jotenkin nyt tullut semmoinen tunne, että naiset eivät saisi ilmaista muita tunteita kuin vain positiivisia.
jos naisella on huono päivä ja suoraan sanottuna V*ituttaa, niin heti ollaan oikein provosoimassa ja veetuilemassa lisää ja jos siinä vaiheessa menee totaalisesti hermo tällaiseen vittuilijaan ja annattaa takaisin, niin leimataan hulluksi/heikkopäiseksi yms..
sitten jos on ikävä olo ja itkettää niin sehän on vain helvetin raivostuttavaa miesten mielestä..ei nainen saa itkeä, ei sillä ole mitään OIKEAA syytä olla surullinen..haluaa vaan tahallaan ärsyttää..
ja jos ihan asiasta sanoo jotakin niin on vain "helvetin ärsyttävä nalkuttaja"..pitäisi vain omaksua se hymyilevän kotiorjan rooli mukisematta...sillä eihän kukaan nyt halua naisystäväksi semmoista ihmistä jolla on myöskin tunteet.
jos naisella on huono päivä ja suoraan sanottuna V*ituttaa, niin heti ollaan oikein provosoimassa ja veetuilemassa lisää ja jos siinä vaiheessa menee totaalisesti hermo tällaiseen vittuilijaan ja annattaa takaisin, niin leimataan hulluksi/heikkopäiseksi yms..
sitten jos on ikävä olo ja itkettää niin sehän on vain helvetin raivostuttavaa miesten mielestä..ei nainen saa itkeä, ei sillä ole mitään OIKEAA syytä olla surullinen..haluaa vaan tahallaan ärsyttää..
ja jos ihan asiasta sanoo jotakin niin on vain "helvetin ärsyttävä nalkuttaja"..pitäisi vain omaksua se hymyilevän kotiorjan rooli mukisematta...sillä eihän kukaan nyt halua naisystäväksi semmoista ihmistä jolla on myöskin tunteet.
Vastaukset 127
Vanhimmat
Saman todennut. Siksi en olekaan enää missään suhteessa, koska haluan olla vapaasti oma itseni omine tunteineni.
Avio-exääni otti pahiten pannuun iloisuuteni, ja yritti kaikilla tavoilla viedä elämäniloni. Sitten kun lopetin näyttämästä kaikki tunteeni, ei sekään kelvannut. En saanut olla iloinen, en surullinen, en neutraali, en sairas, en terve, en sitä enkä tätä, kaikki oli väärin, tein miten vain herra halusi, ei sekään kelvannut. Huvittavinta oli, kun mies sanoi vihaavansa minua ja haluavansa eroon, ja kun otin eron, hän rakastikin minua eikä halunnutkaan erota. Erosinpa kumminkin, en enää siinä kohti antanut miehen määrätä minua :D
ITSE OLEN KANS PANNUT MERKILLE SAMANLAISTA HARHAA MIESTEN KESKUUDESSA AIKA LAAJASSA MITTAKAAVASSA.
MIKSET HYVMYILE (MIKÄ SULLA SIIS ON)? MUUTEN OISIT IHAN MUT MIKSI ET HYMYILE?? MIKSI SUN SUU ON TIUKKA VIIVA? TAITAA NE ALAPÄÄNKIN HUULET OLLA YHTÄLIIMAUTUNEET YHTEEN (toivoton tapaus siis oot!).
TAI SITTEN olen itse ylipäätään kokenut joidenkin kommentoivan itseäni tyyliin:
MITEN SILLÄ ON AINA HUULET YLÖSPÄIN? TEKOPIRTEÄ! NIIN M ILEIN KIELIN KAIKILLE! EI SITÄ OIKEESTI VOI KIINNOSTAA KAIKKI IHMISET! KESKITTYIS VAAN JOIHINKIN HARVOIHIN JA VALITTUIHINI! ja niin olen ajatellut tottavieköön alkaa tekemäänkin. Laatu korvaa määrän. Kaikkia ei ole tarve miellyttää saati hurmata. AINAKAAN SITEN ETTÄ JOS SE EDELLYTTÄÄ SITÄ, ETTÄ PITÄÄ KESKITTYÄ OLEMAAN KOKO AJAN NIIN VIETÄVÄN - VIEHÄTTÄVÄ (!!!!!!)
ELI SUMMA SUMMARUM: NAISILLA EI OLE SEN KUMMEMPAA VELVOLLISUUTTA OLLA HYVÄNTUULINEN KUIN MIEHELLÄKÄÄN, ELLEI SILTÄ TUNNU.
HYVÄKSYKÄÄMME TÄMÄ, MOLEMMAT SUKUPUOLET ITSESTÄMME JA TOISITAMME, NIIN HYVIN MENEE.
TASA-ARVOA, KIITOS. (SE TASA-ARVO ONS EMUN SANA)
Kiva että näistäkin puhutaan. Samoja kokemuksia on ollut. Jos ei tunteita haukuta niin jotakin muuta. Kuitenkaan ei voi erota??
Ei tietenkään voi erota, kun on kätevästi lytättävä aina saatavilla, kun omaa arvoaan pitää saada ylemmäksi. Sitä tuntee itsensä tosi vahvaksi, kun saa muita murjoa..
Sun x oli narsisti, hyvä että on x
'ELI SUMMA SUMMARUM: NAISILLA EI OLE SEN KUMMEMPAA VELVOLLISUUTTA OLLA HYVÄNTUULINEN KUIN MIEHELLÄKÄÄN, ELLEI SILTÄ TUNNU.'
Tuo on ihan totta, pääasia on varmasti että itse on tietoinen omista tunteistaan eikä esitä mitään.
Sitten on toinen ryhmä, julkisilla paikoilla heitä näkee, ja he ovat ventovieraita minulle kuten minä heille, heillä on vihainen ilme joka on selvästi suunnattu ulospäin, ehkä hieman jopa yrittävät syyllistää näkemiään ventovieraita ihmisiä katsomalla vihaisen kysyvästi 'miksi teet minulle tälläistä oloa?'
Onko se ympäröivän maailman, ventovieraiden ihmisten syytä, jos jollain on huono olo? Mielestäni nämä ihmisrauniot ovat väärässä paikkaa, ja tarvitsevat terapeuttista hoitoa syyllistys ongelmansa selkeyttämisessä. He saattavat olla elämässään ihan arvostetussakin asemissa töissä, kouluyhteisöissä ja missä vain.
Tälläisiä ihmisiä liikkuu tälläkin hetkellä ympäriinsä syyllistelemässä ventovieraita omista huonoista oloistaan. Eikö tähän asiaan puututa missään hoitavassa tahossa? Tavallinen ihminen siihen ei pysty vaikuttamaan, koska onhan heillä tavallaan oikeus omiin ilmeisiinsä, eikä tavallisella ihmisellä ole ylempää virkavalta asemaa toiseen tavalliseen ihmiseen.
On myös ihmisiä, joiden kasvojen lihakset menevät rentoutuessaan niinkutsuttuun "tyly bitch"-asentoon. Heistä on helppo vetää ikäviä olettamuksia, koska he ovat vihaisen näköisiä, mutta he eivät voi sille mitään, eivätkä välttämättä oikeasti ole mitenkään vihaisia tai tylyjä. Siitä voi olla jopa heille haittaa leimaantumisen vuoksi.
Oletko varma, ettet ole vetänyt pitkää analyysiasi siis vain tylyjen perusilmeiden vuoksi?
Hyvä huomio, ja on varmasti mahdollista joidenkin kohdalla tuo että se ilme ei ole ilme, vaan ihan oma naamataulu.
Lisäksi minkä olen ainakin omalla kohdallani huomannut, että kun en ole ammattinäyttelijä, enkä hallitse ilmeitäni täydellisesti, niin joskus se ilme mitä luulen esittäväni, ei todellisuudessa vastaakkaan sitä, mitä sen alunperin oli tarkoitus olla.
Vähän samallainen ilmiö kuin huonolla laulajalla, joka omassa päässään kuulostaa mahtavalta.
>>exääni otti pahiten pannuun iloisuuteni, ja yritti kaikilla tavoilla viedä elämäniloni. Sitten kun lopetin näyttämästä kaikki tunteeni, ei sekään kelvannut. En saanut olla iloinen, en surullinen, en neutraali, en sairas, en terve, en sitä enkä tätä, kaikki oli väärin, tein miten vain herra halusi, ei sekään kelvannut.>>
Jopas nyt, mulle kävi ihan samalla tavalla! :D
Ukko käänsi kaikki sanomani "riitelyksi". Hän siinä riiteli yksinään, vastaten jokaiseen hyväntahtoiseen juttuuni harmistuneena ja aggressiivisesti. Kun kysyin, mistä tästä riidellään, jurotti happamana ja pahantuulisena.
En vieläkään ymmärrä mitä sitä vaivasi. Kommunikointi- ja muut vuorovaikutustaidot olivat ainakin olemattomat. Yksi arvaukseni on, että ukko huomasi ettei haluakaan elää kanssani, mutta EI SAANUT SANOTUKSI. Sitten piti keksiä "riitoja" tyhjästä.
Minä lähdin, oma-aloitteisesti.
Voi, oletko noin pihalla ilmeitesi kanssa?
Miksi ihmeessä *ilmeet pitäis "hallita" täydellisesti? Menee aika ahdistavaksi syynäämiseksi, jos tuollaiseksi menee, ja siitä on rentous kaukana.
"Pääasia, että on itse tietoinen omista tunteistaan, eikä esitä mitään". aivan ihme kommetteja heität, en oo kartalla.
Ihan kuin mielestäsi jotkut tunteet olisivat jotenkin yksiselitteisiä ja -ulotteisia asioita. Yksinkertaisia ja helppoja.?! Voi olla olla, että on joku pinnallinen tunne, jonka alta voiskin paljastua joku toinen "syvempi" tunne . jota ei ensialkuun ollenkaan havaitse / huomaa ? Oletko messissä? Ja sitten on niitä hyväksyttäviä ja myös vähemmän mairittelevia tunteita (joskus toisia kohtaan), ja kysymykset, mitä on soveliasta tuntea?
Oleellisinta se, miten itse handlaa omat tunteensa. ja vasta sitten tulee kysymys, miten ne välittää muille. Uskallatko / uskallanko aina olla oma rehellinen itseni? piittaamatta seurauksista, siitä mitä muut mahd. voivat ajatella ? Tulenko ehkä tahtomattani loukanneeksi jotakuta? Ja sitten.. pikkupirulainenhan jokaiseen joskus iskee, jolloin tekee mieli vähän kettuilla toiselle..
Pitääkö vielä jatkaa.. ja joskus vasta jälkikäteen ymmärtää, mitä tuntee, mitä on ne syvimmät pohjavirrat.. Ja se itkukin voi tulla kysymkseen todella jälkijättöisesti..
Ja kukapa ei haluaisi suojella itseään? - saati toista, jos toisen haavoittuvuus tulee esiin tavalla, jota ei olisi uskonut tapahtuvan..
"Mietin miksi voikukka sai värin auringon.. "
No kun tuollainen olet, niin miksi ihmeessä et mene hoitoon?
Älä ihmees höpäjä.
Kolme vuotta olen käynyt kognitiivisessa psykoterapiassa, ja parhaillaan kortoitan mahdollisuutta vielä saada jotain, mistä hyödyn vielä tätä hetkeä ja tulevaa ajatellen. Kaikki terapiatyöskentely TARPEEN TULLEN on PÄÄOMAA, kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Voi kun ymmärtäisit saman, ystäväiseni. Voi kun peikkosi kesyyntyisi, ja soisit myös itsellesi mahdollisuuden jonkin moiseen itsetutkisteluun - sillä sen tarpeessa kaikesta päätellen voisit olla myös sinä itse.
Ei tässä noloa tai hävettävää ole. Meidän suomalisessa kulttuurissamme kyllä on harmittavasti edelleen jotain häpeäperinnettä, josta ajan saatossa soisin kaikkien vapautuvan. Kun aletaan puhua ja ymmärtää asioita, itseä, toisia, maailmaa, elämää..
