Miehillehän se on sallittua; loistaa älyllään ja
olla niin rationaalinen, mutta odotas jos olet
tyttö. Omat ÄO pisteeni riittäisivät melkein
Mensaan ja tunnustan olevani rationalisti. Se on
vain niin, että muut tytöt eivät tätä tunnusta
vaan tunteilla pitäisi päätökset tehdä - kuinka
irrationaalista!
Vaan on älyllä varjopuolensa, niissä tunteissa,
kun kaikkea ajattelee niin järkevästi ja
loogisesti... osaamatta heittäytyä niiden
armoille ja rakastua suoraan. Mutta ei onnistu ja
poikakaveri kysyy joko rakastan. Vastaan; en
vielä, olen vain ihastunut.
olla niin rationaalinen, mutta odotas jos olet
tyttö. Omat ÄO pisteeni riittäisivät melkein
Mensaan ja tunnustan olevani rationalisti. Se on
vain niin, että muut tytöt eivät tätä tunnusta
vaan tunteilla pitäisi päätökset tehdä - kuinka
irrationaalista!
Vaan on älyllä varjopuolensa, niissä tunteissa,
kun kaikkea ajattelee niin järkevästi ja
loogisesti... osaamatta heittäytyä niiden
armoille ja rakastua suoraan. Mutta ei onnistu ja
poikakaveri kysyy joko rakastan. Vastaan; en
vielä, olen vain ihastunut.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Piristävä näkökanta...joko rakastan. Vastaan; en
vielä...
Taitaa olla aika yleinen asennoituminen miehellä,
ainakaan itse en ole vielä tunnistanut itsestäni
rakastumisen oireita, ihastumista ja kiintymystä
kylläkin
Sinun täytynee etsiä itsellesi sopiva puoliso,
joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet (eikö
meidän kaikkien pidä?)
Poikaystäväni sanooo rakastavansa minua ja
odottaa minulta samaa - mutta minä en valehtele.
En voi sanoa sitä, koska en tunne niin.
Surullista... Välillä epäilen tunnenko mitään
häntä kohtaa.
Miesten ja ilmeisesti naistenkin on joskus vaikea
muistaa että lause "minä rakastan sinua" sisälttää
ns. reservatio mentaliksen "tällä hetkellä ainakin
tuntuu siltä".
Sanotaan että suomalaisilla miehillä on
sellainen piirre, että emme halua tai
osaa vakuuttaa rakkauttamme tai muutenkaan
sanoilla helliä naistamme, ellemme ole 100 %
varmoja siitä, että voimme myös seisoa sanojemme
takana. Ilmeisesti monilla ulkomaisilla miehillä
ei ole vastaavia rajoituksia.
Jos pitemmästä suhteesta puhutaan, on oikeastaan
aika yksi lysti mitä sitä milloinkin sanotaan,
teot sitten kyllä puhuvat puolestaan.
Mutta unohdat, että olen tyttö, samat asiat eivät
päde meihin - vai pätevätkö?
uskoisin että samat asiat pätevät miehiin ja
naisiin. yksilöillä on aina kummankin sukupuolen
ominaisuuksia ja käyttäytymismalleja (olematta
kuitenkaaa homoseksuaali). Olet ehkä
ajattelutavaltasi jatkumon toisessa päässä, mutta
et mitenkään poikkeava.
Tulee mieleen Jungin anima ja animus, Jungin
mukaan muistaakseni vastakkaisen sukupuolen
ominaisuudet pääsevät täysimittaisesti
täydentämään toisiaan vasta vähän kypsemmällä
iällä.
Miksi et hakisi itsellesi (itse-)hyväksyntää
ilmeisesti sinulle parhaiten sopivalla tavalla,
eli rationaalisesti. Mieti mitä haluat suhteelta
ja mihin olet valmis. Todennäköisesti et ole niin
kokenut, että olisit ihan valmis lopullista liitto
päättämäänkään. =))
Olen itse törmännyt samaan asiaan. Omasta
älykkyyden tasostani en tiedä, mutta en ole
koskaan ollut suhteessa jossa en olisi ajatellut
enemmän järjelläni kuin sydämmelläni. Tunteita
kyllä on mutta välillä tuntuu että järki
hallitsee liikaa.
