisin itseäni väärin, anteeksi. Jos minulle ei myönnetä työkyvyttömyyseläkettä, minun on PAKKO hakeutua töihin. Mutta entiseen paikkaan ei ole menemistä. Vaikka olisin kuinka sairas, on pakko yrittää jossakin muualla. Muuten en tule toimeen ilman mitään korvauksia. Se on toinen juttu miten jaksaisin...
odotatko sinä psykiatrilta hoitoa? ne ovat lääketeollisuuden bussnessmiehia...kun pilleri kauppa käy ja he ovat saaneet sinusta pilleriorjan he varmast häipyvät kuin pölyimuri kauppias kaupan saataan,,,, tosin polyimuri kauppias on rehellisempi koska hän ei esiinny terapeuttina..
PSYKIATRIN OIKEA NIMI OLISI LÄÄKE TAI HERMOMYRKKY JOBBARI/ EDUSTAJA TAI KAUPPIAS...ON TÄYSIN HARHAANJOHTAVAA KÄYTTÄÄ.TERAPEUTTI SANAA.
Kyllä minä olen saanut psykiatrilta hoitoa.
Itse olin kaksi kuukautta sairaslomalla, sitten sairastin kolme vuotta työmarkkinatuella jonka jälkeen vuoden sairasloma ja työkyvyttömyyseläke sen jälkeen.
Eli ei ole ihan helppo päästä masennuksen vuoksi eläkkeelle.
Kävin psykiatrilla, psykologilla ja neuropsykologilla,
Kun masennukseni muuttui vakavaksi, eläke myönnettiin lopulta.
Kuinka vakava masennuksen pitää olla?
niin vakava että olet yrittänyt riistää oman henkesi ainakin kerran
Vaikea masennus vaaditaan eläkkeeseen ja se, että lääkitystä, ehkä useampaakin on kokeiltu.
"sitten sairastin kolme vuotta työmarkkinatuella jonka jälkeen vuoden sairasloma ja työkyvyttömyyseläke sen jälkeen."
Minkälainen ajanjakso oli tuo kun olit työmarkkinatuella. Saitko olla rauhassa vai oliko työkkärin puolesta ylimääräisiä kotkotuksia?
Työkkäri ei häirinnyt muuten kuin kustansi kaksi kertaa psykologin ja kerran neuropsykologin. Kävin aina näyttämässä uuden B-lääkärintodistuksen siellä.
Sain olla rauhassa työkyvyttömänä työnhakijana tuon kolme vuotta TYPin listoilla. He rahoittivat nuo psykologin ja neuropsykologin tutkimukset.
Vaikea masennus on nimenomaan vakava, ei keskivaikea tai lievä .
Käsittääkseni nykypäivänä on suhteellisen helppoa päästä mielenterveydellisistä syistä eläkkeelle.
Psykiatrit kirjoittavat ilomielin sairauslomia, kuntoutustukia ja työkyvyttömyyseläke lausuntoja.
Todellakin (todellakin, todellakin) sinun ei tarvitse edes näytellä hullua tai masentunutta.. kerrot vaikkapa bipolaarin piirteitä löytyvän mm käytät rahaa holtittomasti (ei tarvitse olla edes velkaa) nukut vähän ja taaddaa saat diagnoosin bipo II ja loppu onkin helppoa.
Neuroleptejä voit vetää muutaman kuukauden niin saat ajatukset oikeasti sekaiseksi eikä kukaan voi syyttää valehtelusta tai näyttelemisestä.
itselläni kolme vuotta sitten vastaavanlainen tilanne, ei mitään mielenterveystaustojakaan ja tuosta vaan sain kolmen viikon osastoseurannan jälkeen bipo dg, työpaikkakiusaaminen oli kuulema toiminut altistavana tekijänä.
No, eläkkeellehän psykiatri oli minua tunkemassa ja kertoi etten tule tässä elämässä selviämään jne
Vuoden huilasin kotona ja vaihdoin duunipaikkaa. Nykyisin töissä kivassa työpaikassa, enkä käytä psykiatrian palveluita enää.
"Käsittääkseni nykypäivänä on suhteellisen helppoa päästä mielenterveydellisistä syistä eläkkeelle."
Ei kyllä pidä paikkaansa.
Jos käy työpaikalla sekoilemassa ja sitten sanoo, että ei mitään hätää niin voi päästä
eläkkeelle muutamisen sekokohtausten jälkeen, koska epäillään psykoosia ja/tai maniaa.
Mutta tavanomainen masentunut ei jaksa edes sekoilla.
Olen itse joutunut työeläkeyhtiön luukuttamaksi, joten kokemusta on.
Ja yhteiskunnan varoja ja psykiatrin resursseja tuhlasit kuinka paljon?
Oletko yhtään ajatellut, että kuka eläkkeet maksaa, jos kaikki ketkut näyttelemällä hakeutuvat elämään yhteiskunnan (mielestäsi kai loputtomilla) varoilla.
Kaltaisesi loukkaa oikeasti sairaita!
Kärjistetysti kirjoitettu, mutta kyllä tuossa on totuutta takana. Ensinnäkin psykiatrit ovat muun lääkärikunnan silmissä vähintäänkin erikoisena pidetty lääketieteen harjoittajien ryhmä. Suoraan sanoen kaikki eivät heitä arvosta. Psykiatrit hakevat arvovaltaa ja yhteiskunnallista painoarvoa ehkäpä kenties myös kirjoittelemalla diagnooseja ja lausuntoja, joilla on suuri vaikutus paitsi potilaan elämän kulkuun, myös hänen työnantajaansa sekä eläkeyhtiön päätöksiin.
Olen itsekin seurannut läheltä, miten mielialalääkkeet vaikuttavat ihmiseen, joka oikeasti oli vain järkyttynyt tilanteesta, jollaiseen hän ei voinut uskoa joutuvansa. Kilttinä tyyppinä hän söi kaikki määrätyt lääkkeet ja uskoi, kun hänelle kerrottiin hänen olevan vakavasti masentunut ja tarvitsevan tabujen ohella terapiaa. Masennuslääkkityksestä seurasi lopulta kunnon maniakausi. Tietysti annettiin bipo diagnoosi ja elinikäinen lääkitys, mikä on aiheuttanut vakavan ylipainon sekä tämän liitännäissairaudet, joihin tietysti myös lääkkeet. Näin lääketiede myy lääkkeitä.
En ymmärrä tuollaisia neuvoja ketkutteluun.
Muka psykiatri auttaisi, "saada ajatukset oikeasti sekaiseksi"
Mutta eri asia on kokonaan se, meneekö kirjoitettu todistus KELAssa läpi - siellä se usein torppaantuu.
Ihmiset vain kateellisii ko eläkkeellä!
Sen aistii muutaman kirjoituksista tässä ku syyttelee Psykiartiaa eläkkeistä.
Miten niin kateellisia? Eläkkeellee minua oli psykiatri tunkemassa, koska en selviäisi enää työelämässä... en huolinut eläkettä, joka minulle kuulema tulisi kuin manulle illallinen.
Minä haluan olla työelämässä ja ansaita elantoni itse.
Sekoiluja työpaikalla? Ei niitä ollut, minua vain kiusattiin 1.5 vuotta ennenkuin tajusin jäädä sairauslomalle ja romahdus tuli totaalisesti vasta sen jälkeen.. en tiedä vieläkään miten paljon tähän romahdukseen vaikutti psykiatrin määräämät mielenterveyslääkkeet?
Kummasti vaan ajatus selkiintyi ja mielialojen kummallisuus loppui, kun ymmärsin lopettaa lääkkeet.