Heitä pois kiviriippa, ja hengitä vapaasti! Lyykkyä pyttyyn! ja hymyä pyllyyn! :D
Lisään vielä; viimeyönä sikäli oli myöhä, että ajatukseni saattoi vähän tukuta..
Joten esitän pääpointtini vielä:
Ei ole kysymys esittämisestä, jos yrittää pitää mölyt mahassaan, ja olla kuitenkin asiallisen korrekti kanssaihmisille, joista ei välttämättä niin kovin pidä. Vaikkei tuntisikaan, voi olla tunne, ettei halua tiettyihin ihmisiin välttämättä tehdä lähempää tuttavuutta.
Näin mä uskon, että se on meillä kaikilla. Eikä siinä mitään. Toiset ihmiset vetävät puoleensa ja toiset eivät. Henkilökemioista ajattelen siinäkin jollain tavalla olevan kysymys. Kyllä toisten olemuksesta, ilmeistä ja eleistä näkee paljon. (Aistii myös sen "kuka on mun puolella ja kuka vastaan", vaikka "jengiytymisiä" olen itse pyrkinyt kaikin tavoin välttämään - ) Näkee myös esim. joidenkin ruumiinkielestä sen, jos ihminen on jotenkin torjuva, välttelevä, poissaoleva...
Loppupeleissä on kysymys siitä, miten neg. tunteita on luvallista ilmaista. (Terapiatyöskentelystä olen itse tässäkin asiassa hyötynyt. Ettei jäisi KANTAMAAN sitä vihaa - )
Jotku asiat vain vaativat aikansa (ja terapia voi olla paikallaan JUURI SIINÄ, JA SEN ETTENPÄIN VIEMISESSÄ --- ), kanssaihmisten toivoisi sen ymmärtävän. Vaikka olisi antanut ihmisille anteeksi, niin miten sitä KÄYTÄNNÖSSÄ voisi / osaisi näyttää sen. ? TULLA VASTAAN, edes puoliväliin. Jos on kuitenkin "saanut siipeensä" ja pahasti (minkä seurauksena siis tullut luonnollisesti araksi), tullut pahoin kaltoinkohdelluksi ja väärinymmärretyksi - se on sen sortin haava, joka paranee pikkuhiljaa. Ja vaatii tilansa ja aikansa -
"Äänellään se variskin laulaa". Ja ne, jotka eivät ikinä laula ylipäänsä ollenkaan - heidän on ihan turha toisten lauluääntä arvostella! :D (tästä koskevaa palautetta en tod. ottanut itseeni, sillä tiedän olevan musikaalinen - ja laulavani ihan kelvollisesti. Vaikken laulutunteja ole ottanutkaan, ja laula "tuella".:D)
Sydämestä se laulu kuitenkin useimmiten tulee -
Niinpä tietysti, minun syy, ja Suomalaisen kulttuurin, kaikki vihaamme sinua, vaikka sinä rakastaisit mielelläsi kaikkia.
Tälläistä juuri tarkoitin, missä hoito, missä oikea apu heille?
Hullut vaan kadulle, ja töihin, ja kouluun.
Heeeeeii, mies (vai ootko nainen?)!
En minä tässä oo mitään ketään "syyttämässä"! Tuo kertoo jo jotain, jos koet niin. Onko sinulla kenties huono omatunto jostakin? Jostain tekemisestäsi tai tekemättä jättämisestäsi? Miksi käytätä samamuotoa "kaikki vihaamme sinuavaikka sinä mielelläsi rakastaisit kaikkia"? Puhutko useamman ihmisen suulla? Mikset puhu vain itsestäsi? Vai meneekö tämä jo sulle niin hankalaksi, että pitää toisia ottaa siihen ajatuksen tueksi, että saat sanottua sanottavasi?
"Missä hoito, oikea apu heille".? Sulle suosittelisin psykologin tapaamista (ette vaan ole se narsisti - epäily herää mieleeni, kun niin tökerösti ilmaiset itsesi ja asiasi vailla minkäänmoista vastaantuloa saati myötätuntoa). Psykologi on "matalan kynnyksen" aloituspaikka itsetutkistelulle. Ja itseymmärrykselle, jota kohdallasi toivoisin lisääntyvän. (mutta jos olet todellinen narsissi, et kai sitten hyödy mistään. Muutta haluan uskoa ETTET OLE! ETTET SIIS OLE AIVAN TOIVOTON TAPAUS!)
"Hullut vaan kadulle, töihin ja kouluun". Tuon töihin ja koluun ymmärrän ja allkirjoitan, mutta tuo "kadulle" on kyllä jo suustasi aivan päinvastainen "suositus". joten aika solmussa itsesi kanssa näytätä olevan, kun et oikein tiedä minne ne sua häiritsevät "hullut" laittaisit - poissa silmistä, poissa mielestä".
Onneksi suomal. yhteiskuntamme tunnustaa kansalaisikseen nykyään yhä enemmän myös vähempiosaiset ihmiset, ja yhteiskunta tukee ja auttaa heitä tarpeen mukaan. Onneksi jotku ajavat politiikassaan myös toisten etuja, eivät vaan omiaan.
On meillä suomal. kulttuurissa pajon hyvää: rikas kulttuuriperimä, kaunis kieli, monitasosisia ihmisiä, tuntevia, sydämekkäistäkin löytyy..
Itse en niin välitä seuraavista: jääkiekko, väkivalta, puhumattomuus, häpeäperinne/kulttuuri, syyllitämisen kulttuuri, piemä vuodenaika on liian pitkä (vaikka myös talvesta muutoin tykkänkin. Eniten olen kuitenkin syksyn ja kevään lapsi. kesä kuumaveriselle jo aivan liian kuuma - sitä auringonottoa en voi käsittää!)
Ei jotain niin hyvää jos ei huonoakin.
Mut en mä mikään enkeli ole. Haluaisin kuitenkin oppia rakastamaan niissä puitteissa, missä se on mahdollista. Yrittää tulla vastaav vähitellen. Mutta sitä kärsivällisyyttä kanssani peräänkuulutan (terapia alkaa tehota vähitellen, ja löydän keinoja, väyliä.. )
Piti ilmaista ajatus näin päin, että "ei niin jotin huonoa jos ei hyväkin."
"Hampurilaispalaute" kunniaan!
Kun jotakuta kiusataan vaikkapa työpaikalla, tehdään sitä juuri noin. Kohteelle tehdään selväksi, ettei tämä kelpaa minkäänlaisena. Hänelle on varattu silmätikun ja sylkykupin rooli. Moni joutuu tyytymään p**kamaiseen työporukkaan, mutta sellaiseen parisuhteeseen ei pitäisi kenenkään jäädä.
Niiin, ei tietenkään naisen tarvitse esittää iloista jolleii se ole oikea tunnetila.Kuten ei miehenkään.Aina ei vain asiat suju ja se voi joskus ketuttaakin pitkästikkin.
Mutta, nykyään on olemassa ihan oma varsinkin nuoriin naisiin keskittyvä "Bitch" tyyppinen luonne.. ollaan kiukkuisia, halutaan riidellä kaikesta, suututaan sekä nöksähdetään pienimästäkin.Näitä naisia pitäisi AINA ymmärtää, oli asia kuin asia eikä näille sovi sanoa vastaan.. tai riita on valmis! Tätä ei osata tietenkään sopia vaan mökötetään, tuiskitaan yms. lapsellista touhua. Tämän tyyppisten naisten ei vain omasta mielestään yksikertaisesti tarvitse kuunnella tai sopia...
Ja itse oikeasti en ymmärrä tuon tyypin naisia! Jos parisuhdetta ei saa muuten haastelliseksi niin ottaa tuollaisen naisen niin johan on joka päivälle ja ilalle omat riidat.. eikä tarvitse edes miehen aloittaa! ;))
Juuri samat asiat huomannut. Miehillä ei ole minkäänlaista kykyä tuntea ja näyttää tunteitaan normaalisti. Itse sekosin ja pimahdin kärsittyäni sairaasta tunneilmastosta suomalaisen miehen kanssa liian monta vuotta. Sitten erottiin. Kaikki tunteet mitä ilmaisin, oli hänelle liikaa. Itseäni v....ti miehen "kylmyys" ja kyvyttömyys tuntea innostusta tai ylipäätään mitään ja juurikin tuo asia, ettei vaan voinut ymmärtää toisen tunteita, vaan koki normaalin tunne-elämän ahdistavana. Miehen tunteettomuus ja tylsämielisyys vei innon kaikesta, seksistäkin! Eikä ymmärtänyt tätäkään. Itkeminen, intoilu, toisen tarvitseminen(lapsiperhe), viha, häpeä. Normaaleja elämän tunteita minusta, sanoisinko jopa elämän suola!
Ei enää ikinä miehiä, olen huomannut pitäväni myös naisista:)
Miehillä? Eikö tuo ole aikamoinen yleistys, yhden miehen kokemuksella?
Minä voisin kysyä oman kokemukseni pohjalta "Pitääkö naisten aina olla huonotuulisia?" ( ei ihan aina kuitenkaan :-)
Vaan onneksi on tullut tavattua hyväntuulisiakin naisia, joten toivossa on hyvä elää.
SAMAT KOKEMUKSET MINULLAKIN! KYLLÄ SUOMALAINEN MIES OSAAKIN OLLA SYVÄLTÄ! ONNEKSI OLEN LÖYTÄNYT TASA-ARVOA KANNATTAVAN ARABIMIEHEN RINNALLENI, ETTEI TARVITSE ENÄÄ SIETÄÄ NOITA FORMULOITA TUIJOTTAVIA MAKKARAKALJAJUNTTEJA
päivystävä feministi.
Onnea vaan sulle sen arabin kanssa toivottavasti kaikki sujuu niin kuin pitää kun arki koittaa ja hehku väljenee.
Näkee tosta sun skrivauksesta ettet ole mikään älykkö koska yleistät kaikki starbut formula - ja makkarakaljajunteiks .
Stadissa ,Sörkassa oli aikoinaan lafkoja mis ne duunas elukoista kaikkee kutaa ,flesua ,kyljystä , paisteja sun muuta mitä elukoist pysty dunaa. Niil oli siel sellanen masina ,et ku dunnas sian sisään niin ulos tuli makkara.
Taidat olla masinasta mihin on duunattu makkara sisään niin ulos on tullu sika. Toivottavasti saavat masinassa vian dunattuu kondiksee et loppuu tollasten tulo.
Ihmettelen sitä Arabia et se sinuun on seonnu ,nehän on yleensä muslimeja.
Otsikossa kysytään: "Onko NAISEN aina pakko olla hyväntuulinen?? "
Sinä vastaat haukkumalla miehet siitä, että eivät ole aina hyvällä tuulella.
Uskon kyllä, että sinulla on voinut olla tunnevammainen mies, mutta se että mies on rauhallinen, eikä näytä suurieleisesti ja teatraalisesti tunteitaan, ei tarkoita lainkaan sitä, etteikö suuria tunteita voisi olla.
Esim. itse olen erittäin sensitiivinen, empaattinen, vahvan tunneälyn omaava mies, mutta ulospäin rauhallinen ja hillitty. En silti tukahduta tunteitani, vaan käsittelen ne omalla tavallani, jos et ymmärrä miten, on myöskin turha yrittää selittää, koska et kuitenkaan ymmärtäisi. Keskustelun puolison ja muidenkin ihmisten kanssa syvällisiä asioita, puhuisin niitä enemmän mihin kukaan ystävistä tai puoliso edes kykenisi tai jaksaisi :)
Olen peruspositiivinen, joten noita vihan, häpeän ym. tunteita ei tule kovin paljon. Samoin on onneksi puoliso, niin ei tarvitse hyvästä elämästä tehdä tekemällä jotain draamaa. Miksi pitäisi, kun voi elää onnellisena siitä, kun asiat ovat hyvin ja nauttia mukavista asioista.
Hei "entinen rouva".
