Olen tässä puolisen vuotta tosissani yrittänyt etsiä ja löytää naisen elämääni. Olen nettideittailun kautta saanut kaksi naista lähtemään treffeille. Yhteen naiseen tutustuin livenä. Tuloksena ensimmäiseltä nettinaiselta pakit ekojen treffien jälkeen, livenaiselta neljänsien jälkeen ja toiselta nettinaiselta 2 kk tapailun jälkeen, ennen kuin tämä löi jarrut pohjaan. Kokemukset nettinaisista kaikesta huolimatta positiiviset ja välit heihin ovat kunnossa, livenainen oli ikävämpi tapaus.
Olen vielä aika nuori. Teini-ikäisenä ja vielä parinkympin päälläkin olin todella ujo ja sulkeutunut. En juuri koskaan uskaltanut tehdä minkäänlaista aloitetta, ne pari yritystä olivat tuhoon tuomittuja ensimmäisten sekuntien aikana. Päädyin kaveriksi parin kiinnostavan naisen kanssa, heille en koskaan mitään aloitetta tehnyt ja tällä hetkellä ovat kaikki tunteet sammuneet. Nyt muutama vuosi myöhemmin aloin saada rohkeutta, mutta jostain syystä joka kerta yliarvioin naisen tunteet minua kohtaan. Itse olen puolestaan ollut kaikista enemmän kuin kiinnostunut ja ehkä ihastunutkin. En nyt mielestäni kauhean yli-innokas ole ollut, mutta ehkä kuitenkin vähän liian nopeasti koitan edetä. Lienee tavallista aloittelijalle.
Olen joten kuten tekemisissä molempien nettinaisten kanssa, lähinnä kirjoitellaan. Seuraavia sanoja olen saanut osakseni: "Olet hieno ihminen", "Vaikutat jotenkin niin aidolta, et esitä mitään.", "Niin mä tykkäänkin susta, mutta en näe meitä yhdessä.", "Sä osaat kyllä puhua tosi hyvin tunteista ja syvällisistä asioista." Eli siis minusta pidetään kovasti, mutta vain kaverina. En kuitenkaan kiistä sitä mahdollisuutta, että molemmat vain koittavat olla ystävällisiä sanoilla jotka eivät oikeasti merkitse mitään.
Kaikkiin pakkeihin olen suhtautunut mielestäni hyvin. Totta kai harmittaa ja itkettää, se on normaalia. Kysyn kokeeko nainen ahdistavaksi jos viestittelen vielä jälkeenpäin. Ovat suostuneet. Minulla ei ole taka-ajatuksia saada nainen toisiin aatoksiin, vaan haluan ennemminkin olla kohtelias. Olen myös kokenut pääseväni paljon paremmin pakeista yli silloin kun yhteys ei ole täydellisesti katkennut, kuten se teki tuon livenaisen kanssa.
Kovin vähän on vielä kokemusta, mutta alkaa hiljalleen valjeta mitä tämä on. Ei se todellakaan riitä, että rohkenee muuttua siitä ujosta kenkiinsä tuijottajasta muutamiin aloitteisiin. Ei minussa mitään luotaantyöntävää vikaa ole, mutta en nyt tosiaankaan mikään täydellinen pakkaus. On mulla "ongelmia", esim. sosiaalista elämää ei nyt joka illalle (koska viihdyn hyvin yksinkin), olen ehkä vähän tylsä ja se tietty charmi puuttuu. Ulkonäöltäni keskinkertainen, mutta siis pidän kyllä omasta ulkonäöstäni. Toisaalta olen hyvä ja avoin keskustelija, tosi luotettava, mukava ja hyväntahtoinen ihminen, uskallan näyttää tunteeni. Kaverini tyttöystävän sanojen mukaan "varmasti kiltti ja kunnollinen". Nämä sanat hän sanoi suoraan tuolle naiselle, jota tapailin pisimpään, ei siis minulle. Loppujen lopuksi aika hyvin olen sinut itseni kanssa. Minulla olisi iso halu luoda parisuhde, antaa ja saada rakkautta.
Tuon 2 kk:n tapailun/seurustelun aikana huomasin, ettei mitään minulla ole minkäänlaista sitoutumiskammoa. Ne olivat elämäni onnellisinta aikaa vuosikausiin, ja hyvät muistot siitä ajasta jää. Nainen oli sitoutumiskammoinen eikä kyennyt minua kohtaan tuntemaan mitään suurempaa. Oli äärettömän pettynyt itseensä, koska mielestään olen niin mahtava ihminen. Liekö satuilua taas, en tiedä.
