Minua on alkanut epäilyttämään, että miehet ovat parisuhde asioissa vain joko/tai tyyppiä.
Esim. jos mies on luotettava, turvallinen,vastuuntuntoinen ja kaikin puolin kunnollinen muuten, niin mies ei tällöin jostain syystä pysty olemaan yhtään jännittävä. Jännittävyydellä tarkoitan spontaaniutta, kykyjä ottaa riskejä ja tietynlaista pelottomuutta. (Esim. ei pelätä sukeltamista tai muita erikoisempia aktiviteettejä).
Ja toisinpäin. Jos mies taas on jännittävä,eli pystyy spontaaniin toimintaan ja ei pelkää joka ikistä asiaa,(siis on itseluottamusta ja kykyä ottaa riskejä), niin usein sitten nämä yksilöt eivät kykene olemaan yhtään luotettavia. Eli spontaanisti käydään häsäsemässä toisia naisia. (Kiinnijämisen riski se vasta jännittävää onkin...).
Onko todellisuus todellakin näin surullinen... jos et halua tylsää elämää,joudut tinkimään parisuhteen perusasioista. Jos taas haluat luotettavan ja vakaan parisuhteen, joudut elämään tylsyydessä ja järjestämään kaiken aktiviteetin itse.
Anteeksi nyt kärjistävä kirjoitus, mutta olen tätä tyttöjen kanssa miettinyt ja monella muullakin on samankaltaisia kokemuksia yllinkyllin.
Pliis, kertokaa miehet, että teitä on vielä olemassa yksilöitä jotka pystytte molempiin, siis olemaan jännittäviä ja luotettavia. Naisia ainakin on.
Esim. jos mies on luotettava, turvallinen,vastuuntuntoinen ja kaikin puolin kunnollinen muuten, niin mies ei tällöin jostain syystä pysty olemaan yhtään jännittävä. Jännittävyydellä tarkoitan spontaaniutta, kykyjä ottaa riskejä ja tietynlaista pelottomuutta. (Esim. ei pelätä sukeltamista tai muita erikoisempia aktiviteettejä).
Ja toisinpäin. Jos mies taas on jännittävä,eli pystyy spontaaniin toimintaan ja ei pelkää joka ikistä asiaa,(siis on itseluottamusta ja kykyä ottaa riskejä), niin usein sitten nämä yksilöt eivät kykene olemaan yhtään luotettavia. Eli spontaanisti käydään häsäsemässä toisia naisia. (Kiinnijämisen riski se vasta jännittävää onkin...).
Onko todellisuus todellakin näin surullinen... jos et halua tylsää elämää,joudut tinkimään parisuhteen perusasioista. Jos taas haluat luotettavan ja vakaan parisuhteen, joudut elämään tylsyydessä ja järjestämään kaiken aktiviteetin itse.
Anteeksi nyt kärjistävä kirjoitus, mutta olen tätä tyttöjen kanssa miettinyt ja monella muullakin on samankaltaisia kokemuksia yllinkyllin.
Pliis, kertokaa miehet, että teitä on vielä olemassa yksilöitä jotka pystytte molempiin, siis olemaan jännittäviä ja luotettavia. Naisia ainakin on.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllä meitä miehiä on kaikenlaisia. Ongelmana tässä on nyt se, että naiset laittavat mielessään miehet aina jompaan kumpaan karsinaan. Tämä sen takia että he saisivat syyn valittaa. Eli naiset ovat suhteessa aina joko/tai tyyppiä ;-) Todellisuus on todellakin näin surullinen.
No, tää nyt oli vaan vastakkainasettelua.
Täydellisiä, jännittäviä, spontaaneja ja luotettavia miehiä on vain elokuvissa. Se sama seikkailun halu, joka ajaa miehen kilpailemaan ja hakemaan rajojaan ajaa hänet myös kokeilemaan muita naisia. Kyse on voittamisesta niin työelämässä kuin vapaa-ajalla ja pariutumiskilvassa. Aina pitää päästä kokeilemaan kuinka kivaa uuden valloituksen tekeminen on. Samalla saa adrenaliinia elämään kiinnijäämisen pelosta.