Olet ihminen, joka myrkyttää ympäristöään katsomalla oikeudekseen purkaa negatiiviset tunteensa muihin estoitta. Sen vuoksi imyös karkoitat kunnolliset, tuntevat miehet luotasi.
http://www.hs.fi/elama/a1345346322822
"Tunteiden tarkoitus on saada ihminen toimimaan. "Ne herättävät mielihaluja huutaa, räyhätä ja sanoa tai tehdä jotakin. Mieli tulee nopeasti mukaan. Se alkaa ruokkia ja paisuttaa alkuperäistä, pientä asiaa."
"Jos asiat ovat huonossa jamassa eikä elämäänsä ole tyytyväinen, pienemmätkin asiat ottavat päähän herkemmin."
"Asiantuntijoiden mukaan jatkuva negatiivisuus voi olla vaarallista ja altistaa jopa ennenaikaiselle kuolemalle. Negatiivisesti ajattelevilla ihmisillä on muita isompi riski sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin."
"Vahinkoa voi tulla myös siitä, että impulssi saa meidät sanomaan tai tekemään jotain tyhmää. Jos mielihalua ei osaa mitenkään kohdata, voi joutua vaikeuksiin ihmissuhteissa ja katumaan"
"Kiukusta voi olla myös hyötyä – silloin, kun se antaa energiaa toimia viisaasti."
"Jos tietää, että jotkin asiat aiheuttavat ahdistusta, kannattaa miettiä, voiko niitä muuttaa. Jos ei, tarvitaan hyväksyntää. Vaikeampi puoli onkin oppia hyväksymään todellisuus."
""Meidän ei ole pakko toimia tunteen mukaan, vaikka tunne olisi kuinka voimakas"
Tuo on kai vitsi, tasa-arvoa kannattava arabi.... Hah. Hah
Kyllä tasa-arvo häviää, kun teille syntyy lapsi tai useampia. Arabimiehes kaappaa lapsesi, etkä näe heitä enää ikinä!
meikäläisen iloisuus leimataan "lapsellisuudeksi"..."onko pakko nauraa, etkö vois jo käyttäytyä kuin aikuiset, sä nolaat mut"..ja olen sitten tuossa vaiheessa hieman "hoomoilasena"..
tuntuu että pitäisi kysyä lupa kaikkeen tuntemiseen.
ja nyt kun olen tavallaan kadottanut sen oman minäni niin mies vaan haukkuu kylmäksi..ja jos en jaksa alkaa riitelemään niin mies yrittää kaikin tavoin provosoida kunnes lopulta menen vain makuuhuoneeseen ja suljen oven perässäni.
joskus on niitä päiviä jolloin ihan oikeasti menee hermo ja annan palaa..sen jälkeen saankin kuulla miten hullu olen ja muutenkin huono ihminen ja kaikki on vain minun omaa syytäni.."mitäs vittu alat haastamaan" yms paskaa.
ja mies itse on yhtä hyödyllinen ja rakas minulle kuin pieneksi käynyt rukkanen talvipakkasella..
kyllä tässä on eroa tullut mietittyä MONTA kertaa ja tullut myös mietittyä miten on elämänsä tuhlannut tuohon ihmiseen..
joskus on hyviä päiviä, mutta ne ovat harvassa..miettii vaan yhä useammin miten paljon onnellisempi olisi yksin.
lähde!!!!
oma mies on täysin samanlainen
sellanen on poikien luonto, "perhoselta siivet"
Kyllä voin yleistää. Olen seurustellut koko elämäni teini-iästä lähtien erinäisten miesten kanssa, joista YKSI on ollut poikkeus(ulkomaalainen). Samaa olen kuullut myös ystäviltäni. Kyllä se vain on totta, että miehet ovat tunnevammaisia jurottajia vailla empatiakykyä. Halutaan vaan elää tylsää elämää naama peruslukemilla hamaan kuolemaan saakka. Suhteeseen kuuluu myöskin tunteiden lisäksi esim. syvälliset keskustelut, joista miehet toteavat yleensä joko "ei jaksa nyt jauhaa" tai "niinpä".
Ei olla kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta, ei omata mielipiteitä mistään, ei haluta saada uusia kokemuksia elämässä, ei haluta tuntea. Miehet on koneita, jotka osaa vain syödä, nukkua, käydä töissä ja nylkyttää. En voi enää mitään tälle tuntemukselleni, että olette "heikkolahjaisempia" kuin naiset.
Voit tietysti yleistää, mutta se ei toki kerro enää mitään sen enempää miehistä, vaan sinusta.
Tuossa lopussa olet aivan oikeassa, kun paljastat tuntemuksesi. Näin sivusta huutelevana pintaliitäjänä veikkaisin, että kyseessä on jonkinlainen tunneperäinen ylimielisyys. Miesten vai sinun puoleltasi? Lopputuloksen kannalta luultavasti molempien, sillä ihmiset tahtovat olla juuri niitä koneita, jotka vastaavat samalla mitalla, kuin heille mitataan.
Olipa vastapuoli mitä hyvänsä, mies, nainen, lapsi, aikuinen, kristitty, islamilainen, buddhalainen, kotimainen, ulkomainen, avaruusolento - niin ei kommunikaatiosta ja keskustelusta tule yhtään mitään niin kauan kuin ei vaivauduta edes yrittämään ymmärtää sitä eroa mikä vallitsee itsensä ja oman kulttuurin ja vastapuolen ja vastapuolen kulttuurin välillä.
Voi hyvin olla, että tuon ulkomaalaisen miehen kanssa olet välittänyt itsestäsi ja omasta kulttuuristasi enemmän tietoa ja ollut alttiimpi ymmärtämään häntä, koska olet muualta kotoisin olevan miehen kanssa joutunut tilanteeseen. jossa selkeä kommunikaatio on tarpeellisempaa, kuin normaalisti koet oman kulttuurisi miesten kanssa tarpeelliseksi. Näin olet voinut antaa hänelle selvemmän kuvan itsestäsi ja tarpeistasi ja odotuksistasi, ja hänen on ollut helpompi mukautua niihin.
Nimittäin näin minulle on käynyt ulkomaalaisten naisten kanssa. Ihan kulttuurieroista johtuen olen joutunut pakostakin selittämään omia asioita kärsivällisemmin ja kuulostelemaan heidän tapojaan, samalla olen tullut antaneeksi tavallista enemmän tietoa ihan siitä mitä itse olen ja omista odotuksistani. Kommunikaatio on ollut yllättävän rikasta kun on tavallaan joutunut siihen tilanteeseen eikä ole syntynyt tavallista mies-nais-vastakkainasettelua.
Jännää, eikö totta?
Tai ehkä olet vetänyt puoleesi tietynlaista miesainesta... en siis vihjaile että sinussa mitään vikaa voisi tietenkään olla, mutta...
"Miehet on koneita, jotka osaa vain syödä, nukkua, käydä töissä ja nylkyttää."
Yllä oleva väitteesi on täyttä kukkua. Suomalaisilla miehillä on keskimäärin aivan yhtä paljon intohimon kohteita kuin minkä maalaisilla tahansa lukemattomien harrastusten, taiteen ja musiikin suhteen. Miehet, jotka ovat innostuneita erilaisista harrastuksista, vaikka prätkistä, veneistä, autoista, moottori- ja muusta urheilusta, metsästyksestä, kuntoilusta, matkustelusta, vaeltamisesta, hiihtämisestä, kulttuurista, musiikista ym. ym., ovat tietenkin tuntevia ja intohimoisia. Miehet ovat aktiivisempia politiikassa, toimivat lukemattomissa yhdistyksissä, perustavat niitä ja vaikuttavat niissä mitä moninaisimpiin asioihin maailmassa, ovat tietenki syvällisiä ja ajattelevat asioita laajasti ja monelta kantilta. Ja suomalainen mies on yhtä aktiivinen kaikessa kuin muunkin maalaiset miehet, se on tilastollinen fakta. Suomalainen mies harrastaa, osallistuu, vaikuttaa, tanssii, kuuntelee musiikkia ja harrastaa taidetta aivan yhtä paljon kuin suomalainen nainenkin.
Se on kyllä sinun oma ongelmasi, ettet ole kelvannut kenellekään kunnolliselle, tuntevalle suomalaiselle miehelle, vaan olet löytänyt niitä vähemmistönä olevia "koneita", miten asian määrittelit. Enkä yhtään ihmettele negatiivista kirjoitustasi lukiessani, ette edes pääse kontaktiin sivistyneen, tasapainoisen ja fiksun suomalaisen miehen kanssa, koska sinusta saa jo muutaman kappaleen kirjoituksistasi hysteerisen ja negatiivisen mielikuvan.
Sinä kuvasit juuri mieheni. Joskus olen kysellyt että miltä mikin asia tuntuu hänestä ja mitä hän haluaisi eniten elämältään. Ei mitään, hän ei tuollaisia asioita ajattele ja piste. On kyllä kiltti ja auttavainen muuten.
Naiset kai rakentaneet talot ja hienot oltavat perheelle,kaikki ihana lähtenee suomi näisen älykkyydestä ja tehokkuudesta.Voi teitä kanssa sisaret,on teillä pokkaa haukkua miehiä, kun mies tekee valmiiksi kaiken. Ja moni nainen vaatii lisää ja lisää,eikä naama liion hymyile.Suomimies pelkää ,onko nainen taas jotain palvelua vailla.Jos nauraa ja iloitsee ei mies usko todeksi.Kuinka voi joku kertoa ,mieheni ei ole hänelle mitään.Lähde kulkemaan ,saat etsiä pitkään jos joku sinut ottaa,mies ei uskalla kertoa mitä hänestä oikeesti tuntuu.Näin on monessa suhteessa .Mutta toki löytyy aidosti toisiinsa tyytyväisiä pareja, tosin eivät täällä kertoile mitään.
"Joskus olen kysellyt että miltä mikin asia tuntuu hänestä ja mitä hän haluaisi eniten elämältään. Ei mitään, hän ei tuollaisia asioita ajattele ja piste. On kyllä kiltti ja auttavainen muuten."
Hei nimimerkki Ohhoh. Eikö muka miehelläsi ole mitään harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita? Sohvallako makaa jouten töiden jälkeen, ei touhua lasten harrastuksissa mukana, ei lue kirjoja tai artikkeleita sun muuta netistä? Ei kuuntele musiikkia?
Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että niillä pitää vaikka väkisin olla jotain unelmia. Radiossa hasstateltavana ollut naisihminen sanoin viisaasti, kun häneltä kysyttiin, mistä hän unelmoi elämässään, nainen vastasi; "Että elämä pysyisi tällaisena kuin se nyt on", todeten että kaikki on niin hyvin, ettei hän unelmoi mistään muusta.
Mitä pahaa siinä on, jos elämä on hyvin ja ihminen siitä onnellinen niin, ettei halua mitään muuta?
Ihan totta olet oikeassa entinen rouva , mutta se johtuu siitä että miehet kasvatetaan sellaisiksi. Eli ämmät saavat syyttää itseään. Miehiltähän monesti kielletään tunteiden ilmaiseminen jo lapsesta asti, ja heitä vaaditaan olemaan neutraaleja kun taas naisia kannustetaan päinvastaiseen toimintaan jo lapsesta. Ei ole siis pelkästään miesten vika, vaan kasvatuksen ja he eivät varmaankaan tiedä paremmasta. Naisten vallankäyttöä ja miesten alistamista siis.
Vääränlaisia miehiä. Nimittäin oma kokemus naisista on, että heistä huomattavasti harvemmasta sellaisia joita ne tunteita ja muotia syvällisemmät keskustelut kiinnostavat, ja jos esim. nettiä käyttää vertailupohjana, se tukee tätä mutua vahvasti.
Tutkipa esim. mitä aiheita käsittelevät kaikkein suosituimmat blogit, mikä on näiden blogistien pääasiallinen sukupuoli ja minkälainen sukupuolijakauma on lukijoissa/kommentoijissa. Aloita vaikka vain suomalaisista blogeista.
Vaikka ei näin itsetarkasteltuna kovin tieteellistä olekaan, niin onpahan sitäkin stereotyyppisempää toimintaa.