Pakko vaan jatkaa yrittämistä ja toivoa, että se oikeakin sieltä vielä vastaan tulee. Vähän alkaa kyllä jo harmittaa, kun nytkin olisi tosi kiva mennä jonkun viereen nukkumaan. Mutta yksin täytyy taas uuteen päivään herätä.
Olen vielä aika nuori. Teini-ikäisenä ja vielä parinkympin päälläkin olin todella ujo ja sulkeutunut. En juuri koskaan uskaltanut tehdä minkäänlaista aloitetta, ne pari yritystä olivat tuhoon tuomittuja ensimmäisten sekuntien aikana. Päädyin kaveriksi parin kiinnostavan naisen kanssa, heille en koskaan mitään aloitetta tehnyt ja tällä hetkellä ovat kaikki tunteet sammuneet. Nyt muutama vuosi myöhemmin aloin saada rohkeutta, mutta jostain syystä joka kerta yliarvioin naisen tunteet minua kohtaan. Itse olen puolestaan ollut kaikista enemmän kuin kiinnostunut ja ehkä ihastunutkin. En nyt mielestäni kauhean yli-innokas ole ollut, mutta ehkä kuitenkin vähän liian nopeasti koitan edetä. Lienee tavallista aloittelijalle.
Olen joten kuten tekemisissä molempien nettinaisten kanssa, lähinnä kirjoitellaan. Seuraavia sanoja olen saanut osakseni: "Olet hieno ihminen", "Vaikutat jotenkin niin aidolta, et esitä mitään.", "Niin mä tykkäänkin susta, mutta en näe meitä yhdessä.", "Sä osaat kyllä puhua tosi hyvin tunteista ja syvällisistä asioista." Eli siis minusta pidetään kovasti, mutta vain kaverina. En kuitenkaan kiistä sitä mahdollisuutta, että molemmat vain koittavat olla ystävällisiä sanoilla jotka eivät oikeasti merkitse mitään.
Kaikkiin pakkeihin olen suhtautunut mielestäni hyvin. Totta kai harmittaa ja itkettää, se on normaalia. Kysyn kokeeko nainen ahdistavaksi jos viestittelen vielä jälkeenpäin. Ovat suostuneet. Minulla ei ole taka-ajatuksia saada nainen toisiin aatoksiin, vaan haluan ennemminkin olla kohtelias. Olen myös kokenut pääseväni paljon paremmin pakeista yli silloin kun yhteys ei ole täydellisesti katkennut, kuten se teki tuon livenaisen kanssa.
Kovin vähän on vielä kokemusta, mutta alkaa hiljalleen valjeta mitä tämä on. Ei se todellakaan riitä, että rohkenee muuttua siitä ujosta kenkiinsä tuijottajasta muutamiin aloitteisiin. Ei minussa mitään luotaantyöntävää vikaa ole, mutta en nyt tosiaankaan mikään täydellinen pakkaus. On mulla "ongelmia", esim. sosiaalista elämää ei nyt joka illalle (koska viihdyn hyvin yksinkin), olen ehkä vähän tylsä ja se tietty charmi puuttuu. Ulkonäöltäni keskinkertainen, mutta siis pidän kyllä omasta ulkonäöstäni. Toisaalta olen hyvä ja avoin keskustelija, tosi luotettava, mukava ja hyväntahtoinen ihminen, uskallan näyttää tunteeni. Kaverini tyttöystävän sanojen mukaan "varmasti kiltti ja kunnollinen". Nämä sanat hän sanoi suoraan tuolle naiselle, jota tapailin pisimpään, ei siis minulle. Loppujen lopuksi aika hyvin olen sinut itseni kanssa. Minulla olisi iso halu luoda parisuhde, antaa ja saada rakkautta.
Tuon 2 kk:n tapailun/seurustelun aikana huomasin, ettei mitään minulla ole minkäänlaista sitoutumiskammoa. Ne olivat elämäni onnellisinta aikaa vuosikausiin, ja hyvät muistot siitä ajasta jää. Nainen oli sitoutumiskammoinen eikä kyennyt minua kohtaan tuntemaan mitään suurempaa. Oli äärettömän pettynyt itseensä, koska mielestään olen niin mahtava ihminen. Liekö satuilua taas, en tiedä.
