Olisiko minun helpompi tutustua mahdollisiin sinkkunaisiin? Onko teillä kokemuksia näistä koiraihmisten välisistä kohtaamisista? Onko väliä mikä koirarotu minulla on, käykö alkuunkaan sekarotuinen ns Coktaili?
Jos minulla olisi koira......
Jos koiran ostan
33870
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
En tiedä, mutta älä ihmeessä hanki koiraa vain siksi että haluaisit iskeä naisia!
Muista kuitenkin että jos olet ATM niin koiraasi säälitään ja sinua halveksutaan koska olet ilmiselvästi ostanut koiran tavataksesi naisia. Jos taas olet YTM niin olet tietenkin hankkinut koiran omaksi kaveriksesi ja se on naisista ihanaa ja naiset iskevät sinua vaikka olisit paukkupakkasilla paskattamassa murrea viiden metrin päästä asunnon ovestasi.
Koiraa ei kannata hankkia VAAN sen takia että sais naista. Mutta kyllä sinkkunaisia joilla on koira pääsee helposti jututtamaan jos on ulkoiluttamassa omaa koiraansa. Mä ulkoilutan veljeni koiraa aika usein jos sillä menee töissä myöhään tai on vaikka matkoilla.
Lähes joka lenkillä pääsen juttelemaan naisille vaikka olenkin ATM ja 2 kertaa olen saanut pillua naiselta jonka tapasin lenkillä.
Höpöhöpö! Sinä et ole pillua nähnyt kuin nettipornossa!
Ainakaan sinun ei sitten tarvitse nuolla pillua. Voit delegoida ex-nussijoiden mällien lipittämisen koiralle ja itse vaan panet kyrvällä. Opetat sille asiaankuuluvat komennot. Istu! Anna tassua! Nuole pillua! Pistä koiralle nimeksi Timppa.
nelliina2 on laittanut kuvankin profiiliin Treffeissä
Jos hommaat, niin hommaa rotukoira. Niiden terveyden ja temperamentin pystyy jossain määrin ennustamaan. Netistä löytyy kaikenlaisia apuvälineitä rodun valitsemiseen, esimerkiksi: http://www.animalplanet.com/breed-selector/dog-breeds.html
Sitten kun tulokset tulevat näytölle, niin lue lisää mieluisimman oloisista ja katso erilaisia videoita tubesta jne. Tutki paljon ja mieti pitkään. Älä ikinä valitse rotua, jolla on tyypillisesti paljon terveydellisiä ongelmia, vaikka olisi miten söpö.
Epäonnistuneet koiranhankkijat eivät pitäneet tästä viestistä?
On kokemuksia koiraihmisten välisistä kohtaamisista: tunnen suurin piirtein kaikki lähiseudun koirat nimeltä ja rodulta, mutta minulla ei ole aavistustakaan keitä ne ihmiset hihnan päässä ovat. Saman talon koiraihmiset ovat sen verran naamatuttuja, että moikataan myös kun kohdataan ilman koiria, mutta muista en ole rekisteröinyt edes ulkonäköä sen vertaa, että tunnistaisin jos tulevat vastaan ilman koiraansa.
Ei ikinä pidä ottaa koiraa muusta syystä kuin siksi, että haluaa seuraavat 15 vuotta olla sitoutunut lemmikkieläimeen.
Sama täällä. Itsekkin koiranomistajana tunnen lähes tulkoon kaikki lähialueen (pieni taajama) koirat nimeltä ja rodulta. Omistajien nimiä en muista kuin muutaman mutta pärstäkertoimen tunnistan ja näitä ihmisiä tulee aina moikattua kun törmätään ilman, koirien kanssa tulee käytyä sitten aina välillä löyttäydyttyä yhteisille lenkeille jotta koirat pääsevät keskenään leikkimään ja samalla tulee sitten omistajankin kanssa juteltua ihan kunnolla.