Järkeileviä naisia löytyy takuuvarmasti
roppakaupalla. Eihän rationaalisuus ja
realistisuus ole mikään sukupuoleen sidottu asia
Vaikka niinhän meille yritetään uskotella.
Itse olen tehnyt tärkeimmät "ihmissuhdepäätökset"
ja ratkaisut järkeen nojaten ennemmin kuin
luottamalla intuitiooni tai tunteisiini, enkä näe
siinä mitään outoa. En edes usko kykeneväni
heittäytymään tunteideni valtaan tai rakastumaan
päätä pahkaa kehenkään. Eihän siinä ole mitään
järkeä! ;)
Parisuhteissani olen luovinut eteenpäin
nimenomaan järjen osoittamaan suuntaan, vaikkei
siten ole aina selvinnyt sydänsuruitta. En siis
ole tunteeton, päinvastoin, olen kovinkin
tunteikas, mutten silti anna tunteideni ohjata
elämää. Onko se muka niin kummallista naisille?
itelle on käyny aikalailla samalla tavalla, jos
ajattelee sen miehen puolelta...
voin sanoa sen et se ei tunnu todellakaan
hyvältä, kun kuulee toisen negatiivisista
tunteista.
suosittelen nyt punnitsemaan miten asia on
oikeasti ja puhu sen kanssa siitä sivistyneesti
niin että kumpikaan ei suutu.
me tehtiin niin ja sovittiin että jätetään juttu
siihen eikä se sattunu yhtään niin paljon ku se
että olisi ilman mitään syytä lopettanu
seurustelua.
oletko ihminen joka haluaa mennä ja tehdä
niinkuin itse haluat ja olla vapaa.
jos niin on, niin vastaan tulee vielä se joka on
se oikea.
aloitin itse uuden suhteen myöhemmin ja nyt
tunnen olevani onnellinen niinkuin
tyttökaverinikin ja olemme olleet yhdessä noin 2v.
raakaa tekstiä, mut muista että sun pitää tehdä
niin kuin sydän sanoo eikä niinkuin järki sanoo,
ku elämässä ei loppujen lopuksi ole mitään järkeä
jos sitä rupeaa ajattelemaan oikeen järjellä.
pärjäile.
Miksi yleisesti luullaan että tunne ja äly
olisivat toisiaan poissulkevia, saati
vastakohtia ?
Älykkyyden vastakohta on älyttömyys (tyhmyys?) ja
tunteellisuuden vastakohta on tunteettomuus.
Diagnosoit itsesi ”rationaaliseksi”, koska on
helpompi uskoa itsestään ”liiallista älykkyyttä”
kuin patoutuneita tunteita ja pelkoa niiden
näyttämiseen. Yleisinhimillinen piirre sinänsä,
muttei osoita sitä hienointa älykkyyttä, eli
tunneälyä.
Joku on sanonut:
Järjen vastakohta ei ole tunne vaan
tyhmyys.
Lämpöä ei sammuta äly vaan tylsyys.
Luja ei ole sama kuin kova.
Herkän ei tarvitse olla heikko.
Voima ei kaipaa väkivaltaa.
Myötätunto ei vaadi alistumista.
Yksinkertaisuus ei rumenna.
Hinta ei takaa arvoa.
Ystävän käsi ei vangitse.
Harkinta ei jäädytä sydäntä.
Pieni voi olla tärkeä, iso vähäpätöinen.
Suuressa kengässä voi asua pieni sielu,
lapsessa avara sydän.
Tuli vain edellisestä viestistä mieleen...