Ehdottomasti kaikkein yleisimpiä ja suosituimpia blogeja ovat nimittäin erilaiset lifestyle, vaate- ja muoti, sekä julkkisblogit ja ehdottomasti suurinta osaa näistä näyttävät kirjoittavan seuraavan juuri naiset.
Suositut esim. politiikkaa käsittelevät blogit eivät pääse lukija- tai kommenttimäärissä lähellekään suosituimpia muotiblogeja, joiden kävijämäärät saattavat alle viikossa ylittää sen mitä jollekin kansainvälisellekin politiikka, kirjallisuus, tekniikka tms. blogille tulee puolessa vuodessa. Ja ehdottomasti suurin osa jälkimmäisiä näyttävät kommentoivan pitkälti muut miehet. Naiset ovat harvinaisia ja aika monesti on törmännytkin kommentteihin, ettei näistä voi oiken keskustella kuin miesten kanssa kun omia tyttökavereita tai -ystäviä ei vain kiinnosta.
Nuo sinun kokemuksesi sotivat vahvasti arkikokemusta vastaan. Jos otantasi perustuu vain omiin seurustelukumppaneihisi, niin sanoisin että kannattanee katsoa syvälle peiliin ja miettiä mistähän tämä johtuu.
Itse en ole seurustellut koko elämääni teini-iästä lähtien erinäisten naisten kanssa, koska olen elänyt välissä täysin sujuvasti ihan yksinkin, mutta siitä huolimatta olen onnistunut houkuttelemaan joukkoon kaikkia muita paitsi tunnevammaisia pelkästä muodista, meikeistä ja tunteista kälättäviä naisia, vaikka heitä toki olisi tarjolla mielin määrin. Niin baareissa kuin jos katsellut joitain kavereidenkin parisuhteita. Erona taitaa olla se että minä en ole vain tyytynyt mihin sattuu vaan katsonut mihin sotkeudun ja jos ei ole näyttänyt hyvältä niin homma on loppunut nopeasti.
Muutenkin on jännän provokatiivista sanoa miten miehet ovat vain heikkolahjaisempia, kun jos vilkaisee yhteiskuntaa ja katsoo mitkä kaikki keksinnöt ja innovaatiot ovat lähtöisin näiden heikkolahjaisten päistä. Ja esim. seuraa sitä kumpi sukupuoli on perustanut enemmän toimintaansa laajentavia yrityksiä, siitä huolimatta että pohjoismaissakaan naisia ei ole vuosikymmeniin mikään estänyt.
Siksi olenkin hivenen huvittuneena seurannut joidenkin purnausta naisten hallituspaikoista yrityksissä, senkun laittaa firman pystyyn niin saa valita haluamansa hallituksen vaikka sen sukupuolen perusteella. Itse teen päätökset hieman toisista lähtökohdista.
Ukolle: Tässä keskutellaan yleistyvästä ongelmasta, ei minusta. Hyvin monet naiset kokevat ongelmaksi miesten kyvyttömyyden käsitellä minkäänlaisia tunteita.
Tunneperäinen ylimielisyys? Hmm. Voisitko tarkentaa?:D
Ei kait se ole mitenkään yleistyvä ongelma ole, vaan ollut olemassa iät ja ajat, jos se ongelmaksi koetaan! Miksi mies ei saisi olla sellainen kuin on vaan nainen vaatii häntä siihen ja tähän ja tuonnekin mielipiteitään ilmaisemaan. Sekö on huonon miehen merkki kun ei ilmaise tunteitaan? No, itse olen ollut saman miehen matkassa 26 v. eikä ole vertailukohdetta, mies saa olla sellainen hiljainen jurottaja ja `mölliskö´ kuin on, mutta en vaihda, kun on muuten niin ihgu...eikä mikään heikkolahjainen vaan älykäs ja ajatteleva ihminen...
Entinen rouva: "Ukolle: Tässä keskutellaan yleistyvästä ongelmasta, ei minusta."
Kuitenkin todisteena näytä käyttävän lähinnä henkilökohtaista elämääsi ja kavereitasi:
Entinen rouva: "Kyllä voin yleistää. Olen seurustellut koko elämäni teini-iästä lähtien erinäisten miesten kanssa, joista YKSI on ollut poikkeus(ulkomaalainen). Samaa olen kuullut myös ystäviltäni. Kyllä se vain on totta, että miehet ovat tunnevammaisia jurottajia vailla empatiakykyä."
Että sinusta ei saa keskustella, vaikka koko väitteesi näyttää perustuvan vain itsesi ja kaveripiirisi kokemuksiin? Tässä tapauksessa suosittelen etsimään esimerkit ja tuet väitteillesi sitten jostain muualta kuin omista ympyröistäsi, jotta niistä voidaan s keskustella.
Muuten tänne voi kuka tahansa tulla väittämään itselleen tapahtuneen aivan mitä tahansa ja sitten estää väitteen kritisoimisen koska kritiikki lähes pakostikin koskettaa myös väitteen esittäjää, koska se on peräisin vain hänen omasta kokemuspiiristään.
Voitaisiin aloittaa perkaaminen ihan perusteista, eli siitä "yleistyvästä ongelmasta" jonka "Hyvin monet naiset kokevat ongelmaksi".
Eli kyseessä olet siis lähinnä sinä ja kaveripiirisi. Montas naista siihen hyvin monien naisien ryhmään kuuluukaan, niin voidaan vähän määrittää tätä ongelman yleisyyttä? Yli vai alle 10 naista? Yli vai alle 100 naista? Yli vai alle 200 naista? Yli vai alle tuhat naista?
Ei ole pakko olla aina hyväntuulinen. Mutta se on ratkaisevaa, millä tavoin on huonotuulinen.
Tässä on taas kommunikaatio-ongelma sukupuolten välillä.
Jos nainen toimisi samoin kuin mies, hänhän olisi mies. Sama pätee toisinpäin, eli jos mies toimisi kuin nainen, hänhän olisi nainen.
Vastakkaisuudet kiinnostavat, mutta myös ärsyttävät niin kauan kun ei tiedä mistä toisessa sukupuolessa on kysymys. Aika monet lähtevät parisuhteeseen sillä odotuksella, että toisen pitäisi täysin hyväksyä ja ymmärtää se mitä itse on, mutta ei omaa käsitystä siitä kuinka suuri ero sukupuolilla itseasiassa on. Mikä on selvää itselle saa toisen silmissä ihan päinvastaisen merkityksen.
Miehet käsittelevät tunteitaan omalla tavallaan, eivätkä miehet halua antaa tunteiden hallita toimintaansa tai päätöksentekoaan. Eivät miehet useinkaan halua keskustella tunteistaan täysin samalla tavalla kuin naiset, eivätkä osoittaa niitä samoin kuin naiset.
Nimittäin jos miehellä on huono päivä, mies yleensä itse haluaa käsitellä sen mikä häntä riivaa. Hän saattaa olla juro ja hiljainen, ja torjuu puolestaan naisen kaikki lähentymis-, auttamis- ja keskusteluyritykset sanomalla, ettei mikään vaivaa tai vaatii jättämään rauhaan. Hän haluaa tilaa selvittää ongelmansa itse. Miehen mielestä nainen joka yrittää ängetä väkisin hänen omaan ja itsenäiseen ongelmanratkaisutilaansa vaikuttaa itse asiassa uhkaavalta ja hyökkäävältä. Vaikkakin nainen haluaisi vain auttaa ja jakaa miehen ongelmat. Mies ei yleensä halua keskustella niistä ellei hän tee itse aloitetta ja tällöinkin hänen tarvii luottaa naisen sietokykyyn.
Koska mies hyvinkin voi ajatella, että kohtele toista niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan - hän jättää huonotuulisen naisen omaan rauhaansa juuri silloin kuin nainen tarvitsisi miestä paikalle kaveriksi tai avuksi. Mies odottaa siis samanlaista käytöstä naiselta koska se on hänen mielestään oikein.
Lisäksi, ellei nainen aina erikseen ilmoita, ettei huono tuuli ole miehen vika mies ottaakin yllättäen sen arvosteluna tai hyökkäyksenä itseään kohtaan,
Jos näin käy, hän joko rupeaa puolustuskannalle ja rupeaa riitelemään tai vaihtoehtoisesti hän yrittää ruveta loogisesti ratkomaan ongelmaa ja "korjaamaan" naista. Taas kiltti mies yrittää tehdä kaikkensa saadakseen kuningattarensa rauhoittumaan, mukaan lukien kaikki passaamiset ja jalkahieronnat - joka ei yllättäen aina helpotakaan naisen oloa, koska monikaan nainen ei lopulta koe ansaitsevansa hyvää kohtelua käyttäytyessään itse huonosti.
Vaikka kyse on lähinnä siitä, että nainen luontonsa mukaisesti haluaisi olla vähän aikaa pahalla tuulella ja miestä siihen kuuntelemaan ja toteamaan yhdessä, että joo maailma on tyhmä paikka ja ehkä jonkun halauksen jossain vaiheessa.
Sellainen nainen pärjää aina paremmin, joka hoksaa ja jaksaa huononakin päivänä kertoa miehelleen että
a) huono tuuli ei ole miehen vika
b) miehen ei tarvitse korjata häntä
c) olisi kiva jos mies kuuntelisi tässä tilanteessa
d) kaipaa halausta tms.
Nimittäin ainoastaan tällä tavoin miehelle menee perille, että nainen tässä toimii omana naisellisena itsenään ja näin lakkaa vaikuttamasta hullulta tai uhkaavalta.
"nainen luontonsa mukaisesti haluaisi olla vähän aikaa pahalla tuulella"
Viimeisimmässä suhteessani mies oli AINA pahalla tuulella, minä sitä vastoin AINA hyvällä tuulella. Koko suhde, sen muutaman kuukauden mitä kesti, oli sitä, että yritin vetää kivirekeä perässäni, ja saada toinen edes joskus hymyilemään tekemällä vaikka mitä hyväntahdon eleitä hänelle. Hukkaan meni, miehen luonto ja ajatukset olivat synkän negatiiviset, että itseltänikin alkoi hiipua elämänilo, ja pakko oli erota.
Kirjoituksesi ei muiltakaan osin sovi ainakaan minuun ja kokemuksiini miehistä.
Tuossa kirjoitin siis yhdestä tyypillisestä ja perustavanlaatuisesta miehen ja naisen välisestä kommunikaatio-ongelmasta vastauksena aloittajan kysymykseen "Onko naisen aina pakko olla hyväntuulinen??".
Mitään kaikkeen sopivaa ratkaisumallia ei ole, eivätkä nämä aina yksi yhteen mene ja hyvä kun sen kohdallasi tunnistit.
Jos miehesi oli esim. vaikeammin masentunut, ei häntä voi pitääkään normitapauksena. Hän on purkanut pahaa oloaan sinuun ja kokenut sinun elämänilosi jotenkin loukkaavana, koska hän ei pysty samaan. Ihan oikein teit kun erosit, ihminen joka kaipaa toista lääkitsemään itseään on sellainen musta aukko joka imee kaiken valon.
Iloisuutesi vuoksi masentuneet saattavat muuten lähestyä sinua useammin kuin muut. He tavallaan toivovat energiasi tarttuvan heihin.
Suurinpiirtein terveeseen ihmiseen elämänilo tarttuu ja ilon aiheet voi huoletta jakaa hänen kanssaan. Toivon, että elämänilosi palautuu pian ja löydät reippaamman kaverin seuraksesi.
Kiitos kannustavista sanoistasi! :) Elämäniloni palautui välittömästi erottuamme, eli hymyssä suin täällä taas ihanasta talvesta iloitaan..
"Iloisuutesi vuoksi masentuneet saattavat muuten lähestyä sinua useammin kuin muut. He tavallaan toivovat energiasi tarttuvan heihin."
Tämä voi hyvinkin selittää sen, miksi minä olen aina ollut se pirteämpi ja energisempi osapuoli kaikissa suhdeyritelmissäni.