En ikinä olisi kyllä lääkittynä kyennyt töitä tekemään. Enkä kyllä lääkittynä pystynyt tekemään muutakaan, nukuin ja ne pari kolme tuntia jotka olin hereillä osasin miettiä vain itsemurhaa.
Tuosta onneksi on aikaa jo vuosia ja nyt jälkeen päin tuota aikaa katsellen en voi kuin kauhistella ja ihmetellä, että miten ikimaailmassa psykiatreilla voi olla lain tuoma turva ja oikeus lääkitä kansakunta sairaiksi ja eläkekuntoon?
Minä viihdyn eläkkeellä. Saan tehdä töitä voimieni mukaan ja elämässä on muutakin kuin työ ja nukkuminen. Uuvuin kolmessa kuukaudessa työelämässä niin etten jaksanut kuin käydä töissä ja valvoa tunnin sen jälkeen ja sitten nukuin aamuun asti. Jäi koti hoitamatta ja parisuhde. Ei sekään ole elämää jos on pelkkä työ ja nukkuminen.
"minä haluan olla työelämässä"
saa semmosen käsityksen, että ikäänkuin toteaisit ,että me muut eläkeläiset emme haluaisi olla työelämässä.
Siis en oo varma mut voi saada semmosen käsityksen.
Ei se kuule niin mene, että haluaa olla työelämässä, jos ei kerta kykene tekeen töitä vaikka kuinka haluaisi, niin silloin kutsuu eläke.
Itelleni lääkkeet auttaneet mua PALJON.
Pääsin yli itsemurha-ajatuksista, kiitos lääkkeiden.
Ne lääkkeet myös monasti pelastaa ihmishenkiä itsemurhilta jne.
Ehkä se on niin, että jos terveille syötetään lääkkeitä, ni tilanne pahenee, mut jos on oikeasti sairas kuten mie, niin silloin se lääkitys auttaa.
"Miten niin kateellisia? Eläkkeellee minua oli psykiatri tunkemassa, koska en selviäisi enää työelämässä... en huolinut eläkettä, joka minulle kuulema tulisi kuin manulle illallinen."
Mahdatko kertoa kaiken.. Mikäs on/oli diagnoosisi?
Kyllä olen kokemukseni pääpiirteissään kirjoittanut. Mitä olisit tahtonut tietää? Ei kai minulla ole mitään syytä mitään oleellista jättää mainitsematta??
Dg oli lievä bipo II ja tämä todellakin kolmen viikon seurannan aikana.. tosin ensimmäinen psykiatri oli sitä mieltä, että kyseessä oli psykoottinen masennus. Tämä tri 2 (joka varmasti oli itsekin jonkinsortin mielenterveyskuntoutuja) teki minusta bipolaarin.
Biopoiksi riitti maininta siitä, että olen vähä uninen ollut aina, energinen ja saanut paljon aikaan elämässäni. Nyt mainittakoon etten koskaan ole ollut masentunut, en ole koskaan ollut seksitä kiinnostunut vaan päinvastoin olen aina pitänyt seksiä ällöttävänä, en tiedä mitä on ajatusten riento, minulla on luottotiedot kunnossa jne
No, lopulta kun ymmärsin mistä tässä bipossa on kyse tiesin, että jopa lukeminen (liika sellainen) voi olla hypon oire.
Miksikö eläkkeelle olisin päässyt niin helpolla? En tiedä, en todellakaan. Olinhan minä sekaisin neuroleptiä syödessäni.. kait tuo kuvitteli, että mielensairauden vuoksi olen sekaisin.
Kuten olen täällä useaan kertaan jo sitä ihmetellyt, että monet elämään kuuluvat ongelmat/vaikeudet/vastoinkäymiset luokitellaan sairaudeksi liian helposti ja jälki toisinaan on myös sen näköistä.
Onhan tämä vaarallista touhua, kun ensin kehoitetaan apua hakemaan jaksamiseen ja pian huomaakin olevansa paikallisen mt-toimiston kunniajäsen. Tuolla sitten tukevasti lääkittynä horisee elämästään kaikenlaista, jotka päätyvät potilaskertomuksiin hieman väritellen kirjoitettuna.
No, työkyvyttömyyseläkettä minulle tarjottiin aivan kuin se olisi ollut ihan arkipäivää ja normaali jatke 15 vuoden työuralleni. Mistään terapiasta ei koskaan puhuttu, ei kuntoutusta, ei siis mitään.
Varmasti jos olisin ollut hoidettavana toisella psykiatrilla eivät kokemukseni olleet tämän suuntaisia.
Flowsync, minua huvitti kovin kuvauksesi psykoatrilla käynnistä ja kokemuksesi. Samaa tuubaa kävin minäkin. Potilaskertomukseen oli sanellut ihan soopaa, omasta päästään tai sekoitti minut johonkin toiseen. Huomautin sisällöstä, ettei se pitänyt paikkaansa, mutta ei sitä kukaan revisoinut. Viimeisellä käynnilläni sanoin tiukkaan sävyyn suorat sanat eli mielipiteeni ns. hoidon tasosta ja hyödyllisyydestä. Psykoatri ilmeisesti otti nokkiinsa ja kirjoitti eläkepaperit, vaikka olin pyytänyt lakiin kirjattua kuntoutussuunnitelmaa. Eipä silti, eläkkeellä olen voinut toteuttaa itseäni ja pääsin eroon terveydenhuollon pellekratiasta. Olen tyytyväinen elämääni, ei lääkitystä eikä muitakaan ongelmia.
Voimakas ahdistus, paranoidisuus, keskivaikea masennus ja estynyt/passiivinen/kielteinen/hankala/toivoton persoona sekä traumatisoitunut kiusaamisesta.
Kuulostaa ihan normaalilta, opiskelija/armeija/tukityöllistetty
No niin, tulihan se sieltä.
Ainakin papereissasi olet bipo/psykkoottinen. Jotain olet sekoillut, jos psykiatri jakelee tuollaista diagnoosia.
Ja se ihan eri asia kuin ns. normaali unipolaari masennus, kun puhutaan työkyvyttömyyseläkkeistä.
Bipoja ja psykoottisia voidaan "väkisin" tunkea eläkkeelle, mutta ei tavallisesti masentuneita, joista mielenterveysongelmaisia on enemmistö.
Joten ei kannattaisi tällä jeesustella, kuinka helppoa on päästä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Minä ja moni muu vakavasti ja pitkäaikaisesti masentunut olemme saaneet vuosikausia tapella työeläkeyhtiön kanssa kaikeasta, myös kuntoutuksesta.
Kun puhut että on helppo päästä tk-eläkkeelle, niin muista aina mainita bipo ja psykoosi.
Nyt sinä sotket asioita.. ei tässä ollutkaan kyse millä diagnoosilla eläkkeelle vaan miten helpolla ja mitättömillä oireilla saa diagnoosin ja eläkkeen.
Olen pahoillani, jos sinun ja muiden masentuneiden kohdelle on tullut tilanne ettei tule kuulluksi.
Kyllä minä voin mielipiteeni ja kokemukseni tuoda täällä esille siinä missä muutkin.
Luuleko joku oikeasti, että olin jotenkin tyytväinen, kun työpaikkakiusaamisen päälle saa hullunpaperit ja sanotaan ettei tule selviämään tässä yhteiskunnassa?
Minä halusin apua, toivoin keskusteluapua ja tukea..
Ja edelleen ne bipolaariini oireet? Vähäunisuus lapsesta saakka, avoero (tämäkin puolison kanssa yhteinen päätös) ja se, että sairaslomalla ollessa otin lopputilin.
Mutta, kuten olen sanonut en eläkkeelle siirtynyt ja hyvä niin.