Kiitos, Siru tosi kauniista ajatuksista, jotka
välitit. Kuka lie se ajattelija, hänellä ovat
järki ja tunne tasapainossa. Printtasin ja pistän
talteen.
Moi
Sinä olet oikeassa siinä, että useimmat ihmiset
tekevät päätöksiä ns. tunteella. Sellaiseen
käyttäytymiseen varmaan on syynä epävarmuus omista
tiedoista sekä taidoista.
Mutta, älyllä ei ole mitään, toistan, mitään
tekemistä "rakastumisen" kanssa. Rakastuminenhan
ei tule "kuin salama kirkkaalta taivaalta,"
siihen ei voi heittäytyä, eikä sitä vastaan
voi taistella älyllä. Rakkaus kasvaa hitaasti
niin, että toinen ihminen päästetään tutustumaan
omaan ajatus- ja tunnemaailmaan. Varo vaan, sillä
taidat jo olla lähellä rakastumista. Rakkaushan on
yhtä kuin ihastuminen kiintyminen. Ja
kiintymisen estää menetyksen pelko. Tai jos
aliarvioit jollain tapaa pariasi - se vasta
irrationaalista toimintaa onkin. Tuhlata omaa
aikaa sellaiseen ihmiseen jota halveksii. Onko
näin?
Paljon parjattu "rakkauden tunne" syntyy uutuuden
tunteesta. Samantyyppinen tunne syntyy sinulle
silloin, kuin sinun annetaan tutustua johonkin
idoliisi (tietysti kiellä sinulla olevan idolia),
jolloin voit prameilla kaupungilla tämän idolin
kanssa ja antaa ihmisten luulla, että sinä tunnet
tämän julkimon.
Tekstistäsi saa sellaisen kuvan, että olet
nostanut itsesi jalustalle Espan puistoon,
luullessasi olevasi jollain tapaa erikoinen
yksilö, koska et ole kokenut sitä "rakkauden
tunnetta." Ikävää vetää jalusta altasi, mutta
jotkut ei tunne "rakkaudentunnetta" ja toiset taas
tuntee. Toiset kokevat kotiin tulemisen -tunteen
sinun tilasi kuulostaa lähinnä siltä että olet
kasvanut tyhjiössä ilman tunteita ja niiden
näyttämistä, tai ehkä jopa pumpulissa.
voitko järkevästi väittää että koko maapallon
ihmisväestö on sinua typerämpää, koska rakastuvat
ja haluavat jakaa rakkauden tunteen.
ei rakkaus ole tyhjyyteen heittäytymistä.
useimmat ihmiset luulevat itseään älykkäämmäksi
kuin ovat, kuka haluaisi tunnustaa olevansa tyhmä.
miksi tunteista pidättyväisyyttä pitäisi arvostaa?
surulliseltahan se kuulostaa.
jos pitäisi valita, ottaisin mieluummin tunteet
ja siinä samassa rakkausen, kuin älykkäänä mutta
yksinäisenä elämisen.
ei älykkyys ole tarkoitus.
tietyssä iässä - siis nuorena - tuntuu ehkä siltä
että ajattelee järkevästi, ja se tuntuu hyvältä.
lapset ovat niin totisia ja varmoja siitä että
ovat oikeassa, se tuskin on älykkyyden ja
kypsyyden merkki.
Jos jäät vanhaksi piiaksi, sun naapurinas on
huono asua kun oot viiskymppinen ja siitä yli!!
Vanhoillepiioille ei oo mikään hyvin!!
Kun luet tämän uusimman seksitutkimuksen huomaat,
että mitä lukeneempi nainen, sitä vähemmän
orgasmeja. Joissakin asioissa on vaan parempi
olla räknäämättä liikoja ja antaa tunteilleen
valta.
monenlaista rakkautta.Lapsemme kysyi minulta
rakastanko enemmän isää vai häntä?
Vastasin hänelle että on niin monenlaista
rakkautta.Rakastan eritavalla,niin
lastani,miestäni kuin vanhempiani.