No juu, nyt vaan joku reipas ihana lämminsydäminen mies nappaamaan omakseen tästä aina vain nauravaisen nelikymppisen naisen (sorja ja kauniskin..) ;D
Onhan tämä nähty, onneksi on jo entinen. Ei missään, eikä koskaan saanut olla oma itsensä. Miksi ihmisen (koskee kumpaakin sukupuolta) pitäisi aina olla sitä tiettyä yhtä luonnetta. Elämään kuuluu, itku, raivo,ilo, suru, se kaikki tunneskaala mitä ihmiseltä löytyy. Jotkut ovat tempperamenttisimpia, toiset rauhallisempia mutta kaikkien ihmisten pitää saada olla oma itsensä. Kaikki, jotka ovat olleet huonossa suhteessa, jossa tunteitaan ei saa näyttää tietävät sen kuinka paha oikeasti on olla, olet varpaillasi ja mietit koko ajan mitä voi sanoa/tehdä. Olet oikeasti kun kävelevä aivoton ja tunteeton olento. Ilmankos suomen maassa ihmiset käyttävät maailman enten masennuslääkkeitä.
yks juttu mihin oli ihan pakko tarttua.
"Jos nainen toimisi samoin kuin mies, hänhän olisi mies. Sama pätee toisinpäin, eli jos mies toimisi kuin nainen, hänhän olisi nainen. "
sukuelimet erottaa naiset miehistä ja miehet naisista. toimintamallit ovat opittuja ja persoonaan pohjautuvia. sinä puhut nyt stereotypioista. mutta niimpä melkein kaikki muutkin täällä. ihmiset nyt vaan sattuu oleen erilaisia toistensa kanssa. jos suhteessa toinen on toisesta ääripäästä (esim. "tunneköyhä" tuppisuu), ja toinen toisesta (itkee kun kattelee emmerdalea), niin yhteiselämä voi tuntua hieman hankalalta. jos tällaisen havaitsee jo suhteen alussa, ja sitä on vaikea sietää, niin ei muuta kuin kantapäät vastakkain, tai sitten jonkinsortin henkistä kasvamista kehiin.
ja edelleen, vain itseään voi muuttaa, ei muita.
"sukuelimet erottaa naiset miehistä ja miehet naisista. toimintamallit ovat opittuja ja persoonaan pohjautuvia"
Ei pidä paikkaansa. Jos naisen hormonitoiminta muutetaan keinotekoisesti miehen hormonitoiminnaksi, hänen käytöksensä muuttuu olennaisesti ja päinvastoin.
Miehen ja naisen fysiologiset erot ovat paljon muuta kuin sukuelimet.
Hormonitoiminta vaikuttaa merkittävästi tunne-elämään ja käyttäytymiseen. Sosiaaliset taidot on opittuja ja ne hallitseva ihminen osaa käyttäytyä myös tunnekuohussa niin, ettei aiheuta henkistä tai fyysistä vahinkoa muille.
Sellaiset ihmiset eivät ole kovin ymmärtäväisiä ja viisaita, jotka yleistäen haukkuvat miehiä tai naisia. Tunne-elämältään vammaisia on yhtä lailla miehissä kuin naisissakin. Miesten ja naisten tunne-elämä ja etenkin sen ilmaiseminen voivat poiketa jonkin verran toisistaan keskimäärin, sellainen ihminen joka määrittelee jomman kumman huonommaksi, ei ymmärrä että kyse on eroavuudesta, ei siitä että jompi kumpi olisi huonompi. Yksilötasolla poikkeamat ovat suurempia kuin sukupuolten välinen ero keskimäärin.
Olen lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan noin 60v-miehillä on enemmän estrogeeniä kehossaan kuin saman ikäisillä naisilla. Eli 60v jälkeen miehet ovatkin naisia?
yksi linkki jossa aiheesta kerrotaan.
"..men make so much that they end up with at least twice as much estrogen as postmenopausal women."
http://www.nytimes.com/2013/09/12/science/middle-aged-men-can-blame-estrogen-too.html?_r=0
niin, että sukupuolet syntyvät murrosiässä ja kuolevat keski-iässä? Näin voisi näiden hormoniuskovaisten jutuista päätellä. Keski-ikäiset miehet siis tuottavat kaksi kertaa enemmän estrogeeniä kuin menopaussin ohittaneet naiset.
Kelvoton vertaus ottaa esimerkiksi 60 vuotiaat ihmiset vertailtaessa miehen ja naisen hormonitoiminnan eroja. Toki hormonitoiminta muuttuu ikääntyessä sekä miehillä että naisilla ja käytökseenkin se vaikuttaa. Naisista tulee vaihdevuosien jälkeen tasaisempia ja leppoisampia, jos ovat terveitä, 60 vuotiaat miehet taas ovat hermostuneempia ja kärttyisämpiä kuin nuorempana, mihin tosin saadaan apua hormonihoidolla. Testosteronitason lasku ja estrogeenitason nousu tekee 60 vuotiaasta miehestä huonotuulisemman ja hermostuneemman, elinvoimakin laskee. Kun hän saa hormonihoitoa, hänen elinvoimansa paranee ja mielialansa kohenee.
Biologin kirjoitus hormonien vaikutuksesta käytökseen pitää täysin paikkansa.
Jos puhutaan aikuisista ihmisistä, niin millä ihmeen logiikalla keski-ikäiset ihmiset pitäisi rajata pois? Suurin osa aikuisiästä eletään keski-ikäisinä ja sen jälkeen. Onko siis niin että keskiässä mies muuttuu naiseksi ja nainen mieheksi?
uskomuksista, niin minä kun olen kuvitelkut että nimenomaan nuoret miehet ovat vihaisia ja levottomia.
Ei rajata yli 60 vuotiaita pois, mutta ei käytetä heitä vertailukohtanakaan yksinään. Kyllä hormonitoiminta on keskeinen tekijä sukupuolten eroissa, muitakin fysiologisia tekijöitä on ja hormonitoimintakin on paljon muuta kuin testosteroni ja estrogeeni.
Jokainen vähänkään asioihin perehtynyt tietää, miten paljon hormonitoiminnan muutokset vaikuttavat käyttäytymiseen esim. transsukupuolten korjauksen yhteydessä.
"uskomuksista, niin minä kun olen kuvitelkut että nimenomaan nuoret miehet ovat vihaisia ja levottomia."
Kyllä. Nuoret miehet ovat aggressiivisempia esim .liikenteessä, vauhdikkaampia ym. testosteroni pistää liikkeelle ja muovaa käytöstä paljonkin. Jos miehen hormonitoiminnat muutetaan naisen hormonitoiminnoiksi, hänen käytöksensä muuttuu myös paljon, enemmän naisen stereotyypin mukaiseksi, herkemmäksi, itkuisemmaksi sun muuta. Kun naiset vetää testsosteronia (esim. urheilijat), heistä tulee aggressiivisempiä, seksuaalisesti aloitteellisempia ja aktiivisempia ja maskuliinisempia luonteeltaan.
Kirjoitin 60 vuotiaista miehistä: "60 vuotiaat miehet taas ovat hermostuneempia ja kärttyisämpiä kuin nuorempana, mihin tosin saadaan apua hormonihoidolla. Testosteronitason lasku ja estrogeenitason nousu tekee 60 vuotiaasta miehestä huonotuulisemman ja hermostuneemman, elinvoimakin laskee. Kun hän saa hormonihoitoa, hänen elinvoimansa paranee ja mielialansa kohenee."
On aivan eri asia olla kärttyisä ukko kuin vihainen nuorimies. Tästäkin huomaa, ettet tiedä yhtään mistä puhutaan. Testosteronihoitoa saavat ikämiehet muuttuvat esim. liikenteessä agressiivisemmaksi, vaikka heidän mielialansa kohenee. Se on nääs toisenlaista energiaa, ukko tuntee olevansa jälleen nuorempi mies, joille on tyypillistä vähän pullistella ja ottaa haasteita vastaan. Se viha ja aggressio on ihan muuta kuin kärttyisä, saamaton ukko.
Kuulostaa, että äijä oli negatiivinen ihminen. Niiden kanssa ei kannatakaan hengailla, oli ne miehiä tai naisia.
Mutta toi Vierailevan sovinistin teksti oli kyllä mun parisuhdekokemusten kautta niin totta kuin voi olla.
Ei ole pakko mutta kun se vaan yleensä on.
Peruspositiivinen luonne mutta se ei estä satunnaista pimahtelua.
Meillä kaikilla on oikeus, oikeastaan velvollisuus, tunteiden ilmaisemiseen, kunhan ei loukkaa toista henkilökohtaisuuksilla!
Kunhan vaimoni palaa teatterista niin mainitsen kaapineeni oh:n lattiasta hänen purukuminsa.
En tarvitse edes paheksuvaa äänensävyä.
Ymmärrän teitä naisia hyvin. Olin itse pitkässä parisuhteessa "nainen" siinä mielessä, että koin sen kauniimman puoliskon tunneilmaisun vajavaiseksi. Tunnetason keskustelu kyllä käytiin silloin kun vika oli minussa, mutta oman näkökulmani esittäminen asioihin johti välittömään marttyyri-konfliktiin... saati, että asioihin olisi saatu yhteisymmärrystä. Tunneilmaisu itseltäni käytännössä kiellettiin, omasta osuudestaan asioihin hän ei ottanut mitään vastuuta. Ei vaan pystynyt käsitelemään asioita siltä kannalta, että hänellä olisi jotain tekemistä toisen negatiivisten tunteiden kanssa. Tunneilmaisu tapahtui skaalalla yhdestä yhteen, eli kauppaan unohtuneeseen maitoon ja parisuhteen kannalta oleelliseen kysymykseen sai samanlaisen tunnereaktion. En tiennyt lopulta mikä oli iso ja mikä pieni asia, kaikki näytti samalta.
Pitkän päälle henkisesti todella uuvuttavaa ja turhauttavaa.. vähemmälläkin saa miehen (ja varmaan naisenkin) pannun kiehumaan tuolla tavalla. Eron aikaan kävin ex-anopin kanssa randomikeskustelun, jossa hän sanoi tyyliin "... meillä kotona oli sellainen tapa, ettei saanut saanut korottaa ääntä , pitää hillitä itsensä, eikä alkaa huutamaan... vanhempia pitää kunnioittaa, eikä heitä saa arvostella."
Jep jep.. tästä yleistäen... jos naiset löydätte miehen, joka pystyy omille vanhemmilleen sanomaan vastaan, väittelemään ja saamaan molemminpuolisen yhteisymmärryksen anteeksiannolla, teillä on todennäköisesti mies, joka kykenee jonkinasteiseen tunneilmaisuun myös parisuhteessa.
Mulle kelpaisi läpinäkyvällä tunneilmaisulla varustettu nainen oikein hyvin. Kunhan ei jatkuvaa oikuttelua ole.
Kokemusta on miehenä myös sellaisesta naisesta, joka oli täysin kyvytön keskustelemaan sisäisestä kokemusmaailmastaan. Ei kertonut tunteistaan, ei ajatuksistaan, ei mielipiteistään. Jos oli huonolla tuulella, mökötti hiljaa eikä suostunut edes myöhemmin keskustelemaan, mikä oli painanut mieltä. Jos naurahti tai hymyili iloisena, ei kertonut koskaan syytä edes kysyttäessä.
Minä yritin kovasti aina jutella ja saada naista avautumaan siitä, minä suretti, ahdisti, ilahdutti, ylipäätään jollain tapaa liikutti, mutta koskaan en päässyt käsiksi hänen sisimpäänsä. Sanomattakin selvää, että suhde päättyi lopulta. Pari vuotta yritin, mutta kun toinen ei ilmaise tunteitaan ja niiden taustoja juuri koskaan, ei toista opi tuntemaan lainkaan, eikä sellaisessa suhteessa voi jatkaa.
Joten tympeän miesten haukkumisen sijaan olisi hyvä muistaa, että kummassakin sukupuolessa on yksilöitä, joista toiset kykenevät kommunikoimaan paremmin ja toiset huonommin. Se ei ole sukupuolisidonnaista.
Hyvä huomio.
