Tuli tuosta facebook-luottamus-keskustelusta mieleen että kerrotteko kumppanillenne ystävienne kanssa käytyjä keskusteluja? jopa henkilökohtaisiinkin asioihin liittyen?
Mulla itselläni ei ole tarvetta jakaa ystävieni asioita kumppanilleni, enkä usko että tämä niistä asioista edes olisi kiinnostunut. Jos taas mietin itseäni ystävänä, niin saattaisin pettyä pahastikin jos kuulisin ystäväni kertoneen jopa arkaluontoisiakin asioita minusta eteenpäin. En näe eroa sillä onko mahdollinen kuulija ystäväni puoliso vai joku ihan toinen henkilö, merkitystä on vain sillä pysyykö (luottamuksellinen) tieto meidän kahden välillä vai ei.
Mulla itselläni ei ole tarvetta jakaa ystävieni asioita kumppanilleni, enkä usko että tämä niistä asioista edes olisi kiinnostunut. Jos taas mietin itseäni ystävänä, niin saattaisin pettyä pahastikin jos kuulisin ystäväni kertoneen jopa arkaluontoisiakin asioita minusta eteenpäin. En näe eroa sillä onko mahdollinen kuulija ystäväni puoliso vai joku ihan toinen henkilö, merkitystä on vain sillä pysyykö (luottamuksellinen) tieto meidän kahden välillä vai ei.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Facebookissa kerrottu asia näkyy jokaiselle jonka olet ystäväksesi valinnut, että jos sinulla about 100 ystävää siellä niin jokainen lukee kertomasi asiat. Ei siinä enää kannata miettiä kertooko joku ne eteenpäin. Eriasia jos keskustelee kahden kesken niin sitten voi toivoa, että asia jää siihen.
Eikä FB:sä pidä keroilla asioita joita ei halua levitellä. Minä en puhu siellä ystävilleni edes perheeni asioista vaan täysin tavallista hömppää.
Ööö no totanoin. Facebookissa voi käydä myös yksityisiä keskusteluja, kavereita voi jakaa ryhmiin, joille voi olla omat yksityisyysasetukset ja voit säätää julkaisujesi, kuviesi ym. yksityisyyttä melkeinpä jokaisen asian kohdalla erikseen.
Jos Facebookia osaa käyttää, yksityisyydestä ei tarvitse olla huolissaan. Eri asia sitten on, että kuinka epäluotettavia ihmisiä olet haalinut kaveriksesi, ei kannattaisi ottaa fb-kaveriksi ihan jokaista joskus näkemäänsä ihmistä, vaan ainoastaan ne, joille kertoisi omista asioistaan muutenkin ja joihin on oikeasti jokin henkilökohtainen suhde.
Se on ihan totta, että siellä voi säätää noita mainitsemiasi juttuja. Se on sitten eri asia, että milloin jonkun vian takia yksityiskeskustelut näkyykin kaikille. Facebookissa ei todellakaan kannata käydä kovin yksityisiä keskusteluja.
Minulla ei ole mitään salattavaa, minua koskevia asioita saa ihan rauhassa levitellä. Ystävien juttuja kerron sellaisille, jotka ovat ystäville vieraita, eli anonyymejä tahoja. Jollekin asioita pitää päästä purkamaan, muuten pää halkeaa salaisuuksista.
Facebookiin kirjoitellaan aika helposti asioita, joita ei missään nimessä sinne pitöisi kirjoittaa. Tämä fb tuhoaa ihmisten luottamuksen ja valtavasti aiheuttaa ikävyyksiä.
Todellisia ystäviä kenelläkään ei ole monia, nimittäin niitä joille kerrotaan omia asioita. Tämä fb ihmiset ovat lauma, jotka elävät kaikenlaisista vitseistä ja sketseistä, elämä puuttuu.
Jos sinulla on ystävä, hän on vierelläsi eli ihan livenä matkassa, eikä missään bittiavaruudessa oleva naamatuttu.
Ja lasten tietoja kenenkään ei pidä laittaa näkyviin, ei edes tietoa siitä missä asuu ja missä on töissä, niitä voidaan helposti käyttää väärin ja oletkin ennen pitkää todella pulassa.
Eli ei minkäänlaista tietoa lapsistasi, haluatko todella asettaa heidät bedofiilille alttiiksi, et voi koskaan tietää noista sadoista fb naamoista, joita olet liittänyt, mitä kukakin heistä sinusta hakee.
Mielestäni fb voi oikeastaan kirjoittaa, että tänään sataa tai aurinko paistaa, muuta ei kannata kirjoittaa, sillä samalla antaa pahalle elämänsä.
Ja sitten se juorurinki joka elämääsi tämän fb:stä saadun tiedon levittää vaikka kuinka monelle.