Pakko vaan jatkaa yrittämistä ja toivoa, että se oikeakin sieltä vielä vastaan tulee. Vähän alkaa kyllä jo harmittaa, kun nytkin olisi tosi kiva mennä jonkun viereen nukkumaan. Mutta yksin täytyy taas uuteen päivään herätä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sellaisia ne on, naiset. Sanoisin että koveta vähän asennettasi. Kirjoituksesi voisi olla omani. Mutta peli on kylmää, jos ei natsaa, niin uutta tilalle. Tätä kun vaan toistaa niin se "oikea" joko sattuu vastaan tai sitten ei. Mitäpä muuta tässä vois tehdä? Paikalleen jos jää itkemään, niin siihen saa jäädä.
Puolen vuoden aikana parin kuukauden tapailu/seurustelusuhde ja kaksi muuta kontaktia - eihän tuo ole huonosti! Kaikille ei puolen vuoden aikana osu kohdalle ylipäänsä ihmistä, jota haluaisi tavata uudestaan. Jatka vaan samaan tyyliin.
Itse olen viimeksi herännyt jonkun vierestä vajaat seitsemän vuotta sitten... :o
Ei miehen oikeasti kannata hirveästi puhua tunteistaan ennen kun suhde on jo vakaalla pohjalla. Vakaassa suhteessakin aina vähemmän kuin nainen, ettei vaikuta riippuvaiselta ja tunne-elämältään liian herkältä.
Periaatteessa olisin samaa mieltä, mutta mieheltä vaan tahtoo jäädä se tunteista puhuminen kun suhde kerran jo on "vakaalla pohjalla".
Sulla on siis moni asia paremmin mitä monella palstan miehellä yleisesti.
Ehkä lienet yli-romanttinen, voisit vähän tiukemmalle pistää naisesi. En tarkoita jenkkiläisiä mantroja tai mystiikkaa, vaan sitä että jos mies ruuneberoi koko minuutensa parien treffien aikana naiselle niin se kipinä jää sen ruuneberoinnin alle.
Ehkä puhut hienosti, mutta jäät ilmaan kun tavoite on tavoittaa naisen romanttinen sektori.
Kuten myös se että naiseen ihastuu ilman että häneltä edellyttää jossakin asiassa käytöstä jota toivoo. Aseta määreet naiselle: etsit vakavaa suhdetta, oletko nainen valmis siihen. Säästät aikaa. 2kk on tietysti fantastista aikaa naisen kanssa viettää, mutta ensi kerralla tiedät jo alussa tsekata onko naisella samoja priooriteettejä kuin sinulla.
Kuten kalassakin, pitää antaa löysää, sen jälkeen kelata siimaa kun tärppää.
No sinullahan on ollut ihan hyvin vientiä, jos olet puolen vuoden aikana ehtinyt kaiken tuon. Ei sinulla ainakaan ole vaikeuksia herättää naisten kiinnostusta, jos olet saanut jo 3 naista treffeille noin lyhyessä ajassa ja yhtä tapaillut jopa 2kk. Itse olin n. vuosi sitten viimeksi nettitreffiplastalla. Tulos: Ei ensimmäisiäkään treffejä. Ei yhtään omaaloitteista viestiä naisilta.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta ilmeisesti kuitenkin melko nuori. Alle 30v? Kuulostaa vähän siltä, että naiset pitävät sinua hieman liian ennalta-arvattavana ja tasaisena tyyppinä. Siis sellaisena joka on kiva tyyppi ja luotettava, mutta joka ei yllätä eikä herätä intohimoa. Ei uskalla heittäytyä tai toimia spontaanisti. Nuoret naiset kaipaavat yleensä myös tuota sen turvallisuden ja mukavuuden lisäksi. Ei tarvitse olla mikään adhd-renttupelle, mutta kuitenkin sellainen joka joskus yllättää ja uskaltaa, eikä aina ole vaan sitä samaa "ihan kivaa".
Muutamia vuosia vanhempana naisille alkaa sitten riittämään se tuttu ja turvallinenkin mies. Tuo kaverisi kuvaama "kiltti ja kunnollinen" on ihan hyvä kehu, mutta ei ihan sellaisenaan saa perhosia naisen vatsaan.