Lisäksi interaktiivisuus vaikuttaa, juuri niiden kahden henkilön suhde, miten paljon ihminen haluaa jakaa sisäisestä kokemusmaailmastaan juuri sille henkilölle. Onko luottamus kunnossa, onko vastaanotto empaattinen, kiinnostunut ja fiksu vai mitätöivä tai riitaahaastava.
Minun mies on juuri tuollainen kuin tuo nainen. Minäkin koen välillä etten 20 vuoden jälkeen edes tunne koko ihmistä. Naurahtelun syyn kyllä kertoo kysytäessä.
Itse olin nuorena kovettanut kuoren päälleni ja suunnilleen ainoa tunne minkä itselleni sallin oli viha, en esim. ikinä itkenyt. Mies sanoikin että olen kylmä ja kova akka. Itsetutkiskelun kautta olen nyttemmin paljon eheämpi ihminen, saatan jopa kyyneleen tirauttaa jonkun ohjelman aikana, sellaista ei olisi ikinä tapahtunut ennen. Olen myös paljon iloisempi ja onnellisempi. Nyt kai voisi tokaista ne klassiset sanat, että olemme kasvaneet erillemme.
Ei sellaisen miehen kanssa voi olla. Narsistimies?? Naisella todellakin saa olla tunteita.
tunteita olla, mutta ei sitä nyt tarvitse mitään DraamaQueenia esittää.
Tyypillistä tunteiden vähättelyä. Jos joku osoittaa tunteensa avoimesti, niin on heti "Drama Queen".
Onko naiset joskus muka myös positiivisia ??
Ihan sama, yhtään miestä ei kiinnosta naisen tyhjät ajatukset.
Höhöö, hyvä heitto.
Naisen tulee imee, hymyillä ja tehdä ruokaa.
olen huomannut saman, ja siksi en puhu mitään, yritän olla nauramatta miehen hölmöydelle ja raivostumatta miehen tyhmyydestä. Olen hiljkaa, en hymyile, en itke, en kerro mitään.
Ajatukset, joita päähäni joskus eksyy, kirjoitan ylös. On yhdelle romaanille jo määrätty julkaisupäivä ja toinen muhii koneen muistissa
Pitkäänhän se keskustelu pysyki asiallisena.
Joo, just siihen asti kun ylläpito nosti ylös. Juntit liittyi mukaan keskusteluun.
Miks nainen nauraa, tuli mieleen tänä aamunakin. Katsoin ohjelmaa jossa puhuttiin perheväkivallasta, ja ei se ole naurun asia ollenkaan.
No meillä minä saan olla pahalla tuulella, olen saanut olla myös töissä (miesvaltainen ala), ei kukaan ole vittuillut siitä, kotona eikä töissä.
Samoin saan itkeä jos itkettää, eikä se miestä raivostuta, vaan kysyy kyllä mikä itkettää.
Enkä ole koskaan kuullut olevan "helvetin ärsyttävä nalkuttaja" vaikka joskus sanonkin, enkä ole kotiorja.
No yhdessä ollaan oltukin yli 20-vuotta....
Kenenkään ei pitäisi olla positiivinen tai negatiivinen - vaan oma itsensä. Asiat ovat silti samoja ellet voi vaikuttaa niihin eli on täysi samantekevää kumpi olet.
On myös pitkään ollut trendi että tulisi olla jatkuvasti positiivinen.Ikäänkuin kaikki paska maassamme peittyisi sillä. Tulet Yt-neuvotteluista ja olet saanut potkut. Johtaja sanoo että ole positiivinen...kyllä tämä tästä, annettuaan juuri sinulle potkut. Siinäkö sitten pitäisi "ajatella positiivisesti " ja hymyillä. Vähän kuin sanoisi ett nyt sahataan jalka poikki ja samalla sinun kuuluu olla positiivinen ja hymyillä. Itsepetosta pikemmin.
Kun olisivat edes joskus positiivisia, eikä sitä jatkuvaa murjotusta ja nalkutusta.
Sinä kommentoija ! ""perushyväntuulinen"" Isoilla KIRJAIMILLA kirjoittaminen on täällä sosiaalisessa mediassa on HUUTAMISTA !! joten et kuitenkaan itse live elämässä huuda jos on asiaa jollekkin tuttavalle tai toimita asioita virastoissa.Myös muillekkin huutajille toivoisin hieman kohtelijaisuutta kommentoidessa mielipiteitänne.
Hei,
Kyllä ihminen saa olla temperamenttinen ja näyttää tunteitaan.
Sivistynyt ihminen ei kuitenkaan tunteisiinsa vedoten käyttäydy loukkaavasti toisia kohtaan. Monesti on myös fiksumpaa purkaa tunteensa vaikka lenkkipolulla, kun oman "huonon päivänsä" vuoksi myrkyttää ympäristöään riehumisellaan. Tämä koskee niin miehiä kuin naisiakin.
Lukekaapa oheinen hyvä artikkeli. Otsikossa kyllä mainitaan, etä negatiivisuus suojelee vaaroilta, mutta artikkeli kannattaa lukea kokonaisuudessaan:
http://www.hs.fi/elama/a1345346322822
"Asiantuntijoiden mukaan jatkuva negatiivisuus voi olla vaarallista ja altistaa jopa ennenaikaiselle kuolemalle. Negatiivisesti ajattelevilla ihmisillä on muita isompi riski sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin.
"Vahinkoa voi tulla myös siitä, että impulssi saa meidät sanomaan tai tekemään jotain tyhmää. Jos mielihalua ei osaa mitenkään kohdata, voi joutua vaikeuksiin ihmissuhteissa ja katumaan", Pietikäinen sanoo."
Sivistynyt ihminen kestää myös sen, että toisellakin voi olla huono päivä, mutta moni mies ei sitä kestä. Miehet haluavat, että naiset ovat aina juuri sellaisia kuin he haluavat. Hieno artikkeli, mutta miten se liittyy tähän aiheeseen? Tuo artikkeli sopisi meillä paremmin mieheeni kuin minuun. Hän on perus negatiivinen pessimisti.
"Sivistynyt ihminen kestää myös sen, että toisellakin voi olla huono päivä"
Pitää paikkansa
"mutta moni mies ei sitä kestä"
Pitää paikkansa, mutta yhtä huonosti naisetkin sitä kestävät. Jos esim. rauhallisella miehellä on huono päivä, eikä hän jaksa sen takia oikein seurustella ja jutella, vaan haluaa vetäytyä omiin oloihinsa vaikka lenkille tai nostelemaan puntteja parantaakseen fiiliksensä ja tullakseen sitten hyväntuulisena vaimon kanssa seurustelemaan, moni nainen ei sitä kestä, koska ei hyväksy sitä, miten mies hoitaa huonon tuulensa pois. Nainen, joka ei kestä tällaisen miehen huonoa päivää, loukkaantuu siitä kun mies lähtee omiin oloihinsa, vaikka tuntee jo puolisonsa ja tietää, että tällä on paska fiilis. Tyhmempi nainen vaatii, että miehen pitäisi puhua huono olonsa pois, mutta mies tietää itselleen toimivamman konstin.
Onneksi meissä miehissä sekä naisissa on yhtä lailla tunneälyn ja muutenkin järkeä omaavia ihmisiä, jotka oppivat nopeati ymmärtämään kumppania ja tämän tapaa käsitellä tunteitaan, antavat toiselle tilaa ja tukevat häntä, on se kumppanin tapa päästä kurjasta olostaan sitten puhuminen ja toisen olkapää tai kurjan olon prosessoiminen pois mielestä omissa oloissaan.
Huomaa, että joistakin huonoista kokemuksista katkerat ihmiset yrittävät syyllistää koko vastakkaisen sukupuolen, vaikka todellisuudessa niin tunneälyn kuin muutenkin terveen järjen puutteen omaavia on yhtä lailla miehissä ja naisissa.
"Sivistynyt ihminen kestää myös sen, että toisellakin voi olla huono päivä"
"Hieno artikkeli, mutta miten se liittyy tähän aiheeseen? "
Artikkelissa käsitelllään esim. sitä, miten voi toimia oikein ja miten ei tulisi toimia, vaikka on huono päivä ja kiukuttaa. Taisit lukea vähän ylimalkaan :)
Toistat samaa.. Mies vaatii hillittyä naista, ei reagoi naisen itkulle, mutta itse kyllä antaa tulla täyslaidallisen, mutta naisen pitäisi vain silloinkin hymyillä..
"Mies vaatii hillittyä naista, ei reagoi naisen itkulle, mutta itse kyllä antaa tulla täyslaidallisen, mutta naisen pitäisi vain silloinkin hymyillä."
Esimerkkisi ei kuvaa mies- ja naissukupuolten välisiä eroja, vaan esität fiktiivisen esimerkin huonosti käyttäytyvästä yksilöstä.
Vain tyhmät ihmiset eivät ymmärrä sukupuolten välisiä eroja, vaan vaativat että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Vain tyhmät ihmiset eivät kykene erottamaan hallittuja tunnereaktioita sellaisista, joissa tunteiden vallassa aiheutetaan fyysistä tai henkistä vahinkoa.
Miten niin fiktiivinen? Ei ole... Ja muitten ihmisten seurassa kumpikin on korrekteja. Ei täällä kukaan väitöskirjaa ole tehnyt mies-naisjakaumasta. Kyse on meidän kokemasta, eikös niin. Miten nainen pystyy olla iloinen jos naisen tunneasiat ohitetaan ja mitätöidään, mutta miehen drama queen on sallittua ja ok
Ei tietenkään ole pakko. Meissä naisissa vaan näyttää osa olevan aikamoisia draamakuningattaria että hävettää välillä sellaisen puolesta. Onko sivistyksen puutetta ettei osata käyttäytyä kun on muitakin paikalla ?
Tuntuu siltä, että ne miehet, jotka osaavat näyttää tunteitaan ja kykenevät empaattisuuteen, niin he ovat niitä miehiä, jotka pysyvät pitkissä parisuhteissa. Ne miehet taas, jotka kykenevät korkeintaan parin kuukauden parisuhteisiin ovat juuri niitä, joita kiinnostaa vain oma napa ja se, että nainen toimii palvelijana ja saa luvan hoitaa omat asiansa.
Tajusin tämän asian edellisessä parisuhteessani. Mies teeskenteli aluksi ymmärtäväistä ja empaattista, mutta kun parisuhde eteni tapailusta seurusteluksi ja avoliittoon saakka, niin ymmärrys loppu. Teinpä mitä hyvänsä, niin mikään ei ollut hyvin. Hän oli jopa kateellinen hyvästä suhteesta vanhempiini ja työpaikan vaihdostani!
Minä en jaksa sellaista parisuhdetta, jossa pitää kilpailla paremmuudesta ja jossa sormella osoitetaan virheitä ja ollaan jopa vahingoniloisia menetetystä työpaikasta. En myöskään jaksa vertailua kauniimpiin naisiin tai vikojeni osoittamista tyyliin: "Onpas sulla järkyttävän karvaiset sääret" tai "Miksi sä et ole tehnyt mitään sun vatsalle?". Minusta parisuhde on ystävyyttä ja kumppanuutta, jossa yhdessä tehdään töitä, jotta parisuhde ja koti olisivat parempia paikkoja.
Olen sinkkuna nyt neljättä vuotta.
Hyvä valinta. Tuollaisia miehiä todella on olemassa! Löytyy alemmista sos. luokista. Naiskuva vain on sellainen, että naista ei todellakaan ole tarkoitus tehdä onnelliseksi.
Katsokaa lapsia. Lasten pitää aina käyttäytyä hyvin, ei saa meluta eikä riidellä. Äskettäisen tutkimuksen mukaan kasvatus päiväkodissa poikien ja tyttöjen kesken on erilaista. Esim. tyttöjen pitää sietää se, jos joku toinen vie toiselta nuken kesken leikin eikä siitä saa loukkaantua ja tyttöjä autetaan päivittäisissä toimissa vähemmän. Poikia sen sijaan helpommin autetaan esim. pukemisessa ja poikia kannustetaan ottamaan takaisin jos toinen poika vie leikistä jotain itselleen. Eli lapsuudesta asti opetetaan erilainen käyttäytymismalli. Se sitten näkyy joka puolella. No, on poikkeuksiakin. Ja aina voi muuttaa itseään, jos haluaa. Minua ei ole kasvatettu kiltin tytön rooliin vaan olen saanut löytää itseni ja löysin rinnalleni miehen kenelle se sopii. Annetaan toisillemme tilaa ja yhdessä ollaan oltu jo 33 vuotta.