Minkä ihmeen takia pitäisi olla aina tekemässä jotain odottamatonta? Eikö jossain vaiheessa jatkuva uutuuden viehätyksen hakeminen muutu itsetarkoitukseksi ja sitä kautta riippuvuudeksi? Oletko sinä adrenaliinikoukussa?
Tätä juuri kärjistelylläni tarkoitinkin. ELi ilmeisesti kuitenkin on niin, että jos mies on seikkailunhaluinen, sitä seikkailunhalua ilmeisesti riittää muillekin naisille.
Minä pidän itseäni ihmisenä, joka sietää harvinaisen hyvin tylsyyttä, jopa nauttii siitä joskus. Enkä kaipaa koko ajan toimintaa, mutta elämä on elämistä varten. Olen kuitenkin luonteeltani utelias. Maailmassa on monta asiaa mitä kokea ja ihmetellä. Siihen, että haluaa nähdä maailmaa ja elää elämäänsä muutenkin kun hifilaitteitaan ihastellen, ei vielä tarvitse olla adrenaliinikoukussa.
Kärjistetty on näkemyksesi tässä kirjoituksessa. Toivottavasti ei muuten ole noin yksiselitteinen.
Mutta rohkenen epäillä että jos ´tapaisit esim minut,,, ja jos jotenkin voistkin hyväksyä kulmikkaan olemukseni, niin kuitenkin sinua jäisi vaivaamaan se asia, että kun et oikeen saisi kiinni että oonko lintu vai kala.
Tää on näiden moni-ilmeisten persoonien ongelma.
Siis ongelma onkin enemmän siinä että voiko pari antaa toiselle tilaa spontaaniin toimintaan.
Luulempa että tässä tilan annossa miehet ja naiset ovat yhtä nihkeitä.
Lutettavuus muuten kasvaa luottamuksesta,,, joten sekään ei parisuhteessa ole yhdenosan ominaisuus.
Toivottavasti sinä et kuitenkaan esitä vaatimustasi siinä valossa että vain sinun valitsemasi tapa olla spontaani ja luotettava on oikein.
Koska sellasita miestä tuksin on olemassa, eikä edes sellaista naista, joka voisi olla luotettava ja spontaani puolisonsa unelmien mukaan.
Puhuin kärjistetysti, koska halusin hieman herättää keskustelua.
Mutta silti, miehet usein ihmettelevät miksi naiset aina rakastuivat renttuihin. (Itse en ole kyllä koskaa rakastunut, enkä toivon mukaan tule edes koskaan ihastumaan). Kyllä se on juuri tämä spontaani seikkailija, joka niissä tyypeissä vetää puoleensa.
Haluankin vain toivoa siitä, että on olemassa miehiä, joilla riittää seikkailunhalua sen verran, että riittää kokeilunhalua ja rohkeutta muuhunkin kuin formuloiden seuraamiseen. (En sano, että ne ovat huono asia, vaan, että muuhunkin...).
Luotettavuudella tarkoitan kyllä sitä,että pystyy pitämään sen seikkailunhalunsa sen verran kurissa, että pystyy olemaan yhden naisen mies.
Minä ainakin pystyn sanomaan kyllä ihan heti alussa, että olen yhden miehen nainen. Ei tarvitse mitään sen erityisempää luottamuksen kasvatusta.
Totta on se, että käsitykset spontaaniudesta ja luotettavuudesta vaihtelevat. Eikä täydellistä olekaan, mutta on pakko käyttää kuitenkin joitakin termejä kuvaamaan mitä tarkoitan. En ole kyllä mitenkään taitava ilmaisemaan itseäni.
Ihmisillä nyt varmaan kuitenkin on joku käsitys spontaani sanan merkityksestä. (Kuten esim. hyvä tai paha, vaikka niidenkin syvällistä tai todellista merkitystä voi pohtia hamaan loppuun saakka).
Luottamus kasvaa luottamuksesta.
Kyse ei ollut mistään henkisenkasvun tai sisäisen sankarin kasvatus prosessista, vaan siitä että.... jos ihmiseen luotetaan siitä kasvaa luotettava. Ainaisessa mustasukkaisuudessa kasvanut ihminen ei oikeen osaa luottaa ja silloin hän ei myöskään oikein selkeästi tiedosta mitä on olla luotettava.
jos olet elänyt mustiksen kanssa tiedät mitä tarkoitan.
