Eli olen avoliitossa mieheni kanssa, 1 yhteinen lapsi ja 1 minun edellisestä suhteesta. Ollaan oltu yhdessä kohta 3 vuotta. Pettämistä hänen puoleltaan tapahtunut kerran ja myöskin väkivaltaa. Hänellä on alkoholi ongelma ja käyttäytyy kännissä ääliömäisesti. mm. haastaa riitaa, iskee muita naisia, menee naisten lähettyville ja hipelöi niitä. Haastaa minun kanssa riitaa ja lyttää minut aivan täysin. Itse olen ollut ihastunut muutamaan otteeseen ulkopuoliseen, joista olen hänelle kertonut. Ihmettelen miksi ei olla erotu, koska suhteemme on hyvin vaikea ja normaalia nähnytkään. Toinen lapsistamme on n. puoli vuotias. Ollaan kuitenkin aina jatkettu ja haettu apua, kai sitä rakkautta vielä on jäljellä ja nautin hänen läheisyydestään. Olen saanut itsetuntoani hieman takasin ja ensimmäistä kertaa elämässä olen tyytyväinen itseeni. Mies tosin ei ole tyytyväinen ulkonäkööni.
Kuitenkin:
Minulla on olo, että kaipaan romantiikkaa, erotiikkaa, kaikkea sitä jännitystä mitä on suhteen alussa, niitä perhosia mahassa, upeaa rakastelua, sitä ihanaa ja hyvän olon tunnetta. En tiedä kaipaanko sitä mieheltäni vai ulkopuolisilta henkilöiltä. Minulla ei ole tarvetta pettää, mutta olo on, että ansaitsisin jotain parempaa ja haluan tuntea itseni arvostetuksi ja NAISEKSI! Haluan, että olen jollekkin tärkeä ja, että joku kohtelisi minua hyvin. Haluan tuntea oloni rakastuksi ja halutuksi. Mutta onko se väärin? Jos ei ole varma haluaako sitä enää omalta mieheltä, niin onko syytä jatkaa? Entä jos ei vaan pääse suhteesta pois, vaikka on yrittänyt. Onko mahdollista saada parempaa kahden lapsen äitinä?
Kuitenkin:
Minulla on olo, että kaipaan romantiikkaa, erotiikkaa, kaikkea sitä jännitystä mitä on suhteen alussa, niitä perhosia mahassa, upeaa rakastelua, sitä ihanaa ja hyvän olon tunnetta. En tiedä kaipaanko sitä mieheltäni vai ulkopuolisilta henkilöiltä. Minulla ei ole tarvetta pettää, mutta olo on, että ansaitsisin jotain parempaa ja haluan tuntea itseni arvostetuksi ja NAISEKSI! Haluan, että olen jollekkin tärkeä ja, että joku kohtelisi minua hyvin. Haluan tuntea oloni rakastuksi ja halutuksi. Mutta onko se väärin? Jos ei ole varma haluaako sitä enää omalta mieheltä, niin onko syytä jatkaa? Entä jos ei vaan pääse suhteesta pois, vaikka on yrittänyt. Onko mahdollista saada parempaa kahden lapsen äitinä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Varmasti saat parempaa jonkun toisen kanssa. Ole rohkea ja lähde. :)
Vanha viisaushan sanoo, että parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Mutta sen sanon, että nainen, jolla on jo ennestään lapsia kahden eri miehen kanssa ja vielä noin pieniä, niin tarjolla olevien miesten tarjonta tuskin on ihan parasta a-ryhmää. Valitettavasti.
niin sitä minä ajattelinki nuita lapsia. Noh tämä minun esikoinen oli 1 kun nykyisen lööysin, että kai niitäkin jossain ehkä on kiven tai kannon alla. Mutta en ajatellut heti rynnätä suhteeseen. btw. Olen bi seksuaali, että ehkä ne naisetkin kävisi. heh. Mutta jotenkin se lähteminen on vaan vaikeaa, miksei se vois olla helpompaa? Ja entä jos en saakkaan enää ketään, ja elän yksin yhna loppu elämäni :o
No onpa kauheeta elää yksin. Kyllä mieluummin kannattaa jatkaa turpaan ottamista. Ja voihan sitä saada jonkun seksitaudinkin kaupan päälle vielä ettei vallan yksitoikkosta ole arki.
Voisitte vaikka yrittää pelastaa suhdetta pyöräyttämällä yhden lapsen lisää, varmaan auttaisi.