No tuo riippuu kyllä ihan päiväkodin henkilökunnasta. Oman poikani päiväkodissa aikoinaan kehuttiin aina tyttöjä poikia paremmiksi ja ainakin oma poikani sai luovuttaa lelujaan tämän tästä niitä haluavalle tytölle halusi tai ei. Päiväkodin johtajana olikin oikea telaketjufeministi. Näytti enemmän mieheltä kuin naiselta voimakkailla kasvonpiirteillä ja lyhyeksi kynityllä tukalla. Ja se asenne poikia kohtaan (varmaan myös miehiä) oli kyllä todella ikävä.
ei
Onko pakko olla hyväntuulinen? Ei todellakaan tarvitse. Olen eronnut ja lapsikin on jo aikuinen. Nyt toivon löytäväni miehen itselleni, mutten todellakaan millä ehdoilla hyvänsä. Ja kyllä se ominaisuus miehessä tulee olla, että mies tuntee ja juurikin kaikkia tunteita mihin ihminen kykenee. Olisi hassua, jos vaatisin miestä olemaan vain hyväntuulinen. Sehän olisi henkistä väkivaltaa.
Hyväksyn itselleni kaikki tunteet .. rakkauden, vihan, kaipauksen, kateuden, ihastuksen, inhon, pulppuavan ilon, halveksunnan jne. Tunteethan kertovat minulle, että miten minun psyykkeeni reagoi asioihin. Tunteet ovat tärkeä informaation välittäjä. Kun tähän lisää vielä järjen ja intuition käytön, saa asiasta kuin asiasta hyvän käsityksen. Uskon vahvasti, että kun uskaltautuu tuntemaan juuri niin kuin tuntee, ihminen voi paremmin. Arkisessa elämässä muiden ihmisten kanssa olemisessa kykenee silloin hallitsemaan omia tunteitakin ja kykenee erottamaan sen hetkisen realitilanteen ja omat tunteet. Ja kun itse hyväksyy omat positiiviset / negatiiviset tunteet, niin ymmärtää, että sitä samaa voi toinenkin ihminen tuntea.
Elämän värikkyys on todellisuutta ja juuri niillä kaikilla sävyillä.
Kyllä. Kyky tuntea tekevät meistä ihmisen. Tunteisiin kykenemättömällä ihmisellä on jonkin sortin luonnevika, kyse ei ole miehen tai naisen ominaisuudesta.
Kyky hallita tunnereaktioitaan tekee meistä sivistyneen ihmisen. Tunteisiin vedoten ei saa loukata toisia ihmisiä fyysisesti tai psyykkisesti, on tilanteita joissa pitää kyetä hillitsemään tunteiden näyttämistä ja on tilanteita, joissa tunteet voi näyttää itselleen sopivalla tavalla, myös jakaa niitä toisten kanssa.
Kyky ymmärtää, että tunteiden kokeminen ja näyttäminen ovat kaksi eri asiaa, kullekin yksilöllinen ominaisuus, tekee ihmisestä fiksun, siinä suhteessa. Toiset näyttävät suurieleisesti pienempiäkin tunnekokemuksia, osa meistä on sellaisia, jotka tuntevat suuresti, mutta näyttävät ulospäin hillitysti ja hyvin valikoiden kenelle. Kyse on persoonallisuuseroista.
Mä saan ainakin näyttää tunteeni. Useimmiten oon iloinen, mutta jos joskus itkettää, niin mies on mua lohduttamassa. Jos kiukuttaa, niin saatan kiukuta, mutta yritän olla purkamatta turhaa ärtymystä mieheeni, joskus niinki kuitenki käy. Mulle saa sanoa, jos käyttäydyn ärsyttävästi turhan usein ja sillon yritän skarpata. Mies taas ei niin paljoa näytä tunteitaan, ainakaan ei niistä yleensä puhu. Mutta onneksi on oppinut, että pysyn paljon tyytyväisempänä ja iloisempana, kun ottaa mut kainaloon aina välillä ja tunnen että mua rakastetaan, vaikkei sitä sanoiskaan. Mulla on ihana suomalainen mies, josta en luovu jos ei oo pakko. :)
Jos pitää jotain stereotyyppistä sanoa, niin juuri tuollaisia me suomalaiset miehet keskimäärin olemme. Vakaita, rauhallisia, tuntevia, ajattelevia, helliä, ymmärtäväisiä ja ystävällisiä. Kiitos sinulle suomalainen hyvä nainen, kun ymmärrät omaasi ja meitä yleensäkin.
"Kiitos sinulle suomalainen hyvä nainen, kun ymmärrät omaasi ja meitä yleensäkin!"
Todistit juuri ap.n olevan aivan oikeassa. Eli toisinsanoen sanomasi on, että kiität naista siitä, että hän on ymmärtäväinen miestä kohtaan. Miksi miesten ei tarvitse olla ymmärtäväisiä naisia kohtaan?
"Todistit juuri ap.n olevan aivan oikeassa. Eli toisinsanoen sanomasi on, että kiität naista siitä, että hän on ymmärtäväinen miestä kohtaan. Miksi miesten ei tarvitse olla ymmärtäväisiä naisia kohtaan? "
Luepa kirjoitukseni klo:11.24 ja muitakin krijoituksiani, näkemykseni koskevat niin miehiä kuin naisia. Kiitin kyseistä henkilöä siitä, että hän ymmärtää fiksua ja hyvin käyttäytyvää miestä sekä meitä muita samoin käyttäytyviä suomalaisia miehiä. Sama pätee tietenkin toisinpäin, mutta enhän voinut kyseistä naista kiittää naisten ymmärtämisestä, kun hän kuvaili miestää :)
Jotkut lukevat toisen kirjoituksia kuin "piru raamattua" ja kaivavat niistä mielessään negatiivisen asian, vaikka viesti olisi pelkästään positiivinen. Miksi moinen riitasointu? Jos noin toimit omissa ihmissuhteissasikin, vetäen omista kuvitelmistasi tulkintoja, joita toinen ei ole sanonut, en ihmettele että ne menevät karille.
Minun mies puhuu muista naisista ihanku ne olis vaan mielessä enkä minä ja minusta tuntuu etten ole tarpeeksi hyvännäköinen just sille..
Sit minun pitäisi olla iloinen ja hymyileväinen, miksköhän? Ei huvita sitte seksikään kun mieli on lähinnä allapäin no tottakai miehelle tulee varmaan sit ajatus mennä katselemaan niitä hyvännäkösiä ja vaik ihan pettämäänkin.
Sun miehelläs on veemäinen luonne eikä se ole sun syysi. Pidä vain nokka pystyssä ja ajattele että ehkä se toivonmukaan lähteekin....
Ihminen on hyvin kasvatettu olemaan epärehellinen tunteilleen, ja useimmat ovat varmasti huomanneet, että saa hyvin äkkiä kuulla jos puhuu yhtään "arkoja" asioita. Toisaalta valittaminen ei vielä ratkaise asioita, eli jos ei ole tyytyväinen johonkin, sille täytyy myös tehdä jotakin, ei mikään itsestään ratkea.
Elämänasioiden ja oman itsen ymmärtämiseen voin suositella Alkuajatusta, siitä löytyy uusi ja selkeyttävä näkökulma, josta on varmasti hyötyä jokaiselle. Kotisivu löytyy googlaamalla ja sivulta löytyy maksuttomia latauksia, jotka kannattaa lukea.
Minä olin mieheni mieliksi aikoinaan hyvätuulinen koko ajan, koska hän ei kestänyt jos olin pahalla mielellä. Töissäkin sitten hymyilin jo aamusta, kunnes työkaveri sanoi suoraan, miksi aina hymyilet?
Mikä hel.vetin tarve on aina kyseenalaistaa sitä mitä nainen saisi tehdä? Naiset tekevät niin kuin parhaakseen näkevät. Jos nainen ei miellytä eikä sopua saa, niin sitten pitää häipyä horisontin taakse :)
Harvemmin tuolla kadulla nainen hymyilee kenellekään, paitsi tietysti kännissä.
Nykynainen on "äijä" jolla on oikeus samoihin juttuihin kuin miehilläkin. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin lähinnä niiden negatiivisten juttujen kopiointia. Naisellisuus on kadonnut kun feminismii on mennyt jo liiankin pitkälle.
Kukapa tuolla räntäsateessa jaksais edes hymyillä. Täällä ihmistä kiusataan koska hän on joko liian ruma tai sitten liian kaunis. Tasapäistäminen ja keskinkertaisuus on se suomalainen elämäntapa.
Ja kun kaikki on 80% sitä hormonitoimintaa, niin voiko sitä toista niin kauheesti edes syyttää? Jäljelle jää vaan se 20% millä ihminen voi yrittää vaikuttaa tekemisiinsä. Ympäristötekijätkin on aika raskaita. Koulu- tai työpaikkakiusattu tietää miten vaikeaa on enää hymyillä. Niistä jutuista selviää yleensä vaan sillä, että löytää sellasen ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla. Kiusatun heikko itsetunto ei enää jaksa hirveesti vaan sellaseen uskoa.
Naisellisuuteen kuuluu nimenomaan tunteiden osoittaminen ja tunteellisuuskin. Myös miehen tulisi osata ne, mutta kun se ei oikein kuulu sen "kovan jätkän" rooliin.
Antakaamme toisillemme anteeksi, niin saamme anteeksi itsekin.
eihän sitä saa olla naisellinen, heti epäillään et on miehiin menevä ja kevytkenkäinen...
Ei oo!, , eikä oo pakko olla edes parisuhteessa.
Jos ottaa kaaliin niin silti pitää osata käyttäytyä normaalisti. Niin minäkin miehenä teen. Turha sitten ihmetellä jos ihmiset eivät pidä kun ollaan naama mutrussa ja suututaan joka asiasta. Ei töissä varsinkaan. Kotona voi sanoa suoraan että tänään on huono päivä. Jos huonoja päiviä on joka viikko tai useammin niin kannattaisi varmaan hakea apua jostain ongelmiin tai kelailla asioita vähän itsekseen. Sitäpaitsi jos itsellä on huono päivä, niin ei sitä tarvi toiseen purkaa jollei halua ärsyttävän nalkuttajan leimaa otsaan.
Oletko varma etten näytä närkästystäsi mitenkään, esim marisemalla tai murjottamalla? On siis parempi tokaista toisella, että hei mulla on tänään huonopäivä ja olla vaan ihan muuten vaan veemäinen. Miehillä on ihan oma tapansa osoittaa negatiivisia tunteita ja ne voivat olla ihan yhtä ahdistavia kuin miesten mielestä naistenkin tapa osoittaa tunteitaan. Määrittele vielä normaali käytös? Onko se siis sitä, että mitkään tunteet eivät näy ulospäin?
Vastaan puolestani suomalaisena miehenä, vaikka kysymys olikin osoitettu "tavis miehelle", jos sallinet.
"Määrittele vielä normaali käytös? Onko se siis sitä, että mitkään tunteet eivät näy ulospäin? "
Normaalia käytöstä ei voi määritellä sen kummemmin räiskyväksi tunteiden näyttämiseksi kuin hiljaa jurmottamiseksikaan. Kyse on yksilöllisestä persoonan piirteestä. On hyväksyttävää näyttää tunteensa ja kaivata lohtua, tukea ja kannustusta, mutta aikuisen ihmisen tulee pyrkiä vahvoissa tunnetiloissakin käyttäytymään niin, ettei loukkaa muita ihmisiä. On myös tilanteita, joissa ei ole sopivaa näyttää tunteitaan avoimesti. Jos on kotona vaikeaa, ei saa tiuskia aiheetta tai keksityistä tekosyistä työkavereille ja pilata näidenkin päivää. Toki, jos on hyvä suhde johonkin työkaveriin, hän voi olla ystävä, jonka kanssa voi ja saa jakaa taakkaansa. Jos siis mies tai nainen on sellainen, että hän tarvitsee puolison tukea kun on paska päivä, hän tarvitsee puolisoa kuuntelijaksi ja tukijaksi ja sen kertoo toiselle, niin puolison tulee tähän kyetä, usein puoliso tuntee toisen ja osaa jo kysyäkin että onko jotain vialla, jos toinen on sellainen että haluaa puhua, mutta ei saa sitä heti sanotuksi.