"Nyt sinä sotket asioita.. ei tässä ollutkaan kyse millä diagnoosilla eläkkeelle vaan miten helpolla ja mitättömillä oireilla saa diagnoosin ja eläkkeen."
"Psykiatrit kirjoittavat ilomielin sairauslomia, kuntoutustukia ja työkyvyttömyyseläke lausuntoja."
Ohessa sinun tekstiäsi. Kuka täällä sotkee???
Minulle on ihan samantekevää oletko sinä bipo tai psykoottinen, mutta jos joku lekuri sinne sellaisia kirjoittelee ja hän ja muut suosittelevat sinulle eläkettä, niin kyse on nimenomaan siitä mikä on diagnoosi (on se oikea tai ei).
Juu, myös lievän masennusdiagnoosin saa helposti, mutta vaikealla masennuksella ilman psykoottisia oireita ( F32.2) ei todellakaan saa tk-eläkettä helposti. Joten älä pauhaa jaskaa ja selitä että psykiatrit kirjoittelisivat helposti työkyvyttömyseläkepapereita. Tämäkin palsta on täynnä ihmisiä, jotka eivät ole päässeet vakavasta masennuksesta huolimatta eläkkeelle tai ovat joutuneeet tappelemaan siitä vuosikausia.
Tässä asiassa on aivan olennaista tietää mistä puhuu bipo/psykoottinen vai unipolaari.
Kyllä työterveyshuollossa on sellaiset ohjeet, että ensisijaisesti pitää pyrkiä kuntouttamaan eikä laittamaan eläkkeelle., joten joko lekuri ei ollut ajan tasalla, tai työnantaja halusi päästä sinusta eroon tai sitten olet oikeasti sekoillut vaikka et tunnusta.
No jokatapauksessa eläkkeelle en siirtynyt. Vaihdoin työpaikkaa ja tuolla olen ollut kohta kaksi vuotta.
Olipa mielenterveysdiagnoosini mikä tahansa ja oireet olleet mitä vain, enemmän päätäni sotki psykiatrian tarjoamat lääkkeet.
Ehkäpä olen sitten todellakin omituinen (ja mielenvikainen) kun niin haluan (sekä kykenen) töitä tekemään. Minusta olisi perin kummallista, että työkyinen ihminen makaisi päivät kotona tekemättä mitään.
Vihreällä oksalle: Miten ne päästi sinut eläkkeelle,kun et syö lääkkeitä?Yleensähän ne vaatii,että täytyy olla vahva lääkitys,ennen kuin pääsee eläkkeelle.
Joissakin tapauksissa työkyvytön voi olla työelämässä, niin halutessaan. Jos työnantaja on valtio tai kunta, esimies näyttää vihreää ja teettää työkyvyttömän hommat toisilla työntekijöillä, niin mikä ettei. Kyllä onnistuu. Sama juttu varmaan myös perheyrityksissä.
Lääkkeet vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin, koska kaikki olemme yksilöllisiä. Siksi lääkitykset ovat lottoa. Ennakkoon ei voi tietää, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.
Voin kuvitella, että saisin diagnoosiksi varsin samanoloisen litanian 😂
valita sairauden aiheuttamaa masennusta siitä se lähtee
Mielenkiintoista luettavaa. Itse olen päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle kun sekosin, jouduin hoitoon ja sain diagnoosin mania psykoottisin oirein ja sittemmin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Antipsykootit eli neuroleptit teki just noita kaikkia oireita päässä ja kropassa mutta sillon en voinu tietää, että mikä mulla on ja mikä johtuu lääkkeistä. Pari vuotta sain psykiatrin B-lausunnolla kuntoutustukea eli määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä ja sitten viime keväänä toistaiseksi eläkkeen. Olen kuullut myös, että masennusdiagnoosilla eläkettä on vaikeampi saada. Itse en olisi missään tapauksessa halunnut takaisin työpaikkaani, josta olinkin seotessani vuorotteluvapaalla. Niin ylitunnollisesti hoidin työni, että en olisi kehdannut sairastua työaikana. Masennusjaksonkin koin ja mua auttoi se, että kestää keskimäärin noin 18 kuukautta, että menee edes joskus ohi. Sairaslomapäivien mentyä umpeen niitä mahdollisuuksia on jotain muutakin kuntoutustukirahaa saada ja kyllä se byrokratia on vaikeeta ymmärtää. Riippuu aika paljon lääkärinlausunnosta. Tsemppiä ja voimia. Hulluna on kyllä ihan hyvä olla välillä.
Masennuksesta eläkkeellä.Suomeksi,pitää olla "päässä" vikaa.Muuten ei eläkkeelle pääse.
Kun psykiatrilla käyt,älä yritä olla normaali.Älä myöskään yliyritä.
Minut kyykytettiin työmaalla,ei tarvinnut filmata.Olin senverran pahalla päällä.
Paskoista päälliköistä johtuu työpahoinvointi!
Onnea yritykseen.Lue rivienvälit.
Olen ollut rakennusalalla 30vuotta ja nyt 1v 5 kk sairaslomalla kaikkien nivelkipujen ja muitten kipujen takia. Masennus todettu myös ja kaikki viety ja talous tuhottu kiitos kelan ja varma eläkeyhtiön.
En pääse eläkkeelle koska olen nuori 48v ,en pysty kunnolla käveleen tai istumaan mutta kuntoutusta ja koulutusta vaan ehdotetaan . Yksi psykologi jopa kysyi ettenkö voisi muuttaa pois suomesta . Eläke yhtiöt vain toivovat että ihminen tekisi itsemurhan ettei tarvitse maksaa mitään,kuka se nyt omistaan maksais.
Olen päättänyt tehdä hyvän teon ja poistun tästä maailmasta ettei vaan mulle eläkerahoja tarvisi maksaa ,saapa taas yksi ihminen tehdä kunnon isänmaallisen teon . Suomi nousuun ja kaikki joukolla kuolemaan niin säästyy eläkerahoja.
Sun kannattais suostua kuntoutukseen niin siellä esim. voitaisiin todeta, ettet ole työkuntoinen. Tuokin paperi auttaisi asiaasi eteenpäin.
Olen tuota itsekin ajatellut, viimeksi tiistaina. On niin epätoivoista todistella, että olen todellakin sairas, en tätä ole itse aiheuttanut. Taas tuli Kelalta yks B-lausunto pyyntö. Eikö ne voi kerralla kysyä kaikkia asioita, ettei jatkuvasti tarvi juosta lääkärillä. Ahdistaa jo tuo Kelan kyselyjen määrä. Millä voisin alkaa elää sellaista elämää, jossa ei aina tarvitsisi pelätä jotain.
Uniin tulee vieläkin työasiat ja ole alkanut kuulla ääniä kun olen kotona yksin. Musiikkia, puhetta, käyn joka huoneen läpi missään ei ole radio tai telkka auki. Mua alkaa tosissaan pelottaa.
Olisin myös valmis lähtöön, mutta ajattelen vielä perhettäni.
Pidä kiirettä hakemusten kanssa. Kaikkia saat odottaa kauan. Sossusta ei saa (normaalisti) tukea, kun odottelet rahaa jostakin.
Lopun nähnyt,älä missään nimessä tee lopullista ratkaisua noiden takia.Ajattele miten mielissään ne ovat jos onnistuvat tavoitteessaan.Minunkin kuolemaa psykiatrit ovat toivoneet kieli pitkällä 2000-luvun alusta saakka.Kitkutan ihan piruuttani niiden kiusaksi eteenpäin.Ainakin vielä ensi syksyyn.