Juu ihan on kyllä totta, että liian vakavasti otan. Ihan varmasti alkaa nahka kovettua kunhan tässä lisää kokemusta saadaan. Hyviä kommetteja kaikilta, allekirjoitan melkein kaiken. Vähän pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä joiltakuilta, mutta ihan ymmärrettävää, kun pohjana on vain kirjoittamani teksti. Jokainen ihminen on kuitenkin aika paljon kaikkea, ja jos sanon olevani jotakin niin en nyt kuitenkaan ole pelkästään sitä. Ja toisaalta jos sanon etten ole jotain, niin todellisuudessa saatan olla kyllä vähän sitäkin. Mahdoton se on itseään kuvailla näin tekstin välityksellä.
Tuon 2kk aikana kerkisi tapahtua vaikka mitä kaikkea. Ei se vakaalla pohjalla ollut, mutta kyllä siinä jo kerittiin sopia seurustelusta, naisen aloitteesta. Jälkikäteen sanottuna liian nopeasti, mutta kummallakan ei ollut vertailupohjaa aiempiin kokemuksiin. Kyllä meillä aika samankaltaiset ajatusmaailmat ja unelmat oli. Homma kaatui pikemminkin siihen, että sitä jotakin kemiaa ei ollut. Lisäksi paljon ulkoisia tekijöitä, jotka saattoivat osaltaan vaikuttaa siihen ettei hän halunnut antaa tunteilleen valtaa. Tuntuu, että jos olisimme kohdanneet eri elämäntilanteessa, olisi tästä voinut kehkeytyä vaikka mitä. Mutta spekulointi on spekulointia. En lähde tarkemmin erittelemään eroon johtaneita syitä, mutta vastapuolelle se tuntui olevan yhtä vaikeaa kuin minulle.
En välitä mistään ihmissuhdepelaamisista, mutta ensi kerralla yritän olla tietoisesti vähän mystisempi, en avaa itseäni yhtä helposti ja nopeasti enkä kerro tunteistani heti, jos sellaisia ilmenee, yhtä nopeasti. Pidän naisen vähän epävarmempana. Toimin, teen tekoja ja temppuja, mutta en puhu. Yritän myös olla yliarvioimatta naisen tunteita minua kohtaan. Saa nähdä miten käy, ei se välttämättä yhtään helpompaa ole jatkossakaan.
Ja ikäähän minulla ei ole vielä moneen vuoteen kolmosella alkava luku, joten aikaa on. Kaikesta huolimatta minulla on varsin positiivinen ja toiveikas mieliala, eli vastoinkäymiset eivät saa minua romahtamaan. Pian tässä alkaa virittäytyä uusiin yrityksiin, tästähän on tullut jo mukava pikku harrastus. Tekee elämästä mielenkiintoisempaa.
Nyt on tosiaankin tiedossa taas uudet treffit uuden naisen kanssa. Tällä(kin) kertaa netistä bongattu. Pystyn näköjään luomaan kiinnostusta kirjoittamisellani, ja muutaman viestin jälkeen nainen itse jo ehdottaa tapaamista. Tällä "kierroksella" tein 16 avausta, joista viiteen vastattiin, kolme pidempää viestittelyä. Ne kaksi muuta tavallaan hylkäsin, tosin luulen ettei sielläkään oltu kovin kiinnostuneita. Paperilla näytän varmaankin tosi hyvältä pakkaukselta, mutta saas nähdä miten käy sitten kun mahdolliset mielikuvat alkavat karisemaan. Tällä kertaa en tosin ole vielä tässä vaiheessa kirjoitellut mistään syvällisemmästä aiheesta, vaan lähinnä mielenkiinnon kohteista.
Ihan hyvin siis menee, mutta tilanne on vähän erilainen kuin aiemmin. Tällä kertaa en ehkä itse olekaan niin kovin kiinnostunut, ainakaan tässä vaiheessa vielä. En saanut kaikkea haluamaani tietoa, ja siksi vähän epäilyttää. Sen perusteella en kuitenkaan jätä ihmistä näkemättä, koska saatan yllättyä vaikka kuinka positiivisesti. Enpä usko, että satuttaa jos tästä ei mitään tule. Voin ihan hyvin olla itse se joka antaa pakit, joten en ehkä olekaan niin epätoivoinen kuin joskus luulin olevani.
Mutta jos homma kuihtuu lyhyeen, olen ehkä parin kuukauden taukoni ansainnut. On tämä kuitenkin energiaa vievää puuhaa.
Näin ensimmäiseksi onnittelut edistymisestä! Olet siis ottanut ensimmäiset askeleet pois ATM-maailmasta. Lisäksi olet pitkälti hiffannut mistä kiikastaa, sinun pitää soveltaa oppimaasi käytäntöön.
