Kertokaapa kokemuksia voiko omaan puolisoon vielä joskus rakastua uudelleen? Itsellä perhe-elämä kunnossa, mies on hyvä isä lapsille ja myös kaikin puolin hyvä puoliso ( ei ryyppää/ käy baareissa, hoitaa työn, touhuilee paljon lasten kanssa, auttaa myös kotitöissä ja haluaa olla perheen kanssa yhdessä ) eli ei pitäisi olla valittamista... Mutta silti on tunne että itse en enää rakasta miestäni... Mietin vaan että onkohan tämä vain ohimenevää ( tosin tunne jatkunut jo n. vuoden verran ) vai alanko jo miettimään elämää alusta..... Ikääkin alkaa olla kohta 35v. eli taitaa olla jotain keski-iän kriisiä.... Toinen mieskin oli kuvioissa mutta se suhde on loppunut, vai onkohan niin että en ole päässyt vielä siitä asiasta yli....
Pointti on että olisi mukava kuulla millaisia kokemuksia muilla on...?
Pointti on että olisi mukava kuulla millaisia kokemuksia muilla on...?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen sinua nuorempi, olen 25-vuotias ja elän kaikin puolin mukavassa parisuhteessa. Itse olen kuitenkin törmännyt aivan samaan tunteeseen. mm. seksielämämme on vähentynyt hälyyttävästi, nykyään hymyilen vaan hymyilemisen pakosta. Hän on kaikin puolin mukava, ahkera ja komea mies. Hän haluaa perheen kanssani jne. ja on todella rakastava ja ihana minulle, mutta silti mietin olisiko minun parempi yksin.:(
En tiedä mistä se johtuu, kai parisuhteet menevät tiettyjä kriisejä läpi elämän myötä ja ne joko kestää tai ei kestä. Valitettavasti minullakin oli suurin kuvioiden sotkija toinen mies, johon olin joskus todella ihastunut, mutta joka antaa minulle vastakaikua vähän viiveellä. En silti ole valmis lähtemään muutoin niin hyvästä suhteesta seikkailemaan. Mutta kyllästyttää se kun kaikki intohimo on kadonnut ja seksiä on korkeintaan kerran viikossa. Enpä olisi uskonut, että näin tulee käymään ainakaan meidän välille, sen verran seksuaalisia ollaan oltu molemmat.
Wilman kirjoitus oli kuin omani!!! Suhteen urautuminen on kyllä pahinta....toisen mielenkiinnot painetaan villaisella ja elämä on tasapaksua pötköä.Itse olen vääntänyt aikamoista painia puolesta ja vastaan viime aikoina: säilyttääkö parisuhde,missä kaikki muu toimii,mutta rakkaus kadonnut taivaan tuuliin..Uskaltaako repäistä itsensä tästä omaan vapauteen.Se voi olla kaiken uuden alku ja vanhan loppu...
Joo, mä olen sitä mieltä, tosin yhdessä oltu 9 vuotta (vasta) olen 27. Niin mä olen myös välillä kyllästynyt suhteeseen ja mieheen ja arkeen, mutta sitten tulee jotain ja olen niin rakastunut ja onnellinen että esim. tänään aivan tuntematon ihminen sanoi että susta huokuu rakkautta miestäsi kohtaan ja oikeassa oli. Mun mielestä siis voi rakastua palavasti uudelleen, ja uskon (ja toivon) että yhä vielä vuosikymminien jälkeen...
Mullakin on samanmoisia tuntemuksia eli arki puuduttaa ja intohimon leiskat (jos niitä on niin kamalasti leiskunutkaan) on hiipuneet. On raskasta miettiä elämäänsä ja mahdollisia vaihtoehtoja läpi, kun haluaisi vain olla rauhassa ja elellä eteenpäin. Mikähän siinä on, että vaikka mies olis kuinka ihana niin tunteet vaan lässähtää? Itse olen ollut tässä suhteessa vasta 2 vuotta ja olen 28-vuotias..
Ja jos miestä vaihtaa niin tuleekohan sama eteen seuraavassakin suhteessa? Ainakin mulla tuli edellisessäkin..