Kyllähän tuolla koirapoluilla/-puistoissa aukeaa mahdollisuus tutustua sinkkunaisiin, niinkuin minkä tahansa muunkin harrastuksen parissa. Koiran rodulla ei ole hirveästi väliä mutta keskikokoinen ja perus-sosiaalinen tulee todennäköisimmin muiden koirien kanssa toimeen ja täten tarjoaa hyvän syyn hakeutua muiden koiranomistajien luokse juttelemaan. Selkeästi ali- tai ylipainoinen, pahasti takkuinen tai muuten näkyvästi hoitamaton koira vain karkoittaa luotasi kaikki eläimistä välittävät naiset.
Ps. et oikesti tarvitse omaa koiraa tutustuaksesi naisiin, se että pidät koirista riittää koirallisille ja muille koirattomuus voi olla jopa plussaa koska kuola, karvat, tassuissa kulkeutuva hiekka ja se kaikki muu ylimääräinen vaiva mikä tulee koiran mukana.
Ei olisi helpompaa tutustua sinkkunaisiin absoluuttisesti, mutta helpompi tutustua koirista pitäviin sinkkunaisiin.
En halua itse koiraa ja en halua miestä, jolla on minkäänlaisia lemmikkejä. En tunne kovin montaa sinkkunaista, jolla olisi lemmikkejä tai joka ehdottomasti haluaisi sellaisen. Epäilen, että sinulla ei kävisi flaksi koiraystävällisen naisenkaan kanssa, koska et halua koiraa koiran itsensä takia. Paljastuisi kuitenkin jossain vaiheessa, miksi olet koiran hommannut.
Eihän hän sanonut, miksi haluaa koiran tai että edes haluaa koiran. Niillä jotka ottaa koiran, voi olla useita syitä, jotka eivät ole toisensa poissulkevia.
Nainen saattaisi alkaa tapailemaan sinua vain koirasi vuoksi ja eräänä päivänä yllättäisit naisen sängystä koirasi kanssa. Sitä näkyä ei moni mies kestä.
https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSobibNQPv82pOwUlnR7PQuMs0l2dUiQqI6VWKzySQ0LqiBMPpidw
Ala seurustelemaan tai vielä parempi, mene avioliittoon. Känniääliöinti edellisten lisäksi lisäävät mahiksia tavata kiinnostuneita naisia.
Ihan varmasti koira lisää kontakteja, mulla joskus oli hoidossa vähän aikaa ja olihan se mukavaa vaihtelua siinä mielessä että vastaantulevat naisilta sai spontaaneja leveitä hymyjä ja jotkut antautui juttelemaankin. Parhaiten naisiin tepsinee joku symppis ei liian iso ja pelottava. Kuitenkaan ei koiraa kannata hankkia naisen iskemiseen kun joitakin naisia se saattaa karkottaakin ja omasta elämästä tulee rajoitetumpaa kun pitää muistaa lenkitää ja muutenkin huolehtia.
Itselle jos laittaisin koiran voisin harkita corgia, symppis otus joka pärjää hyvin sekä kerrostalossa että ulkosalla ja riittävän pieni että voi ottaa mukaan melkein minne vaan.
Koiraan voidaan liittää paljon harrastuksia.
Ja harrastusten melskeessä on tilaisuus tutustua ihmisiin.
Koiraharrastuksissa lienee enemmän naisia kuin miehiä, joten siinä mielessä voisi olla fiksua.
Tosin koiraa ei kannattane hankkia vain jotta saisi kontaktia naisiin.
Koiran kanssa kuljeskellessani olen havainnut että suurin osa ihmisistä välttelee minua ja hauvaa. Erityisen hienosti tämä näkyy, kun laittaa päälle maastotakin ja päähän mustan ahdistelijapipon. Tällöin osa vaihtaa toiselle puolelle katua.
Kontakteja syntyy koiraa taluttaessa kuin aivan itsestään.
Minkäslainen hauva sinulla on? Dobermanni?
Ei aivan. Hauveli on noin 40 kiloinen sekarotuinen, Luppakorvat, vanhan mallisen saksanpaimenkoiran rakenne hieman tukevoitettuna, lyhyehkö karva. Luonteeltaan hitusen jääräpäinen ja ylitsevuotavan ystävällinen ihmisille ja muille koirille. Lempiharrastuksina oraville haukkuminen ja metsässä kuljeskelu.