Eli. Luultavasti olet liian kiltti ja innokas. Näin tuppaa olemaan jos kokemusta puuttuu. Alat uskomaan että juuri tämä nainen on saatava, alat todistella naiselle ttä olet riittävän hyvä. Ja silloin nainen jättää sinut. Nainen haluaa käydä tietyt vaiheet läpi, tietyssä järjestyksessä. Yleensä mies tekee aloitteen, mutta lopulta nainen haluaa jahdata...saada miehen ansaansa. Sinun on oltava se vapaa saalis jota kuka tahansa ei nappaa, mutta vastoin odotuksia spesiaali nainen onnistuukin siinä ;)
Nyt onkin tilaisuus oppia lisää. Jos kerran olet epävarma uudesta ehdokkaasta, käyttäydy sen mukaisesti. On naisen tehtävä näyttää sinulle onko hän sen arvoinen että saattaisit mahdollisesti harkita luopumista kallisarvoisesta sinkkuudestasi. Elämässäsi on sisältöä, on muitakin ehdokkaita joille sanoit ei koska sinulla on siihen varaa. Kysele ja kuuntele, mutta ole tilanteen herra.
Johan alkaa kemiaa ja kipinää löytymään, Nice Guylle tarkoitettujen muka kohteliaisuuksien ("olet kiva mutta...") sijaan.
Onnea matkaan vain maaaaz.
Tuo ylempi juttu kariutui sitten ekaan tapaamiseen. Kumpikaan ei ollut kiinnostunut. Tällä hetkellä on pari naista "kierroksissa". Toinen heistä on tähän mennessä kaikkein lähinnä itseni kaltainen ja samanhenkinen. Toinen taas on erilaisempi, mutta oikein hyvännäköinen. Tiedän kyllä kumpi kiinnostaa enemmän, mutta pidetään nyt kuitenkin kaikki ovet avoinna. Pakkejakin piti antaa pari, koska en halua säätää niin monen kanssa yhtä aikaa. Molemmat noistakin kuitenkin jäivät "jonoon odottamaan", että jospa vielä joskus otankin yhteyttä.
Kyllähän tässä nyt tuntuu olevan naisia tarjolla, mutta totta kai olen sitä mieltä että vain yhden kanssa etenen pidemmälle, koska ihan oikean parisuhteen mä haluan enkä mitään yhden illan juttuja. Toivottavasti se mielenkiintoisempi tapaus tajuaa olla kävelemättä onnensa ohi.
"Tiedän kyllä kumpi kiinnostaa enemmän"
Se "erilaisempi, mutta oikein hyvännäköinen".
Juurikin se toinen.
Niinhän siinä kävi, että tämä mielenkiintoisempi tapaus alkoi "unohtaa" vastata viesteihin, eli hän ei ollut kiinnostunut. Sen sijaan se toinen nainen, eli tämä kaunis tapaus, on myös aloitteellinen. Tällä hetkellä allekirjoitan tuon väitteen, että nainen on kiinnostunut sitä enemmän mitä vähemmän mies on kiinnostunut.
Vaan täytyypä tunnustaa, että jos minulla jotain kiinnostusta häntä kohtaan onkaan niin se taitaa olla kovin pitkälle ulkonäköön perustuvaa. Ja jos olisin ihastunut, niin en ajattelisi muita vaihtoehtoja kuten nyt ajattelen. Joten itse itselleni koitan tässä koko ajan tuputtaa ajatusta, että kaikkein paras ratkaisu lienee jatkaa eteenpäin.
Toivottavasti jonkun mielestä on kiva lukea tarinan etenemistä. Itse ainakin pidän sen kirjoittamisesta.
Loistava oivallus nuorelta mieheltä siitä, että ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa.