Sinun kannattaa nyt Hilkka Ahteen tapauksen ratkettua vedota samankaltaiseen tapaukseen omalla kohdallasi. Sitten näemme koskeeko Ahteen saamat korvaukset ja hänen esimiehensä saama tuomio vain isokenkäisiä ja/tai heidän vaimojaan vai kohdellaanko ns. taviksia samoin...
Eipä sitä tk-eläkkeelle muuten pääse (tai joudu) muuta kuin jos hoitava lääkäri (miel. useammat hoitavat lääkärit) kirjoittavat sinulle tilanteestasi B-lausunnon. Todisteita ym. papereita ja lausuntoja pitää olla suht. monelta taholta, jotta saisit myönteisen päätöksen eläkehakemukseesi. Eivät tämän palstan lukijat voi siihen mitenkään vaikuttaa.
Jos ihminen on oikeasti työkyvytön, mahdollinen henk.kohtainen "konkurssi" taloudellisen tilanteen huononemisen vuoksi ei todellakaan ole mikään kriteeri päästä eläkkeelle, jos eläkkeellepääsyn kriteerit eivät täyty - siis ellet ole riittävän sairas. Sen riittävän sairauden todistat sitten lääkärinlausunnoillasi. Jos työssäkäyvä menettää työkykynsä, silloin ei tilanteeseen vaikuta mitenkään se, kuvitteletko pärjääväsi rahoinensi eläkkeellä vai et. Jos tulet työkyvyttömäksi, sitten tulet riippumatta siitä onko sulla rahaa tai omaisuutta vai ei. Kukaan ei näet voi sairastumiselleen mitään eikä voi rahavirtojaan sen mukaan säädellä!
Yhteiskunta voi olla julma se on totta. Minulle alettiin sanoa kun uusi työnantaja tuli työpaikkaani, että miten se sinun eläkkeelle meno julkisesti palaverissa.
Asian taustalla oli se kun olin jo osa-aika eläkkeellä ja olin maininnut työkavereille, että kun en jaksa tehdä samoja asioita pienemmällä ajalla joka tuli osa-aläkkeellä.
Sanoin laittakoon eläkkeelle." Ystävälliset työkaverit " olivat tiedottaneet työnantajalle.
Työaika lyheni sillä eläkkeellä noin puolet ja olisi pitänyt ehtiä tekemään samat sillä ajalla. Työnantajan sanoma asia masensi minua kovasti kun julkisestti sanoi. Edes kahden kesken juttelematta asiasta.
Olin ollut liiankin ahkera töissä ja työtä pelkäämätön, vaikka jo sairastin liian korkeaa verenpainetta. Lääkäri ei kirjoittanut lähetteitä lisätutkimuksiin. Lääkkeitä vaan lisää ja töissä. Mieskin oli jo työkyvyttömyyseläkkeellä. Tressi oli siis melkoinen. Sitten tuli tuo, että en jaksa mennä töihin. Alkoi pikkuhiljaa kelan psykiatrinen kuntoutus. Se oli keskustelu terapiaa. Se auttoikin tilanteen tajuamiseen. Eläkehakemus torjuttiin kunnes vakuutusoikeus päätti, että eläke tulee samoilla pykälillä millä eläke oli hylätty. Raskasta oli se aika.
Kun muutin paikkakuntaa sain heti tutkimukset erikoislääkärille. Oli sepelvaltimo tauti. Tehtiin 2 kertaa pallolaajennus. Oli usea suoni tukkeutunut. Pääsuoni pahiten miltei tukossa. Nyt jo sydämen tahdistin laitettu.
Miehellä Alzheimer joten en saa vieläkään keskittyä itseni hoitamiseen.
Siis alun alkaen meni pieleen moni asia juuri työpaikalla, vaiika pidin työstäni ja olin saanut hyvät arvostelut koulutuksessa ammattiini. Olikohan kateutta työpaikalla. Mietin sitä joskus!!!
20 vuotta olin samassa työpaikassa ja edellisiltä työnantajilta sain kiitosta työstäni!
Olin osastonhoitaja työpaikassani.
Tämä lisäyksenä edelliseen.
Tää on niin totta:
Kun mieli murtuu, niin ensimmäisenä pitää mennä todistamaan sinne päivystykseen tai johonkin instanssiin, että on riittävän sairas saadakseen hoitoa. Ja kun on riittävän sairas, ei yleensä enää jaksa sitä yksin hakea, tai ei ymmärrä, että sitä tarvitsee, Päivi Storgård jatkaa.
- Ongelma on se, että Suomessa pitää perustella se, että saa psyykkistä sairaanhoitoa. Täytyy tavallaan todistaa se, että on riittävän sairas, jotta on mahdollista päästä hoitoon
Monet kokevat itsensä huonoksi, koska sairastavat psyykkisesti. Jos jalka olisi poikki, kukaan ei tuntisi itseään huonoksi sen takia. Mutta jos mieli on murtunut, se on aivan toinen juttu. Se on ulkopuolisista asenteista kiinni, Storgård kuvailee.
Ja pitää todistella myös hoidossa että olet oikeasti sairas, että et vain ole laiska ja saamaton ja että et parane sen takia ettet yritä.. Eli siis psykiatrinen hoitotaho ei välttämättä kykene näkemään sitä potilaan tilannetta kunnolla. Potkitaan vaan perseelle ja pakolla "aktivoidaan" vaikka potilas tarvisi ihan jotain muuta kuin aktivointia.
Ekäpä sinun kannattaisi tehdä " hilkka ahtee " l. rikosilmoitus kiusaamisesta työnantajala ja kiusaajia vastaan. Korvaukseksi lienee sopiva indeksiin sidottu summa eläkkeele pääsyyn asti.
Mahdotonta, olen yksin tämän asian kanssa. Vaikka monet töissä tietävätkin tämän kiusaamisen, tuskin kukaan lähtee puolustamaan minua.
Olen miettinyt ja miettinyt, miten tästä eteenpäin kun sairasloma loppuu. Mikä on seuraava instanssi vai saanko vielä sairaslomaa?
Oma luottamusmieskin on niin tyly ja täysin työnantajan puolella, joten sieltäkään puolelta ei saa apua.
Tässä välissä kun aloitin tämän aiheen, on ollut taas yksi itsemurhayritys. Silloin ehdotettiin jo pääsyä osastolle. Mutta olin niin sekaisin lääkkeistä ja viinasta, ettei ees kieli suussa kääntynyt. En voisi olla erossa perheestäni tai siis miehestäni. Kotona on niin "turvallista".
olen joutunut työn takia työkyvyttömyys eläkkeelle. tuli aivoverentukos, jonka jälkeen oulussa operoitiin pää.sitten lähdein tippapullon kanssa kävelemään. kävin vähän matkaa käytävällä mutta sitten tuli wc-hätä. kävelin takaisin huoneeseen ja suoraan vessaan. kun istuin päässä humahti ja alkoi nipistelemään oikean puoleista kättä ja jalkaa, menin äkkiä soitin siskolle käsi ja jalka meni. sitten painoin hälytysnppia ja taju meni.
No ei sulla kans pää sanonut mitään kun siskolle soitit ennen kuin hälytit apua...
Työkyvyttömyyseläkkeelle kyllä pääsee! Työpaikkakiusaaminen aiheuttaa monenlaista vaivaa, unettomuutta, paniikkihäiriöitä, alemmuuden tunnetta, masentuneisuutta, ja työpaikka leimaa sairastuneen häiriintyneeksi, vainoharhaisena pitää ja siksi paluuta ei ole entiseen. Työpaikalle meno jo pitkään jatkuneen sairasloman jälkeen on usein mahdotonta, kun asiat muuttuvat ja mutkistuvat nopeasti. Stressi ja unettomuus palaavat sekä fyysiset että psyykkiset vaivat. Kannatan hakemaan työkyvyttömyyseläkettä ja se voidaan myöntää vuoden jälkeen määräaikaisenakin. Jos työkyvyttömyys jatkuu sen jälkeen tulee eläke ihan normaalisti.
