Suomessa kaikki adoptiota haluavat parien
sosiaaliset ja taloudelliset mahdollisuudet toimia
hyvinä vanhempina tutkitaan tarkkaa, ennenkuin
adoptio-oikeus myönnetään. Esimerkiksi lapsen ja
tulevan vanhemman välinen ikäero ei saa
luonnollista suurempi. Tästä syystä esimerkiksi
yli 40-vuotiaa eivät käytännössä saa adoptoida
vauvoja. Tällainen tarkka käytöntö onkin oikein.
On hyvä, että lapsen edut halutaan ottaa
mahdollisimman hyvin huomioon ja lapselle halutaan
taata mahdollisimman hyvä ja luonnollinen
kasvuympäristö, jotta lapsi saisi parhaan
mahdollisen lähtökohdan elämälleen (kun elämän
aloitus on jo osin tuhoutunut).
Adoptoitavat lapset ovat yleensä erittäin
haavoittuvassa iässä kestäneet jo kaksi suurta
erotraumaa. Eron biologisesta äidistään ja
myöhemmin eron lastenkodin hoitajistaan.
Adoptoidun lapsen on lisäksi kestettävä
erilaisuuden trauma. Hänen vanhempansa eivät ole
biologisia vanhempia. Vaikka adoptiovanhemmat
rakastavatkin häntä lapsenaan, adoptiovanhemmuus
on erilaisuutta. Hänen äitinsä on hylännyt hänet
jossakin elämän vaiheessa (vaikka äiti olisikin
tehnyt sen lapsensa parhaaksi, jos hän ei pystynyt
syystä tai toisesta huolehtimaan lapsestaan).
Lapsen parhaaksi on, että tätä erilaisuuden
traumaa ei lisätä ja kasvuympäristön ihmisuhteet
pyritään järjestämään mahdollisimman
luonnolliseksi.
Suomessa on jatkuvasti enemmän adoptiota haluavia
vanhempia kuin adoptoitavia lapsia (ulkomaan
adoptiot mukaan luettuna). Näin ollen on lapsen
parasta ajatellen parempi, ettei
homoseksuaalisille pareille anneta
adoptio-oikeutta. Itselläni on henkilökohtainen
kokemus adoptioista, en puhu teoriaa. Turhan usein
lapsen oikeudet poljetaan maahan aikeusten
itsekkäiden "oikeuksien" perusteella. Kuka
puolustaa puolustuskyvyttömiä lapsia?
sosiaaliset ja taloudelliset mahdollisuudet toimia
hyvinä vanhempina tutkitaan tarkkaa, ennenkuin
adoptio-oikeus myönnetään. Esimerkiksi lapsen ja
tulevan vanhemman välinen ikäero ei saa
luonnollista suurempi. Tästä syystä esimerkiksi
yli 40-vuotiaa eivät käytännössä saa adoptoida
vauvoja. Tällainen tarkka käytöntö onkin oikein.
On hyvä, että lapsen edut halutaan ottaa
mahdollisimman hyvin huomioon ja lapselle halutaan
taata mahdollisimman hyvä ja luonnollinen
kasvuympäristö, jotta lapsi saisi parhaan
mahdollisen lähtökohdan elämälleen (kun elämän
aloitus on jo osin tuhoutunut).
Adoptoitavat lapset ovat yleensä erittäin
haavoittuvassa iässä kestäneet jo kaksi suurta
erotraumaa. Eron biologisesta äidistään ja
myöhemmin eron lastenkodin hoitajistaan.
Adoptoidun lapsen on lisäksi kestettävä
erilaisuuden trauma. Hänen vanhempansa eivät ole
biologisia vanhempia. Vaikka adoptiovanhemmat
rakastavatkin häntä lapsenaan, adoptiovanhemmuus
on erilaisuutta. Hänen äitinsä on hylännyt hänet
jossakin elämän vaiheessa (vaikka äiti olisikin
tehnyt sen lapsensa parhaaksi, jos hän ei pystynyt
syystä tai toisesta huolehtimaan lapsestaan).
Lapsen parhaaksi on, että tätä erilaisuuden
traumaa ei lisätä ja kasvuympäristön ihmisuhteet
pyritään järjestämään mahdollisimman
luonnolliseksi.
Suomessa on jatkuvasti enemmän adoptiota haluavia
vanhempia kuin adoptoitavia lapsia (ulkomaan
adoptiot mukaan luettuna). Näin ollen on lapsen
parasta ajatellen parempi, ettei
homoseksuaalisille pareille anneta
adoptio-oikeutta. Itselläni on henkilökohtainen
kokemus adoptioista, en puhu teoriaa. Turhan usein
lapsen oikeudet poljetaan maahan aikeusten
itsekkäiden "oikeuksien" perusteella. Kuka
puolustaa puolustuskyvyttömiä lapsia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.