Tuo aloituskirjoituksesi voisi olla minun näppäimistöltäni. Erona vain se, että itse täytän tänä vuonna 30, mutta kokemusta minulla ei ole ainakaan enempää kuin sinulla. Olen maisteri ja töissä aineenopettajana toisella asteella, minulla menee periaatteessa hyvin, mutta olen myös kotona viihtyvää tyyppiä ja nuorempana ei ollut mitään kiinnostusta edes yrittää hankkia parisuhdetta. Kun 25-vuotiaana olin ensimmäisessä fyysistäkin puolta sisältävässä tapailusuhteessa, aukeni minulle aivan uudenlainen maailma. Sittemmin on tullut huomattua tuo pelin äärimmäinen kovuus ja joutunut ns. maksamaan oppirahat. Kokemattomuuteni takia olen joutunut kokemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa noloja ja satuttavia tilanteita. Isoin opittu juttu on se, että vaikka nainen aluksi vaikuttaisi tosi kiinnostuneelta ja kaikki tuntuisi omasta näkökulmastani sujuvan, voi nainen silti painaa jarrun pohjaan hetkenä minä hyvänsä. Toinen opittu asia on, että nianen on kiinnostunut miehestä enemmän, jos mies ei ole niin kiinnostunut naisesta. Tosin miehen kyllä yleensä pitää viedä hommaa eteenpäin, vaikka liian innokas ei saa olla. Ja kolmas juttu on, ettei ikinä pitäisi luulla tietävänsä, mitä toinen haluaa ja yrittää sitten jotenkin toteuttaa nämä toisen kuvitellut toiveet.
Asun keskisuuressa kaupungissa ja tällä hetkellä ei ole ketään kiinnostavaa tai minusta kiinnostunutta näköpiirissä sen enempää oikeassa elämässä kuin netissäkään (en hirveästi antaisi netille edes arvoa, koska sen kautta tavattujen kanssa on koettu ne kovimmat kokemukset). Lähinnä tässä tulee sellainen olo, pitäisi oppia vaan olemaan välittämättä, mutta onko koko hommassa enää mieltä, jos pitää kieltää itseltään syvemmän ihastumisen mahdollisuus?
Täällä on myös yksi samanlainen tapaus. Viime keväänä tapasin baarissa naisen, johon ihastuin lähes välittömästi. Nainen tuntui tuntevan samalla tavoin ja seurustelimme noin 3kk. Sen jälkeen nainen ilmoitti yllättäen, ettei hän halua enää seurustella kanssani, sillä ei ollut pääsyt yli edellisestä parisuhteesta.
Näin jälkeenpäin ajatellen, tein täysin samat virheet mitä keskustelun aloittanut henkilö. En vaan koskaan aikaisemmin ollut tuntenut mitään samanlaista ketään ihmistä kohtaan, enkä osannut peitellä tunteitani. Olin melko pitkään ihan rikki sen vuoksi.
Myös minulle on kavereiden tyttöystävät sanoneet, että olen todella kiltti mukava tyyppi. Harmi vaan, kun se ei riitä naismarkkinoilla.
Viime kevään jälkeen on nais rintamalla ollutkin sitten hiljaista, lukuunottamatta muutamia treffejä, jotka ovat lopulta johtaneet "friendzoneen" .
Mä en voi tehdä mitään muuta kuin olla oma itseni ja tehdä asiat kuten musta itsestäni parhaalta tuntuu. On sitä joskus tullut mietittyä, että pitäisi olla tuollainen ja tuollainen, mutta oikeasti haluan olla sellainen kuin olen. Se ihan varmasti riittää jollekulle, josta mäkin voisin kiinnostua. Jos kerran olen naisten mielestä niin mukava ja mahtava tyyppi, niin heidän itsensä ongelmahan se on etteivät muhun osaa ihastua. Siinähän harmittelevat sitten mitä menettivät kun se oma alkuun jännittävä ja mystinen supermies paljastuukin pettäjäksi, naistaan huomioonottamattomaksi, alkoholistiksi tai kyvyttömäksi puhumaan mistään oikeista asioita. En oikeasti toivo, että kellekään mulle pakit antaneelle noin kävisi, vaikka se onkin aika todennäköistä.
Teille kahdelle kolmekymppiselle miehelle en osaa mitään neuvoja antaa. Ehkä joku teitäkin vanhempi osaisi neuvoa, joku joka on ollut samassa tilanteessa ja päässyt siitä yli. Jostain se positiivisuus olisi kaivettava, mutta tiedän kyllä kuinka vaikeaa se voi olla. Mä olen teihin verrattuna siitä eri tilanteessa, että mulla tuota vientiä edes jollain tasolla on, ja että mä sinnikkäästi yritän jatkuvista pakeista huolimatta. Yrittämättä ei mitään saa, ja oma asennoituminen on kaikkein tärkeintä. Sitten kun sen oikean kohtaa, tuntuu aivan helvetin hyvältä kun sen eteen joutui näkemään vaivaa ja pettyä monta kertaa.
