Suomi24 Keskustelussa on viikonlopun aikana ollut poikkeuksellisen paljon bottien automaattiseti luomia kommentteja. Pahoittelemme tästä aiheutunutta harmia. Olemme kiristäneet Keskustelujen suojausasetuksia ja kommentointi on toistaiseksi estetty ulkomailta.

Tuleeko muille paniikkikohtauksen aikana

timoteii

Tuleeko muille paniikkikohtauksen aikana sellaista tunnetta että jalat ei kanna, tai silleen että reidet menee melkeen voimattomaksi?? ja lisäksi tulee sellanen sumuinen olo, ihan niinku tajunnan taso laskee. Mulla oli eilen sellanen. Jännä että nykyään mulla ei sydän ala hakkaamaan, vaan osaan jotenki hillitä itseni. Voiko paniikkikohtaus olla ilman sydämen tykytystä????

50

6084

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • relaxandchill

      joo olihan olen 16v poika joka on selviytynyt paniikki häiriöstä.olen ollut ilman kohtausta kohta 5kk mutta tuo huimaus...minulle itse tuli huimausta myös kun paniikkihäiriö alkoi. huimasi kokoajan kohtauksen aikana,kun tupakalla kävin ja yleensä huimaus laukaisi koko kohtauksen.se jalat alta fiilis johtuu paniikista kun paikat tärisevät niin jaloista menee voima, ainakin itselläni. mutta äsköiseen sen verran että en siis itse ole koskaan ennen häiriötä kokenut mitään huimausta.kuitenkin nyt kun olen sairauden selättänyt niin huimausta ei ole juuri ollenkaan mutta jos jännitän niin yks kaks rupeaakin huimamaan.tsemppiä parantumiseen:)!

    • Mun oireet

      Jalat menee voimattomiksi, huimaa, oksettaa, aivot ei toimi, kokonaisvaltainen paha olo ja tärinä. :(

    • Kipinä

      Jotkut tuntemukset ovat seurausta toisista oireista, hyperventilointi voi johtaa huimaukseen. Lihasten jännittäminen voi aiheuttaa samaa.
      Kaikki eivät saa aina samoja oireita ja oireet voivat vaihdella kohtausten välillä paljonkin. Tietenkin jos pidättelee hengitystä, saa aikaan huimausta.

      Ihmiset tuntuvat reagoivat aika hysteerisesti fyysisiin tuntemuksiin.

      • se elinikäinen

        Mielestäni ei ole hysteeristä reagointia, jos ottaa huomioon fyysiset oireet ja arvioi niiden perusteella voimavaransa.

        Minulla oli tänään vapaata töistä ja ajattelin lähteä jonnekin autolla ajelemaan, yleensä paikasta toiseen liikkuminen virkistää. Minulla on kuitenkin viime aikoina ollut tavallista enempi toistuviin paniikkokohtauksiin liittyvää heikotusta ja huimausta ja ajattelin että entä jos lähden jonnekin, niin entä jos en jaksa ajaa takaisin sitä esimerkiksi sataa tai kahtasataa kilometriä? Niinpä käännyin takaisin ja tulin kotiin. Harmitti taas kerran omat rajoitteet - joka ei saa paniikkikohtauksia ja jolla ei ole jatkuvaa ahdistusta ja niiden mukanaan tuomia rajoitteita, ei tiedä, mitä se merkitsee. Että voi vapaasti tulla ja mennä.


    • yykaakoonel

      Tarkkailkaa hengitystänne, se toimii väärin yleensä. Laske rauhallisesti neljään - hengitä sisään, laske neljään - hengitä ulos. Auttaa.

      • se elinikäinen

        Minä olen siis mielestäsi vain ja ainoastaan hengittänyt väärin yli 60 vuotta, koska saan paniikkikohtauksia?


    • timossv

      Mulla paniikkikotaukseen liittyy aina tietynlaista "tunnottomuutta". Tietynlaista "keveydentunnetta" käsissä ja jaloissa. Silti kun esim puristan käteni nyrkkiin, voimatasot ovat ennallaan. Eli tällaiset tuntemukset kuuluvat paniikkihäiriön kuvaan.

      • hmmmmmmmmmm

        Mulla myös. Mutta olen alkanut miettiä johtuisiko jumissa olevista niska-hartialihaksista. Mulla kun on tuollainen keveydentunne jatkuvasti päällä ja pieni huimaus, ja lääkärin mukaan johtuu mahdollisesti jumituksista. Jos pelko vain vahvistaa tuota tuntemusta? Kun mulla ei ennenkään liittynyt paniikkikohtauksiin keveydentunnetta ja yhtäkkiä se vain ilmestyi samoihin aikoihin kuin pahat lihasjumitukset.


      • jumit ja paniikki
        hmmmmmmmmmm kirjoitti:

        Mulla myös. Mutta olen alkanut miettiä johtuisiko jumissa olevista niska-hartialihaksista. Mulla kun on tuollainen keveydentunne jatkuvasti päällä ja pieni huimaus, ja lääkärin mukaan johtuu mahdollisesti jumituksista. Jos pelko vain vahvistaa tuota tuntemusta? Kun mulla ei ennenkään liittynyt paniikkikohtauksiin keveydentunnetta ja yhtäkkiä se vain ilmestyi samoihin aikoihin kuin pahat lihasjumitukset.

        Minulla niska hartia seudulla erittäin pahat tukokset ja aika ajoin kuten nyt on sen mukana huimausta. Mutta ylläri, samaan aikaan tulee paniikkihäiriöt. Joten minun kohdalla ainakin kulkevat käsi kädessä nämä taudit :(


    • keljua

      Itselläni paniikkikohtaus alkaa joskus yllättäen tai kun jännitys muuttuu paniikiksi; tuntuu kuin sydän jättäisi pari lyöntiä väliin (ikään kuin rytmihäiriö), tajunnantaso laskee äkisti, tulee putkinäkö ja alkaa huimaamaan. Sen jälkeen sydän hakkaa kahtasataa ja hikoilu alkaa ja jalat on spagettia. Suolisto alkaa toimimaan ja tulee tunne, että kohta tulee ripuli. Toki siinä samalla hyperventiloi. Juurikin hengityksen tasaaminen ja keskittyminen johonkin yhteen asiaan esim. kaupan kassalla jonkin ostamani tuotteen tuoteselosteeseen auttaa hieman. Ahdistus-/paniikkikohtauksen jälkeen on yleensä loppupäivä pilalla ainakin itselläni. Se ikään kuin vie kaikki voimat.

