En löytänyt sopivaa otsikkoaminkä alle tämän kirjoitan, mutta kirjoitan sitten tänne.
Nuoruudessa tapasin pojan johon ihastuin... kuitenkin silloin se jäi siihen, koska tapasin toisen ja aloimme seurustella. Seurustelimme tahoillamme, mutta satuimme kuitenkin porukassa ulos.. muut halusivat paikalliseen räkälään, mutta minä en vaan halusin discoon ja tämä ihastukseni poika lähti seurakseni. Meillä olikin todella hauskaa ja tanssimme tappiin asti....muistot jäi.
Näistä ajoista on nyt kulunut lähes 30vuotta, enkä ole häntä koskaan unohtanut, enkä nähnyt mutta muistellessani häntä, aina jokin riipaisee rinnasta..
Nykyään molemmat asumme eri puolilla suomea kuin nuorena ja tämä mies asuu myös kaupungissa kuin minä.
Eräänä päivänä syksyllä sain häneltä terveisiä...hän oli ottanut minusta selvää...olin pakahtua, ei voi olla 30vuotta sitten tapasimme viimeksi..
Viestittelimme kuulumisia ja sovimme kahvihetken, jotta pääsemme vaihtamaan kuulumisia....hän kertoi rehellisesti olevansa avoliitossa ja yhden tyttären isä.
Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja nauraa menneille touhuillemme. Taas sama ahdistava tunne tuli rintaan....uskomatomta, kaipaus taas jäi. Vaihdoimme puhelinnumeroja, mutta kerroin etten halua hänelle ongelmia...Kaikki nousi taas pintaan ja rinnasta puristaa.
En tiedä mitä tämä on mutta kuulostaa aivan uskomattomalta.
Nuoruudessa tapasin pojan johon ihastuin... kuitenkin silloin se jäi siihen, koska tapasin toisen ja aloimme seurustella. Seurustelimme tahoillamme, mutta satuimme kuitenkin porukassa ulos.. muut halusivat paikalliseen räkälään, mutta minä en vaan halusin discoon ja tämä ihastukseni poika lähti seurakseni. Meillä olikin todella hauskaa ja tanssimme tappiin asti....muistot jäi.
Näistä ajoista on nyt kulunut lähes 30vuotta, enkä ole häntä koskaan unohtanut, enkä nähnyt mutta muistellessani häntä, aina jokin riipaisee rinnasta..
Nykyään molemmat asumme eri puolilla suomea kuin nuorena ja tämä mies asuu myös kaupungissa kuin minä.
Eräänä päivänä syksyllä sain häneltä terveisiä...hän oli ottanut minusta selvää...olin pakahtua, ei voi olla 30vuotta sitten tapasimme viimeksi..
Viestittelimme kuulumisia ja sovimme kahvihetken, jotta pääsemme vaihtamaan kuulumisia....hän kertoi rehellisesti olevansa avoliitossa ja yhden tyttären isä.
Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja nauraa menneille touhuillemme. Taas sama ahdistava tunne tuli rintaan....uskomatomta, kaipaus taas jäi. Vaihdoimme puhelinnumeroja, mutta kerroin etten halua hänelle ongelmia...Kaikki nousi taas pintaan ja rinnasta puristaa.
En tiedä mitä tämä on mutta kuulostaa aivan uskomattomalta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Menneistä rakkauksista on mukava jossitella, kuinka kaikki olisi ollut niin täydellistä.
Tuttu kaava: tavataan, ihastutaan uudelleen, lupaillaan, ettei tästä sitten tule mitään enempää, kun toinen/molemmat on parisuhteessa jne. Vaihdetaan yhteystietoja, viestitellään - ja kas, jossain vaiheessa tajutaan, että ollaan tehty juuri päinvastoin kuin aiottiin eli aloitettiin suhde.
"kerroin etten halua hänelle ongelmia..."
Jos et halua hänelle ongelmia, älä pidä yhteyttä. Kärsi kaipauksesi, et ole ainoa.