Syys-sateet muuten on vaihteeksi ihan kivoja, näin kesäsateiden jälkeen ;))
Riskinottoa ja pelottomuutta näkee sirkuksessa. (Tosin sirkuskin on tylsää pidemmän päälle, sillä akrobaatit ja jonglöörit toistavat yhä uudelleen ja uudelleen niitä samoja temppujaan...)
Ihmissuhteissa sen sijaan kannattaisi hyväksyä se tosiasia, että me kaikki olemme loppujen lopuksi aika tylsiä tyyppejä. Jos joku onkin juuri nyt "jännittävä", niin mitenkä lie kymmenen vuoden kuluttua? Kaikkein hauskin ja jännittävinkin mies on tehnyt kaikki temppunsa viimeistään kymmenen vuoden kuluttua.
Kaiken pitäisi nykyään olla niin helvetin viihdyttävää ja vauhdikasta... Jos ei ole naama ruvella on tylsä... Hohhoijaa...
Heh:) En olekaan viimeiseen viiteentoista vuoteen käynyt, joten taidan mennäkin:) Vaihtelu virkistää.
Jep, omalla tavallaan kaikki ihmiset ovat tylsiä tyyppejä. Minä varsinkin, tiedän sen itsekin. Kyse ei olekaan siitä, että koko ajan pitäisi naama ruvella "olla jännittävä" , vaan että kykenee muuhunkin kuin siihen arjen harmauteen. Tarkoitan tällä sitä, että on rohkeutta ja halua yrittää nauttia elämästä silloin kun voi. Mutta kykenee kuitenkin nauttimaan myös arjen harmaudesta.
Nimenomaanhan näiltä seikkailijoilta puuttuu kyky sietää sitä tasaista tahtia.
Kuulutin vain, että onko niin, että suurin osa miehistä on tätä joko tai tyyppiä.
(Tiedän itsekin että ei ole, mutta törmään vaan vääriin tyyppeihin).
eipä pitänyt tähän keskusteluun puuttua paitsi tämän viestin luettuani...
onko tuo jännittävyys siis sitä että ei jämähdetä kotisohvalle vai extreme-liikunnan ja muiden naisten perässä juoksemisen harrastamista?
minut (22w nuori poikanen) on useampaankin kertaan jätetty kiltteyteni takia. Olen empaattinen, kuuntelun mielelläni mitä sanottavaa tyttöystävälläni (tai -ehdokkaalla) todellakin on, keskustelen asioista, minuun voi luottaa ihmisenä, en ikinä ole pettänyt enkä usko että koskaan tulenkaan jne (nämä siis minun omia mielipiteitäni) mutta täytän kyllä liiankin hyvin nuo kiltin miehen kriteerit niihin sen enempää nyt menemättä...
vapaa-ajalla en kuitenkaan jaksa jäädä kotio nököttämään jos vaan jaksaa jotain muuta tehdä, olisi hinku kiertää maailmaa jos rahaa olisi ja muutenkin yritän pysyä liikkeessä joko naisihmisen tai kavereiden kanssa paitsi aina välillä todella haluan nauttia kodin rauhasta, hyvästä musiikista tai elokuvasta, viime aikoina liian usein kaverina on tuolloin ollut lasi viskiä eikä mukavaa tyttöä, mutta aina ei voi voittaa... mutta enpä jaksa kotonakaan vain nököttää jos siellä ei mitään tekemistä ole ja menojalka väpäjää... mm. formuloita olen yrittänyt katsoa tänä vuonna muutamaan kertaan mutta eipä nitä jaksa katsoa tylsistymättä... mieluummin vaikka vain makaan sohvalla oma kulta sylissä tekemättä mitään... silloinhan tuo mitään tekemättömyys onkin parhaimmillaan kun voi vain olla oman kultansa kanssa. spontaanius minulta kuitenkin puuttuu jossain määrin, minun täytyy tietää isoimmat asiat pienellä varoitusajalla, esim. ulkomaille minua ei hetken mielijohteesta saisi lähtemään euraavan 24 tunnin sisällä, kyllä pienempikin reissu vaatisi viikon verran valmistautumisaikaa ja muutenkin pidän siitä että tietää mitä jatkossa tulee suurinpiirtein tapahtumaan elämässä (parisuhteessahan tuo kyllä lentää ulos ikkunasta :)
elikäs, olenko nyt sitten vielä tuo umpitylsä tapaus vai sijoittuisinko jonnekin välimaastoon ja ehkä olisin kaatamassa teoriaasi? vai pitäisikö harrastuksistani löytyä benjihyppy ja ötököiden syönti ja taskusta lentolupakirja, vai?