      • Anonyymi

        Samat oireet, paitsi toi suolen toiminta :D


    • 19 v. mies

      Itsekkin kärsin kyseisestä. Oireeni ovat myös kuin olisi kuplassa ja näen niin kuin silmät olisivat jossain itseeni takana..? Niska menee aivan lukkoon ja koko keho tärisee sekä hengitys pätkii ja sydän alkaa tykyttään. Joskus tuntuu kuin paidan kaulus muuttuu ahtaaksi ja alkaa syntymään painetta päähän. Ajatukset eivät kule ja tulee sellainen olo että pakko päästä pois. Kohtaukset laukaisivat varmaankin liiallinen työnteko (stressiä) ja lyhyet yö unet. Olen käynyt psykoterapiassa nyt 3 kertaa viikon välein ja olemme keskustelleet asiasta. Ohjeeksi olen saanut mielikuvaharjoituksia, eli mielessä mietin jotain paikkaa missä olen, semmoista joka rauhoittaa ja siellä ei ole huolia. Itselläni se on veneessä järvellä kavereiden kanssa ja aallot liplattelevat. Toinen ohje on hengitysharjoitus, elikkä hengittää syvään ja miettii kuin hengitys olisi hissi, jolla noustaan 6. kerrokseen ja odotellaan pari sekunttia ja sitten laskeudutaan alas. Tämän voi tehdä ennen kauppaan menoa tai milloin haluaa. Se rentouttaa ja poistaa jännitystä. Lääkitystä en käytä, koska voin päästä eroon ilmankin, mutta ellen saa häiriötä hallintaan ennen kesää, niin alan harkitsemaan lääkkeitä. Hyvä jos jotain auttoi tämä. Paniikkihäiriöstä voi selvitä pois tai oppia hallitsemaan sitä. :)

    • kyllästynyt

      Mielestäni ei ole hysteeristä reagointia, jos ottaa huomioon fyysiset oireet ja arvioi niiden perusteella voimavaransa. TÄMÄ KOMMENTTI!

      Arvioi niiden perusteella voimavaransa?
      Paniikkihäiriö ei vie voimia mitenkään mysteerisesti, kohtauksen aikana voi tuntua keljulta mutta pure hammasta ja nosta niitä prkl jalkoja. Itsensä pitää pakottaa liikkeelle ja unohtaa sellaiset asiat ettei pysty tai ei jaksa tai kykene. Jalat liikkuu kun niitä käskee liikkumaan. Niin yksinkertaista se on.

      Autolla ajaminen tietenkin voi olla hieman vaarallista paniikkikohtauksen aikana jos on taipuvainen hyperventiloimaan voimakkaasti tai pidättää hengitystä. Ainoa pelko on pyörtyminen. Sen auton voi tietenkin pysäyttää ja lähteä vaikka pienelle happi hyppelylle, siihen pysäytettyyn autoon on myös hyvä menettää tajunsa. on pehmeä alusta missä maata, pistää viellä sen tuolin kunnon makuu asentoon.

      Suoraan sanoen ihmiset tekevät asiasta aivan liian ison numeron ja todellakin ovat hysteerisiä. SInä et kuole siihen paniikkikohtaukseen, et vaikka miten ikävältä tuntuisi. Jalat liikkuvat kun niitä käskee liikkumaan, hengitys toimii itsenäisesti sinun sitä ajattelematta, sydän jatkaa pumppaamistaan vaikka tuntuukin siltä että rinnassa on vähintäänkin RAVEbileet.

      Monesti tuntuu että ihmiset eivät tiedä mitä tuska on kun moiset pienet kivut ja epämukavuudet pysäyttää. Ihmiset ovat niin eriytyneet todellisuudesta että jokainen pisto rinnassa pelästyttää, jokainen kramppi on vähintäänkin joku sairaus joka on kuolemaksi.

      Paniikkihäiriöllä on juuri niin paljon valtaa teidän elämäänne kuin itse sille annatte.

      • se elinikäinen

        Ja mitähän se ns. todellisuus sitten on? Se mistä mm. minä olen eriytynyt? Millä tavoin mina olen eritynyt todellisuudesta, kiinnostaisi tietää, miten ihan anonyymista ihmisesta voi tehdä tuollaisen arvion.

        Ja miksi minun pitäisi pakottaa itseni joihinkin suorutuksiin, jotka eivät ole mitenkään välttämättömiä? Purra hammasta yhteen? Vain siksikö, että elämään tulisi vielä enempi vaivaa ja hampaan yhteenpureminen ja pakottaminen tekisi minusta muka paremman ihmisen?

        Kattia kanssa.

        En ole koskaan elämässäni ollut hysteerinen enkä kuvitellut paniikkikohtausten olevan kuolemaksi. Ne ovat vain pirun epämukavia.


      • vellihousu

        Hupaisaa luettavaa. Täällä meillä varsinainen expertti jonka maagiset neuvot toimivat meille kaikille. Hip hei! Olet kyllä älykkyyden huipentuma ja puhut nyt ihan hanuristasi noita juttuja. Oma kapea kokemuksesi on vain omasi. Voisit vähän laajentaa näkövinkkeliäsi mm. ymmärtämällä ettemme me kaikki ole kuin sinä. Ihan turhaan teet olettamuksia täällä kirjoittelevien ihmisten elämästä ja selviytymistaidoista kun et heistä mitään tiedä.


      • kyllästynyt
        se elinikäinen kirjoitti:

        Ja mitähän se ns. todellisuus sitten on? Se mistä mm. minä olen eriytynyt? Millä tavoin mina olen eritynyt todellisuudesta, kiinnostaisi tietää, miten ihan anonyymista ihmisesta voi tehdä tuollaisen arvion.

        Ja miksi minun pitäisi pakottaa itseni joihinkin suorutuksiin, jotka eivät ole mitenkään välttämättömiä? Purra hammasta yhteen? Vain siksikö, että elämään tulisi vielä enempi vaivaa ja hampaan yhteenpureminen ja pakottaminen tekisi minusta muka paremman ihmisen?

        Kattia kanssa.

        En ole koskaan elämässäni ollut hysteerinen enkä kuvitellut paniikkikohtausten olevan kuolemaksi. Ne ovat vain pirun epämukavia.

        Monesti tuntuu että ihmiset eivät tiedä mitä tuska on kun moiset pienet kivut ja epämukavuudet pysäyttää. Ihmiset ovat niin eriytyneet todellisuudesta että jokainen pisto rinnassa pelästyttää, jokainen kramppi on vähintäänkin joku sairaus joka on kuolemaksi.

        Ihmiset ovat eriytyneet omasta kehostaan ja siitä mitkä ovat normaaleja tuntemuksia joita kaikilla on.
        Etkö sitä ymmärtänyt tuosta kirjoituksesta?
        Pahoittelen jos kirjoitin epäselvästi asian.