Kuulkaas pojat, naisen käsitelyssä on tärkeää naisen lievä alistaminen ja käskyttäminen. Mitään ei kuulkaas nainen inhoa niin paljon kuin nössöä miestä. Pettäjällekin nainen antaa anteeksi, mutta nössölle ei.
Toisaalta ei myöskään kannata ruveta liikaa esittämään mitään machomiestä, jos ei oikeasti yhtään sellainen ole. Siinä tekee itsestään naurettavan sekä naisten että toisten miesten silmissä. Pikemminkin pitäisi ajatella, että coolina tekee omaa juttuaan, ajattelivat muut sitten mitä tahansa. Minusta oltiin parikymppisenä silloin tällöin kiinnostuneita juuri siksi, että koska en ymmärtänyt minua kohtaan osoitettua kiinnostusta, luultiin minua sillä tavalla cooliksi ja itsevarmaksi. Tajusin kuitenkin vasta jälkeenpäin, että kyse oli kiinnostuksesta. Nyt voisi olla ihan samalla tavalla, mutta siinä vaiheessa, kun näyttää mahdolliselta jonkun olevan kiinnostunut oikeasti, niin itsevarmuus katoaa. Sitten en oikein osaa tehdä yhtään mitään, kun en tiedä, miten kannattaisi edetä.
Mutta tosiaan tällä hetkellä ketään ei ole näköpiirissä, mutta se on jo sitten eri aihe kuin se, mistä nyt keskustellaan.
Mun mielestä sun, nimimerkki maaaaz, asenne on oikein hyvä, vaikutat sopivan itsevarmalta ja ihanalta ihmiseltä johon olisi kiva tutustua :-)
Olisi kyllä suuri ihme, ellet pian löydä naista. Sun kaltaisesta miehestä monet naiset haaveilevat.
"Mun mielestä sun, nimimerkki maaaaz, asenne on oikein hyvä, vaikutat sopivan itsevarmalta ja ihanalta ihmiseltä johon olisi kiva tutustua :-)"
Ihan varmasti...kaveripohjalta.
"Olisi kyllä suuri ihme, ellet pian löydä naista. Sun kaltaisesta miehestä monet naiset haaveilevat."
Ei. Kun nainen sanoo haaveilevansa tuollaisesta kiltistä miehestä, se tarkoittaa miestä jonka sisällä on kiltti puoli. Pelkästään kiltti mies jää armotta muiden jalkoihin. Mulla hiipi kylmät väreet selkää pitkin sadeeen viestiä lukiessa...tuo viesti tarkoittaa että kyllä sä jonkun löydät, mutta se joku ei takuulla ole minä. Sitten luetaan satuja kemiasta ja Siitä Oikeasta. Kokemusta on, ennen kuin aloin systemaattisesti opettelemaan Peliä.
Sanon näin. Jos et ole machomies, älä ole. Jos et ole bileiden kingi, älä ole. Ole ihan oma itsesi. Et saa paljon naisia, mutta jos muistat yhden asian koko *** ajan, sulla on kyllä toivoa.
Se asia on tämä: pelkästään Suomessa on valtavasti sun ikäisiä naisia. Niistä löytyy tuhansia, tai kymmeniä tuhansia potentiaalisia kumppaneita. Ei ole Sitä Oikeaa, muuten lähes kaikki olis sinkkuja. Älä ole MYYJÄ, vaan OSTAJA. Sä mietit kelpaako tuote, otat selvää ominaisuuksista. Jos tuote ei kiinnosta tai myyjä ei halua myydä, on muitakin kauppoja. Sä et TARVITSE mitään, mutta saatat HALUTA naisen jos kaikki täsmää. Suomeksi tarkoittaa sitä että nainen pääsee jahtaamaan kunnon saalista jonka vain Hän voi saada kiinni.
Ja muista tämä koko ajan.
Ps. Jos sadeee haluaa sut, ei kun treffeille. Nimet ja numerot vaihtoon ;)
Toi saden viesti nyt on aika varmasti provo, joten jätän sen omaan arvoonsa.
En halua paljon naisia, haluan yhden. En koe tarvitsevani ketään kuitenkaan. Viimeisin kariutunut säätö ei tunnu missään, uusia tulee. Lähinnä huvittaa, koska kokonaisuutena parempaa se nainen ei saa.