Tätä niinkuin hainkin:) Eli jos nyt et maailman spontaanein olekaan, niin pääasia, että kuitenkin pystyt lähtemään sieltä kotisohvalta lähikauppaa kauemmas:) Eli etsimiäni miehiä kuitenkin löytyy! Kiva kuulla!
Tuli mieleen siitä liiallisesta kiltteydestä, mitä tyttöjen kanssa ollaan aiheesta puhuttu. ELi, liian kiltillä miehellä naisten parissa tarkoitetaan yleensä miestä, joka ei osaa pitää puoliaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos nainen esim. joskus suuttuu miehelle, hän ei osaa vastata takaisin, vaan nielee vaan kiltisti kaikki syytökset.(Joillakin ihmisillähän on tapana riidellä niin ,että huudetaan mitä sylki suuhun tuo, itse en kyllä siihen yleensä kykene). Tämä ei nyt tietenkään tarkoita sitä, että turpaan vaan eukkoa ja sillä selvä,vaan, että yleisesti ottaen elämässä tulee ristiriita tilanteita, jolloin on osattava fiksusti pitää puolensa.
Liian kiltti mies on myös toisten hyväksikäytettävissä. Tälläinen liian kiltti henkilö voi kyllä aivan yhtä hyvin olla nainenkin, olipa sukupuoli kumpi tahansa, ei tälläinen tapa hoitaa asioita ole kenellekään hyväksi.
Syy, miksi näin "kiltti" mies ei kelpaa joillekin naisille; naiset vaan hakevat kuitenkin yleensä miehestä jonkinlaista turvaa, ja jos mies ei pysty pitämään puoliaan,se viestittää naiselle,että tosipaikan tullen mies ei ehkä kykene suojelemaan häntä. Ja naisilla tahtoo aika usein homma mennä komenteluksi, ja sehän ei ole kenenkään etu, jos mies suostuu kynnysmatoksi.
Tämä kaikki taas hieman kärjistetysti, enkä usko, että olet tällainen liian kiltti mies. Todennäköisesti karikkosi ovat aiheutuneet muista syistä. Harvoin naiset nimittäin oikeasti hylkäävät kunnolliset miehet vaan sen takia,että ovat liian kilttejä.
hyväntahtoisen ihmisen ainoa heikkous on herkkäuskoisuus
tuon toteamuksen olen huomannut pitävän liiankin hyvin paikkansa omalla kohdallani, ainakin pienempänä, pitäisikö sanoa että olin pidempään lapsi kuin monet muut.
joo, ei noita omia juttuja ole vielä liikaa ollut ja on niitä muihinkin syihin kaatunut kuin vain kiltteyteeni... itseäni lähinnä harmittaa se että olen alkuvaiheessa liiankin kiltti toiselle ja olen sen takia "hukannut" muutamia naisenalkuja, joista olen ollut todellakin kiinnostunut (juuri alkuvaiheessa haluan olla naiselle mieliksi ja annankin varmaan kuvan itsestäni liian kilttinä, vaikka olen yrittänyt tilannetta muuttaa, mutta kun en kuitenkaan ole niitä ihmisiä, jotka löytävät heti toisen tilalle edellisen kadottua, niin en halua ainakaan epäkiltteydellä tms ajaa ketään pois)...