        Mistä revit suoritukset tähän asiaan? Elämään enemmän vaivaa siitä että pyrit pääsemään sairaudesta eroon?

        Aika moni ihminen toivoisi pääsevänsä paniikkihäiriöstä eroon juuri sen takia että elämä olisi helpompaa.
        Kukaan ei puhunut siitä mitään että sinusta tulisi parempi ihminen, mitä halvattua oikeasti...

        Kyse on siitä että ihminen pääsisi eteenpäin elämässä, mutta ilmeisesti se ei joitain kiinnosta. En ymmärrä miksi te puolustelette sairautta...

        Se että jää paikalleen voivottelemaan ja surkuttelemaan asiaa ei todennäköisesti auta ketään. Monet tuntuvat jauhavan sitä että älä rasita itseäsi, älä ole liian ankara, älä vaadi liikoja. Se päähän taputtelu ei aina auta.
        Joskus sitä tarvitsee kunnolla monoa perseelle.


      • Kyllästynyt
        vellihousu kirjoitti:

        Hupaisaa luettavaa. Täällä meillä varsinainen expertti jonka maagiset neuvot toimivat meille kaikille. Hip hei! Olet kyllä älykkyyden huipentuma ja puhut nyt ihan hanuristasi noita juttuja. Oma kapea kokemuksesi on vain omasi. Voisit vähän laajentaa näkövinkkeliäsi mm. ymmärtämällä ettemme me kaikki ole kuin sinä. Ihan turhaan teet olettamuksia täällä kirjoittelevien ihmisten elämästä ja selviytymistaidoista kun et heistä mitään tiedä.

        Tässähän juuri laajennetaan näkövinkkeliä kun ei jauheta sitä samaa asiaa mitä kaikki muutkin. Itse teet olettamuksia siitä että kirjoitettu teksti on aina mustavalkoista. Yrität loukata älykkyyttäni mutta itse et pysty käsittämään että pienessä tekstin pätkässä asian ilmaisu mahdollisimman selventävästi on vähintäänkin hankalaa. Se että yleistää ei tarkoita välttämättä sitä että asia on absoluuttinen, SE ei ole ikinä absoluuttinen. Pitäisi sinun se ymmärtää.
        Mielestäni se tulisi aina huomioida kun kirjoittaa ja lukee toisten kirjoituksia.

        Oletko lukenut viestejä tällä foorumilla? Ihmiset pelkäävät aivan naurettavia asioita ja kuvittelevat ilmavaivojen olevan jotain vakavaa. Eikö se mielestäsi ole todellisuudesta eriytymistä?

        En ole missään vaiheessa ensinnäkään sanonut että minun neuvoni on ainoa oikea tai että se toimisi kenelläkään, enkä mielestäni edes antanut neuvoa vaan lähinnä ajateltavaa.
        En ole olettanut että kukaan olisi kuin minä, enemmänkin oletan että kukaan ei ole kuin minä.

        Mikä sinun mielestäsi on laaja näkövinkkeli?

        Se että joku antaa erillaisen näkömyksen joka poikkeaa hyvin radikaalisti ja on ehkä hyvinkin kiistanalainen, se oikeuttaa henkilökohtaiseen hyökkäykseen?
        Itse yleistin törkerösti osoittamatta kuitenkaan kehenkään suoraan.
        Sinä hyökkäsit taas henkilökohtaisesti minua ja kirjoitustani vastaan jonka tarkoitus oli kuitenkin loppu pelissä vain herättää ajatuksia.


      • vielä samasta
        kyllästynyt kirjoitti:

        Monesti tuntuu että ihmiset eivät tiedä mitä tuska on kun moiset pienet kivut ja epämukavuudet pysäyttää. Ihmiset ovat niin eriytyneet todellisuudesta että jokainen pisto rinnassa pelästyttää, jokainen kramppi on vähintäänkin joku sairaus joka on kuolemaksi.

        Ihmiset ovat eriytyneet omasta kehostaan ja siitä mitkä ovat normaaleja tuntemuksia joita kaikilla on.
        Etkö sitä ymmärtänyt tuosta kirjoituksesta?
        Pahoittelen jos kirjoitin epäselvästi asian.

        Mistä revit suoritukset tähän asiaan? Elämään enemmän vaivaa siitä että pyrit pääsemään sairaudesta eroon?

        Aika moni ihminen toivoisi pääsevänsä paniikkihäiriöstä eroon juuri sen takia että elämä olisi helpompaa.
        Kukaan ei puhunut siitä mitään että sinusta tulisi parempi ihminen, mitä halvattua oikeasti...

        Kyse on siitä että ihminen pääsisi eteenpäin elämässä, mutta ilmeisesti se ei joitain kiinnosta. En ymmärrä miksi te puolustelette sairautta...

        Se että jää paikalleen voivottelemaan ja surkuttelemaan asiaa ei todennäköisesti auta ketään. Monet tuntuvat jauhavan sitä että älä rasita itseäsi, älä ole liian ankara, älä vaadi liikoja. Se päähän taputtelu ei aina auta.
        Joskus sitä tarvitsee kunnolla monoa perseelle.

        Jos voisit vielä ihan konkreettisesti valaista, että mitä pitäisi tehdä? Siis vielä enemmän, mitä olen jo elämässäni tehnyt? Millä tavoin pitäisi "pasta eteenpäin"?

        Mitä minun pitäiai alkaa tehdä? Alkaa nostamaan painoja? Ei kiinnosta, en välitä kasvattaa hauista. Ostaa moottoripyörä ja ruveta kiertämään sillä maailmaa? Ei kiitos, oma tapani matkustaa sopii minulle paremmin. Hakea jotain rahoitusjohtajan paikkaa? Ei kiitos, ala ei kiinnosta ja minulla on ihan hyvä työpaikka jo ennestään. Ruveta puumaksi? Ei kiitos, nuoret miehet eivät ole minun makuuni muuta kuin työkavereina.

        Mitä se paikallaan olo ja voivottelu ja surkuttelu siis on? Jos toteaa ihan asiallisesti, että oireet ovat erittäin epämukavia ja ne eivät ole ns. normaalin ihmisen tuntemuksia, niin sitä ei ilmeisesti "saisi" tehdä? Ns. normaalit ihmiset sen sijaan saavat valittaa kaikenamaailman sormivammoista ja lievätpä päänsärystä, jota ilmeni kello kahden ja kolmen välillä. Ei varmasti kukaan paniikkihäiriöinen tai psyykiisesti sairas (minulla on muitakin diagnooseja) pihahdakaan niistä arjessa, ainoastaan anonyymina palstalla, jonka olen ymmärtänyt olevan jonkinlainen vertaistukipalsta. Mutta sitäkään ei näemmä saisi tehdä.