Mamma on todellinen monikko, täyttä varmuutta lajeista ei ole. Toisesta puolikkaastakaan ei tiedetä muuta kuin että olipas harvinaisen ovela koira. Mamma kun ei ole ollut irrallaan tai ketään ei ole koira-aitauksessa näkynyt.
Mitenkäs, onko sinulla koiraa?
Heh, ei minun näköjään kannata arvailla kun aina menee metsään :)
Ei ole juuri nyt itselläni koiraa, lapsuudenkodissa kyllä oli useampikin. Ehkä joskus vielä otan koiran, juuri nyt ei sovi elämäntilanteeseen.
Et ole ensimmäinen joka veikkaa että minulla olisi dobermanni tai tuskin viimeinenkään. Ilmeisesti minusta tulee mieleen dobermannin omistaja. Toisaalta, kysymällä voi saada vastauksen.
Nykyisin vietän niin säännöllistä elämää, että koirankin elo on ihan hyvä. Koiran kanssa tulee liikuttua säästä riippumatta noin puolitoista tuntia päivässä. Hyvällä säällä paljon enemmän. Harmi vain, että koiran kiinnipitokausi metsässä alkaa taas lähestyä.
Millaista koiraa ajattelit, sitten joskus?
Se on totta, että jos elämä on säännöllistä, niin koira on mukava kumppani lenkille ja muutoinkin. Minulla on melko epäsäännölliset työajat (ja työmatkoja myös silloin tällöin), joten olisi väärin eläintä kohtaan ainakin juuri nyt sellainen ottaa.
Ovatko ne muutkin dobermannia veikanneet arvelleet niin tekstiesi perusteella vai tuntevatko sinut muutoinkin? Aika jännä tuo mielikuva vaikka sen nyt enemmän vitsinä heitinkin kun noista varusteista kirjoitit. Mutta sinähän voit nyt puolestasi arvata, että minkälainen koira minulla olisi/on mahdollisesti tulevaisuudessa?
Dobermannia on veikattu maastotakittomassa työyhteisössä ainakin kaksi kertaa. Se että minun koirani on varsinainen mummin mussa ja taaton tassu on ollut kollegoista hauskaa.
Mutta että sinulle koira. Hmmm... Tämäpäs oli paha.
...
Sisäinen kaikki ihmiset täydellisesti verkon ylitse yli kahden kommentin perusteella analysoiva tutkani väittää että sinulla pitäisi olla iloisen sosiaalinen ystävällinen ja pirtsa koira.
No mitenkäs olisi englanninsetteri? Kaipaa juoksemista metsässä ja on sympaattinen eläin. Ei mikään seurakoiranuohoaja vaikka seurallinen onkin.
Sitten voisin vielä ehdottaa suomenlapinkoiraa. Ihan noin kokeeksi.
Ei ollenkaan huonoja ehdotuksia, tuohon kuvaukseen itse lisäisin aktiivisen (tosin "pirtsa" taisi pitääkin sen sisällään), koira saisi olla juoksijatyyppinen (juoksulenkkiseuraa, ei sellainen laiska löntystelijä).
Muttei minulla ole mitään selkeää suosikkirotua, sekarotuinenkin kävisi kyllä. Pidän ehkä ulkonäöllisesti enemmän tuollaisista rotevista "lupsakkaista" koirista (kuten sinulla) ja vielä isommistakin, mutta tosiaan luonteensa puolesta varmaankin passaisi paremmin tuommoiset setterin tyyppiset. Tein mielenkiinnosta tuon yllä linkatun koiranvalintatestin ja tuo englanninsetteri oli top viidessä, samoin siellä oli joitakin pointtereita, mutta myös saksanpaimenkoira.