valitettavasti olen ihminen, jonka täytyy oppia asiat kantapään kautta eikä oppiminen tapahdu hetkessä... toivottavasti kaikki Suomen naiset nyt eivät juokse liian aikaisin pakoon ennenkuin olen löytänyt oikean kiltteystason heti ensimmäisistä treffeistä alkaen (on siis tietenkin selvää että en ole täysin vielä itseänikään löytänyt, mutta kukas tämän ikäinen olisikaan)... itsekin olen törmännyt tyttöihin, jotka ovat vielä olleet "hukassa" eivätkä ole omaa mielipidettään pystyneet sanomaan asioihin ja olivat täysin vietävissä eivätkä he minua pahemmin kiinnostaneet, itse en kuitenkaan tuolla tasolla ole ollut aikoihin, mutta ymmärrän kyllä tuota omaakin ongelmaani sitä kautta... ja tapaamistani tytöistä lähes päivittäin mielessäni käy kohtalaisen epäkiltti tapaus, vaikka jutusta on jo vuosi ja se kesti vain pari kuukautta... kyllähän sitä särmää täytyy olla edes hieman :) sehän tässä ärsyttääkin kun tietää mihin suuntaan itseään pitäisi saada mutta tavoitteeseen ei voi päästä hetkessä... harmi vain ettei voi olla heti täysin itsensä tunteva ihminen, joka tietäisi miten suhtautua naisiin ja osaisi lukea heitä kaikkia täydellisesti... mutta oppia ikä kaikki. :) ja toivottavasti tosiaan kun on tuonne päässyt on vielä mielenkiintoisia vapaita naisiakin joihin törmäisin :)
...juttu onkin niin, että kaikki on yhtä tylsiä, ja seikkailijat ja renttumiehet vaan vaihtavat naista niin usein, että heidän tylsyytensä ei ehdi naisille vielä selviämään.
James Joyce sanoi jotenkin näin:
"Never met a boring person." Ja miksei JJ koskaan tavannut tylsää ihmistä? Koska hän näki kaikessa jotain mielenkiintoista, kirjailija nähkääs. Miehellä oli oikea asenne. Ehkä siinä on jotain opittavaa.
PS. Älä elä liikaa miehen kautta.
jepjepjep.
Tietenkin on niin,että jokaisessa ihmisessä on jotakin mielenkiintoista. Nimenomaan sen verran seikkailuhenkeä löytyy, että tutustun mielellään uusiin ihmisiin, koska aina voi oppia jotain uutta. Olen yleisesti ottaen muutenkin ihan vaan kiinnostunut ihmisistä, (ja kaikesta elämässä yleensä,utelias ja tiedonhaluinen vaikken kirjailija olekaan).
Ongelmahan taas on se, että on vaikea elää sitä elämää, jos toista täytyy aina maanitella ja raahata perässä kaikkeen. Kyse ei todellakaan ole siitä, että odottaisin miehen järjestävän kaiken jännityksen elämääni.
aikaisemmin kun seurustelin totta puhuen välttelin sellaisia lajeja kuin esim hyppäämistä kalliokielekkeltä 20 m alas (lomalla, ihan turvallinen paikka kuulemma) koska kävi mielessä että olis ihan mukava nähdä vielä oma lapsi jne. eli jättää turhat riskit pois.. joku sukellus/ratsastus/tandem-laskuvarjohyppy on niitä alueita mitä olisin silloinkin kokeillut.
Nykyisin viisaampana elämästä(35v), olen tullut siihen tulokseen, että napsahtaa jos niin on määrätty (kohtalo jne blabla), eli parisuhde tulevaisuudessa enää ole rajoittava tekijä. Tietty pitää pystyä arvioimaan, onko homma liikaa muusta kiinni kuin itsestään, eli opiskelee asian että on sitten kanttia sen suorittaa.
tämä on sitä naisen logiikkaa eli mikään ei kelpaa
Kuten 'epätoivo', minäkin kaipaa miestä joka olisi "jännittävä" eli spontaani, järkevästi peloton ja erityisesti ennakkoluuloton. Olimme juuri vähän aikaa sitten isolla harrastusporukalla matkalla Thaimaassa. Alkoi aika paljon ottaa päähän, kun osa porukasta (sekä miehet että naiset) oli tylsiä marisijoita, joille kaiken olisi pitänyt olla kuin kotona. Ruokapaikaksi ei kelvannut paikallinen ravintola (2-3tähden) vaan pakko oli päästä McDonaldsiin tai Pizza Hutiin syömään! Pitkän shoppailupäivän jälkeen taas ei tullut kuuloonkaan, että olisi mennyt jalkahierontaan (puolituntia nautintoa ehkä 5e!), kun voi herranjumala ne ulkomaalaisethan koskettaisi mua!