      • loppu pelissä
        Kyllästynyt kirjoitti:

        Tässähän juuri laajennetaan näkövinkkeliä kun ei jauheta sitä samaa asiaa mitä kaikki muutkin. Itse teet olettamuksia siitä että kirjoitettu teksti on aina mustavalkoista. Yrität loukata älykkyyttäni mutta itse et pysty käsittämään että pienessä tekstin pätkässä asian ilmaisu mahdollisimman selventävästi on vähintäänkin hankalaa. Se että yleistää ei tarkoita välttämättä sitä että asia on absoluuttinen, SE ei ole ikinä absoluuttinen. Pitäisi sinun se ymmärtää.
        Mielestäni se tulisi aina huomioida kun kirjoittaa ja lukee toisten kirjoituksia.

        Oletko lukenut viestejä tällä foorumilla? Ihmiset pelkäävät aivan naurettavia asioita ja kuvittelevat ilmavaivojen olevan jotain vakavaa. Eikö se mielestäsi ole todellisuudesta eriytymistä?

        En ole missään vaiheessa ensinnäkään sanonut että minun neuvoni on ainoa oikea tai että se toimisi kenelläkään, enkä mielestäni edes antanut neuvoa vaan lähinnä ajateltavaa.
        En ole olettanut että kukaan olisi kuin minä, enemmänkin oletan että kukaan ei ole kuin minä.

        Mikä sinun mielestäsi on laaja näkövinkkeli?

        Se että joku antaa erillaisen näkömyksen joka poikkeaa hyvin radikaalisti ja on ehkä hyvinkin kiistanalainen, se oikeuttaa henkilökohtaiseen hyökkäykseen?
        Itse yleistin törkerösti osoittamatta kuitenkaan kehenkään suoraan.
        Sinä hyökkäsit taas henkilökohtaisesti minua ja kirjoitustani vastaan jonka tarkoitus oli kuitenkin loppu pelissä vain herättää ajatuksia.

        loppu pelissä


      • Kyllästynyt
        vielä samasta kirjoitti:

        Jos voisit vielä ihan konkreettisesti valaista, että mitä pitäisi tehdä? Siis vielä enemmän, mitä olen jo elämässäni tehnyt? Millä tavoin pitäisi "pasta eteenpäin"?

        Mitä minun pitäiai alkaa tehdä? Alkaa nostamaan painoja? Ei kiinnosta, en välitä kasvattaa hauista. Ostaa moottoripyörä ja ruveta kiertämään sillä maailmaa? Ei kiitos, oma tapani matkustaa sopii minulle paremmin. Hakea jotain rahoitusjohtajan paikkaa? Ei kiitos, ala ei kiinnosta ja minulla on ihan hyvä työpaikka jo ennestään. Ruveta puumaksi? Ei kiitos, nuoret miehet eivät ole minun makuuni muuta kuin työkavereina.

        Mitä se paikallaan olo ja voivottelu ja surkuttelu siis on? Jos toteaa ihan asiallisesti, että oireet ovat erittäin epämukavia ja ne eivät ole ns. normaalin ihmisen tuntemuksia, niin sitä ei ilmeisesti "saisi" tehdä? Ns. normaalit ihmiset sen sijaan saavat valittaa kaikenamaailman sormivammoista ja lievätpä päänsärystä, jota ilmeni kello kahden ja kolmen välillä. Ei varmasti kukaan paniikkihäiriöinen tai psyykiisesti sairas (minulla on muitakin diagnooseja) pihahdakaan niistä arjessa, ainoastaan anonyymina palstalla, jonka olen ymmärtänyt olevan jonkinlainen vertaistukipalsta. Mutta sitäkään ei näemmä saisi tehdä.

        En voi kun huokaista tässä vaiheessa. Otat asioita keskusteluun mistä ei ole mainittu yhtikäs mitään. En ole kieltänyt yhtikäs mitään. En ole puhunut normaaleista ihmisistä mitään, vain normaaleista tuntemuksista.
        Et ehkä ole huomannut että tällä foorumilla on muitakin ihmisiä kuin sinä, silti jotenkin oletat että minä puhuin sinulle ja sinun elämän tilanteesta.
        Sinä itse saat vapaasti arvioida sen että oletko eriytynyt todellisuudesta.
        Sinä myöskin saat itse arvioida sen että oletko mahdollisesti ihminen josta puhuin. Jos et mielestäsi ole, ei siinä mitään. Mutta minkä ihmeen takia luet rivien välistä asiaa ja keksit väliin omia?

        Olenko väittänyt että juuri sinä olet jumahtanut paikallesi ja surkuttelet vain?
        "Se että jää paikalleen voivottelemaan ja surkuttelemaan asiaa"
        Jotkut ihmiset jäävät neljän seinän sisään koska eivät uskalla lähteä ulos. Sitten sitä surkutellaan kun iskee se kohtaus niin ei voi. Välttelemällä se ei ainakaan parane se paniikkihäiriö. ( en sano että sinä teet mitään näistä, sinä itse arvioit sen ).

        "En ole koskaan elämässäni ollut hysteerinen enkä kuvitellut paniikkikohtausten olevan kuolemaksi. Ne ovat vain pirun epämukavia."

        Hienoa että tunnet ettet ole hysteerinen etkä kuvittele paniikkikohtauksen olevan kuolemaksi, on kuitenkin ihmisiä joilla on paniikkihäiriö ja he tuntevat / kuvittelevat niin.

        Uskon että sinulla on muitakin diagnooseja, yksi taitaa olla vainoharhaisuus?
        Tunnut ainakin vetävän hyvin erikoisia johtopäätöksiä asioista.
        Kirjoitukseni oli tökeröä, myönnän sen. Mutta sinä itse päätit tarttua siihen että minä olevinaan puhun sinusta.

        En ole kieltänyt mitään, en edes vihjaillut mitään siihen suuntaan.
        Jos olet kirjoittanut samalla nimimerkillä (se elinikäinen) niin vaikuttaa siltä että. Itse teet sitä että hyökkäät toisten mielipiteiden ja ehdotusten kimppuun. Suorastaan halvennat muiden mielipiteitä varsinkin jos ne poikkeavat sinun mielipiteistä. Olet jokusessa ketjussa ainakin tehnyt niin.
        Sellaisen kuvan olet ainakin antanut kirjoituksillasi.