Yhtä lailla normaalia on se, että ihminen voi olla sellainen, että hän pääsee huonosta fiiliksestä parhaiten eroon prosessoimalla sitä yksin omassa mielessään, ehkä myös kanavoimalla sitä fyyiseen tai henkiseen toimintaan. Tällöinkin usein puoliso tuntee toisen ja näkee, viimeistään huomaa yrittäessään jutella, ettei tämä ole juttutuulella ja antaa toisen vetäytyä omiin oloihinsa, lenkille, kuntosalille, hakkaamaan säkkiä, saunomaan yksin, palatakseen takaisin paremmalla tuulella.
Tunteita voi osoittaa, mutta ei ole pakko. Toiset ovat vahvasti tuntevia, mutta ilmaisevat niitä hillitysti. Toiset ilmaisevat teatraalisen näkyvästi pieniäkin tunteita, myös iloa ja haltioitumista vaikka musiikista. Kyse on persoonallisuuseroista.
Pitää kuitenkin muistaa, että ihminen, joka ei hillitse käytöstään, vaan loukkaa muita tunteenpurkauksissaan, ei edes itse pääse ikävistä tunteista eroon, vaan levittää pahaa oloa muihinkin ihmisiin ja kärsii sitten huonoa omaatuntoa ja paskaa fiilistä sen vuoksi, mitä tuli sanottua tunnekuohussaan, ellei sitten ole persoonallisuushäiriöinen, joka katsoo oikeudekseen haavoittaa toisia, jos itsellä on paska olla.
Eihän tuossa ole kyse että on huono päivä vaan toisessa voi oikeasti ottaa joku HELVETISTI PÄÄHÄN ja luultavasti se on ihan oikeutettua. Tottakai ärsyttää vain enemmän jos toinen ei änähdäkään mistään. Miten sellaisen "pökkelön" kanssa voi elää, siinähän tuntee itsensä todella hylätyksi ja yksinäiseksi, jos vierellä on tollane idiootti jonka mielestä kaikessa on kyse vain huonosta päivästä, ei mistään oikeista asioista mitkä saattaa vituttaa!
Vain tyhmä mies joka ei piittaa suhteestaan tai toisesta ei tartu asioihin joissa kusee, päästää näin ehkä parhaan koskaan tapaamansa naisen jollekin paremmalle.
Miehillä on vielä vittumaisempia tapoja osoittaa huono päivä ja niihin kuuluu usein veetuilu omalle naiselle ja tämän toiminnan arvostelu, joka vain loukkaa toista.
Se että toisella on normaaleja tunteenpurkauksia ei tee naisesta persoonallisuushäiriöistä, hiljaisuus ja mököttäminen se vasta henkistä väkivaltaa on, samoin toisen mielentervyden kyseenalaistaminen riidoissa!!!!
Jos on niin typerä ihmisenkuvatus ettei tajua että toista oikeasti saattaa harmittaa ja pänniä jokin asia toisessa, jopa loukatakin ja näitä asioita sisälleen patoava saattaa joskus räjähdellä (kukaan kun ei ole täydellinen), ei kannata seurustella yhdenkään naisen kanssa. Parisuhteessa tärkeintä on luottamus, tykkääminen, vuorovaikutus ja huomioiminen. Täytätkö sinä näistä yhtäkään, jos et olet parisuhdekelvoton etkä kykenevä arvostelemaan yhtäkään naista. Ei millään pahalla. Naisen ja miehen roolit ja parisuhteessa eläminen vuorovaikutuksessa ja tunnetasolla on todella vaativaa eikä se onnistu, ellei todella satu mätsäämään, mutta jo se että ei anna toiselle kuin jonkin pienen säälittävän muutoksen arkeen, ei sori vaan usemammallekaan naiselle riitä eikä ylläpidä rakastumista, joten tuollasessa tilanteessa, mitä kuvaat missä tunteet on kiellettyjä, olis parempi elää ihan yksin. Toinenhan on sulle vain seuraa, ei muuta. Tai sitten valita ja etsiä sellainen joka ei myöskään juurikaan piittaa tunneasioista. Voit miettiä sitten omalle kohdalle miltä se tuntuu vain "asua" toisen kanssa.
Sinun "anteeksi vain mutta" on epäilemättä vaikea löytää kumppania, kun et ymmärrä selkeää tekstiä, suu vaahdossa huudat vain sellaista vastaan, mitä kukaan ei ole tässä keskustelussa esittänyt.
Tuohan on silkkaa plus miinus nolla filosofiaa.
Sano sille vaimollesi, että sinä ohjaat tai minä ohjaan, muttien aika on ohi.
...on tarkoitettu kommentiksi yllä olevaan Mies 40 klo16:01
Mies tai nainen. Työelämä ja sosiaalinen ympäristö asettaa niin vahvat pidäkkeet tunteiden ilmaisuille, että jokaisen oikeus on olla kotonaan oma itsensä.
Pitää pystyä purkamaan päivän vitutuksensa ja kumppanin täytyy ymmärtää tarve ja tilanne.
Se ei silti saa kohdistua toiseen henkilökohtaisesti mutta muuten kyllä.
Pahin mitä minun vaimoni sanoi minun hilseilessäni oli se, että "kyllä taas testot tursuvat yli äyräidensä"!
Vaimollani se oli harvoin esiintyvää, nopeasti ohimenevää "pimahtelua".
Kumpikaan ei koskaan ryhtynyt kuorohuudantaan vaan antoi paineen tasaantua.
Jos oli tarvetta niin asiasta keskusteltiin heti "paineentasauksen" jälkeen.
Sika !
Pahalla tuulella tai surullinen saa olla, mutta eikö se nyt ole aika lapsellista, että aikuinen alkaa murjottaa!
Juuri näin. Nainen saa vain kikattaa ja sipsutella pikku-korkkareissaan. Miestä ei saa rasittaa millään negatiivisella. Sitten meneekin vuosia niellessä sitä pas... mitä normaalisti purkaa lähimpänsä kanssa, mutta kun sitä työtöntä, laiskaa, helv. hidasta miestä ei voi rasittaa...argghh
Sitten räjähdät kerta vuoteen kun pää ei kestä ja haluat jo eron tuosta muka-kumppanista. Jep..juuri näin.
Yksin asuessa saa ainakin murjottaa ihan rauhassa ja hehkuttaa itsekseen, kun sitäkään ei sovi tehdä muute, ettei vaa mee överiksi -voi olla liian hauskaa vaikka!
Miksei saa rasittaa?
Rasita pois niin pitkälle että ero tulee, jos tulee, ei välttämättä tule. Kyllähän mies varmasti rasittaa sinua takaisin kun sinä rasitat häntä. Sellaista se elämä on, ja nynnyt on nynnyjä.
Kuka luovuttaa ja miksi?
Antakaapas pillua niin tullaan molemmat hyvälle tuulelle!
En voi muuta kuin todeta että netin keskustelupalstat ovat täyttä roskaa. Tännekin keskusteluun mielisairaat narsistiämmät tulevat jauhamaan HEIDÄN oikeuksistaan, tutuksi tulleeseen kaksinaismoralistiseen tapaan.
"Onko NAISEN aina pakko olla hyväntuulinen?"
No onko MIEHEN pakko kuunnella turhaa p*skanjauhamista? Onko MIEHEN aina pakko olla hyväntuulinen? Ei ole. Te naisetkin saatte olla onnellisia, tai sitten pahalla tuulella... Mutta toisiin ihmisiin oman p*skan päivän heijastaminen on itsekästä ja lapsellista käytöstä. Sitä te ette saa tehdä, jos toinenkaan osapuoli ei sitä tee (ja jos tekee, niin erotkaa ja säästäkää itsenne ja kumppanin mielenterveyttä)!
Ei kukaan täysijärkinen mies rupea nalkuttavan feministilehmän kaveriksi... Henkisen pahoinpitelyn kohteeksi. Sitä lopulta saa mitä tilaa... Harmi kyllä nämä kiertopalkintonaiset tuppaavat saastuttamaan parisuhdemarkkinoita erottuaan. Teeskennellään mukavaa, ja sitten kun luottamus on voitettu, ruvetaan pikkuhiljaa v*ttumaiseksi, pihtaavaksi ja laiskaksi ämmäksi. Kiva.
Kun se niin, että nämä kivat ämmät ovat hieman syrjäänvetäytyviä, eivätkä tartu heti silmään.
Kiertopalkintonaisilla on avuja joilla he pystyvät saamaan itsensä kiertoon yhä uudelleen ja uudelleen...
kun luet oman kirjotukses oikeen JÄRJELLÄ , nii ymmärrät , ett miks SÄ oot yksin :)))
Sulla ei ole vain oikea mies koska ei piittaa sun tunteista, kakarathan on just tollasia. Itsekkäitä. Niitä pitää hoivata. Ja niiden äitejä mielistellä. Mistään ei saa suuttua tai oikeastaan se on vain hauskaa. Koska naiset on heikkoja, niitä on kiva kiusata ja pitää itsestäänselvyyksinä kunnes..... ne pettää. Sitten tulee se itku.
kyllä just näin, mulla poikaystävä samanlainen....koko aikaa pitäs hymyillä ja olla hauska, muuten olen tylsä ja semmosethan menee vaihtoon ..??
heti jos on ihan normi naama , ei siis hymyile, niin heti ollaan kysymässä mikä hätänä, kaikki hyvin ?
Miksi koko aikaa pitäisi hymyillä, ei minun perusilme semmoinen ole, ja minulla nyt sattuu luonnostaan olemaan "surulliset" silmät, ei tarkoita että olisin sitä tai edes allapäin, olen kuullut tämän monelta, kysyvät miksi olet surullinen,,,vaikka en edes ole...?
Kyllä. Pitää tasan paikkansa. Heti kun se ensihuuma on mennyt (1-2 v.) ja uskaltais näyttää muitakin tunteita, ei toinen käsitä. Mistään ikävästä ei saa puhua, ei saa olla huonoja päiviä, ei korottaa ääntään. Täytyy pitää yllä sellaista kivaa kulissia, uskotella itselleen että kaikki ok -näin ne muutkin elää...
Voitte arvata mitä seuraa tällaisesta patoamisesta. Oikeesti parempi yksin, silloin saat ainakin raivota rauhassa ilman toisen hyssyttelyä siinä vieressä.
No jos mies ilman syytä alkaisi vauhkoamaan, huutamaan perkelettä ja rikkomaan tavaroita niin olisi heti hullun ja väkivaltaisen leima. Pitäisikö naisen tuo hyväksyä, jos kerran miestä vtuttas ilman syytä?
En tiedä, kannattaako tänne edes kommentoida, kun tämä foorumi on varsinainen viidakko.
Muistakaa nyt kuitenkin, että teidän ei tarvitse käyttäytyä oletetulla tavalla missään tilanteessa. Kun ette takerru ulkopuolisten ihmisten toiveisiin ja odotuksiin, ympäriltänne karisee automaattisesti pois ne ihmiset, jotka eivät hyväksy teitä sellaisina, kuin olette.
Mulla oli tänään paska päivä. Marssin metsään, katkoin puita kepeiksi, karjuin ja kirosin ääneen ja hakkasin kepit säpäleiksi puunrunkoihin. Mies vaan katseli vieressä neutraalina ja kysyi, että "joko helpotti?"
Ja jos läheisenne tai miehenne eivät ymmärrä esimerkiksi tällaista käytöstä tai agren purkamista, niin vika ei ole teissä, vaan heidän umpimielisyydessään. Kyllähän nyt tunteita pitää saada purkaa!