Näin neuvon toimimaan eli hakemaan työkyvyttömyyseläkettä, eikä kannata säikähtää, jos tulee määräaikainen päätös, se yleensä johtaa lopulliseen eläkkeeseen.
Kiitos, tuolta minusta juuri tuntuu. Olisiko Sinulla neuvoa, miten ja missä vaiheessa sitä haetaan? En edes uskalla kysellä luottamusnaiselta mitään, koska hän on kovin tyly ja vastaukset ovat mitä ovat. Työnantajan puolella hänkin on. Tuntuu siltä, että koko työyhteisö nuolee johtavan rehtorin peräpuolta. Joten työyhteisöstä en saa myöskään apua. Kukaan ei lähde todistamaan, että näin minua on kohdeltu.
Joskus kun mulla oli vahvat hetkeni, sanoin suoraa esim. työkaverille, että miksi hän on tuollainen minua kohtaan. Hän oli silmät ymmyrkäisenä ja sanoi, että luulen vain ja kuvittelen.
Tänään taas paha päivä. Ei jaksa mitään ja tulevaisuus tuntuu entistä pahemmalta. Varsinkin kun ei ole edes terapeuttia, jonka luona kävisin purkamassa pahaa oloa :(
Pysyvää eläkettä ei kannata hakea ainakaan yhden sairausloma/kuntoutustuki vuoden jälkeen. Kela saattaa tulkita sitä "liialliseksi" eläkehakuisuudeksi. Pitää siis ottaa vastaan sitä apua, kuntoutusta jota tarjotaan (jos tarjotaan) ja olla sillä kuntoutustuella.
Jos saat vaikka kelan kuntoutuspsykoterapiaa, niin sen virallinen tavoite on työkyvyn saavuttaminen. Oikeasti vastaanotoilla puhutaan siitä, mikä on asiakkaan todellinen tilanne. Joskus se on elämässä selviytyminen eikä ensisijaisesti se työkyky. Sitähän sinäkin jo mietit..jaksaako koko elämää.
Pysyvää eläkettä voi hakea, kun tilanne on pitempään (yksi-kaksi vuotta vähintään?) pysynyt työkykyongelmien suhteen samana kuntoutusyrityksistä huolimatta. Joskus eläkeen voi saada nopeammin, jos on selvää näyttöä ja varmuutta, ettei työkyky enää voi palata. Sinun tapauksessasi voi olla, että sitä ajan kanssa "näytön antamista" pitää olla.
Sinällään järjestelmässä on kai hyvä, että haetaan ja uskotaan, että vointi voi palata..siksi eläkkeelle ei nopeasti päästetä. Joskus tilanne kuitenkin kääntyy suorastaan kidutukseksi: lausuntoja on psykiatriselta ja somaattiselta puolelta ja pelkän ulkoisen olemuksen perusteella työkyvyttömyys olisi sokeallekin ihan selvä, mutta eläkelaitos ei usko.
Toivoisin sinulle psyykkistä tukea..onko työterveyspsykologia, voiko työterveyteen liittyen käydä muutaman käynnin (edes) psykologilla tai psykiatrilla. Entä kunnallisen puolen mielenterveyspalvelut? Somaattisella puolella ei välttämättä ole niin ymmärrystä tai kokemusta työpaikkakiusaamisen traumatisoivasta vaikutuksesta. Tarvitset myös tukea ja hoitoa päästäksesi eteenpäin.
Voimia sinulle kovasti!
Kiitos Sinulle!
Tuossa ylempänä kirjoitin, että "Kävin psykoterapiassa muutaman kerran. Sain tosi ilkeen psykoterapeutin. Lähdin aina itkien pois sieltä ja meneminen sinne oli yhtä tuskaa. Sitten hän yksinkertaisesti lopetti ja käski soittaa jos tulee ongelmia. Oikeastaan en ole saanut mitään hoitoa. Yksin ja perheen tuen avulla yritän selviytyä.
Nyt olen jonossa A-klinikan psykoterapiaan. Ei, ei en ole alkoholisti, mutta kuulin, että siellä on parempia terapeutteja.
Mielenterveysyhdistys tarjoaa myös vertaistukea ym. toimintaa, mutta minulle ei ole ollut voimia lähteä mihinkään. Kaupassakin minulle tulee hirveen huono olo ja päässä humisee. Yritän kuitenkin käydä pikkukaupoissa, jos alkaisi pelot hiipumaan. Siis pelkään niin paljon ihmisiä, että jos lähden roskista viemään pitää katsoa, ettei kukaan ole pihalla.
Juu niinpä kirjoitikin..en tuossa vaan muistanut; anteeksi.
Erittäin ikävä kokemus psykoterapeutin kanssa, kun juuri nyt olisit tarvinnut tukea. A-klinikalle jos pääset, niin hyvä on. Pääasia, että vastaanottaja on inhimillinen ihminen eikä sellainen, jota pitää aristella, jopa pelätä.
Kokemuksesi on selvästi muutenkin tehnyt sinut araksi ja epävarmaksi voimistasi. Vaikuttaa traumatisoitumiselta. Hyvä, jos varovasti haet varmuutta itseesi, liikkumiseesi ja elämänhallintaan. Kiusattuna elämänhallinta usein horjuu: toinen tuntuu niin voimakkaasti vaikuttavan itseen pahaa tekevällä tavalla. Toisella on kiusaamistilanteessa valtaa kiusatun yli: se ymmärrettävästi tekee epävarmaksi ja tuo ihmispelkoa. Perheen tuki on hyvä..luotettavia ihmisiä pitää olla ympärillä rauhoittamassa ja nostamassa sinua taas jaloillesi.
Pidä tuo mielenterveysyhdistys ikään kuin varalla, jos joskus sitä jaksat ja vielä tarvitset. Hyvä tietää, että sellainenkin on, vaikka nyt se ei ole ajankohtainen.
Ammattiliitot parhaimmillaan antaa myös hyvää tukea, jos työnanatajan, eläkelaitoksen tai terveydenhuollonkin kanssa joutuu kamppailemaan. Tietoa työntekijän oikeuksista ja työnantajan (toki työntekijänkin) velvollisuuksista. Tieto voi myös tuoda sinulle varmuutta ja tuntumaa omiin asioihin.
Kiitos Sinulle!
Kun näitä lukee niin ihmettelee. Äitini kävi 3 kertaa psykiatrilla ja heti tuli pysyvä eläke.
" Kun näitä lukee niin ihmettelee. Äitini kävi 3 kertaa psykiatrilla ja heti tuli pysyvä eläke. "
Kyse on nimenaomaan diagnoosista ja iästä.
Jos on tavanomaisesti masentunut ja alle 55v. niin ei irtoa helposti.
Olen tässä ajatellut onkohan mulla lisäksi paniikkihäiriö? Pelottaa mennä mihinkään, varsinkaan yksin. Jos olen esim. kaupassa, mulle tulee hirveen huono olo ja jos olen yksin pitää lähtee pois. Kun mies on mukana, yritän koota nopeesti ostokset ja ulos.