        Se että joku uskaltaa sanoa jotain sinun mielipiteestäsi poikkeavaa ei tarkoita sitä että sinun tulisi siihen tarttua heti henkilökohtaisena loukkauksena.
        Yleistäminen on rumaa, mutta yleistämisessä ei myöskään osoiteta ketään tiettyä ihmistä sormella.

        Kukaan ei voi sanoa mitä sinun tulisi tehdä, sen päätät sinä itse.
        Muut voivat vain herättää ajatuksia sinussa ja ehkä antaa kipinän muutokseen.


    • vellijalka

      Tulee. Mulla masennuksen ja ahdistuksen mukana tulee jalkojen voimattomuutta ja sellainen olo että voisi kaatua kun jalat ei kanna. Itseasiassa olenkin kaatunut portaissa ja taittanut molemmat nilkat vuosia sitten. En silloin ymmärtänyt että oli paniikkihäiriö.

      • vellijalka

        Ei mullakaan ole sydämentykytystä, joskus on ollut tosi paljonkin. Oireet on vaihdellu vuosien saatossa... tällä hetkellä mennään huimauksella, hengenahdistuksella ja äkäisyydellä.

        On ollu mm. punastumista, hikeentymistä, vainoharhaa, näön sumenemista, aivosumua, sitä vellijalkaa, pahoinvointia ja oksetusta jonka seurauksena laihtuminen, sanat sössööntyy, ajatus ei kulje, tulee kömpelöksi ja koordinaatio pettää -> vaaratilanteita liikenteessä jne. jne.


      • vellijalka
        vellijalka kirjoitti:

        Ei mullakaan ole sydämentykytystä, joskus on ollut tosi paljonkin. Oireet on vaihdellu vuosien saatossa... tällä hetkellä mennään huimauksella, hengenahdistuksella ja äkäisyydellä.

        On ollu mm. punastumista, hikeentymistä, vainoharhaa, näön sumenemista, aivosumua, sitä vellijalkaa, pahoinvointia ja oksetusta jonka seurauksena laihtuminen, sanat sössööntyy, ajatus ei kulje, tulee kömpelöksi ja koordinaatio pettää -> vaaratilanteita liikenteessä jne. jne.

        Semmoinen yleinen heikotus, epätodellisuuden tuntu ja tunne siitä että vois heittää veivinsä tai ei pysy pystyssä on aika yleinen.

        Joskus kohtaus jatkuu päivätolkulla ja sen tajuaa vasta myöhemmin olevan päällä ja otan siihen sitten pienen kuurin avittavaa pilleriä. Nuorempana nuo liittyi enemmän esiintymiseen luokan edessä ja oli ne perus äänen katoaminen, vapina ja punastelu oireina plus hillitön vatsan pisto.

        Ihminenhän oireilee aika somaattisesti näissä häiriöissä. Kiitos tästä yliaktiivisesta mantelitumakkeesta.


    • Kyllästynyt

      Mielestäni tulisi miettiä hieman sitä että miten kuvittelet asioiden muuttuvan jos joka kerta teet asiat samalla tavalla?

      Tehdään nyt selväksi mahdollisille pikkumielisille ihmisille, että ei en oleta että kukaan tai että kaikki tekee asiat samalla tavalla. Kyseisen lauseen on tarkoitus herättää itsessään mahdollinen kysymys, toistanko asioita samalla tavalla ja odotan erillaista tulosta niistä kuitenkin? (jännää kun asioiden selventämiseen menee enemmän tilaa kuin itse asialle).

      • Ei-kyllästynyt

        Mistä tiedät, että teen elämässäni asiat samalla tavalla?

        Olen esimerkiksi muuttanut useamman kymmenen kertaa eri paikkakunnille ja minulla on ollut kymmeniä työpaikkoja eri aloilta. Miehiä laidasta laitaan, erilaisia. ystävät ovat tulleet ja menneet kuten muutkin ihmiset, elämähän muuttuu ja sen myötä ihminen. Harrastukset samoin.

        Mitä siis teen joka päivä samalla tavalla? Myönnän kyllä, että pesen päivittäin itseni. Ja nukun öisin. Syönkin päivittäin ja aamiais- ja lounasjatat ovat melko samat. Hiuksenikin kampaan päivittäin ja enpä muista lähteneeni asunnosta ulos ilman vaatteita. Niin, anteeksi nyt kun en ole näitä kuvattuja asioita vaihdellut, mutta olen todennut ne toimiviksi.


      • krita
        Ei-kyllästynyt kirjoitti:

        Mistä tiedät, että teen elämässäni asiat samalla tavalla?

        Olen esimerkiksi muuttanut useamman kymmenen kertaa eri paikkakunnille ja minulla on ollut kymmeniä työpaikkoja eri aloilta. Miehiä laidasta laitaan, erilaisia. ystävät ovat tulleet ja menneet kuten muutkin ihmiset, elämähän muuttuu ja sen myötä ihminen. Harrastukset samoin.

        Mitä siis teen joka päivä samalla tavalla? Myönnän kyllä, että pesen päivittäin itseni. Ja nukun öisin. Syönkin päivittäin ja aamiais- ja lounasjatat ovat melko samat. Hiuksenikin kampaan päivittäin ja enpä muista lähteneeni asunnosta ulos ilman vaatteita. Niin, anteeksi nyt kun en ole näitä kuvattuja asioita vaihdellut, mutta olen todennut ne toimiviksi.

        Minulla paniikkitilat olivat pelkoa joka muuttui kauhuksi ja pelkäsin että jos tila pahenee sekoan enkä enää koskaan tule normaaliin tilaan. Paniikkitila on pelkoa joka johtuu turvattomuudesta ihmismielessä. Turvattomuus paranee parhaiten rakkauden avulla,jos saa rakkautta ihmisiltä tai Jumalalta niinkuin minulle kävi niin pelko ei enää pysty hyökkäämään. Siispä rakkaat pienet ihmiset aloittakaa rakastamalla itseänne ja uskotelkaa itsellenne että kaikki ihmiset rakastavat teitä puhumattakaan Taivaan Isästä joka hymyillen ottaa teidät vastaan jos haluatte. Rakkaus karkoittaa pelon,sanoo Raamattu.


      • Ei-kyllästynyt
        krita kirjoitti:

        Minulla paniikkitilat olivat pelkoa joka muuttui kauhuksi ja pelkäsin että jos tila pahenee sekoan enkä enää koskaan tule normaaliin tilaan. Paniikkitila on pelkoa joka johtuu turvattomuudesta ihmismielessä. Turvattomuus paranee parhaiten rakkauden avulla,jos saa rakkautta ihmisiltä tai Jumalalta niinkuin minulle kävi niin pelko ei enää pysty hyökkäämään. Siispä rakkaat pienet ihmiset aloittakaa rakastamalla itseänne ja uskotelkaa itsellenne että kaikki ihmiset rakastavat teitä puhumattakaan Taivaan Isästä joka hymyillen ottaa teidät vastaan jos haluatte. Rakkaus karkoittaa pelon,sanoo Raamattu.

