Voi tätä tuskan määrää!
4 vuotta kestänyt suhde on tullut loppupisteeseen ja edessä on taas eron kivuliiat ensivaiheet.
En voi käsittää tätä, miksi toinen ei tunne enää rakkautta. Meillä on mennyt kuintekin aika hyvin tilanteeseen nähden.
Miten paljon tähän suhteeseen olen laittanut ja uhrannut. Luulin oppineeni parista aiemmasta jo selviämään kaikesta tulemasta.
Olen ihan surun murtama. Taas pohjakuopassa, josta kestää vuosi varmasti nousta pois.
En ymmärrä kuinka joku voi hylätä kaiken sen pois mitä hänellä on nyt ja tässä. Kuinka vihaan näitä tunteita. Kauhea tyhjiö kun ei saa eikä voi antaa rakkautta toiselle josta eniten tässä maailmassa välittää. Niin voimaton olo.
4 vuotta kestänyt suhde on tullut loppupisteeseen ja edessä on taas eron kivuliiat ensivaiheet.
En voi käsittää tätä, miksi toinen ei tunne enää rakkautta. Meillä on mennyt kuintekin aika hyvin tilanteeseen nähden.
Miten paljon tähän suhteeseen olen laittanut ja uhrannut. Luulin oppineeni parista aiemmasta jo selviämään kaikesta tulemasta.
Olen ihan surun murtama. Taas pohjakuopassa, josta kestää vuosi varmasti nousta pois.
En ymmärrä kuinka joku voi hylätä kaiken sen pois mitä hänellä on nyt ja tässä. Kuinka vihaan näitä tunteita. Kauhea tyhjiö kun ei saa eikä voi antaa rakkautta toiselle josta eniten tässä maailmassa välittää. Niin voimaton olo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän kokemuksesta tunteesi, mutta uusia ihmisiä tulee aina, jolle saa ja voi antaa rakkautta.
ehkä sitä tulee joka kerta vahvemmaksi kohtaamaan tuon surun ja menetyksen
vanhana ei jaksa enää uskoa koko rakastumiseen, vai jaksaako?
tiedä mikä sinulle on vanha, mutta 40 vuotiaana jaksan siihen vielä uskoa. tosin se ei ole enään sitä "pilvilinna" juttua vaan nyt arvostaa luonnetta ja arvoja jne esim. suhtautumista omiin vanhempiin, lapsiin...
sinulle aloitta - koita jaksaa - kliseistä, mutta joku päivä aurinko paistaa myös risukasaan...
nimimerkki kertoo
6kk ja nyt jaksan jo hymyillä - vaikka vain sille että aurinko paistoi
mutta kun se ei ole niin mustavalkoista, esimerkiksi tuo suhtautuminen omiin vanhempiin, no entäs toisen vanhempiin, riippuu millaiset vanhemmat, kenen lapsiin, ei kaikki ole aina sellaista itsestäänselvää mössöä, kunnioitus ei vain tule itsestään, luottamus vielä vähemmän, ihmiset ovat erilaisia ja taustaisia, ymmärrys voi olla erilaista, kemiat värähtelevät eri taajuuksilla, ongelmia joita ei ymmärrä
se mikä aluksi näyttää ihailtavalta paljastuukin valtavaksi taakaksi tai ihminen joka vaikuttaa mukavalta ja tavalliselta, osoittautuukin itse paholaiseksi seuraavassa juonen käänteessä
kuunnelkaa itseänne, kroppaanne, älkää menkö heti "höplään" jos joku vaikuttaa välittävän läheisistään, kehuu kuinka hyvä äiti, vaimo tai lapsi on, toiminnan, myös kehumisen taustalla on aina motiivi, se on usein saada maalattua parempi kuva itsestä
normaali hyvä ihminen ei kehu, ei korosta, ei mielistele, ylitä rajoja, ei koskettele ja halaile, ei ole liian avoin, ei sitouta liian nopeasti, ei mittaa toista ahkeruudella vaan ihan muilla asioilla
jokaisellahan meillä mielestämme on hyvät arvot, yleistä on myös silmänpalvonta perheissä, otetaan se suoja ja tuki, mutta jätetään joku kärsimään, puhutaan ikäviä, arvotetaan, vähätellään, suljetaan ulkopuolelle, sitäkin on elämä
parempi hyvät ystävät kuin paskat sukulaiset