Lisäksi saan joskus hirveen inspiraation tehdä jotain; siivota, askarrella, ommella, leipoa. Mutta jonkin ajan kuluttua ei mikään kiinnosta ja kaikki jää silleen. Menen vain sänkyyn ja sinne jään. Raivostuttaa joskus miehen käytös, vaikka hän vain yrittää piristää tai ymmärtää. ´
Olen linnoittautunut kotiin enkä käy oikein missään. Tai ainakaan en helposti lähde ovesta ulos. Mikään ei enää kiinnosta :(
Tarkoitin tuossa kaksisuuntaista mielialahäiriöö
Kuulostaa paniikkihäiriöltä, mulla samat oireet ja diagnosoitu. Lääkityksenä betasalpaaja.
Minulla kokemusta narsistisesta työpaikasta, jossa oireilin samoin kuin sinä. Meni koko ilta toipuessa päivästä ja viikonloppu ei riittänyt, maanantaisin olin vielä tosi loppu. Yritin vain pärjätä, kunnes omat voimat olivat loppu, mun eläkevakuutusyhtiö ohjasi minut katjanoposelle ammatilliseen kuntoutukseen ja siellä sellaisen oman valmentajan kanssa kaiken muun ohessa yhdessä järkkäiltiin mulle oppisopimuskoulutus uuteen työhön. (Ihan eri alalle kuin missä olin!! Olin ennen akateemisessa vastuullisessa työssä, nyt taas työssä josta todella nautin ja saan paljon) Mä koin, että se oli mulle parempi ratkaisu kuin yksikään psykoterapeutti missä oon käyny, vaikka se ei siis ollu mitään terapiaa. Toki paljon juteltiin asioista ja tää valmentaja tuki mua ja sain purkaa siellä pahaa oloani ja pelkojani työelämää ja esimiestäni kohtaan. Luotin tähän jotenkin enemmän kuin terapeuttiin tai ystäviin.
Oon tosi tyytyväinen siihen, että sain ihan oikeaa apua, minulle se toimi terapiaa paremmin ja bonuksena tuli uusi duunipaikka, sillä yksin en olisi varmaan uutta työtä löytänyt tai edes jaksanut sitä etsiä. Nyt vasta pitkän ajan päästä tajuan, että on olemassa mukavia työpaikkoja ja minä olen oikeasti ihan hyvä työntekijä. Näin jälkikäteen ajateltuna työpaikan vaihto oli kaikkein tärkeintä toipumisessani.
Jos tämä voisi auttaaa sinua, niin ammatillisen kuntoutukseen täytyy tehdä hakemus saada siihen lääkäriltä b-lausunto.
http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/x_pdf_liitteet/x_pdf_kuntoutus/ETK2125.pdf
Minä laitoin siihen hakemukseen rastin kohtaan " Suunnitelmaa ei vielä ole" ja sitten sinne toiveen, että pääsisin noposen valmennukseen. Kaverini oli ollut siellä, niin tiesin heistä sitä kautta. Toki suunnitelmia voi muuttaa yksinkin, mutta minusta ei olisi ollut silloin siihen. Toivotaan, että pääset pian elämässäsi uuteen vaiheeseen
tässä toimiva linkki: http://www.kuntoutussaatio.fi/files/1322/KU101_Hakulomake.pdf
Kiitos. Google tuo tänne ekana kun tätä hakee :D
Hitto kun tästä ammatillisesta kuntoutuksesta ei saa tietoa edes oikein kunnossa työterveyshoitajaltakaan..pitää itse kaivaa ja vaikuttaajust siltä mitä mä tarviin tässä tilanteessa!
Keväällä päätetään mun kohtalosta, jatketaanko kuntoutustuella vaiko eläke.
En tiiä, 6 vuotta oon tarponu tätä samaa eikä loppua näy???
Pitää olla vain malttia.
Työnteosta masentuu, loppuu bensa äkkiä.
Muuten arki on ihan kohtuu, mutta kiusatuksi joutumisen pelot on suuret, jos menisin vieraalle töihin.
Tietokone piristää hieman, ilman sitä oisin vielä enemmän hukassa, makoilisin vain sängyssä.
Ihmissuhteet ei kiinnosta, en pidä ihmisistä.
Erakkona elänyt jo yli 10vuotta.
Siinä sivussa tein 7 vuojen ajan työtä ostoedustajana kunnes tuli stoppi.
Hermot ei kestä pitkää työpäivää.
Miksi ei anneta eläkettä??????
Vaikutat Juha nallekarhulta kuvasi perusteella. :-)
totta . Olen turvallinen, lempeä mutta hieman itsepäinen, mutta myös joustava ihminen.
Olen kyllä nallekarhu, täydellisesti sanottu.
=)
Kyllä tässä maailmassa pitää olla silti vahvakin eikö?
Sairaidenki pitää mennä päivä kerrallaan hammasta purren.
Mun mummostani voisi ottaa mallia.
Yli 80v ja kokenu elämässään paljon pahaa mut silti eläny niin pitkäikäiseksi.
Laittoi kerran oman tyttärensä narsisti-psykopaattimiehen polvilleen itkemään, kun tää uhkasi tappaa perheensä haulikolla, niin mun kovapäinen mummo ratkaisi tilanteen.
=)
Jäit Juha mieleeni, mikä on tilanteesi nyt?
Se on sitä sammaa että kotona kotimiehenä . Rauhaa, rakkautta ja turvallisuutta. Vähän työntekoa omien voimavarojen mukaan. Työelämässä osittain ollut mukana että auttanut isääni hänen työjutussaan.
vuonna 2020 tapahtui myös yksi käänne . Uskon henkimaailmaan.
Joo suatanpa nallekarhua muistuttaa mutta enemmän koen olevani luonteeltani lintu ja yksi lintu erityisesti eli metsähanhi =)
ja toisaalta nopea ja notkea kuten kissa mutta lempeä kuten nallekarhu =)
Voin lämpimästi suositella ammatillista kuntoutusta, olen päässyt tänään irti entisestä työstäni sen avulla. Nyt on uusi sivu käännetty elämässä.
sama täällä, oli mulle pelastus, pääsin pois hullusta työpaikasta ja nyt olen unoelmatyössä
Eläkkeelle pääsy ei ole helppoa nykyään. Kyllä yrittävät ensin vaikka mitä keinoja kuten työkokeiluja ja omaan työhön menemistä lyhkäsellä päivällä.
Tuohon täytyy tavoitella, kaveri ollu noposella ja minäkin olen nyt hakemassa sinne Kelan kautta
Kyllä tke:lle pääsee jos työkyky on huomattavasti alentunut.
Itse sain kohtauksen työpaikalla. Ambulanssilla sairaalaan. Tutkimusten jälkeen diagnoosi oli "vaikeasti hoidettava epilepsia". Epilogi tuntematon.
Palasin kuitenkin sairasloman jälkeen töihin. Mutta töiden hoitaminen oli niin hankalaa että jouduin aina uudelleen sairaslomalle.
Keskustelin toimitusjohtajan kanssa tilanteesta ja ehdotin että sanoudun itse itseni irti. Teimme sopimuksen yhteisymmärryksellä.
Lääkäri lähetti vakuutusyhtiöön lausunnon ja työkyvyttömyys eläke tuli.
Olisin kyllä halunnut töitä vielä jatkaa koska minulla oli todella hyvä työpaikka. Ihanat työkaverit ja tj. Palkka ja edut olivat hyvät.
Eli eläkkeelle en olisi halunnut.
Pelkällä masennuksella on tänä päivänä vaikea päästä eläkkeelle.
Ja kannattaa tehdä töitä niin pitkään kun kykenee koska näin eläkettä kertyy.
Itselläni eläke jäi pieneksi. Sillä ei yksin tulisi kunnolla toimeen.
Kyllä niin on että työkyvyttömyys eläkkeelle joutuu. Eikä pääse!