        Ja lisää näitä hörhöjä!!!!!

        Alan uskoa, että me, joilla on oireita, mutta jotka siitä huolimatta elämme suhtkoht normaalia elämää, olemme tällä palstalla ne terveimmät.


      • Kyllästynyt
        Ei-kyllästynyt kirjoitti:

        Ja lisää näitä hörhöjä!!!!!

        Alan uskoa, että me, joilla on oireita, mutta jotka siitä huolimatta elämme suhtkoht normaalia elämää, olemme tällä palstalla ne terveimmät.

        Taas kerran hyökkäät toista kohtaan ja halvennat toisen mielipidettä.
        Haukut hörhöksi toista ihmistä joka kokee että rakkaus, jumala on auttanut häntä.
        Samalla vihjailet että krita ei ole terve.

        Sinun asenne tuntuu hyvin ylimielliseltä ja hyvin halventavalta muita kohtaan

        Millään muulla ei pitäisi olla väliä kuin sillä että joku saa apua. Oli se sitten Jumalasta, rakkaudesta, kahvin juonnin lopettamista, vitamiineista, joogasta, mielikuvitus harjoituksista. Muista asioista mitkä mahdollisesti herättävät ajatuksia ja mahdollisen kipinän muutokseen.


      • Kyllästynyt
        Ei-kyllästynyt kirjoitti:

        Mistä tiedät, että teen elämässäni asiat samalla tavalla?

        Olen esimerkiksi muuttanut useamman kymmenen kertaa eri paikkakunnille ja minulla on ollut kymmeniä työpaikkoja eri aloilta. Miehiä laidasta laitaan, erilaisia. ystävät ovat tulleet ja menneet kuten muutkin ihmiset, elämähän muuttuu ja sen myötä ihminen. Harrastukset samoin.

        Mitä siis teen joka päivä samalla tavalla? Myönnän kyllä, että pesen päivittäin itseni. Ja nukun öisin. Syönkin päivittäin ja aamiais- ja lounasjatat ovat melko samat. Hiuksenikin kampaan päivittäin ja enpä muista lähteneeni asunnosta ulos ilman vaatteita. Niin, anteeksi nyt kun en ole näitä kuvattuja asioita vaihdellut, mutta olen todennut ne toimiviksi.

        Todistit mielestäni juuri sen että olet pikkumielinen ihminen selvennyksestä huolimatta. Sanoin hyvin selvästi että en oleta sinun tekevän asioita samalla tavalla.

        Puhut sitä paitsi fyysisistä muutoksista pelkästään.


      • mielikuvitus harjoit
        Kyllästynyt kirjoitti:

        Taas kerran hyökkäät toista kohtaan ja halvennat toisen mielipidettä.
        Haukut hörhöksi toista ihmistä joka kokee että rakkaus, jumala on auttanut häntä.
        Samalla vihjailet että krita ei ole terve.

        Sinun asenne tuntuu hyvin ylimielliseltä ja hyvin halventavalta muita kohtaan

        Millään muulla ei pitäisi olla väliä kuin sillä että joku saa apua. Oli se sitten Jumalasta, rakkaudesta, kahvin juonnin lopettamista, vitamiineista, joogasta, mielikuvitus harjoituksista. Muista asioista mitkä mahdollisesti herättävät ajatuksia ja mahdollisen kipinän muutokseen.

        mielikuvitus harjoituksista


      • halle lujaa
        Kyllästynyt kirjoitti:

        Todistit mielestäni juuri sen että olet pikkumielinen ihminen selvennyksestä huolimatta. Sanoin hyvin selvästi että en oleta sinun tekevän asioita samalla tavalla.

        Puhut sitä paitsi fyysisistä muutoksista pelkästään.

        halle lujaa


      • epäselvää viestintää
        Kyllästynyt kirjoitti:

        Todistit mielestäni juuri sen että olet pikkumielinen ihminen selvennyksestä huolimatta. Sanoin hyvin selvästi että en oleta sinun tekevän asioita samalla tavalla.

        Puhut sitä paitsi fyysisistä muutoksista pelkästään.

        Mitä ovat fyysiset muutokset? Painon nousu tai lasku? Käsittääkseni sellaisesta ei ole ollut puhetta tällä palstalla.


      • kyllästynyt ittees?
        Kyllästynyt kirjoitti:

        Todistit mielestäni juuri sen että olet pikkumielinen ihminen selvennyksestä huolimatta. Sanoin hyvin selvästi että en oleta sinun tekevän asioita samalla tavalla.

        Puhut sitä paitsi fyysisistä muutoksista pelkästään.

        Jos et kyseistä sairausta ole sairastanut niin sinulta en kyllä odottaisi minkäänlaista ymmärrystä. Menisit trollailemaan muualle kun et neuvoa osaa antaa vaan jakelet omaa ymmärtämättömyyttäs. Ei varmaan ole hirveästi auttanut paniikkihäiriöisiä puhees.


      • Kyllästynyt
        epäselvää viestintää kirjoitti:

        Mitä ovat fyysiset muutokset? Painon nousu tai lasku? Käsittääkseni sellaisesta ei ole ollut puhetta tällä palstalla.

        Fyysiset muutokset, eli ulkoisia muutoksia. Näihin lukeutuu muutot, työpaikat jne.
        Olisi kai pitänyt käyttää toista termiä kuvaamaan asiaa.


      • Kyllästynyt
        kyllästynyt ittees? kirjoitti:

        Jos et kyseistä sairausta ole sairastanut niin sinulta en kyllä odottaisi minkäänlaista ymmärrystä. Menisit trollailemaan muualle kun et neuvoa osaa antaa vaan jakelet omaa ymmärtämättömyyttäs. Ei varmaan ole hirveästi auttanut paniikkihäiriöisiä puhees.

        Olen sairastanut paniikkihäiriötä monta vuotta noin 6-8 vuotta sairastin. En kuitenkaan sairasta enään.