Olen kuunnellut tätä fb touhua ja huomannut, että todella jutut leviää kuin kulovalkea.
Näiden ja sen toisen ketjun vastausten perusteella suurimmalla osalla ihmisistä ei tunnu olevan oikeaa käsitystä siitä, mitä Facebook on ja miten se toimii.
Ja näkeehän sen Fb-mokistakin, että ihmiset ovat tyhmääkin tyhmempiä. Mielestäni rekisteröitymisen edellytyksenä pitäisi olla ikärajan sijaan älykkyystesti.
Harmi, ettei tätä ole saatavilla suomeksi http://www.socialbookshelves.com/wp-content/uploads/2013/05/facebook-for-dummies.jpg
Mutta alkuperäiseen kysymykseen vastaus: Riippuu siitä, koskeeko asia jotenkin kumppaniani tai onko kyse yhteisestä ystävästä. En kerro omien ystävieni asioita.
Kyllä meillä aika paljon kerrotaan, jos juttelee pitkään jonkun kanssa chatissa, niin kyllä kerrotaan toisille, pääpiirteet. Sydänsuruja, parisuhde-ongelmia, lapsien kanssa jotain.
Muutenkaan mä en keskustele hirveesti henkilökohtaisia facessa, koska se ei ole turvallinen muutenkaan. Jokunen vuosi sitten facessa oli joku bugi ja julkaisi yksityisiä keskukustelu suoraan etusivulla.
Ja faceen on todella helppoa päästä sisään, jos vähänkään osaa hakkeroida
Joten yksityiset keskustelut hoituu ihan puhumalla nenätysten
Niin, en tarkoittanut niinkään facebook-keskusteluja, vaan ihan yleisesti. Jos ystävänne esim. paljastaa sinulle vaikka kasvotusten jotain luottamuksellisesti, vaikka olevansa raskaana ja vannottaa sinua olemaan kertomatta kenellekään, niin kerrotko sen kuitenkin heti kumppanillesi?
Tai kertoo mieshuolistaan, rahahuolistaan yms
Itse siis koen nuo sen verran henkilökohtaisiksi asioiksi ettei tulisi mieleenkään niitä tietoja jaella eteenpäin, varsinkaan jos ystävä pyytää etten saa kertoa kenellekään.
Joistain asioista voin kertoa, joistain en, riippuu tilanteesta. Jos ystävä pyytää, että en kerro edes puolisolle, niin sit en kerro. Olemme olleet mieheni kanssa niin pitkään yhdessä, että mulle uskoutuvat ystävät ovat meidän molempien tuttuja ja tietävät kyllä, että puhumme keskemme asioista.
Kaikkea en kerro, mutta kyllähän jotakin saattaa sanoa. Meillä myös on yhteiset ystävät ja kukaan ei ole vielä kertonut mitään jonka oisi kieltänyt ehdottomasti kertomasta. Miehen yksi ystävä kyllä kertoi syrjähypystään, joka kyllä kerrottiin puolisollekin.
Salaisuuksiakin on monenlaisia
Se, mikä on vain minulle kerrottu, jää vain minun tietooni. En ymmärrä miksi muiden ihmisten asioista pitäisi puhua kumppanin kanssa.
Minulle kumppanuus on kaiken jakamista, kumppani ja minä olemme yhtä ja tiimi. Jos minulle jotain kerrotaan, ja ellei erikseen pyydetä kahdenvälisyyttä, niin ihan varmasti jaan tietoni kumppanini kanssa.
Toivottavasti ystäväsi tietävät tuon. Itse oletan lähtökohtaisesti, että asiat joita kerron, jäävät ystäväni tietoon, ihan ilman että pitää erikseen kieltää häntä kertomasta niitä puolisolleen.
En liioin lakkaa parisuhteessakaan olemasta yksilö.
Näin juuri itsekin ajattelen. Ystäväni, joille asiat kerron, ovat niitä joille haluan esian kertoa. Heidän kumppaninsa kun eivät ole minun ystäviäni. Ja jos haluaisin näille kertoa näitä asioitani, voisin aivan hyvin tehdä sen sitten itsekin. En tarvitse siihen mitään välikäsiä.
Luuletteko tosiaan ettei teidän asioitanne kerrota koskaan eteenpäin :D Aivan varmasti kerrotaan, koska ihmiset vain ovat sellaisia.
Mitä ihmeen salaamista elämässä edes voi olla. Häpeättekö te ihmiset itseänne, ja pelkäätte kasvojen menetystä?! Kaikki totuudet tulevat kumminkin ennemmin tai myöhemmin esiin.