Mielestäni saat parempaa jo sillä, ettet hyväksy mitä tahansa kohtelua. Ihan sama, saatko uuden miehen. "Parempaa" on jo se, ettet anna kohdella itseäsi huonosti.
Uutuuden viehätys, jännitys ja perhoset katoavat aikanaan, mutta niiden tilalle voi saada jotain muuta arvokasta. Joka tapauksessa, parisuhteessa pitäisi saada tuntea itsensä arvostetuksi ja halutuksi. Pitäisi myös pystyä tuntemaan niin puolisoaan kohtaan.
Jos aina vain haikailet sitä ihastuksen huumaa, perhosia vatsaan ja jännitystä, niin kohta sinulla on jo kolmas lapsi ja kaikilla eri isät, ehkä neljäskin...
Totta kai sinullakin on oikeus onneen, eikä suhteeseen todellakaan pidä jäädä jos siinä pahoinpidellään henkisesti / fyysisesti. Lapsetkin jo kärsivät siitä. Miettisit kuitenkin että millaista esimerkiä haahuilullaisi näytät lapsillesi, kun hankkiudut noin kestämättömiin suhteisiin ja ehkä odotat liikoja tosielämässä parisuhteilta. Miten päädyt tuollaisten ihmisten kanssa suhteisiin, ihastutko vain pahoihin poikiin?
Huuma kun haihtuu väistämättä, vaikka olisi millainen prinssi puolisona. Arki tulee kuvioihin aina joka suhteessa viimeistään parin vuoden kuluttua, suhde muuttuu aina ajan kanssa ja pitää vaan tehdä se päätös kestääkö ajan tuomat luonnolliset muutokset, vai tempaiseeko pinkit lasit päähän ja lähtee taas etsimään sitä ikuisen huuman tuovaa adonista. Jos kumppani on oikea, niin rakkaus ei häviä, muuttaa vaan muotoaan arkisemmaksi ja syvemmäksi.
Tekisi kyllä teille hyvää, jos keskittyisit lapsiin ja muuttaisit lasten kanssa muualle väkivaltaisen ukon luota. Tiedä vaikka tulevaisuudessa lyö lapsiakin.
Tulet olemaan lapsillesi tärkeä, ainakin kun ovat pieniä. Väärillä valinnoilla lasten kasvaessa et ole tärkeä enää edes lapsillesi saatika kenellekään miehelle.
Taitaa moni pohtia syvällisemmin uuden sohvan hankintaa, kuin sinä (aloittaja) omia parisuhteitasi
Voi Hyvänen Aika!!!!!!!
Tuossa taas yksi polviensa levittäjä ja ammatikseen lisääntyvä, miehen kuin miehen kanssa!
Miksi maailmassa sinä et ole viitsinyt nähdä edes pienintä vaivaa tutustuaksesi miehiin kunnolla ennen lisääntymistä? Tutustuminen vie (varsinkin sinun kohdalla ) vuosikausia! (Jotkut naiset ovat yksinkertaisesti idiootimangneetteja.)
Ja mistä sinä edes loydät ajan miesten perässä laukkaamiseen pienten lasten kanssa?
Onkohan sinun NYT viimeistään laitettava asiat täkeysjärjestykseen ja ohjelmoitava elämisesi aivan täysin uudestaan:
#1: Lapsesi ovat KAIKISTA tärkeimmät
#2: Väkivaltaisuus, juopottelu ja epäsopu koti-elämässä EI kuulu lasten elämään
#3: Nyt on liian myohäistä haaveilla sinkkuudesta ja siitä valkealla hevosella
ratsastavasta -kaiken paremmaksi muuttavasta- prinssistä. Prinssistä joka "saa sinut tuntemaan itsesi halutuksi naiseksi"
Sinun olisi pitänyt nähdä vaivaa, siis oikein ajan kanssa valita huolellisesti tuo prinssi ennen lasten hankintaa!
#4: Hanki itsellesi ja katraallesi ikioma pienen pieni koti. Ilman miehiä! Roinaa te ette tarvitse. Vain kodin jossa ei esiinny viinaa, väkivaltaa vaan sinun äitinä luomaa rakkautta ja turvallisuuden tunnetta HUOLELLISESTI ja HARKITEN hankkimillesi lapsille!
#5: Mikäli NYT hoidat elämäsi vain lastesi kassa oikein (siis ilman miehiä- miehen puutteeseen kukaan nainen Ei ole kuollut!), rakentamalla lapsillesi turvallisen ja rauhallisen kodin, sinä tulet keräämään aiheutetusti saamasi koron miljoona kertaisesti heidän vartuttuaan tasapainoisiksi aikuisiksi.