Eläkeläinen 62v
Kansaneläkelaitoksen toimintaa on hiottu niin monipuoliseksi, että naisettomuuskorvausta voi hakea. Tätä ei tietenkään ole edes tarkoitettu kaikille, vain akattomille. Paitsi jos robota ei pakkonaiduta. Olkaa hyvä.
Itselleni ammatillinen kuntoutus oli pelastus, sain oman valmentajan ja juurisyy minulla oli se, että en halunnut palata entiseen työhöni. Kun työpaikka oli oikea ja työ räätälöity minulle, homma lähti liikkeelle ihan uusilla jengoilla ja nyt olen pystynyt tekemään jo 80prosenttista työaikaa. Tavoitteena on täysi työaika ehkä joskus puolen vuoden päästä. Iso kiitos kuuluu myös omalle valmentajalleni, joka oli Katja Noponen Oy:stä, heidän avullaan sain työelämäni takaisin.
pitää olla eri syitä ja painavia syitä jotta voi saada eläkkeen. Näin luulen. ITse sain takuueläkkeen henkisten ja synnynnäisten vikojen takia vuonna 2014.
Sekään aina riitä.
Kelan lääkärit potilasta näkemättä voi laittaa työkyvyttömäksi työnhakiaksi.Tätä nykyä yli 30tuhatta niitä on.
Asia riippuu hyvin paljon hoitavasta lääkäristä.
Lääkäri voi kyllä kirjoittaa b-lausunnon.
Mutta kelalta voi silti tulla kieltävä päätös.Yli 30tuhatta työkyvytöntä työnhakiaa on tällä hetkellä Suomessa.
Pääseekö psykoosisairaudella työkyvyttömyyseläkkeelle? Psykoosit ovat hallinnassa, mutta lääkitystä ei pureta, jos se hoitavasta tahosta on kiinni. Itse toki voisin lopettaa hoidon, mutta silloin menettäisin kuntoutustuen, joutuisin työkkäriin ja sairastuisin uudelleen. Ainoa keino lopettaa lääkitys hallitusti olisi eläke.
Ne ajat alkaa olla oho, milloin automaattisesti ajateltiin että laitostuminen olisi subjektiivinen oikeus. Nykyisin myös psykoosisairailta aletaan vaatia enemmän sitä omaa osallistumista oman elämän hallintaan.
2014 kysyit.
Joko olet päässyt?
2014 kysyjä oli 58v.
Nyt 10v myöhemmin hänen ikä on 68v.
Tuon ikäluokan vanhuuseläkeikä on jotain 64v.
Eli on ollut vanhuuseläkkeellä jo 4 vuotta.
Tuskin pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle kirjoittamillaan "vaivoilla" sillä vaivat eivät estä tekemästä töitä vaikkei kykenisi niitä tekemään omassa työpaikassaan niin jossakin muussa kykenisi.
Itse olen nyt 59,5v ja vuisi sitten hain kokoaikaista työkyvyttömyyseläettä ja vaivat ovat selkävaivat, liikkumsen vaikeus, käsien toimintavaivat (työkykyarviointi käyty ja tulokset surkeat), olkapää vaivat ja nyt ranteet hajoaa.
Kaikista noista huolimatta katsottiin että kykenen tekemään jotain työtä.
No vuoden päästä haen sen eläkkeen kun katotaan että kykenenkö tekemään sitä minun omaa ammattiani joka on ruumiillisesti raskasta työtä.
Vedä itsesi hirteen
Pitää olla kahden lääkärin todistus, että olet työkyvytön. Silleen minä sain 61-vuotiaana työkyvyttömyys eläkkeen.
Itse aion hakea yhden lääkärin lausunnolla työkyvyttömyyseläkettä, pohjala jo osa-aikainen.
Työkykyarvio on takana ja aika surkeat tulokset, lonkissa tekonivelet, L5 välilevy reistailee ja syön jatkuvasti kipulääkkeitä.
Olkapäät ei toimi ja jalkojen toiminnassa ongelmia (katkokävely) joka johtuu selästä.
Ammatti on betonilattiatyöntekijä.
Sain vuosi sitten hylyn eläkehakemukseen koska olin alaikäinen, eli ei katsottu kykenenkö omaan ammattiini, ehottivat ammatillista kuntoutusta mutta enkän minä ole pöljä että kouluttaisin itseni kevyeen työhön ja kortistoon, ja kun on kevyt ammatti niin sitähän kykenee teoriassa tekemään (käytännössä ei).
Nyt lusitaan nuo kelan päivät taasen nollille ja hakemus peliin.
Niin ikää nyt 59 ja puoli.
Olin 58 v. kun työterveyslääkäri määritti minut työkyvyttömäksi silloiseen, melko fyysiseen työhön.
Työeläkeyhtiö puntaroi ammatillista kuntoutusta ja päätyi siihen, ettei uuden ammatin opiskelu enää kannata, vaan kokeilun kautta löytyisi sopiva käytännön homma. Työkokeilupaikkaa ei vain löytynyt "vanhukselle" ja entinen työsuhdekin päättyi.
Sittemmin kela katsoi minut parantuneeksi kroonisesta sairaudesta. Voin kuulemma tehdä "terveydelleni sopivaa työtä". Hoitavien lääkäreiden mielestä näin ei ole. Olen työkyvytön työnhakija. Meidän määrämme tuntuu lisääntyneen, kun työttömyys on tapissaan, eivätkä eläkeyhtiöt ja kela halua tunnustaa työkyvyttömyyttä.
Huomasinpa oman kirjoituksen.
Eli homma eteni niin että kela katsoi että kyseessä on vanha vaiva ja antoi 50vrk lisää kealnpäiviä, eli ei siis 300 päivää.
Tein uuden eläkehakemuksen jota ei vain hyväksytty vaan hyväksyttiin 2024 elokuusta lähtien, eli 10kk taannehtuvasti.
Eli nyt 2v olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä.
No sano että kannustat ihmisiä tappamaan itsensä
Ookss vähän vammainen 😂😂😂😂
???
???
Menet lääkäriin ja teet siellä sen itsemurha yrityksen. Lappu tulee äkkiä.
Eiköhän tuo alottaja ole jo vanhuuseläkkeellä jos vielä elää.
Saako miten äkkiä?
Miten jos ei riitä?
Tuleeko leikkauksia?
Täältä saa edes sairaslomaa. Olen tullut asiani kanssa jo fyysisestikkin sairaaksi. Tarjolla on jotain pälinähoitoja ja pillereitä joista ei sovi kuin joku, eikä nekään samaan aikaan. Eli ainoastaan yhtä lääkettä. Hoitoihin raahattiin vihan ja hullunkiilto silmissä kun siihen ei ollut mitään syytä ja nyt kun oikeasti jotakin tarvitsee, niin eipä tiedä mitä on vastassa. Olen niin eptoivoinen. Oli pitkään ettei tännekkään saanut kirjoittaa ilmaisemaan kokemaani epätoivoa. EN minä nyt voi olemassaoloanikaan lopettaa. Toivotan voimia. Toivottavasti löydät vielä jotain mieltä piristävää elämääsi.
vaatii kestävyyttä ja tahdonvoimaa . Mulla kesti 6 vuotta ennenkuin myönnettiin takuueläke. Ei ne heti eläkkeelle koska ne katsoo ensin onko työelämään. Ehkä jos tilanne on alussa heti ihan mahdottoman paha niin voivat eläkkeen myöntääkin ihan heti alussa. Kaverillani kesti myös pitkän prosessin eli kuus vuotta. Äitini miehellä mennyt myös noin 6 vuotta ja nyt alkaa pikkuhiljaa eläke häämöttää.