Olisi mukavaa löytää itselleen mies, joka kotioloissakin haluaisi välillä syödä vaikka kiinalaista ruokaa, haluaisi lähteä matkalle muualle kuin Eurooppaan ja haluaisi harrastaa seksiä keskellä päivää keittiön pöydällä verhot auki! :)
... kuulla sen virolaisen blondin ( joku Anu) sanovan eilen telkkarissa että suomessa on mielnkiintoisemmat miehet kuin virossa.
En juurikaan julkkis kommenteista piittaa, mutta sitä kuulee niin harvoin että suomalainen mies sais positiivista palautetta vastakkaiselta sukupuolelta, että jäi oikeen kaikuna korvaan soimaan.
No ehkä tuon blondin ajatus kuuluu siihen kastiin että, "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen"
MUTTA OLIHANSE KIVA KUULLA SEMMOINENNKIN KOMENTTI !!!
Joko sinulla on kasvaminen vielä pahasti kesken, tai sitten halajat jakomielitautista miestä.
Telkkarissa ja Reginassa miehet ovat pehmoja-koviksia, elävässä elämässä sellaiset päätyvät hoitoon.
Onhan tietysti niitäkin, jotka vetävät kaksoisroolia, joillan on jopa kaksi perhettä. Jotenkin minä kuitenkin epäilen, että et ihan tosissasi sellaisia kaipaa.
Ja pidä tiukasti erillään keskenkasvuiset pojat, joilla on halu näyttää, ja sitten toisaalta miehet, jotka jo ovat itsensä löytäneet ja joilla ei ole tarvetta esiintymiseen.
Ja muista, että kenelläkään ei ole velvollisuutta olla sellainen, kuin sinä haluat.
Todella hienosti sanottu tuo viimeinen lause.
Aivankuin ihmiset etsisivät joitain tietyt mitat täyttäviä paperinukkeja, vaikka kaikki olemme yksilöitä, kahta samanlaista ei löydy.
Jaa on? Kertoisitko minullekin, missä sellaisia naisia on, jotka osaavat sekä sitoutua parisuhteeseen että olla epätylsiä! Minä pakkaan oitis muuttokuormani ja hankkiudun sellaiselle seudulle asumaan ja töihin.
Et sitten tähän mennessä ole saanut kovin rohkaisevaa palautetta. Harmi. Herää kysymys, onko tämä foorumi äärimmäisyyksien kokoontumisajot, vai olisiko tilanne tosiaan niin vakava kuin vastaukset antavat ymmärtää?
Eipä heitetä vielä kirvestä (;P) kaivoon - elämällä ja ympärilleen vilkaisemalla voi löytää vaikka mitä..
Mielestäni olen turvallinen, vastuuntuntoinen ja kunnollinen sinkkumies. En harrasta irtosuhteita enkä ryyppää tai tupakoi. Osaan tiskata, pyykätä, siivota ja laittaa ruokaa. Silti olen kokeillut mm. laskuvarjohyppyjä ja naamani on tikattu moneen kertaan. Nykyään olen jo sen verran rauhoittunut, etten tee täysiä järjettömyyksiä, mutta esim. sukellusta, lentämistä jne. aion mahdollisesti kokeilla, kun kerkeän ja saan rahoituksen kuntoon. Nykyisin jälleen opiskelen. Minulla on yksi ERITTÄIN ERIKOINEN uskallusta ja tervettä itsetuntoa vaativa aktiviteetti, jota ei mahdollisesti harrasta kuin muutama Suomessa. En kuitenkaan mainitse sitä tässä, sillä sitä ei ole järkevää toitottaa kaikille.
Vaikka mielelläni kokeilen uusia juttuja, kestän olosuhteiden pakosta aika hyvin harmaata arkea vuodesta toiseen (Olenko siis ajoittain tylsä?). En siis räjähdä, rettelöi tai oireile muutenkaan epätoivotusti, jos en saa kaipaamaani vaihtelua elämääni. En siis ole lyhytpinnainen, vaan kestän stressiä suhteellisen hyvin. Sinkkuuttani murehdin, mutta en huoli ketä tahansa naista. Silti olen turvallinen tutustua ja uskoutua.