Minä en ainakaan jaa keskusteluja tai arkaluontoisia tietoja ystävistäni, edes kumppanilleni. Sen olen sanonut suoraan että jutskaan vastakkaistakin sukupuolta olevien ystävieni kanssa feississä ja jos hän ei minuun luota, niin saa lukea ne keskustelut jos ne todella alkavat vaivaamaan. Mutta varsinaisesti en kerro mitään olennaisesti tärkeää ystävistäni joita muutenkin on hyvin vähän. Ja esitin toivomuksen että luottaa minuun joskaan en estä jos vaatii päästä vilkaisemaan mitä olen jutellut.
Ei ole vaatinut mikä sinänsä on erittäin hyvä asia koska mitään meidän suhdetta nakertavaa niistä keskusteluista ei löytyisi kuitenkaan, olen kyllä uskollinen kumppanilleni.
Syy, miksi esitin toiveen, ettei vaatisi päästä lukemaan on juurikin tämä mitä tässä ketjussa eräät muutkin ovat sanoneet.. kun ystäväni luottaa minuun ja kertoo hyvin aroista asioista ja tunteistaan elämässään, niin olisi suuri loukkaus häntä kohtaan levitellä juttuja eteenpäin, edes omalle kumppanilleni. Mutta jos oma suhde olisi vaakalaudalla sen tähden niin antaisin jotakin sieltä vilkuilla. Tosin oma luottamukseni toista kohtaan murenisi myös hieman, toki ymmärrän mustasukkaisuuden voiman.
Varsin kinkkinen kysymys ja asia tässä on kyseessä.. miten näitä asioita pitäisi arvottaa?
Lähtökohta kuitenkin on ettei toisen tarvitse tietää minun ja ystävieni välisistä keskusteluista aivan kuten minunkaan ei tarvitse hänen.. eli ehkä siinä täytyisi tehdä vaihtokauppaa.. lue sä mun juttuja niin minä luen sun. Sen jälkeen voidaan keskustella ja miettiä miksei luoteta toisiimme. ei ehkä kovin hyvä pohja yhteiselle elämälle, jos ei luottaisi.
Itse en laita yleiseen jakoon kuin sellaiset asiat jotka ystäväni saavat lukea. Itselläni on siellä sellaiset asetukset, ettei minun juttuja voi lukea kuin kaverini. Kukaan ei nää edes ketä minulla on ystävänä.
Minulle on ollut tärkeää purkaa tunteita viesteissä. Itse kun olen nykyisin leski, joten kukaan ei lue juttujani. Mutta jos lukisi loukkaantuisin syvästi.Jos olisin vielä suhteessa olisi mieheni vaatinut , että hän saa lukea kaiken. Hän oli todella mustasukkainen. En olisi voinut edes olla täällä chatissä. Hän luki kaiken päiväkirjoja myöten, mikä oli todella loukkaavaa. Minusta ihmisen pitää saada pitää jotkut asiat ihan vaan itsellään. Jos kumppani ei luota, niin se ei luota vaikka mitä tekisit.
Kyllä minusta tuntuu pahalta kun miesystäväni menee naispuolisten ystäviensä kanssa puhessaan ulos tai toiseen kerrokseen.. Olen ihmetellyt, etteikö toinen huone riitäisi, jos vaikka laittaa oven kiinni..enhän kuule selvästi, enkä ainakaan mitä toisessa päässä puhutaan... Yksityiskohtia ja ystäviensä asiota en ole koskaan udellut...
Tuo on kyllä huono merkki :( Itse olen feisissä ihan vapaasti tässä eteisessä missä meidän pääasiallinen tietokone on. En koskaan piilottele keskusteluita vaiks toinen kulkee ohi. Eihän hän ohikulkiessaan mitään ehdi lukemaan, ikänäköäkin kun on. Mutta en piilottele keskusteluita sinänsä, ainoastaan jos hän pysähtyisi mun selän taa urkkimaan niin sanoisin "mikä ongelma lady?"
Minä keskustelen naispuolisten ystävieni kanssa kuitenkin vain feississä, en mä niiden kanssa soittele. Ja jos soittelisin, niin istuisin ihan reilusti keittön pöydän tai eteisen koneen ääressä. Sanoisin ihan suoraan kamulle että tässä on joku muukin joka saattaa kuulla mitä puhut.
Tuollainen piilottelu on mun mielestä tosiaan huolestuttavaa, vaikka sekin vois kuulostaa huolestuttavalta jos sanoisin noin kuten edellä esitin. Mutta mun kumppanin on vaan luotettava muhun, tai sitten se kohta ei oo mun kumppani.
No, meillä tilanne on onneksi se että kummankaan ei tarvi puheluitaan peitellä koska semmosia puheluita ei kummallekaan tule että tarvis jotain salata. Meillä on toisemme ja rakkaus ja tähän asti se ainakin on kantanut. Toivotaan että tulevaisuudessa asiat menee samoin :)