        Ei yksinkertaisesti ole sen arvoista täällä edes yrittää neuvoa ketään vaikka aluksi ajattelinkin antaa neuvoja hieman, Toisella nimimerkillä kirjoittelin aikani mutta huomasin että kaikki todelliset ja konkreettiset neuvot sivuutettiin.
        Aina ne neuvot jotka oikeasti auttavat eivät ole monen mieleen.
        Sitä on unohdettava egonsa ja ylpeytensä ja otettava vastaan avoimesti asioita.
        Vertaistuki on joskus tärkeää, varsinkin sellaiselta joka on sairastanut saman asian ja myös päässyt siitä sairaudesta eroon. Jos kuitenkaan ne ohjeet ja neuvot eivät kelpaa niin minkä sille voi. Voihan se tuntua hankalalta koska on monen vuoden ajan määrittänyt itsensä sen sairauden myötä.
        En tosiaankaan puhu pelkästään itsestäni, täällä on ollut muitakin ihmisiä jotka ovat yrittänyt antaa näkemyksiä ja neuvoja.

        Mutta menen "trollaamaan" muualle niin kuin sinä tässä neuvoit. Ehkä joku päivä ymmärrätte itse miten päästä eroon paniikkihäiriöstä, epäilen kyllä mutta onnea kuitenkin.
        Sanon kuitenkin sen että paniikkihäiriöstä voi parantua vain jos muuttaa itseään ja ajatusmaailmaansa.

        En jaksa enkä halua yrittää neuvoa ihmisiä jotka hyökkäävät muiden mielipiteiden kimppuun, heidän näkemyksien ja asioiden jotka ovat auttaneet heitä parantumaan sairaudesta. Jos ei ole valmis ottamaan vastaan uusia ajatuksia ja neuvoja niin ehkä olisi syytä miettiä mitä todellisuudessaan tekee täällä.
        Onnea teille.


      • Ei-kyllästynyt
        Kyllästynyt kirjoitti:

        Olen sairastanut paniikkihäiriötä monta vuotta noin 6-8 vuotta sairastin. En kuitenkaan sairasta enään.

        Ei yksinkertaisesti ole sen arvoista täällä edes yrittää neuvoa ketään vaikka aluksi ajattelinkin antaa neuvoja hieman, Toisella nimimerkillä kirjoittelin aikani mutta huomasin että kaikki todelliset ja konkreettiset neuvot sivuutettiin.
        Aina ne neuvot jotka oikeasti auttavat eivät ole monen mieleen.
        Sitä on unohdettava egonsa ja ylpeytensä ja otettava vastaan avoimesti asioita.
        Vertaistuki on joskus tärkeää, varsinkin sellaiselta joka on sairastanut saman asian ja myös päässyt siitä sairaudesta eroon. Jos kuitenkaan ne ohjeet ja neuvot eivät kelpaa niin minkä sille voi. Voihan se tuntua hankalalta koska on monen vuoden ajan määrittänyt itsensä sen sairauden myötä.
        En tosiaankaan puhu pelkästään itsestäni, täällä on ollut muitakin ihmisiä jotka ovat yrittänyt antaa näkemyksiä ja neuvoja.

        Mutta menen "trollaamaan" muualle niin kuin sinä tässä neuvoit. Ehkä joku päivä ymmärrätte itse miten päästä eroon paniikkihäiriöstä, epäilen kyllä mutta onnea kuitenkin.
        Sanon kuitenkin sen että paniikkihäiriöstä voi parantua vain jos muuttaa itseään ja ajatusmaailmaansa.

        En jaksa enkä halua yrittää neuvoa ihmisiä jotka hyökkäävät muiden mielipiteiden kimppuun, heidän näkemyksien ja asioiden jotka ovat auttaneet heitä parantumaan sairaudesta. Jos ei ole valmis ottamaan vastaan uusia ajatuksia ja neuvoja niin ehkä olisi syytä miettiä mitä todellisuudessaan tekee täällä.
        Onnea teille.

        Eivät neuvot ja toisten yläpuolella olo auta ongelmissa ja sairauksissa. Kysyn vain, kuka hyökkää toisten kirjoitusten kimppuun.

        Jos on kanttia muuttaa ulkoisia olosuhteita toistuvasti, niin kyllä se edellyttää myös hyvin paljon asennemuutoksia. Toisaalta taas ulkoiset muutokset muuttavat ihmisen ajatusmaailmaa ja yleensä myönteiseen suuntaan. Nimenomaan se, että elämä on toistuvaa muutosta on ihmiselle hyväksi, vaikka siinä omat haasteensa onkin. Joskus tokin pitää relata ja olla vain ja sallia itselleen ne pahimmat kohtaukset. Ei tänään, mutta huomenna....

        En muuten usko, että kukaan, joka on sairastunut syöpään ja parantunut siitä, rupeaa syyllistämään niitä, jotka eivät ole parantuneet, vaan pikemminkin päinvastoin. Psyykkisissä ja neurologisissa sairauksissa syyllistämistä tapahtuu. Ihmiset eivät muka osaa hoitaa itseään tai hoitavat väärin.


      • Lasse lapatossu
        Ei-kyllästynyt kirjoitti:

        Eivät neuvot ja toisten yläpuolella olo auta ongelmissa ja sairauksissa. Kysyn vain, kuka hyökkää toisten kirjoitusten kimppuun.

        Jos on kanttia muuttaa ulkoisia olosuhteita toistuvasti, niin kyllä se edellyttää myös hyvin paljon asennemuutoksia. Toisaalta taas ulkoiset muutokset muuttavat ihmisen ajatusmaailmaa ja yleensä myönteiseen suuntaan. Nimenomaan se, että elämä on toistuvaa muutosta on ihmiselle hyväksi, vaikka siinä omat haasteensa onkin. Joskus tokin pitää relata ja olla vain ja sallia itselleen ne pahimmat kohtaukset. Ei tänään, mutta huomenna....

        En muuten usko, että kukaan, joka on sairastunut syöpään ja parantunut siitä, rupeaa syyllistämään niitä, jotka eivät ole parantuneet, vaan pikemminkin päinvastoin. Psyykkisissä ja neurologisissa sairauksissa syyllistämistä tapahtuu. Ihmiset eivät muka osaa hoitaa itseään tai hoitavat väärin.

        Palstan automaattiauttajalla ei liene enää vastauksia.

        Kas kun elämä ei ole automaatti.


      • toinenkyllästynyt

        Hei kyllästynyt!
        itse olen yrittänyt "selvitä" kaikenmaailman keinoilla ottaa itseeni niskasta kiinni ja tehdä kaikkea mahdollista! En ole ihminen joka viihtyy neljän seinän sisällä vaikka paniikkihäiriö onkin! Siitä huolimatta sairaus kulkee joka päivä mukana, tuoden kohtauksia missä milloinkin! Että ei noi sun "neuvot" kyllä paniikkihäiriöön auta! Ihan tiedoks vaan...