Suomenlapinkoira on todella suloinen, mutta yhdellä tutulla se räksyttää aika paljon, mutta saattahan tuo tapaus olla poikkeus, tai lepsusti koulutettu. Jos/kun tilanne tulee ajankohtaiseksi, niin pitää tehdä tarkempaa tutkimusta eri roduista. Yksi ystävä sanoi kerran myös, että minulle sopisi dalmatialainen, mutta niistä minulla ei kokemusta/ tietoa juurikaan.
Meinasin tuossa aiemmin jo vastata mutten sitten jaksanutkaan kun tekstistä tuli toisaalta -toisaalta tyyppistä hölynpölyä :-D
No, siinä hiukan epäilin tuota setteriä ihan sen takia että ovat aika hösääjiä noin keskimäärin. Liikunnalliselle ihmiselle tosi hyviä, metsästysvietti vaan voi olla aika voimakas.
Suomenlapinkoiraakaan en suosittelisi, eivät ole hyviä kaupunkiympäristöön haukkumisen takia.
Arvelin tuolloin, että vinttikoira olisi hyvä, mutta jos haluat juoksulenkkiseuraa, niin silloin ei.
Ihan ihan oikeasti, kun luin että haluaisit juuri juoksulenkkiseuraa, niin heti ensimmäisenä ajattelin dalmis! Niitähän käytettiin Englannissa vaunukoirina ja saattoivat juosta päivittäin jopa 20-30 km.
Dalmis tuli senkin takia mieleen, että minulla on ollut dalmis (oikeastaan 2, muttei kuitenkaan kun eka dalmikseni piti lopettaa päivää vaille puolivuotissynttäreitään :'( ) kun olin parikymppinen ja tiedän, että jaksavat juosta (minä en :-( ), pärjäävät jos pitkiä lenkkejä ei aina jaksa tehdä, koska ovat seurakoiria.
Rotu, joka hyvin harvalle tulee mieleen ja sopisi myös on (iso)villakoira. Valitettavasti saanut tuollaisen show/sirkus/trimmaus-maineen, mutta on liikunnallinen, helposti koulutettava.
Koirajuoksuharrastajilla on aika usein lyhytkarvainen saksanseisoja, dobermannikin, mutta taas on tuossa metsästyskoira ja toisena helposti haukkuva palveluskoira.
Ehdottomasti kannattaa ottaa selvää roduista, rotujärjestöillä on kotisivuja, voi kysyä rodun ominaisuuksista, syntyvien pentujen lukumäärästä per vuosi mm. Itse kävin koiranäyttelyissä ennen koiranhankkimisia, niin näkee eri rodun edustajia samalla kertaa, useampia yksilöitä samasta rodusta, saa konkreettisesti käsitystä koiran koosta ja näkee koirien käyttäyttymistä. Ainahan ihmiset kehuvat omia koiriaan, mutta he ovat ko. rodun asiantuntijoita, kasvattajat varsinkin, ja fiksut omistajat osaavat kyllä antaa kritiikkiäkin rodusta ja sanoa jopa suoraan, ettei suosittele jotain rotua kaupunkiin tai ensimmäiseksi koiraksi, tämä ei koske sinua, vain esimerkki rodun ja myös ko. ihmisen parasta ajattelevasta koiranomistajasta.
Voin kertoa dalmiksistani, jos haluat, mutta menee tuonne iltaan/huomiseen ennenkuin kerkeän vastata, mutta vastaan toki. Dalmiksenomistajuudestani on toki kauan, 12 vuotta, mutta jotain vielä muistan :-D ja tämä on vaan yhden ihmisen kokemus kahdesta koirasta, jotka olivat luonteeltaan hyvin erilaiset.
Moikka femnerd ja kiitos paljon näistä vinkeistä! Tuleeko settereiden ”hösääminen” sitten juuri tuosta metsästysvietistä? (kaupunki)ympäristöstä sen verran, että vaikka asun kaupungissa, niin taajama-alueen ulkopuolella ja laaja metsäalue alkaa melkein pihan rajalta, eli sikäli metsästyskoirakaan ei välttämättä olisi täysin poissuljettu, virikettä riittäisi kotinurkilla.