Et varmaan ensimmäisellä treffillä nipistellyt nännejä etkä työntänyt kättä haaroihin ja hinkannut klittaa? Nämä ovat ne asiat, joista naisella tussu kastuu ja se alkaa antaa. Seuraavalla kerralla keskustelut vähemmälle ja tisseihin, perseeseen ja haaraväliin käsiksi ja johan lohkeaa!
Jos sitä taas kertoisi miten on asiat edenneet sitten viimeisimmän kirjoituksen jälkeen. Alkuun yritin kolmea naista, mutta pakit tuli kaikilta heti. Kuitenkin tämä "kaunis ja erilainen tapaus", josta jo 31.3. kirjoitin, on tullut voimakkaammin kuvioihin mukaan ja ollaan tässä tavattu aika monta kertaa jo tiiviisti. Pitää sanoa, että käsitykseni hänestä on muuttunut paljon, viihdyn hyvin hänen seurassaan, hän sanoo viihtyvänsä mun seurassa "erityisen hyvin", hän on innokkaampi tapaamaan ja pitämään yhteyttä, sanoo että olen se johon hän haluaa kaikkein eniten tutustua. Mutta toisaalta sanoo, ettei ole valmis suhteeseen vielä, sanoo että haluaa ottaa rauhallisesti ja että tästä voi tulla jotain mutta ei heti. Ihan ymmärrettävää, ei hänen edellisen suhteensa lopusta niin kauheasti ole aikaa, vaikka useita kuukausia kuitenkin. Tilanne on siis periaatteessa hyvä, mutta naiset tuntien sieltä voi tulla ihan mitä tahansa.
Oon kiinnostunut hänestä mutta en aio sitä kertoa hänelle ennen kuin sieltä tulee jotain vielä voimakkaampaa signaalia. Seksuaalisena olentona kuitenkin sitä haluaisi muutakin kuin pelkkää ystävyyttä, ja sen vuoksi sitä takaraivossa jomottaa ajatus siitä että olen vain ystävä ja siihen tulen jäämään. Siksi olen vähän varuillani, enkä kiellä mahdollisuutta tutustua vielä mielenkiintoisempaan naiseen jos sattuu kohdalle. Tietoisesti en nyt halua ketään uutta iskeä, mutta välillä jokin tilanne vain ajaa kaksi ihmistä kohtaamaan, avaamaan keskustelun ja kiinnostumaan toisistaan.
Eli mitä tässä nyt on ainakin opittu, on se että enpä ole liian innokas ollut tässä tapauksessa. Enkä myöskään mielestäni liian kiltti. Ihmiset varmaan käsittävät liian kiltteyden eri tavalla, mutta tällä kertaa en vain myötäile koko ajan, vaan sanon vastaan jos on aihetta, osoitan sen että mulla on oma elämä enkä aio luopua itselleni tärkeistä asioista naisen vuoksi. Kerran oon hiukan jo ärähtänytkin, kun yks pikkujuttu ärsytti.
Usko kokeneemman miehen mielipidettä kun sanon ettei tuosta mitään ihmeempää koskaan tule. Jotain olisi tapahtunut jo muuten. Aina kun olen kohdannut naisen josta kiinnostun ja joka jahkailee ja pohtii haluaako seurustella, on hän viimeistään parin viikon päästä pelannut kaverikortin. Sitten taas on pari pitkäaikaista suhdetta, jotka molemmat lähtivät heti alusta asti rullaamaan kun molemmat totesivat että tässä se nyt on. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun, ei kannata tuhlata aikaa enempää.
Nyt on kulunut noin vuosi siitä kun käänsin haun päälle ja aloitin etsiä tyttöystävää elämääni. Monen kompastuskiven ja muutaman pettymyksen jälkeen löytyi netistä tyttö jota tapailin kesän ja nyt ollaan kuukauden verran seurusteltu. Oikein hyvin menee, vaikka toki on ihan liian aikaista hehkuttaa mitään kun vasta muutama kuukausi ollaan tunnettu.
Ajattelin ensin olla kirjoittamatta tänne enää, mutta ehkä tähän on hyvä lopettaa tämän ketjun kirjoittaminen ja antaa sen valua unohduksiin.
Kiitoksia lukijoille ja onnea kaikille muillekin etsintään. Kyllä se löytyy jos haluaa nähdä vaivaa ja ottaa riskejä.
Kiva kuulla! Onnea myös teille ja paljon keskinäistä rakkautta
Onnittelut suhteesta!
Ihan uteliaisuuttani kysyn, miltä deittisivustolta löysit naisen?