Eli et ole saanut muuta eläkettä?
no takuueläke ja hoitotuki. Henkisten ongelmien seurauksesta myönnetty takuueläke vuonna 2014. Hoitotuki siksi koska oon hieman rajatapaus eli tarvin apua tietyissä tilanteissa.
siis saat kelan täyden takuueläkkeen. et saa esim työkyvyttömyyseläkettä?
No eikö se ole sama asia ?? Kun kerta henkiset ongelmat mulla joiden seurauksesta eläkkeelle niin eikö se tarkoita että olen työkyvytön? Saan takuueläkettä. Ne esim lähetti minut yhteen paikkaan jossa tutkittiin minua että onko työelämään. Tutkivat minun työkykyä kun ilmeni työkyvyssä paljon ongelmia.
No ei ole. Ainakin kelassa työkyvyttömyyseläke maksetaan kansaneläkkeenä.
Ihme tinkaamista.
Kelan sivuilta kopioitu.
"Kansaneläke ja takuueläke turvaavat perustoimeentulon, jos työeläketurva jää pieneksi tai sitä ei ole karttunut ollenkaan. Kela maksaa kansaneläkettä vanhuuseläkkeenä tai työkyvyttömyyseläkkeenä"
Kumpaa sinä saat, vanhuuseläkettä vai työkyvyttömyyseläkettä?
Siis kansaneläkkeen saa vain ja ainoastaan jompana kumpana.
Niin ja olen sivustaseuraava ja kyllästynyt näihin eipäs juupas ketjuihin.
täh mä en kestä hah. En tiedä itse onko takuueläke sama kuin työkyvyttömyyseläke. Mä en kestä lol hahha. Itkunaurua hihhih.
Minä ihmettelin että henkilö saa pelkkää takuueläkettä työkyvyttömyttömyyteen. Eihän se ole tinkaamista jos ihmettelen ettei henkilö saa työkyvyttömyyseläkettä mutta kuitenkin saa hoitotukea ja täyden takuueläkkeen. Hoitotuki on myönnetty mutta työkyvyttömyyseläkettä ei ole.
syy voi olla omalla kohrallani se että ne päätöshetkellä katsoivat etten ole täysin työkyvytön että pystyn vähän tekemään jotakin.
Huono työkyky minulla. Eipä sitä paljoa pysty tekkeen mitään. Tarkoittaako työkyvyttömyyseläke sitä ettei pysty tekeen yhtään työtä vai voiko se tarkoittaa sitä että pystyy huonosti &vähän&tosi vähän tekemään työtä??
Anteeksi minä olen tyhmä ihminen en ymmärrä. Synnyin tyhmänä maailmaan kun 5-vuotiaana todettiin hahmotushäiriö aivoissani (älyllinen kehityshäiriö).
Toivottavasti nyt ymmärrät miksi minulla ajatus täällä takkuaa.
Kyllä. Minä en ole selvännäkijä. Mutta täysi takuueläke ei ole sama kuin työkyvyttömyyseläke. Tämä nyt selvä sinulle.
Silloin se on osatyökyvyttömyys Ja työkyvyttömyyseläkkeellä voi tehdä töitä.
Sinä et ole tyhmä. Miksi nimittelet itseäsi?
traumoista johttuu kun moitin itseäni monin eri tavoin ja kai se tottakin on että olen tyhmä kun minulla on hahmotushäiriö.
Traumoihin voi saada apua.hahmotushäitiö ei tarkoita tyhmyyttä. On surullista ettei vanhempasi ole kannustaneet ja rakastanut sua niin että tunsit olevasi arvokas sellaisena kuin olet.
Osatyökyvytön kykenee tekemään vielä 3/5 töitä, työkyvyttömyyden raja menee 2/5.
Eli jos työkyky on heikentynyt alle 2/5 niin on työkyvytön.
Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja minulle on määritelty tuloraja 2000€, eli minun tulot olisivat olleet ilman työkyvyn alemenista 5000€ mutta nyt kun olen työkyvytön niin jäljelle jää 2/5.
Kelan työkyvyttömyyseläkkeessä ei ole tuollaisia rajoja
Kela ei myönnä osatyökyvyttömyyseläkettä.
mistä sait päähäs että oon osatyökyvytön?? En ole itsekää varma edes mutta heikko työkyky on että 1 tuntikin työtä voi aiheuttaa minulle pahoja vaikeuksia.
minulla ei ole mitään osatyökyvyttömyyseläkettä vaan oon aika monta kertaa sanonu että mulla on takuueläke. Mitä se sitten takuueläke tarkoittaa en osaa sanoa mutta minua tutkitiin mun työkykyä esim yhdessä paikassa jossa ne tutki mun työkykyä. Todettiin ettei ole minusta työelämään. Sitten siitä vuos meni eteenpäin niin myönnettiin takuueläke.
Mulla lisäksi suunnattoman paljon vaikeuksia sosiaalisesti/kohdata ihmisiä joten ne katsoi siellä Oulaisten tahkokankaalla tilanteeni sen verran vaikeaksi ettei edellytyksiä työelämään. Tämä päätös eläkkeelle siirtymiseen vuonna 2014 eli takuueläke. Takuueläke ei ole kovin iso eläke. Hoitotuki lisänä. En ole pystynyt käymään vieraan töissä sosiaalisten ongelmien ja traumojen vuoksi sekä myös heikko työkyky. Kotimiehenä olen ollut.
Kyllä takuueläkkeeseenkin pitää olla syy, eli joko työkyvyttömyyseläke tai vanhuuseläke.
Takuueläkehän ei oikeastaan ole eläke vaan työkalu kompensoida liian pientä eläkettä.
mistä nää tiiät paremmin kuin minä ? No kai siksi ku mää oon tyhymä.
Sinä voit itse käydä lukemassa kelan sivuilta jos sinä saat kelalta eläkkeen. Sulla näyttää olevan tapa uhriutua.
Juu kuten tuossa joku kertoikin niin kelan sivuilta minäkin tuon luin.
Ei ole olemassa kuin työkyvyttömyyseläke ja vanhuuseläke.
Jos on syntyestään työkyvytön saa heti työkyvyttömyyseläkkeen ja jos sinnittelee eläkeikään saakka saa vanhuuseläkkeen.
Lisäksi tietenkin on olemassa osatyökyvyttömyyseläke.
Tietenkin sitten kuntoutustuet niin kokoaikaisena tai osittaisena mutta ne eivät ole eläkkeitä.
Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä oltuani vuosikausia osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja sitä ennen osakuntoutustuella.
Kelan kuntoutustuki on määräaikainen työkyvyttömyyseläke. Sen verran korjaan sua,kun sanot ettei ole eläke.
Kyllä juu, kuntoutustuki on nääräaikainen eläke ja koko tuen tarkoitus on antaa toimeentulos siksi aikaa kunnes kuntoutuu työelämään.
Kuntoutustukeen kuuluu myös se hakurumba joko ½ vuoden tai vuoden välein.
Eli lääkärin kirjoittama b lausunto ja jännitys meneekö läpi eläkeyhtiössä.
Kuntoutustuessa todistustaakka on henkilöllä itsellä, työkyvyttömyyseläke on toistaiseksi voimassaoleva ja näyttötaakka työkyvyn paranemisesta on eläkeyhtiöllä.
Jos kuntoutustuki hylätään niin on oikeus työttömyyskorvaukseen.
???
???
???
???
???
WTF
Kyllä
Mitä jos ei riitä elämiseen?
Jos kuntoutustuki tai eläke ei riitä elämiseen, on oikeus hakea toimeentulotukea.
asumistuki pitää myös hakea.
???
Ei sillä elä maailman onnellisin maa?