Itse asiassa yllä linkatun testin mukaan tuo sinun mainitsemasi lyhytkarvainen saksanseisoja olisi ykkössuositus minulle, muttei kai testi kovin tarkka voine 10 kysymyksen pohjalta olla. Dalmatialainen ei jostain syystä tullut tuloksiin ollenkaan, mutta nyt kun googlasin niin luonteensa puolesta kuulostaa kyllä tosi hyvältä; älykäs, leikkisä, kiltti ja hyvämuistinen (ja tosiaan jaksaa juosta pitkääkin lenkkiä). Myös tuo mahdollisuus kouluttaa esim. pelastuskoiraksi on plussaa.
Jos haluat, voit toki kirjoittaa enemmänkin dalmiksista, muttei sinun minun takiani tarvitse, kun tiedän, että sinulla varmasti kaikenlaista muutakin hommaa - ja toisaalta minun koiranhankintani ei todellakaan ole ajankohtaista tällä hetkellä, enemmän (ainakin vielä) tämmöistä teoreettista pohdiskelua :)
Englanninsetteri on kyllä hitusen hömpsö eläin. Se ei ole mitenkään typerä, vaan ennemminkin innokas ja innostuva. Se ainokainen englanninsetteri, jonka tunnen on tämän lisäksi ehkä maailman toiseksi ystävällisin ja hyväluonteisin. Omaa metsästysvietin. Metsässä irti kuljettaessa kulkee ympyröitä noin sadan metrin halkaisijalla etsiskellen lintuja ja jäniksiä. Mikäli pääsee metsään kävelemään / juoksemaan, niin ei setteriä tarvitse vältää. Metsästyskoira eli ei.
Samanlaisen arvion antaisin erään tutun lyhytkarvaisesta pseudosetteristä (englanninsetteri saksanpaimenkoira mix). Siitä näytti tulleen tukevampi lyhytkarvainen englanninsetteri.
Femnerdin mainitsema lyhytkarvainen saksanseisoja on myös ihan hyvä eläin, on sekin muuten kanakoira, tosin taitaa olla rauhallisempi kuin setterit. Taitaa kaivata myös paljon liikuntaa.
Isovillakoiraa en itse ottaisi. Syynä on koiraa vaivaavat sairaudet.
Minä en ole varsinaisesti mikään koirien yleisasiantuntija, puhun lähinnä oman kokemuksen perusteella muutamista roduista.
Kiitos, ihan mielenkiintoista kuulla näitä eri roduista. Ja hah, ehkä tuo englanninsetteri sopisi minulle hömpsöytensä takia, taidan olla itsekin sellainen, ainakin hiukan… Mutta jos englanninsetteri on vainunnut linnun tai jäniksen, niin saako sitä millään koulutuksella sitten seuraamaan? (meinaan, ettei tarvitsisi ympyrää itse metsässä juosta?)
Ja kyllä, paitsi sairaudet, niin myös trimmauspuoli olisi isovillakoiran esteenä, tai ainakin miinuspuolena. Pesut ja harjaukset totta kai kuuluu koiranomistajan arkeen, mutten haluaisi hurjan paljon aikaa käyttää koiran turkin huoltamiseen (ulkoiluun ja liikuntaan kyllä).
Tyypillinen nainen. omaa minkkiturkkia kyllä föönataan ja puunataan, mutta lemmikin turkin hoitaminen ei kiinnosta pätkääkään.
Minkkiturkkia? Ei ole.
Mutta jos tarkoitat hiuksia, niin niille riittää pesu ja harjaus myös. Jos se riittää minulle, niin riittäköön myös koiralle.
Ei tarvitse juosta itse ympyrää metsässä. Pahimmassa tapauksessa setteri sinkoaa jonnekin ja tulee puolen tunnin kuluttua takaisin. Mutta kyllä ne yleensä luokse tulevat, jos asiaa on pienestä pitäen harjoiteltu.
Setterille ei muuten kannata juurikaan huutaa huonossa sävyssä ja tarpeettomasti. Koira vallan loukkaantuu ja on sitä mieltä että paskat teen kun noin rumasti sanoit. Nih. Tee ite.
Se koirista tällä erää, settereistäkin.