      • Ei-kyllästynyt
        toinenkyllästynyt kirjoitti:

        Hei kyllästynyt!
        itse olen yrittänyt "selvitä" kaikenmaailman keinoilla ottaa itseeni niskasta kiinni ja tehdä kaikkea mahdollista! En ole ihminen joka viihtyy neljän seinän sisällä vaikka paniikkihäiriö onkin! Siitä huolimatta sairaus kulkee joka päivä mukana, tuoden kohtauksia missä milloinkin! Että ei noi sun "neuvot" kyllä paniikkihäiriöön auta! Ihan tiedoks vaan...

        Kyllästynyt kuvittelee, että oireet poistuvat sillä, että viettää normaalia elämää.

        Minusta on hienoa, että voi viettää suhteellisen normaalia elämää oireista huolimatta. On ihmeellistä, että joku tulee sitten ja syyllistää siitä oirehtimisesta. Eihän se kenellekään kuulu eikä edes näy ulospäin. Eikä oireisiin edes kannata kiinnittää kauheasti huomiota, jos ne eivät lamauta tilapäisesti, kuten ne toisinaan tekevät.


      • Timoteii
        Kyllästynyt kirjoitti:

        Olen sairastanut paniikkihäiriötä monta vuotta noin 6-8 vuotta sairastin. En kuitenkaan sairasta enään.

        Ei yksinkertaisesti ole sen arvoista täällä edes yrittää neuvoa ketään vaikka aluksi ajattelinkin antaa neuvoja hieman, Toisella nimimerkillä kirjoittelin aikani mutta huomasin että kaikki todelliset ja konkreettiset neuvot sivuutettiin.
        Aina ne neuvot jotka oikeasti auttavat eivät ole monen mieleen.
        Sitä on unohdettava egonsa ja ylpeytensä ja otettava vastaan avoimesti asioita.
        Vertaistuki on joskus tärkeää, varsinkin sellaiselta joka on sairastanut saman asian ja myös päässyt siitä sairaudesta eroon. Jos kuitenkaan ne ohjeet ja neuvot eivät kelpaa niin minkä sille voi. Voihan se tuntua hankalalta koska on monen vuoden ajan määrittänyt itsensä sen sairauden myötä.
        En tosiaankaan puhu pelkästään itsestäni, täällä on ollut muitakin ihmisiä jotka ovat yrittänyt antaa näkemyksiä ja neuvoja.

        Mutta menen "trollaamaan" muualle niin kuin sinä tässä neuvoit. Ehkä joku päivä ymmärrätte itse miten päästä eroon paniikkihäiriöstä, epäilen kyllä mutta onnea kuitenkin.
        Sanon kuitenkin sen että paniikkihäiriöstä voi parantua vain jos muuttaa itseään ja ajatusmaailmaansa.

        En jaksa enkä halua yrittää neuvoa ihmisiä jotka hyökkäävät muiden mielipiteiden kimppuun, heidän näkemyksien ja asioiden jotka ovat auttaneet heitä parantumaan sairaudesta. Jos ei ole valmis ottamaan vastaan uusia ajatuksia ja neuvoja niin ehkä olisi syytä miettiä mitä todellisuudessaan tekee täällä.
        Onnea teille.

        Haluisin jutella sun kanssa ja saada sulta vinkkejä ihan oikeesti. Mailaa [email protected]


    • fiigus

      Tuli tässä huvittava ajatus mieleen kun lukee tätä. Ne jotka sairastavat paniikkihäiriötä tuntuvat tietävän paremmin asiat kuin ne jotka ovat siitä sairaudesta parantuneet. Ainakin tässä tuli sellainen huomio tehtyä kun lukee monen kirjoituksia.

      • Ei-kyllästynyt

        Jotka eivät ole parantuneet, tietävät sen, miten sairauden kanssa eletään. Tekemättä siitä sen isompaa asiaa kuin mitä se on. Moralisoimatta toisia.

        Jotka ovat parantuneet sairaudesta ovat kaiketi joskus myös sairastuneet. Heillä ei välttämättä ole tuntumaa siihen, ettei ihminen ole koskaan ollut henkisesti terve.


    • Talvityttö38

      Hei Timotei,minulle on tuttuja noi oireet ja nyt kun lääkäri on lopettanu minun lääkityksen niin oireet ovat tulleet pahemmiksi.en tiedä mitä pitäisi tehdä.

      • Timoteii

        Olisko mahdollista vaihtaa yhteystietoja ja jutella?


    • vvvvvvv3

      ei, sulla on syöpä. sä kuolet. kannattaa tilata hautakivi

      • joopasenjoo..

        Täysin lapsellinen ja tarpeeton kommentti!


    • huhhuhhl

      Voin minäki paniikkihäiriöine lähteä ajelemaa autolla kun silmät vilkkuu ja hyvä kun pysyy hereillä kun ei pysty hengittää :D Se ois kyllä paljon tuhoisampi suunnitelma kuin rattijuoppous. Oletko varma sinä joka aatteli että "niskasta kii" ettei oma paniikkihäiriösi vain parantunut ajan kuluessa, eikä sinun omilla tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ollu vitunkaa väliä =)

    • artsi7

      Meidän ongelmat länsimaissa johtunevat kun fyysinen kuormitus on selvästi vähentynyt ja henkinen lisääntynyt. Joogalla monet ovat saanet panikkihäiriötä hallintaan. Eli hengitysharjoitukset ja pitkät venytykset niin elimistö rentoutuu/rauhoittuu. Masennuslääke yleensä auttaa. Opamox auttaa aina, mut ei kannata käyttää säännöllisesti.

    • Anonyymi

      Joo, pitkästä aikaa tänään kun heräsin menkkakipuihin niin toi iski samalla päälle. Ei onneksi kovin voimakkaana, mut just silleen et jalat ei kanna hyvin ja oli pakko maata lattialla kippurassa. Huoh, onneksi olin kotona mut toi on aina ihan kamalan tuntuinen ja pelottava tilanne kun ei pysty hengittämään normaalisti ja tärisee.

    • Anonyymi

      Terveysalan ammattilaiset ovat viimeksi kirjanneet paniikkikohtaus asian peloksi saada vieroitusoireita vieroitushoidon jälkeen. Samaisella kerralla oli puhetta järjestää tapaamisia joidenkin tahojen kanssa. Järjestely tapahtuu sen jälkeen kun en ole enää paikalla. Jotain tarvittais, mutta nyt ei ole sitten pienintäkään käsitystä, että mitä?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      84
      2200
    2. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      49
      1916
    3. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      23
      1838
    4. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      72
      1590
    5. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      10
      1578
    6. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      77
      1482
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      24
      1393
    8. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1352
    9. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      72
      1311
    10. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1294
    Aihe