Tasapainoisiksi, jonka saa VAIN turvallisesta ja rakastavasta vanhemmasta ja hänen luomastaan kodista.
#6: Mikäli taas jatkat samaan tyyliin, tuloksen tiedätkin jo vuoren varmasti:
Häiriytyneet lapset, lisää turvatonta elämää sekä sinulle että lapsillesi ja teille kolmelle psyykkistä lääkitystä josta yhteiskuntaa joutuu maksamaan. Te 3 kuitenkin eniten.
#7: Valinta on VAIN sinun ja sinun ainoastaan. Turvattomat ja sinusta riippuvat lapsesi vaativat KAIKEN energiasi. Sinä olet heidät hankkinut. Sinulla on heistä 100% vastuu. ( Koska miehet eivät voi synnyttää lapsia, lopullinen vastuu jää AINA naiselle! Se ei ole hyvä eikä paha; vain yksinkertinen tosiasia!)
NYT on korkein aika unohtaa miehet ja täysillä keskittäytyä avuttomiin lapsiisi ja kasvattaa heistä yhteiskuntaa, itseään ja sinua kunnioittavia ja tasapainoisia kansalaisia.
No tulipa tykisti tekstiä. Pitääpi vissii kirjottaa pikkuse enemmän tätä tekstiä, että tajuatte ETTÄ todellakin olen nähnyt vaivaa suhteen eteen. Olen mm hakenut paruhdeterapiaa, seksuaali terpaiaa, käydän kummatkin erikseen terapiassa. Syy miksi tulin nykyisen mieheni kanssa raskaaksi oli harkittu ja halusimme lapsen, Edellisessä suhteessa olin seurustellut mieheni kanssa 5 vuotta ja tulin raskaaksi, mutta hän päätti jättää mut nallin kaliolle. Ettäei ollut kyllä minun vika ollenkaan sekään ja halusin kasvattaa lapsen itse. JA EI en halua pelkää huumaa jne perhosia mahassa, mutta en usko, että se on liikaa vaadittu, että JOSKUS niin kävisi. JA kyllä tiedän, mitä arki on ja siitä nautin eniten JOS siinä on toista kohtana nimen omaan se kunnioitus ja arvostus. Arkihan se perustaa lapsille sen rutiinin jne. Ja kyllä tiedän, että lapseni ovat tärkeimmät ja heidät varmasti kasvatan hyvin! Ja haaluilua, jesjes! Ensimäinen lapseni oli vähä yli vuoden ku löysoin nykyiseni ja tässä ollana pysytty. Että eipä tässä paljoa olla haahuiltu! Sanoin vaan, että suhde alkaa olla melko lailla 'kuollut' että onkp VÄÄRIN kaivata sitä romantiikkaa edes hieman. Enkä tarkoita mitään alkuhuumaa pplääh.. vaan sellaista, että oikeasti TYKKÄÄ olla toisen lähellä, kaipaan sellaista. Ja lapseni ei oo mistää kohtaa häiriintyneitä. Miksei voi vastata asiallisesti vaan pitää tulla aina urputtamaan tuollaista tekstiä, vaikka tosi asiassa mistään et edes mitään tiedä.. Hoh..
Taisi kolahtaa ... ja kovaa!
"Ihmettelen miksi ei olla erotu, koska suhteemme on hyvin vaikea ja normaalia nähnytkään"
Mikset itse ole eronnut.? Et tarvii tuollaista miestä joka pettää, juo ja hakkaa sinua. En toasiaan ymmärrä että miten voit nauttia tuon miehen läheisyydestä, eikä tuo lyöminen ja pettäminen ole mitään rakkautta.
Herää jo tähän päivään vai oletko ihan sokea. Itse en varmaan saa ikinä rakkautta sen takia koska naiset on tuollaisten miesten kanssa suhteessa.
Haluat olla jollekkin tärkeä ja tulla rakastetuksi. Tuon miehen kanssa se ei onnistu ikinä. Minäkin haluaisin tulla rakastetuksi mutta siitä saan vaan haaveilla elämäni loppuun asti.
Viestisi perusteella et pelkästään saisi parempaa, vaan myös ansaitsisi sen. Ei tee kenellekään hyvää tulla parisuhteessa huonosti kohdelluksi. Ei naiselle eikä miehelle.